Mehiläistarhaukseen voi hurahtaa pahasti

Sari Maanhalla on kirjoittanut mainion tekstin siitä, miten mehiläistarhaus voi hiipiä elämään ja vaikuttaa myös lähipiirin elämään. Lainaan tähän pari kohtaa,  mutta kannattaa lukea koko teksti.

"Mehiläistarhurin peruskurssille hakeutumista voidaan pitää jo varmana merkkinä haksahtamisesta. Tällaisia kursseja todellakin järjestetään taudin kiihottamiseksi ja etenemiseksi. Näiden kurssien opettajat ovat mehiläishoitoyhdyskunnan eräänlaisia tiedottajia, jotka saattavat ihmistä syvemmälle mielenhäiriöön tarjoamalla tietynlaista tietotanssia.

On kuitenkin otettava huomioon, että kaikki tällaisille kursseille osallistuneet eivät välttämättä koskaan ala mehiläistenhoitajiksi eli he paranevat kurssilla. Tätä kutsutaan myös kuhnuri-ilmiöksi, mikä tarkoittaa sitä, että mehiläishoitoon liittyvä innostuksen munanen on hedelmöittymätön hengailija. Mutta enemmistöllä kursseilla olleista tauti etenee seuraavaan vaiheeseen hyvin rajuna ja nopeana heti ensimmäisen satokauden koittaessa tai viimeistään seuraavana."

- - -

"Mehiläistarhaajilla on oma yhdistyksensä, johon he voivat liittyä potemaan mielentilaansa ja saada tukea ja tietoa toisiltaan oireittensa hoitoon eli ylläpitämiseen ja mahdollisimman suuren hulluuteen. Mehiläistarhureiden omaisten yhdistystä tai edes vertaisryhmää ei tiettävästi ainakaan kovin virallisena ole vielä perustettu. Tällainen pitäisi ehdottomasti olla ja sen jäsenmaksuun tulisi kuulua terapiaetu, joka kattaisi sekä henkisten että ruumiillisten vaivojen hoidattamisen, jota mehiläistarhurin mielenhäiriö hänen omaisilleen aiheuttaa. Aina puhutaan vaan mehiläisistä, satokasveista tai hunajan hinnoista; tästä aiheutuu merkittävää psyykkistä rasitetta lähipiirille. Lisäksi tulee selkäsärkyä laatikoista, joita on pitänyt nostella kaverina, rannevamma hunajan linkoamisesta tai sydämentykytyksiä sisälle kulkeutuneista mehiläisistä."

Mehiläiset näyttävät selvinneen hyvin talvesta

Kevät on tänä vuonna tullut poikkeuksellisen aikaisin myös mehiläisille. Olen tarhaajilta ohimennen kysellyt, miten talvi näyttää menneen eli ovatko pesät hengissä talven jäljiltä. Lähes kaikki ovat kehuneet, että hyvältä näyttää toistaiseksi.

Yleensä talvitappioiden vuoksi pesistä kuolee Suomessa noin 10 - 15 prosenttia.  Syynä kuolemaan voi olla esimerkiksi pesän heikkous tai emottomuus, loiset, taudit tai sääolosuhteet. Pesiä tuhoavat myös karhut ja tikat.

Keväällä yksi mehiläisten kannalta tärkeä kasvi on paju, josta mehiläiset saavat sekä siitepölyä että mettä. Siksi pajupuskia ei kannata poistaa mehiläispesien läheisyydestä. Mehiläisiä voi havaita myös muilla kevään ensimmäisillä kukilla, kuten leskenlehdillä.

Mehiläistarhauksesta innostuneet ovat täyttäneet kursseja ympäri Suomea. Harrastajia saadaan siis varmasti lisää tänäkin vuonna.

Tosin kaikki eivät ehkä pääse alkuun heti keväällä, sillä myytäviä mehiläispesiä mehiläisineen ei ole tarjolla kysyntää
vastaavaa määrää. Mehiläisiä kun ei noin vain sormia napsauttamalla saa lisää.

Moni innokas pääsee aloittamaan mehiläishoidon vasta kesällä, kun mehiläispesistä voidaan tehdä niin sanottuja jaokkeita. Jaoke tehdään siirtämällä osa vahvasta mehiläisyhteiskunnasta sekä uusi kuningatar uuteen pesälaatikkoon.

Keväisiä mehiläishoidon kuulumisia Joensuusta voi katsella ja kuunnella Yle  Uutisten Itä-Suomen lähetyksestä viime viikolta (alkaa kohdasta 5:15). 

Kimmo Mäkirannan 27. maaliskuuta kuvaamalla videolla mehiäiset tuovat innokkaasti siitepölyä pesään.

Mehiläisillä on oma talo puutarhan maailmannäyttelyssä - ansaitusti!

Kävin reilu kuukausi sitten Hollannissa yhdessä maailman suurimmista puutarhanäyttelyistä. Floriade -maailmannäyttely järjestetään joka kymmenes vuosi ja tuo puutarhamaana tunnettuun Hollantiin entistä enemmän kasveista innostuneita turisteja ja ammattilaisia. Odotukseni Venlon kaupunkiin rakennetusta Floriadesta olivat suuret, koska ihan jo perus-Hollanti on puutarhapuolella niin upeaa. Minut kuitenkin yllätti kaiken muun lisäksi todella iloisesti se, kuinka pölyttäjät - etenkin - mehiläiset oli huomioitu näyttelyssä. Näyttelyn ratkaisuista voikin jokainen ottaa mallia vaikkapa omalla pihallaan. 

Näyttelynä Floriade tarjoaa jokaiselle jotakin. Siellä voi ihastella kukkaloistoa tai tutustua alan uusimpiin innovaatioihin. Suuri näyttely on myös varsinainen viihdepläjäys mm. kilometrin pituisen köysiradan ja päivittäisten taide-esitysten ansiosta.

  

Kukkaloisto Floriadessa on loppumaton.

"Do you want to be a bee?"

Tuo kysymys saa mehiläisihmisen riemastumaan! Floriaden 40 hehtaarin näyttelyalueella on nimittäin omistettu kokonainen talo mehiläisille. Kun talon vahtimestari kysyi ”Do you want to be a bee”, hän hieman naurahti riemukkaalle myöntävälle vastaukselleni. Tässä talossa vieraat saavat olla hetken mehiläisiä, käyskennellä pihamaalla mehiläisen näkövinkkelistä etsien parhaita mesi- ja siitepölykasveja. Kävijät saavat skannerin, jonka avulla he voivat ”mitata” kuinka hyvä mesikasvi on kyseessä.

Kaikenikäiset vierailijat tutustuivat näin käytännön kautta tärkeisiin mehiläiskasveihin. Sisätiloissa on tarjolla kaikille hyödyllistä tietoa mehiläisistä ja maailman mehiläistaloudesta.

Skanneri paljastaa, mikä kasvi on mehiläiselle tärkeä ravinnonlähde.

 

Rakentaen turvaa pölyttäjille

Oman talon lisäksi pölyttäjät on huomioitu koko näyttelyalueella. Erilaisia pesä- ja suojapaikkoja on joka puolella. Jossain muualla voisi kuvitella että hyönteiset halutaan pitää kaukana näyttelyvieraista, Hollannissa ihmiset ja ötökät tuodaan samalle penkille. Floriaden lepopenkkien alle onnimittäin rakennettu erilaisia suojia erakkomehiläisille sekä muille hyönteisille. Penkit olivat mielestäni sen verran hienoja ja erilaisia, että miksei sellaisia tekisi vaikka oman mökin pihaan. Samalla tulisi pihapiiriin enemmän pölyttäjiä turvaamaan puutarhan satoa. 

Ylipäänsä luonnonpölyttäjille olisi helppoa rakentaa pesäpaikkoja ja turvata siten monimuotoisuutta. Vaikkapa vain lautaan poratut reiät kelpaavat jo toisille. Jos kesälomalla tekeekin mieli nikkaroida, voi tehdä linnunpönttöjen lisäksi pölyttäjille koteja. Jos ne eivät tälle kesälle enää ehdi pesimään, olisivat ne ensi keväälle valmiina.

Hollannissa ja Belgiassa näkyy paljon näitä rakennettuja pesäpaikkoja myös suunnittelussa. Esimerkiksi erään uuden hollantilaiseen yliopistorakennuksen pihaan suunniteltiin alusta alkaen "tilat pölyttäjille".

Pesien tekeminen esim. erakkomehiläisille ei vaadi mahdottomia puusepäntaitoja tai työkaluja - pelkällä poralla pääsee jo alkuun!

Osa suomalaisista kesälomailee täällä kotimaassa, mutta toiset suunnittelevat vielä, mihin päin maailmaa sitä lähtisi. Mikäli päätätte lähteä Hollantiin, suosittelen kyllä Floriadea monipuolisena puutarhakohteena. Näyttely on auki lokakuun 6. päivään saakka. 

Citymehiläiset Kauneus & Terveys -lehdessä: mehiläistenhoito on vastapainoa kiireelle

 Kauneus & Terveys -lehdessä (2/2012, sivut 24 - 27, teksi Karita Sainio) on hieno juttu citymehiläisistä. Juttuun on haastateltu espoolaista Susanna Rahkosta, jonka takapihalla on kaksi mehiläispesää.

"Erittäin hyvää vastapainoa kiireelle", Rahkonen kertoo harrastuksestaan.

Rahkosen pesät tuottavat hunajaa muutaman ämpärillisen vuodessa.

Taustat mehiläistenhoitoon ulottuvat lapsuuteen, sillä Rahkosen isoisä oli mehiläistarhaaja. Muutama vuosi sitten Rahkonen kävi yliopiston mehiläistalouden peruskurssin ja hankki omat pesänsä.

"Mehiläistenhoidossa pääsee tarkkailemaan luonnon kiertokulkua. On humaavaa ajatella, että ilman näiden pikkuotuksien ahkeraa pöyttämistä kasvikunta ei pystyisi elämään."

Kuvan saa klikkaamalla isommaksi

Peruskurssi tutustuttaa mehiläisiin

Kävin eilen keskiviikkona pyörähtämässä Pohjois-Haagassa mehiläishoidon peruskurssilla. Luokka oli täynnä innokkaita opiskelijoita, eikä intoa tuntunut latistavan edes se, että illan aiheena olivat taudit.

Helsinkiläinen Hanna Andström tosin myönsi, että tiedot esimerkiksi esikotelomädästä tai varroasta muistuttuvat siitä, miten mehiläisten kanssa puuhastelu ei välttämättä olekaan niin helppoa.

"Torjunnat ja hoitotoimenpiteet on muistettava tehdä. Mutta kyllä tämä silti kuulostaa tosi mukavalta", Andström hymyilee.
Andström kehuu kurssia mielenkiintoiseksi ja opettavaiseksi. Omaa hunajaa hän ei välttämättä vielä tänä vuonna aio tuottaa, mutta ensi vuoden sapattivapaalla olisi enemmän aikaa.
"Olen luontoihminen, ja sen kautta mehiläisetkin kiehtovat."

Hanna Andström kiinnostui hunajantuotannosta, kun tutustui
oman kalakauppansa kautta luumäkeläiseen hunajaan.

Mehiläishoidon kursseja järjestetään eri puolilla Suomea nyt talven ja kevään aikana. Kursseja on listattu liiton nettisivulle.


Kahvitauolla kurssille osallistuneet pääsivät tiiraamaan
suurennuslasin avulla, miltä esimerkiksi varroapunkki näyttää.