torstai 26. kesäkuuta 2014

Kaupunkitarhauksen iloista

Mehiläishoito sulautuu  kaupunkeihin.
Kaupunkimehiläistarhauksella menee mielestäni hyvin. Aihe on saanut viime aikoina paljon näkyvyyttä mediassa ja paljon positiivista kaikua mm. siirtolapuutarhoilta. Tuntuu että mehiläisiä ja mehiläishoitoa arvostetaan osana kaupunkien elämää. 
Kaupunkien kannattaisikin nyt toimia vieläkin enemmän mehiläisten hyväksi: ottaa mehiläistarhaus pysyväksi osaksi kaupunkia. Huomioida mehiläiset ja niiden tarhapaikat jo kaupunkisuunnittelussa (tätä on jo tehty esim. Akaassa). Kaupunkiviljelijät, kasvit ja hunajanystävät hyötyisivät.

Hyviä esimerkkejä kaupunkitarhauksesta on paljon ja kaupunkimehiläisten ympärille on rakennettu toimivaa yhteistyötä eri tahojen kesken. Tässä muutama esimerkki.

-Akaa on suunnitelmallisesti tehnyt kaupunkiin tarhapaikkoja. Julistautuipa kaupunki juuri myös Suomen hunajapääkaupungiksi. Mehiläisteema myös palkittiin pronssilla Kuntaliiton järjestämässä Kuntamarkkinoinnin SM-kilpailussa.  Yhteistyössä ovat olleet kaupunki, mehiläistarhaajat ja muut toimijat. Kesän lopulla Akaassa järjestetään hunajaviikko oheisohjelmineen. Hienoa työtä, akaalaiset!

- Lappeenranta on ottanut mehiläisiä jopa Kaupungintalolleen. Siinä näytetään hienoa esimerkkiä koko kaupungille. Mehiläiset ovat myös levittäytyneet Lappeenrannan eri kaupunginosiin ja esim. yliopistolle.

- Myös muut tahot kuin kaupungit ovat kiinnostuneita mehiläisistä. Esimerkiksi Turussa kauppakeskus Skanssi on ottanut katolleen mehiläisiä.

Monissa muissakin kaupungeissa on citymehiläisiä. Mikäli kaupunkimehiläiset kiinnostavat, voivat kaupungit ja muut osapuolet olla yhteydessä paikallisiin tarhaajiin tai tiedustella lisää kaupunkitarhauksesta paikallisyhdistyksiltä tai Suomen Mehiläishoitajain Liitolta.
Kaupunkitarhaus onnistuu hyvin, kun sen suunnittelee etukäteen kaikille osapuolille (tarhaajat, mehiläiset, kaupunkilaiset jne.) sopivaksi. Kaupunkitarhauksessa tulee muistaa, että paikan valinta on aina tehtävä mehiläisten ehdoilla. Mehiläiset ovat kotieläimiä, jotka tarvitsevat säännöllistä hoitoa, ruokaa ja turvaa. 
Kaupunkialueilla olisi valtavasti potentiaalisia paikkoja citysurisijoille.

Kaupunkitarhalla hieno tunnelma 
Missä emo?
Lopuksi vielä pesäkuulumisia SML:n kaupunkitarhalta Töölönlahdelta. Liiton pesä on ollut nyt vajaan kuukauden Töölönlahdella keräämässä mettä lähipuistojen kasveista. Tarhalla on kaksi pesää: Mesimestarilta saatu vahva pesä, joka tuo ahkerasti mettä ja siitepölyä pesään ja rakentaa pesää vauhdilla. Toinen pesä on napattu parvi - vielä pieni, mutta uusi emo munii pesässä täyttä häkää. Säiden ollessa pitkään kylmät, olimme jo hiukan huolissamme tuosta pikkupesästä, mutta hyvinhän se kehittyi. Molemmista pesistä löytyy nyt siis munia, toukkia ja aikuista porukkaa riittävästi. Nyt odotamme niitä huippukelejä...

Eilen pesävierailun jälkeen maistelimme Niinan ja Laurin kanssa oman pesän hunajaa.
Juuri pesästä otettu kennohunaja on parasta hunajaa mitä voi saada. Kyllä oli meidän ilmeet maireat hunajaa mutustellessa :)

Mietin myös mennessäni sitä, kuinka kätevää kaupunkitarhaus voi parhaimmillaan olla: hyppään työpäivän jälkeen ratikkaan ja vartin päästä olen jo tarhalla täydessä työn touhussa. Lähipuistosta kantautuva musiikki tuo vielä lisätunnelmaa tarhaukseen.
Uusi hunaja suoraan kennosta on parasta herkkua.

-Tuula

ps. Leikkasimme myös vähän kuhnurikennoa. Laitoin sen pakkaseen ja lähiaikoina on siis tiedossa kuhnurintoukkaherkkuja. Laitan reseptin tietenkin innokkaille ötökkäruokailijoille jakoon ;)

perjantai 13. kesäkuuta 2014

Kauppa syyttää tietojärjestelmiä, kun ulkomaisten hunajien alkuperämaat ovat väärin

Kaupoissa on usein runsas hunajavalikoima, ja suuri osa hunajista on ulkomaisia. Joskus alkuperämerkinnät johtavat kuluttajaa harhaan: esimerkiksi suurena hunajan pakkausmaana toimiva Tanska voi näyttää myös hunajan alkuperämaalta, vaikka tanskalaista hunajaa tuskin kovin paljon tulee Suomeen.

Kiinalaisen hunajan hintalapussa
luki Tanska. Tanska on hunajan pakkausmaa.
Tällainen merkintätapa on virheellinen,
vaikka purkissa tiedot lukisivatkin oikein.
(Kuva: Heikki Härkönen)
Virheelliset merkinnät selitetään usein kauppojen tietojärjestelmillä, mutta sehän ei tietysti ole mikään oikea puolustus. Alkuperämerkintöjen on oltava oikein.

Virheitä voi olla myös nettisivujen tiedoissa. Taannoin huomasin, että Pirkka-tuotehaussa sekä Reilun kaupan hunajan että ulkomaisen luomuhunajan valmistusmaana luki Tanska. Todellisuudessa kyseiset hunajat olivat Etelä- tai Väli-Amerikasta. Eihän kumpikaan näistä hunajista voisi olla Tanskasta, sillä siellä ei tuoteta Reilun kaupan hunajaa, ja luomuhunajankin tuotanto on hyvin pienimuotoista.


Reilun kaupan hunajan tuotetiedoissa valmistusmaana
kerrotaan Tanska, vaikka se ei ole hunajan alkuperämaa.

Lähetin asiasta palautetta Ruokakeskolle. Ensimmäinen vastaus saapui Twitterin kautta. 



Jälleen vedottiin teknisiin syihin. Mielestäni on selvää, että pakkauksessa oleva tieto ei riitä: ihmiset hakevat netistä esimerkiksi alkuperämaita, ja tietojen on oltava oikein.

Seuraava vastaus tuli sähköpostitse.

"Tanskassa toimitettuja hunajalaatuja sekoitetaan ja yhdistellään, suodatetaan ja pakataan kuluttajapakkauksiin. Siten Tanskaa voidaan kutsua valmistusmaaksi. Pirkka hunajien pakkauksissa on maininta itse hunajan alkuperästä."

Edelleenkään Ruokakesko ei siis suostunut myöntämään virhettä. Lähetin vastauksen:

"Mielestäni tulkintanne on virheellinen.
Esim. Eviran sivuilla todetaan:

Sellaiset elintarvikkeet, joiden oleellinen raaka-aine on ulkomaista alkuperää, ja joiden valmistuskäsittely Suomessa on vähäistä, eivät muutu alkuperältään suomalaisiksi, vaikka niiden valmistusmaa tällöin onkin Suomi. Näissä tapauksissa raaka-aineen alkuperämaa tulee ilmoittaa, jos sen puuttuminen voi harhaanjohtaa ostajaa. Esimerkiksi Suomessa paistetun ulkomaisen leivän tai Suomessa pakatun ulkomaisen maidon alkuperä on ilmoitettava.”

Hunajan kohdalla kyse on nimenomaan vähäisestä käsittelystä ja hunaja muodostuu yhdestä ainesosasta, vaikka se purkissa olisikin useammasta hunajaerästä (siis samanlainen tuote kuin maito). Ei siis voi olla niin, että nettisivuilla EU:n ulkopuolelta tulevan hunajan valmistusmaaksi kerrotaan Tanska. Se on kuluttajan harhaanjohtamista. Moni tarkistaa näitä aluperämaita netistä, joten ei myöskään voi vedota siihen, että tieto on oikein purkissa."
Tämän jälkeen sain vastauksen:

"Olemme lisänneet kaikkien ulkomaisten Pirkka-hunajien osalta alkuperätiedot tuotteen kuvauksen yhteyteen käsin. Ratkaisu ei ole teknisesti paras, sillä mahdollisten alkuperätietomuutosten yhteydessä tiedot eivät päivity automaattisesti verkkoon. Tässä tilanteessa ratkaisu on kuitenkin kuluttajan näkökulmasta selkein. Toivomme, että pystymme tulevaisuudessa kehittämään tuotetietojen teknistä järjestelmää siten, ettei verkkoon pääsisi virheellisiä alkuperätietoja."

Eli nyt siis esimerkiksi tuon Reilun kaupan hunajan kohdalla mainitaan tuotekuvauksessa alkuperämaat, mutta tuotetiedoissa valmistusmaa on edelleen Tanska. Nettitiedot nytkähtivät siis vähän parempaan suuntaan, mutta ovat edelleen harhaanjohtavat. 

Kommentoin Ruokakeskolle myös sitä, että tuskin hunaja on ainoa tuote, jota tämä koskee. Varmasti on monta muutakin vastaavaa tuotetta, joiden alkuperämaa on eri kuin se maa, jossa tuote esimerkiksi pakataan. Ruokakeskolta myönnettiin tilanteen olevan näin.

Aika tavalla tässä tapauksessa tietysti ärsytti se, että Ruokakesko ei suostunut heti myöntämään virheitä, vaan vetosi ensin tietojärjestelmiin ja sitten virheelliseen tulkintaan velvoitteesta ilmoittaa alkuperämaat. 

Kuluttajana virheellisistä alkuperämerkinnöistä kannattaa ensimmäisenä kertoa kauppaan. Jos mikään ei muutu, niin Eviran sivujen kautta löytyy yhteystietoja ja palautteenantomahdollisuuksia.

keskiviikko 11. kesäkuuta 2014

Viime talven pesäkuolleisuus oli alhaisin aikoihin

Hyviä uutisia Suomen mehiläisistä: viime talven pesäkuolleisuus oli ennätysalhainen, vain 7 %. Tämä on puolet keskimääräisistä talvitappiolukemista. Viimeksi näin alhainen kuolleisuus nähtiin parikymmentä vuotta sitten. 

Talvikuolleisuutta selvitetään vuosittain Coloss-kyselyllä, johon vastaavat eri maiden mehiläistarhaajat. Kyselyyn vastasi Suomesta yli 300 tarhaajaa. Talvitappiot vaihtelevat vuosittain ja maakohtaisesti, mutta yleisesti ottaen Suomen talvi on mehiläisille vaativa. Sääolojen lisäksi pesiä verottaa mm. taudit, punkit ja pesiä tuhoavat linnut.

Edellisvuoteen verrattuna 7 % on pieni luku: talven 2012-2013 aikana mehiläispesistä kuoli yli 17 %. 


Talvi ja kevät suosi tänä vuonna
Kylmyyttä enemmän pesiä vaivaa talven aikana kosteus. Viime talvi oli kuitenkin mehiläisille hyvä, koska se oli lyhyt ja lämmin. Mehiläisillä riitti myös ruokaa koko talven läpi, toisin kuin edellisenä vuonna.

Myös kevät on ollut pörriäisille otollinen. Siitepölyä kerättiin pesiin ennätysaikaisin: kentältä tuli tieto, että ensimmäiset siitepölyt oli kerätty pesiin jo ennen maaliskuun puoliväliä. Todella aikaista.
Nyt pesät tuntuvatkin olevan ympäri maata hyvässä medenkeruuvauhdissa ja pesissä on paljon työvoimaa.


Pesiä kuolee eri syistä
Mehiläisiä siis kuolee talvisin, mutta joskus myös kesän aikana. Pesä voi kuolla tauteihin, esimerkiksi esikotelomätään tai punkkien aiheuttamiin ongelmiin. Kuten olen kirjoittanut, myös karhut tuhoavat pesiä.


Mutta onko Suomessa varsinaista mehiläiskatoa? Maailmalla käytetäänkin termiä CCD, colony collapse disorder, kun mehiläiset katoavat pesistään täysin selittämättä. Epäillään saasteita, säteilyä, tauteja jne. Tämä termi on tarttunut myös Suomen mediaan: kun mehiläisiä kuolee (luonnollisestakin syystä), kirjoitetaan usein mehiläiskadosta.

Suomessa ei kuitenkaan ole varsinaisia laajoja mehiläiskatoja raportoitu. Eli tarkoitan sitä, että mehiläiset katoavat pesistään täysin selittämättömästi. CCD onkin siis  eri asia, kuin esim. mehiläisten kuolema talvella, jolloin voidaan useimmiten havaita, että pesä on kuollut tauteihin, punkkeihin tm.
CCD:n syytä ei ole vielä selvitetty.

Toivotaan, että kesä jatkuu hyvänä ja mehiläiset pysyvät voimissaan. Pidetään mehiläisistä huolta, eikä vahingoiteta niitä esim. kasvinsuojeluruiskutusten yhteydessä. Mehiläisten tekemä pölytystyö on jotain sellaista, mitä me ihmiset emme voi korvata.
Pesissä riittää työvoimaa.





maanantai 9. kesäkuuta 2014

Ruotsalaistesti: kahdessa ulkomaisessa juoksevassa hunajassa sokeria

Ruotsalainen Testfakta testautti seitsemän ulkomaista, juoksevaa hunajaa. Kahdesta hunajasta, joiden alkuperäksi ilmoitettiin EU:n ulkopuoliset alueet, löytyi lisättyä sokeria ja sitruunahappoa. Ulkomaisten hunajien laaduntarkkailua Suomessa hoitavat erityisesti vähittäiskaupat. 

Ruotsalaiset teettivät hunajatestin Ranskassa. Huijaushunajat olivat Eldorado- ja Coop-tuotemerkeiltä. Hunajien alkuperä oli EU:n ulkopuolelta. Kumpaakaan hunajaa ei tiettävästi myydä Suomessa. Kyseiset hunajat olivat kilohinnaltaan testatuista hunajista halvimmat.

Coopin hunajantoimittaja, tanskalainen Jakobsens, kritisoi testimenetelmää epäluotettavaksi. Testit tehnyt laboratorio piti kritiikkiä aiheettomana.

Elintarvikehuijausten syynä on tietysti raha. Mehiläisten kukkien medestä tekemä hunaja on arvokasta. Sokeri ja vastaavat tuotteet ovat halpoja, jolloin niitä saatetaan hyödyntää huijausmielessä. Kuluttaja ei yleensä voi aistinvaraisesti erottaa hunajaan lisättyä sokeria. Hunaja-nimellä myyty tuote ei saa sisältää muuta kuin hunajaa.

Tarkkailussa antibiootit ja lisätyt sokerit

S-ryhmä tarkkailee ulkomaisten hunajien laatua vaatimalla tavarantoimittajilta analyysitodistuksia. Lisäksi S-ryhmä tekee hunajille pistokokeita mahdollisten lisättyjen sokerien selvittämiseksi. Näytteenotto ei kohdistu kotimaisiin hunajiin.

Näin kertoo Sari Ristaniemi, joka työskentelee ryhmäpäällikkönä S-ryhmän päivittäistavarakaupan ketjuohjauksen laadunvarmistus- ja vastuullisuustiimissä.

Analyysitodistuksilla halutaan varmistaa, että hunaja täyttää asetetut vaatimukset ja se sisältää vain hunajaa. Hunajista tarkkaillaan myös seitsemää eri antibioottia. Näiden suhteen ollaan erityisen tarkkana riskimaiden, kuten Kiinan, kohdalla.

Lisäksi hunajille tehdään erilaisia entsyymitestejä, jotka paljastavat mm. hunajan ikään ja käsittelyyn liittyviä näkökulmia. Tavarantoimittajat voivat tehdä myös GMO:hon liittyvää analytiikkaa.

Siitepölyanalyyseja eli hunajien alkuperän kartoituksia ei yleensä tehdä. Jos alkuperän osalta herää epäily, niin siitepölyanalytiikkaa voidaan käyttää lisänä muiden alkuperä- ja jäljitettävyysselvitysten kanssa.

Pistokokeiden lisäksi S-ryhmä voi analysoida hunajia kuluttajilta tulleen palautteen tai kansainvälisen elintarviketurvallisuuden riskihälytysten perusteella.

Lähihunaja käy kaupaksi

S-ryhmän päivittäistavarakapan koko maan valikoimissa on 39 hunajatuotetta, joista yhdeksän on kotimaista. Lisäksi alueosuuskaupoilla on valikoimissaan 120 paikallista hunajatuotetta.
”Hunaja on hyvä esimerkki tuotteessa, jossa halutaan ostaa lähituotetta”, Ristaniemi toteaa.

Viimeisen vuoden aikana kotimaisen hunajan osuus S-ryhmän päivittäistavarakaupan hunajien myynnistä on ollut noin kolmasosa.

Suomen Mehiläishoitajain Liitto SML ry ottaa vuosittain noin 140 näytettä kotimaisista hunajista. Näytteillä valvotaan hunajien laatua ja alkuperää.

torstai 5. kesäkuuta 2014

SML sai oman kaupunkimehiläispesän

Suomen Mehiläishoitajain Liitto on saanut oman ensimmäisen kaupunkimehiläispesänsä. Pesä sijaitsee Helsingin Töölönlahdella, Oopperatalon lähistöllä. Tulokas saapui 26.5., kokoa oli kaksi osastoa. Nyt vahva pesä on jo saanut lisää laatikoita ja tulevana viikonloppuna samaan tarhaan tulee toinen, Lauri Reuterin pesä (parvi).  Liiton puolesta tarhaa hoidan minä, yhdessä citytarhaajien Niinan ja Laurin kanssa.
                            
Juha Nuutero Mesimestarilta lahjoitti pesän SML:lle.
Suuri kiitos Mesimestarille pesän lahjoituksesta!

SML:llä on ollut toki ennenkin mehiläispesiä, paljonkin. Pesät olivat Jokioisilla tutkimuskäytössä. Viimeiset pesät kuitenkin myytiin vuonna 2012, kun MTT valitettavasti ajoi alas mehiläistutkimuksen. 

Ajat muuttuvat, niin myös SML. Koska liitto kannustaa myös kaupunkitarhaajia, on syytä itsekin lähteä touhuun mukaan. Pesä on minun ja Marin työkaluna, kun tarvitsemme lisää mehiläiskuvia ja raportointeja eri työvaiheista. Täältä toimistolta pääsee nopeasti pyörällä tai ratikalla Töölönlahdelle kuvaushommiin.


Moni asia yllätti aloittelijan 
Itsehän en ole virallisesti hoitanut mehiläisiä aiemmin. Monta vuotta sitten kävin Uudenmaan mehiläishoitajien kurssin ja olen toki nämä vuodet pyörinyt tarhaajien mukana tarhoilla. Siinä on kuitenkin aivan oma lumonsa hoitaa itse mehiläisiä. 


Yllätyksiäkin tulee vastaan. Ensinnäkin, tavaran määrä yllätti minut, vaikka olen jo monta vuotta seurannut muita aloittelevia tarhaajia samassa tilanteessa. Johtunee tosin myös pienestä kaupunkiasunnosta, mihin kehät jne. väliaikaisesti sijoitettiin. Onneksi varastotila löytyi. 

Luonto on läsnä myös kaupungissa. Pesäpaikan lähistöllä oleva lokinpesä mietitytti, mutta onneksi emo ei ole ärhäkkää sorttia, eikä linnunpesä ole liian lähellä, että häiriintyisi meistä. Eilen talkoissa taas tuli siili nuuskimaan kehiä ja syömään etanoita työmaan viereen.
 
Talkoolaisten alkumalja.

Talkootyöllä homma hoituu 

Pesien maalaus ja kehien rakentaminen sujuin kätevästi talkootyönä. Pari henkeä rakensi ja vahoitti kehiä ja pari rakensi pesiä ja maalasi. En tosin kiistä, etteikö välillä ärräpäät lennelleet nikkaroinnin lomassa itse kullakin ;) Pesien lisäksi muun muassa pensasaitani on saanut kauniin maalipeitteen. Talkoopitsa piti kuitenkin työmiehet ja -naiset tyytyväisinä. Nyt on kaikki valmista ja kesäkin on täällä :) Raportoin citypesän kuulumisia ja aloittelevan tarhaajan kokemuksia kesän läpi.

- Tuula

ps. Ei se pesän hakeminenkaan sujunut kuin Strömsössä. Oma autoni oli rikki ja lähdimme matkaan vakuutusyhtiön vuokra-autolla. Sovelsimme sääntöjä niin, etteivät mehiläiset olleet eläimiä, jotka olivat vuokra-autossa ankarasti kiellettyjä ;) Kun ajelimme auto täynnä tavaraa ja mehiläisiä Helsinkiin kohti, tuli vuokra-autoonkin jokin vika. Perille kuitenkin päästiin, vaikka koko Mannerheimintie luultavasti heräsi autosta lähtevään ääneen.


Kaupunkiasunnossa on tilanpuute, mutta onneksi tavarat joutavat varastoon.
 
Lauri ja Niina maalaushommissa.

Kaikki valmista.


keskiviikko 4. kesäkuuta 2014

Kesän ensimmäisiä hunajasatoja on päästy jo maistelemaan

Etelä-Suomessa mehiläispesiin on jo kertynyt valmista hunajaa niin, että tarhaajat ovat päässeet maistelemaan ensimmäisiä hunajasatoja.

Koska alkukesän ja keskikesän kukkivat mesikasvit eivät ole samoja, niin myös alkukesän hunaja eroaa loppukesän hunajasta.

Nyt pesistä on siis voinut saada esimerkiksi voikukkahunajaa, jos sää ja luonto ovat olleet suosiollisia. Kari Koivulehto (Hunajakirja 2007, 154) kuvailee voikukkahunajaa tuoksultaan pistäväksi ja maultaan kirpeän raikkaaksi, karamellimaiseksi, vahamaiseksi ja äiteläksi. Voikukkahunja on väriltään keltaista.

Viime vuonna mehiläistarhauksen aloittanut, Lohjan Saukkolassa asuva Jouni Jaakkola kuvailee omaa tuoretta hunajaansa:

"Ohutta, lähes vihertävänkeltaista ja hienoaromista. Se on kerätty pellonpientareilla kasvaneista pajuista ja kesantopeltojen kauneimmista voikukista."

Eikös kuulosta houkuttelevalta! 


Jouni Jaakkola nauttii tänä vuonna ensimmäistä kertaa
omasta alkukesän hunajasta.
Hunaja sai nimekseen Saukkolan Aikainen.
(Kuva: Jouni Jaakkola)



tiistai 3. kesäkuuta 2014

Karhut tuhoavat mehiläispesiä ennätystahtiin


Karhuvahinkoja on sattunut eri puolilla Suomea.

Karhut ovat tällä hetkellä mehiläishoitajille suuri ongelma, kokonsa puolesta ja muutenkin. Karhut ovat olleet tänä keväänä ennätysaktiivisia: Suomen Mehiläishoitajain Liiton tietoon on tullut ilmoitus jo 115 pesän tuhoamisesta. Viime vuonna luku oli koko kesänä 170 pesää. Vahinkoja on sattunut monin puolin maata, eteläisimmillään Lohjan seudulla.

Viimeksi pohdin sitä, kuinka pelottavaa on, että satoja kiloja painava petoeläin ruokailee siellä, missä tarhaaja tekee työtään. Karhut ovat mehiläishoitajille työturvallisuuskysymys. Mietinkin täällä toimistolla, että pitäisiköhän mennä karhupuvussa säikyttelemään ihmisiä eri työpaikoille, jotta muutkin kuin mehiläistarhaajat ymmärtäisivät, että se todella on pelottavaa :)

Tästä asiasta puhumalla en halua lietsoa minkäännäköistä petovihaa vaan ennenmminkin nostaa keskustelua mahdollisista ratkaisuista - saa siis kommentoida :)

Vahingonkorvauksia uhataan leikata - myös pölytys kärsii

Pelon lisäksi mehiläistarhaajia karhuvahingoissa haittaava tekijä on talous. Maa- ja metsätalousministeriö suunnittelee leikkaavansa vuoden 2013 petovahinkokorvauksia. On mahdollista, että korvauksista maksetaan vain 80 %, pahimmillaan vain puolet. SML ei hyväksy leikkauksia missään nimessä. Jos tarhaajat eivät saa korvauksia karhujen tuhoamista pesistä, on riskinä se, että osa tarhaajista lopettaa tarhauksen kokonaan. Jos Suomen mehiläispesät vähenevät, vähenee myös maatalouden pölytys.

Lisäbudjetti karhuvahingoista käsitellään tässä kuussa.

Jo yhdestä pesästä suuret kustannukset

Karhuvahingoista haettiin viime vuonna korvauksia noin 100 000 euron edestä. Mutta mitä yksi karhutuho kustantaa mehiläistarhaajalle?
  • Mehiläispesä maksaa mehiläisineen noin 350 € ja siitä ylöspäin, riippuen kuinka suuri pesä on. Jos karhu tekee tuhoa siten, että pesä ja koko kesän hunajasato menetetään, pesän arvo nousee helposti yli tuhanteen euroon. 
  • Yksittäinen karhuvahinko aiheuttaa myös muita menoja. Työajan kustannukset (pesien poisto ja korjaus, tuhon dokumentointi, viranomaistyö, jne.) ja matkakustannukset kustantavat yhtä tuhoa kohti keskimäärin 110 euroa.
  • Sähköaidalla aitaaminenkaan ei aina auta. Lisäksi se nostaa tarhauskustannuksia. Aitaamiskustannukset ovat yli 100 €/tarha kesässä. Aitauksen tuoma työmäärän lisä on lähes 20 % työajasta. Hunajan hintaan lisättynä jo pelkästään yhden tarhan kustannus olisi 38 senttiä kiloa kohden. Juuri on uutisoitu, että hunajan hinta on noussut Suomessa eniten. Syitä on monia, ja kyllä nämä karhujen aiheuttamat kustannukset nostavat tuotantokustannuksia yhtä lailla.

Yksi karhuvahinko maksaa helposti reilusti toista tuhatta euroa. Mitä jos sinun palkastasi syötäisiin yli tuhat euroa, eikä kukaan sitä korvaisi? Harmittaisiko? Niin harmittaa mehiläistarhaajiakin.