Hunajan alkuperän saa hämärtää "EU:ssa tai EU:n ulkopuolella tuotetuksi"

Mistä maasta on peräisin hunaja, jonka pakkauksessa lukee ”EU:ssa ja EU:n ulkopuolella tuotetun hunajan sekoitus”?

Ainakin se on vähintään kahdesta maasta, joista toinen on EU:sta ja toinen muualta. EU-hunajaa voi olla vain prosentti ja sitä toista hunajaa 99 prosenttia.

Eli siis et voi tietää, mistä hunaja on.

Hunaja-asetuksen mukaan alkuperämaatieto on pakollinen tieto. Mutta tieto maasta on pakollinen vain silloin, kun hunaja on peräisin yhdestä maasta.

Jos hunaja on ns. sekoitehunajaa eli eri maiden hunajista, niin merkintä saa olla hunajan alkuperästä riippuen ”EU:ssa tuotetun hunajan sekoitus”, "EU:n ulkopuolella tuotetun hunajan sekoitus" tai ”EU:ssa ja EU:n ulkopuolella tuotetun hunajan sekoitus”.

Tein aiheesta tällä viikolla tiedotteen. Asian uutisoi mm. Maaseudun Tulevaisuus.

Kuluttajan kannalta merkintätapa on outo ja se voi olla myös harhaanjohtava. Muutosta ei kuitenkaan liene odotettavissa.

Suomalaiseksi merkitty hunaja on aina sataprosenttisesti suomalaista. Se on myös sataprosenttisesti hunajaa.

Ja koska positiivinen asenne on tärkeää, niin yritetään suhtautua tähänkin myönteisesti. Ainakin minulle tulee paljon luottavaisempi olo hunajapakkauksesta, jossa on selvästi tieto alkuperämaasta, kuin hunajasta, joka on EU:ssa tai EU.n ulkopuolelta.

Mutta silti toivon, että lainsäädäntö muuttuisi ja purkeissa olisi kerrottava hunajien alkuperämaatiedot. Ei se voi olla mitenkään mahdotonta. Elintarviketjulta halutaan läpinäkyvyyttä, mutta miksi hunajan alkuperä on sallittua hämärtää tällä tavalla?

Läheisyyden läikähdys eli tiedätkö, mistä hunajasi tulee?

Olin eilen Elintarvikepäivillä, ja siellä useamman kerran nousi esiin se, millainen merkitys on sillä tiedolla, mistä ruokamme tulee.

Me kuluttajat haluamme ruualle juuret. Ne juuret tuovat esimerkiksi turvallisuutta: kun alkuperä on tiedossa, niin tuotteeseen voi luottaa.

Twitterissä tammikuussa Dream Bakery hämmästyi
kuullessaan ja tajutessaan, ettei hänen suomalaiseksi
luulemansa hunajansa ollutkaan suomalaista.

Hunaja on toki lainsäädännöllisesti hyvä tuote siinä mielessä, että tiedot alkuperämaasta ja pakkaajasta ovat pakollisia. Mutta alkuperämaa ja pakkaaja ovat toisinaan varsin yleisiä tietoja. Ne eivät välttämättä kerro, kuka hunajan on varsinaisesti tuottanut tai missä päin kyseistä maata. Joskus tieto ei kerro edes hunajan alkuperämaata.

Alkuperämaatieto voi olla myös ”EY:ssä tuotetun hunajan sekoitus”, ”EY:n ulkopuolella tuotetun hunajan sekoitus”, ”EY:ssä ja EY:n ulkopuolella tuotetun hunajan sekoitus”. Tämä johtuu siitä, että jos hunaja on peräisin useammasta kuin yhdestä jäsenvaltiosta tai kolmannesta maasta, voidaan merkintä korvata tuolla rimpsulla, joka ei siis kerro alkuperästä välttämättä oikeastaan mitään.  

Sitä paitsi pakkausmerkinnät ovat aika usein varsin huomaamattomia tai ne voivat johtaa purkkia pikaisesti vilkaisevan harhaan. Olen usein saanut palautetta kuluttajilta, jotka ovat pettyneet, kun heidän kotimaiseksi luulemansa hunaja ei olekaan ollut suomalaista. Harhaanjohtavaa on ollut se, että purkissa mainitaan monta kertaa "suomalainen perheyritys", mutta kyseinen yritys toimii vain hunajan pakkaajana.

Tuottajatietoa arvostetaan

58 prosenttia Taloustutkimuksen kyselyyn vastanneista oli sitä mieltä, että tieto tuottajasta tekee lähiruuasta houkuttelevan.  Tutkimuspäälliköt Minna Isotupa ja Sari Roth Taloustutkimuksesta jakoivat näitä tietoja hyvässä puheenvuorossaan.

Toisaalta lähiruokaa ei pitäisi ajatella vain kilometreinä. Ennemmin voisi puhua läheisestä ruuasta, totesi  Roth. Eli vaikka hunajaa ei olisikaan tuotettu kymmenen kilometrin päässä, niin se voi tuntua läheiseltä siksi, että se on ostettu syyslomamatkalla kivasta kaupasta tai jos tuottaja on esimerkiksi jotenkin tuttu tai kaverin kaveri.

Hunajan alkuperä on siis monelle kuluttajalle paljon enemmän kuin pakolliset merkinnät. Roth käytti sanaparia "läheisyyden läikähdys". Sitä monet kuluttajat haluavat ainakin osasta elintarvikkeistaan.

Hyvää Suomesta -merkintä on yksi tapa
varmistaa kaupassa se,että hunaja on
sataprosenttisesti suomalaista.

Hunajapurkista sen läikähdyksen voi saada helposti. Tiedätkö sinä, mistä hunajasi tulee tai kenen hoitamissa mehiläispesissä mehiläiset ovat sen valmistaneet?

Sitä paitsi tieto tuottajasta ja tuotteen alkuperästä saa todennäköisesti hunajan myös maistumaan paremmalta. Näin se kuluttajan mieli vain toimii: tieto vaikuttaa aistimuksiin.

(Maailmalla hunajan alkuperää myös väärennetään usein. Tästä olen kirjoittanut mm. teksteissä Hunajahuijaus maailmalta: kiinalaista hunajaa myytiin ei-kiinalaisena ja Terveystuotteena markkinoitu manukahunaja on usein väärennettyä)

Pehmeää kotimaista hunajaa kannattaa kokeilla myös
leivän päälle.

Kauppa syyttää tietojärjestelmiä, kun ulkomaisten hunajien alkuperämaat ovat väärin

Kaupoissa on usein runsas hunajavalikoima, ja suuri osa hunajista on ulkomaisia. Joskus alkuperämerkinnät johtavat kuluttajaa harhaan: esimerkiksi suurena hunajan pakkausmaana toimiva Tanska voi näyttää myös hunajan alkuperämaalta, vaikka tanskalaista hunajaa tuskin kovin paljon tulee Suomeen.

Kiinalaisen hunajan hintalapussa
luki Tanska. Tanska on hunajan pakkausmaa.
Tällainen merkintätapa on virheellinen,
vaikka purkissa tiedot lukisivatkin oikein.
(Kuva: Heikki Härkönen)

Virheelliset merkinnät selitetään usein kauppojen tietojärjestelmillä, mutta sehän ei tietysti ole mikään oikea puolustus. Alkuperämerkintöjen on oltava oikein.

Virheitä voi olla myös nettisivujen tiedoissa. Taannoin huomasin, että Pirkka-tuotehaussa sekä Reilun kaupan hunajan että ulkomaisen luomuhunajan valmistusmaana luki Tanska. Todellisuudessa kyseiset hunajat olivat Etelä- tai Väli-Amerikasta. Eihän kumpikaan näistä hunajista voisi olla Tanskasta, sillä siellä ei tuoteta Reilun kaupan hunajaa, ja luomuhunajankin tuotanto on hyvin pienimuotoista.

Reilun kaupan hunajan tuotetiedoissa valmistusmaana
kerrotaan Tanska, vaikka se ei ole hunajan alkuperämaa.

Lähetin asiasta palautetta Ruokakeskolle. Ensimmäinen vastaus saapui Twitterin kautta. 

Jälleen vedottiin teknisiin syihin. Mielestäni on selvää, että pakkauksessa oleva tieto ei riitä: ihmiset hakevat netistä esimerkiksi alkuperämaita, ja tietojen on oltava oikein.

Seuraava vastaus tuli sähköpostitse.

"Tanskassa toimitettuja hunajalaatuja sekoitetaan ja yhdistellään, suodatetaan ja pakataan kuluttajapakkauksiin. Siten Tanskaa voidaan kutsua valmistusmaaksi. Pirkka hunajien pakkauksissa on maininta itse hunajan alkuperästä."

Edelleenkään Ruokakesko ei siis suostunut myöntämään virhettä. Lähetin vastauksen:

"Mielestäni tulkintanne on virheellinen.

Esim. Eviran sivuilla todetaan:

“Sellaiset elintarvikkeet, joiden oleellinen raaka-aine on ulkomaista alkuperää, ja joiden valmistuskäsittely Suomessa on vähäistä, eivät muutu alkuperältään suomalaisiksi, vaikka niiden valmistusmaa tällöin onkin Suomi. Näissä tapauksissa raaka-aineen alkuperämaa tulee ilmoittaa, jos sen puuttuminen voi harhaanjohtaa ostajaa. Esimerkiksi Suomessa paistetun ulkomaisen leivän tai Suomessa pakatun ulkomaisen maidon alkuperä on ilmoitettava.”

Hunajan kohdalla kyse on nimenomaan vähäisestä käsittelystä ja hunaja muodostuu yhdestä ainesosasta, vaikka se purkissa olisikin useammasta hunajaerästä (siis samanlainen tuote kuin maito). Ei siis voi olla niin, että nettisivuilla EU:n ulkopuolelta tulevan hunajan valmistusmaaksi kerrotaan Tanska. Se on kuluttajan harhaanjohtamista. Moni tarkistaa näitä aluperämaita netistä, joten ei myöskään voi vedota siihen, että tieto on oikein purkissa."

Tämän jälkeen sain vastauksen:

"Olemme lisänneet kaikkien ulkomaisten Pirkka-hunajien osalta alkuperätiedot tuotteen kuvauksen yhteyteen käsin. Ratkaisu ei ole teknisesti paras, sillä mahdollisten alkuperätietomuutosten yhteydessä tiedot eivät päivity automaattisesti verkkoon. Tässä tilanteessa ratkaisu on kuitenkin kuluttajan näkökulmasta selkein. Toivomme, että pystymme tulevaisuudessa kehittämään tuotetietojen teknistä järjestelmää siten, ettei verkkoon pääsisi virheellisiä alkuperätietoja."

Eli nyt siis esimerkiksi tuon Reilun kaupan hunajan kohdalla mainitaan tuotekuvauksessa alkuperämaat, mutta tuotetiedoissa valmistusmaa on edelleen Tanska. Nettitiedot nytkähtivät siis vähän parempaan suuntaan, mutta ovat edelleen harhaanjohtavat. 

Kommentoin Ruokakeskolle myös sitä, että tuskin hunaja on ainoa tuote, jota tämä koskee. Varmasti on monta muutakin vastaavaa tuotetta, joiden alkuperämaa on eri kuin se maa, jossa tuote esimerkiksi pakataan. Ruokakeskolta myönnettiin tilanteen olevan näin.

Aika tavalla tässä tapauksessa tietysti ärsytti se, että Ruokakesko ei suostunut heti myöntämään virheitä, vaan vetosi ensin tietojärjestelmiin ja sitten virheelliseen tulkintaan velvoitteesta ilmoittaa alkuperämaat. 

Kuluttajana virheellisistä alkuperämerkinnöistä kannattaa ensimmäisenä kertoa kauppaan. Jos mikään ei muutu, niin Eviran sivujen kautta löytyy yhteystietoja ja palautteenantomahdollisuuksia.

Terveystuotteena markkinoitu manukahunaja on usein väärennettyä

Manukahunajille on määritelty UMF-arvo.
Keskivertona "aktiivisuuden asteena"
pidetään UMF-arvoa 10.
.

Uusiseelantilainen manukahunaja on noussut maailmanmaineeseen tutkittujen terveysvaikutusten ansiosta. Hunajan arvostus valitettavasti aiheuttaa sen, että maailmalla myydään jopa kuusinkertaisesti enemmän manukaksi väitettyä hunajaa kuin mitä Uusi-Seelanti tuottaa.

UMF-arvo: manukahunajan antibakteerisuuden aste

Mehiläiset valmistavat tätä arvostettua ja kallista hunajaa manukapuun medessä. Mikä manukahunajasta tekee niin erikoisen haluttua?

Syynä ovat manukahunajan antibakteeriset ominaisuudet. Niitä on tutkittu paljon, ja manukahunajille on laadittu UMF-arvo (Unique Manuka Factor). Kuten kaikissa hunajissa, niin myös manukassa koostumus vaihtelee esimerkiksi pesien sijainnin mukaan. Manukahunajaksi luokitellun hunajan tulisi sisältää vähintään 70-prosenttisesti manukan siitepölyä, ja loput siitepölyt voivat siis olla peräisin muista kasveista.

Manukahunajaan liitetään siis vielä vahvemmin erilaisia terveysominaisuuksia, mm. haavojen parantamista ja flunssan hoitoa, kuin muihin hunajiin. Sitä myös käytetään lääketeollisuudessa esimerkiksi haavanhoitotuotteiden ainesosana.

Purkkien tekstit hämäävät kuluttajia

Mutta se, että purkin kyljessä on joku luku ja teksti, joka vakuuttelee tuotetta tehokkaaksi manukahunajaksi, ei todellakaan takaa, että purkissa on superhunajaa. UMF Honey Association testasi 73 manukaksi väitettyä hunajaa, joista suurin osa (41) ei osoittanut minkäänlaista väitettyä antibakteerisuutta.

Suuri osa kuluttajista ei edes tiedä, mitä UMF-arvo tarkoittaa: kun purkin kyljessä on jokin numero, niin se jo vakuuttaa monet. Tietysti manukaksi väitettyä hunajaa myydään vahvoilla terveysmielikuvilla.

Niinpä uusiseelantilaiset manukahunajan tuottajat pyrkivät nyt kampanjoimaan oman tuotteensa puolesta. Manukapuita on istutettu tietyille alueille, jotta voitaisiin varmistaa, että mehiläiset todella keräävät metensä nimenomaan manukasta. Lisäksi erilaisilla kampanjoilla yritetään saada kuluttajat tietoiseksi siitä, miten aito manukahunaja on merkitty.

Manukahunajaa myydään yleisesti myös Suomessa. Pienen purkin hinta on helposti kymmeniä euroja, ja kilohinnat kohoavat esimerkiksi Ruohonjuuren manukahunajilla yli sataan tai kahteensataan euroon.

Lisää hunajien antibakteerisuustutkimusta tarvitaan: seuraava hitti esimerkiksi kanervahunaja?

Tietysti näin kotimaisen hunajan puolestapuhujana kehotan vakavasti harkitsemaan, kannattaako laittaa rahansa manukahunajaan (tai manukahunajaksi väitettyyn tuotteeseen) vai johonkin edullisempaan, lähellä tuotettuun hunajaan.

Suomalaistutkimuksessahan on äskettäin saatu näyttöjä siitä, että ainakin horsma-, tattari- ja kanervahunaja ovat sellaisia, että niissä on merkittävää antimikrobista aktiivisuutta. Lisäksi taannoin uutisoitiin hevosten haavojenhoitoa käsitelleestä tutkimuksesta, jossa skottilainen kanervahunaja vaikutti vähintään yhtä tehokkaalta kuin manukahunaja.

Mutta tietysti tarvittaisiin paljon lisätutkimuksia, jotta eri hunajien vaikutuksista saataisiin täsmällisempää tietoa. Oleellista on ymmärtää, että hunajien antibakteerisuudessa voi olla paljon eroja. Erot syntyvät suurelta osin mehiläisten käyttämistä mesikasveista, ja tietysti hunajan käsittely (erityisesti kuumennus) voi merkittävästi heikentää hunajan laatua.

 (Tekstissä linkitettyjen sivujen lisäksi lähteenä käytetty mm. Deutches Bienen Journal 4/2014 -lehden artikkelia.)

Iso-Britannian elintarvikeviraston eräässä testissä vain
yksi viidesta manukahunajsta täytti standardit ja
osoitti merkittävää aktiivisuutta bakteereja vastaan.
Kyseinen hunaja oli Comvitan eli tämän saman merkin,
jonka purkki löytyy myös toimistoltamme. Comvita
on suurimpia (tai suurin) manukahunajan tuottaja.

Hunajahuijaus maailmalta: kiinalaista hunajaa myytiin ei-kiinalaisena

Maailman ruokaketjujen monipolvisuus ja ongelmallisuus on viime vuosina noussut esiin monin tavoin, esimerkiksi hevosenlihakohussa tai mehutehtaan työoloissa.

Eikä globaali hunajabisneskään ole välttynyt alkuperäväärennöksiltä. Keväällä saimme tietää valehunajasta. Äskettäin kaverini vinkkasi artikkelista, jossa kerrotaan, miten Yhdysvaltoihin kaupattiin kiinalaista hunajaa ei-kiinalaisena.

Pitkän jutun opetus on tuttu: mitä useampi tekijä on mukana ruuan tuotanto- ja kuljetusketjussa, sitä helpommin rahanahneus voi ohjata väärentämään elintarvikkeiden alkuperää.

Tällä kertaa dollarinkuvat vilkkuivat silmissä siksi, että kiinalaiselle hunajalle oli Yhdysvalloissa asetettu korkeat tuontimaksut.

Tämä johti siihen, että Yhdysvaltoihin saapui suuria määriä hunajaa, jonka alkuperämaaksi oli merkitty Indonesia, Malesia tai Intia. Itse asiassa määrät kohosivat suuremmiksi, kuin mitä kyseiset maat edes tuottivat hunajaa. Todellisuudessa hunaja oli kiinalaista.

Hunajahuijauksen päätekijöiden firma sijaitsi Saksassa. Kiinan toimisto käytti yksittäisiä välittäjiä hunajan ostoon. Hunajaa kuljetettiin eri maihin, joissa se merkittiin ei-kiinalaiseksi, ja usein myös pyrittiin käsittelemään niin, että alkuperä olisi vaikeampi jäljittää.

Hunajan käsittely tarkoitti sitä, että siitä suodatettiin pois siitepölyä. Siitepöly kertoo, millaisista kasveista hunaja on peräisin, ja kasvilajit ovat tietysti hyvin erilaisia eri puolilla maapalloa. Esimerkiksi suomalaisessa hunajassa ei ole akaasiaa, joka taas voi muualla olla varsin yleinen hunajakasvi.

Lisäksi hunajaan saatettiin lisätä esimerkiksi melassia. Näin muokattiin hunajan makua ja rakennetta.

Kun hunajapurkissa on tuottajan tiedot, on sen
alkuperä helppo jäljittää.
Hyvää Suomesta -merkki takaa hunajankin kotimaisuuden.

Pahimmillaan hunajaeristä löytyi myös antibioottia, joka on Yhdysvalloissa kielletty elintarvikkeissa, mutta jota Kiinassa käytetään mehiläistautien ehkäisyssä.

Hunaja myytiin elintarvikeyhtiöille. Yhdysvallat on suuri hunajankäyttäjä, ja noin 60 prosenttia maan hunajasta on tuontitavaraa.

Tämäkin tarina siis osoittaa, että loppukuluttajan kannalta elintarvikeketjun jäljitettävyys voi olla joskus kovin heikko. Tällä kertaa kohteena oli hunaja, mutta varmasti sama pätee lukuisiin muihin tuotteisiin. Kun tuotteen alkuperäksi kerrotaan esimerkiksi "EU:sta ja EU:n ulkopuolelta", niin kannattanee miettiä, tietääkö, mitä oikeasti ostaa.

Hyvää Suomesta -merkki on Suomen kolmanneksi arvostetuin tuotemerkki

Hyvää Suomesta merkki -kertoo kotimaisuudesta. Kuva: Ruokatieto

Kotimaista ruokaa arvostetaan. Välillä kuluttajalle voi olla kuitenkin työn takana selvittää, mistä maasta tuote on peräisin, kuten Mari alkuvuodesta kirjoitti. Helppo tapa tunnistaa kotimainen tuote on Hyvää Suomesta -merkki. Se on selkeä ilmoitus kotimaisuudesta. 

Kyseinen merkki ei ole suomalaisille aivan turha asia, koska Hyvää Suomesta on tuoreen tutkimuksen mukaan Suomen kolmanneksi arvostetuin tuotemerkki. Tulokset selvisivät Taloustutkimus Oy:n ja Markkinointi&Mainonta -lehden Brändien arvostus 2012 -tutkimuksessa. Tutkimuksessa listattiin 100 suomalaisten  arvostetuinta tuotemerkkiä. Kaksi ensimmäistä sijaa meni Fazerille ja neljäs Joutsenmerkille. Kolmas sija on upea asia ja Hyvää Suomesta -merkki onkin nostanut listasijoitustaan vuosien varrella.

Merkkiä myönnetään myös hunajalle

Myös hunajantuottajat voivat hakea lupaa merkin käyttöön hunajapurkeissaan. Tällä hetkellä 669 Suomen Mehiläishoitajain Liittoon kuuluvaa mehiläistarhaajaa on saanut käyttöoikeuden. 

Käyttöoikeuden voi hakea vain 100-prosenttiselle, kotimaiselle hunajalle (ei siis minkäänlaisille jatkojalosteille tms). Merkin saamiseksi hunajalla on tiukemmat laatuvaatimukset eri ominaisuuksien osalta. Ennen merkin myöntämistä tuottaja toimittaa hunajanäytteen tutkittavaksi SML:lle. Hunajalle tehdään aistinvarainen arvostelu ja laboratoriaoanalyysit. Myös hunajan sisältämä siitepöly tutkitaan, jolloin saadaan selville mistä kasveista hunaja on peräisin.

Hyvää Suomesta -merkin käyttöä valvotaan laatujärjestelmän puitteissa vuosittain.

Merkin takana laadukkaat tuotteet

Hyvää Suomesta -merkki sai alkuvuodesta käyttöön uuden sloganin "Ruokaa omasta maasta". Itse pidän tästä sloganista, se vie lähelle ruuan tuotantoa. Ja vaikka mehiläiset eivät konkreettisesti maassa asukaan, hunajan mesi on suomalaisista kasveista peräisin.

Ruokatiedon markkinointi- ja viestintäpäällikkö Minna Kantén uskoo, että uudistus innosti yrityksiä käyttämään merkkiä aiempaa enemmän. "Merkin takana on monivuotinen työ ja hyvät tuotteet. Kuluttajat törmäävät merkkiin joka päivä", Kantén sanoo.

Ruokabrändien arvostus on tutkimuksen mukaan muutenkin nousussa. Tutkimuksessa 30 arvostetuimman brändin joukosta 12 liittyi ruokaan.

Brändilistan sijoitusten perusteena on käytetty ensisijaisesti annettujen arvosanojen keskiarvoa. Toissijaisena perusteena oli, kuinka monta prosenttia arvosanan antaneista oli valmis suosittelemaan brändiä muille. Tutkitut brändit valittiin erillisessä esitutkimuksessa maaliskuussa 2012, jolloin selvitettiin spontaanisti tunnetuimmat brändit noin 110 tuoteryhmässä. Varsinainen tutkimus toteutettiin kirjekyselynä. Kohderyhmänä olivat 15–79-vuotiaat.