Maija Mehiläinen lentää taas elokuvissa

Maija Mehiläisestä on tehty uusi elokuva, joka sai äskettäin Suomen ensi-iltansa. Kävin katsomassa elokuvan kolmevuotiaan lapseni kanssa, ja olimme molemmat varsin tyytyväisiä näkemäämme.

Minulle Maija oli tietysti tuttu omasta lapsuudestani. Silloin televisiossa pyörä Maija Mehiläinen -sarja. Tunnusmusiikin muistan edelleen, mutta muuten Maijasta ei ole jäänyt kovin vahvoja mielikuvia.

Elokuva oli hetkittäin yllättävän jännittävä, joten aivan pienimmille ja herkimmille se voi olla liikaa. Lapsikriitikko totesi, että herhiläiset olivat pelottavia. Aikuisen silmiin herhiläisjoukkio oli tehty moottoripyöräjengiä muistuttavaksi.

Lapsikriitikolle jäi parhaiten mieleen kohtaus, jossa Ville-mehiläinen räppäsi. Huumoria ja iloa oli ripoteltu leffaan, mutta ehkä tuollaista räppihenkistä menoa olisi voinut olla enemmän.

Maijalta ei tietysti voi odottaa sitä, että elokuva olisi realistinen oppitunti mehiläisten elämään. Mutta toisaalta aikuiskatsoja voi katsoa leffaa myös sillä silmällä, että mikä siinä vaikuttaa todelliselta mehiläisyhteiskunnan toiminnalta ja mikä taas ei. Esimerkiksi mehiläisten siitepölyn kerääminen oli näkyvästi esillä, joka on mielestäni aika poikkeuksellista: yleensä laste
n ohjelmissa puhutaan pääosin siitä, että mehiläiset keräävät hunajaa. 

Mutta siis kokonaisuudessaan hyväntuulinen elokuva, jonka ansiosta voi taas jutella kotona lisää mehiläisistä ja muista ötököistä. Ja toki Maijan mukana käsitellään myös ystävyyttä, erilaisuutta, omia vahvuuksia ja yhdessä tekemistä.

Ötökät ja hunaja kiinnostavat päiväkoti-ikäisiä

Maistelemassa hunajaa: vasemmalla oma poikani,
joka tietysti vaati hunajaa lisää ja lisää.

Kävin viime viikolla kolmevuotiaan lapseni päiväkodissa kertomassa mehiläisistä, pölyttäjistä ja mehiläispesän tuotteista.

 Erityisesti iso, pörröinen kimalainen
viehätti lapsia (kuvassa ei ole mehiläisiä,
mutta niitä oli mukana
yksi pieni rasiallinen).
Juttelimme mm. siitä, että
kimalaisia näkyi alkusyksystä
paljon päiväkodin puistossa
ja niiden kannattaa
antaa rauhassa lennellä kukissa.

Ötökät kiinnostavat päiväkoti-ikäisiä, mutta koska eläviä hyönteisiä en voinut päiväkotiin viedä, niin keräsin talteen kuolleita. Oman kerrostalomme ullakolta löytyi kimalaisia ja ampiaisia. Mehiläiset pyysin kollegaltani hänen pesältään.

Kuolleiden hyönteisten avulla on niin lasten kuin aikuisten tietysti helpompi hahmottaa, miten eri pörrääjät eroavat toisistaan. Yksi lapsista pyysi mehiläistä kotiinviemiseksi, ja tietysti sen lupasin.

Lisäksi tarjoilin lapsille hunajaa sekä mehiläisleipää eli pergaa. Tähän oli etukäteen kysytty lupa vanhemmilta.

Olin ottanut mukaani mehiläishoitotakin, jota halukkaat saivat kokeilla. Näytin myös mehiläispesillä kuvaamaani videopätkää, ja kuvia katselimme SML:n lapsille suunnatuista esitteistä.

Jo ennen vierailuani olin saanut kuulla, että päiväkodissa on laulettu usein Piippolan vaaria. Yksi vaarin hoidon mahdollinen kohde ovat mehiläiset. Joku lapsista oli tällöin sanonut, että ei mehiläisiä voi hoitaa. Lapseni oli heti tokaissut:
"Kylläpäs voi! Äitikin hoitaa!"

(Minullahan ei tosin ole yhtään mehiläispesää, joten mehiläishoitoni on todella rajoittunutta eli satunnaista vierailua mehiläispesillä.)

Vein päiväkotiin reilun
nipun SML:n esitteitä, jotta
lapset voivat viedä
niitä kotiin ja tutkailla myös
myöhemmin päiväkodissa.

Miltä tuntuu pukeutua
mehiläishoitajan takkiin?

Hani-mehiläismaskotti pörrää Turussa kauppakeskus Skanssissa

Hani-mehiläinen ilahdutti talvilomaviikolla
monia Skanssin pieniä asiakkaita
(kuva: Aimo Nurminen)

Talvella Turussa uutisoitiin erikoinen työpaikkailmoitus: kauppakeskus Skanssi etsi töihin mehiläistä. Tai oikeastaan useampaa ihmistä, jotka olisivat valmiita esiintymään kauppakeskuksen uuden maskotin rooliasussa.

Oikeita mehiläisiä on Skanssin katolla ollut töissä jo viime kesänä. Keskuksen kattotasanteella oli alkukesällä kaksi ja loppukesällä neljä mehiläispesää. Asiakkaat pääsivät katsomaan pesiä lähietäisyydeltä.

Mehiläistenkeräämä hunajasato pakattiin Skanssin omilla etiketeillä varustettuihin purkkeihin ja myytiin kauppakeskuksessa.

14. helmikuuta Skanssi esitteli uuden maskotin, Hani-mehiläisen. Siitä alkoi mehiläishahmon työviikko, sillä Skanssissa oli monenlaista mehiläisaiheeseen liittyvää ohjelmaa.

Ensi kesänä Skanssin katolle tulee vielä enemmän mehiläisiä. Ne pääsevät tekemään töitä värikkäissä pesissä, sillä talvilomaviikolla lapset maalasivat puupesälaatikoita mehiläisiä varten.

Varsinais-Suomen Mehiläishoitajien
yhdistys maistatti ja myi hunajaa Skanssissa
koko viikon.
(kuva: Skanssi)

Aitojen puisten mehiläispesälaatikoiden
maalaaminen oli tietysti monista
lapsista hauskaa puuhaa.
(Kuva: Skanssi)

Hunaja taltutti flunssaa ja siivitti Nezirin ennätysjuoksuun

Pika-aituri Nooralotta Nezirin teki eilein maanantaina uuden Suomen ennätyksen 60 metrin halliaidoissa Tampereen Tähtien kisoissa.

Mutta olisiko tätä tapahtunut ilman hunajaa? Neziri nimittäin kertoo  Helsingin Sanomien uutisessa  flunssanhoidostaan:

"Eilen oli vielä ääni painuksissa. Olen syönyt nyt vissiin purkin verran hunajaa. Se tuntuu toimivan", Neziri nauroi."

Onnittelut Nezirille, näin hunaja auttaa ennätysten rikkomiseen!

Käypä hoito -ohje suosittaa yli yksivuotiaiden
lasten lyhytaikaisen yskän hoitoon
hunajaa. Flunssan jyllätessä hunaja
maistuu niin pienille kuin isoille potilaille.

Flunssakausi on saanut myös meidät hieman hitaammin juoksevat hyödyntämään ahkerasti hunajaa. Lasten lyhytaikaisen yskän Käypä hoito -suosituksen muutos ja siihen liittynyt uutisointi on myös ilmeisesti lisännyt yhä useamman tietoisuutta hunajan mahdollisista hyvistä vaikutuksista.

Omassa perheessäni flunssa jylläsi tammikuussa. Vaikka hunajaa kuluu aina paljon, niin lapsen sairastaessa hän sai hunajaa tavallista enemmän. Ruoka ei oikein maistunut pienelle potilaalle, mutta hunaja kelpasi. Näin lapsi sai myös energiatankkausta.

Ja nyt, kun lapsi on terve, niin vauhti on taas melkein yhtä luja kuin Nezirillä.  
 
Flunssakaudella ei kannata unohtaa myöskään mehiläisten tuottamaa propolista.  Sunnuntaina Twitterissä Christina Forsgård kertoi käyttävänsä propolista heti, jos meinaa flunssa iskeä. Ehkä siis pitäisi lähettää Nezirille myös propolista testattavaksi.

"Hunajaa yskään", neuvoo nyt myös Käypä hoito -ohje

Hunaja helpottaa lasten, ja miksei
myös aikuisten, yskää. Tämän
lääkkeen moni lapsi myös
nauttii erityisen mielellään!

Kesällä uudistettiin Käypä hoito -suositukset liittyen lasten yskän hoitoon. Ohje suosittaa kokeilemaan lasten virusinfektioiden aiheuttamaan, lyhytaikaiseen yskään hunajaa. Suositusta perustellaan sillä, että tutkimuksissa on saatu näyttöä hunajan eduista yskän hoidossa.

Yskään liittyneissä tutkimuksissa hunajaa oli annettu muutama millilitra tai 10 grammaa noin 30 minuuttia ennen nukkumaanmenoa.

Teelusikan tilavuus on 5 millilitraa (jos siis kyseessä on virallisten mittojen mukainen lusikka: tilavuudethan vaihtelevat lusikasta riippuen), ja 10 grammaa hunajaa on reilut viisi millilitraa. Yhtä tai kahta teelusikallista voi pitää siis sopivana hunaja-annoksena.

Käypä hoito -suositus muistuttaa, ettei kannata ostaa yskänlääkkeitä ja antaa niitä lapsille, sillä niistä voi olla haittavaikutuksia.

Hunajasta ei ole haittaa kuin harvoille hunaja-allergikoille tai niille, jotka reagoivat herkästi siitepölyyn. Hunajaa ei myöskään saa antaa alle yksivuotiaille botulismiriskin vuoksi.

Käypä hoito -suositukset ovat riippumattomia, tutkimusnäyttöön perustuvia kansallisia hoitosuosituksia. Suosituksia laaditaan lääkäreille, terveydenhuollon ammattihenkilöstölle ja kansalaisille hoitopäätösten pohjaksi.

Ei siis kannata ihmetellä, jos lääkäri tai apteekkari kehottaa kokeilemaan hunajaa yskän hoitoon.

Eviran linjaus: hunajantuottaja ei saa kertoa hunajan terveysvaikutuksista

Hunajantuottajahan ei saisi antaa hunajaisia yskänhoitovinkkejä: hänet luokitellaan elintarvikealan toimijaksi, jolta on Eviran linjauksen mukaan kielletty kaikki tällainen terveyteen liittyvä viestintä.

Kuten jo talvella kirjoitin, niin mielestäni linjaus on ylitiukka: ravitsemus- ja terveysväiteasetus on kuluttajan kannalta hyvä olemassa, mutta on liioittelua, että se suitsii myös tieteellisistä tutkimustuloksista kertomisen. Linjaus on haitallinen myös monille muille aloille kuin hunajalle.

Onneksi en itse ole elintarvikealan toimija, joten voin vapaasti kirjoitella myös hunajan terveellisyyteen liittyvistä tutkimuksista. Myös Mehiläshoitajain Liitto voi kertoa terveyteen liittyvistä tutkimuksista.

Kesän hunajasatoa jo maistellaan: "Oma hunaja on herkullisinta!"

Eljas Kokkonen, 13, pääsi viime viikolla maistamaan ensimmäistä kertaa omien pesiensä hunajaa.
"Ihan mahtavaa! Ikinä ei olla syöty niin herkullista hunajaa kuin nyt", kuului arvio.

Kuva: Mari Kokkonen

Kerroin Eljaksen hunajainnostuksesta viime vuonna. Tänä vuonna Eljaksen haave toteutui, kun hän hankki äitinsä Mari Kokkosen kanssa kolme omaa mehiläispesää Turun Ruissaloon.

Päävastuun mehiläisistä kantaa tietysti Mari, joka myöntää mehiläishankinnan tuottaneen myös valvottuja öitä. Mutta suurempia ongelmia ei ole ollut, ja apua on tullut niin kokeneemmilta mehiläishoitajilta kuin netistä ja kirjoista.

"Ensimmäinen kesä menee tietysti opetellessa. Vaikka perushoito on varsin yksinkertaista, niin kehittymistä riittää vuosiksi eteenpäin", Mari totaa.

Kokkosten hunajalle on suunnitteilla osuva nimi ja etiketti. Eljaksen mukaan tuotteelle on varma markkina.
”Meillä on paljon tuttavia, jotka ovat jo hunajaa kyselleet."

Päivitys 12.7.
Kokkosten omasta blogista voi lukea lisää esimerkiksi ensimmäisistä hunajamaisteluista

Hunaja sopii odottajille, imettäjille, äideille, isille ja muille yli 1-vuotiaille

Paljastuksia elämästäni: kasvattelen vatsassani jälkeläistä, jonka pitäisi syntyä heinäkuussa.

Olen nyt pari kertaa saanut kysymyksen, voinko syödä hunajaa, kun kerran olen raskaana. Vastaus on, että kyllä saan.

Vaikka raskaana oleville esitellään pitkät listat vältettävistä ruuista, niin onneksi hunaja ei siltä listalta löydy.

Alle yksivuotiaille on hunajassa botulismiriski

Hunaja on siis sallittu kaikille yli 1-vuotiaille ja myös imettäville äideille.
Pienille imeväisille hunajassa on mahdollinen botulismin riski, jonka vuoksi myös hunajapurkeissa on oltava varoitus. Botulismin aiheuttaa Clostridium botulinum -itiö, joka elelee yleisesti maaperässä, vesistöjen pohjalietteessä sekä kalojen ja muiden eläinten suolistossa.

Evira valistaa:

"Alle yksivuotiaat lapset ovat herkimpiä saamaan imeväisbotulismin, koska heidän kehittymätön suolistomikrobisto sekä ruoansulatuskanavansa aikuisia korkeampi pH-arvo mahdollistavat suolistoon päässeiden itiöiden muuttumisen kasvukykyisiksi ja toksiinia muodostaviksi bakteereiksi."

Hunajassa siis voi olla kyseistä itiötä. Mutta ei kannata heti panikoida, jos lapsukainen nuolaisee hunajalusikkaa. Näitä hunajan kautta botulismitartunnan saaneita imeväisikäisiä ei Suomessa ole juuri tavattu vuosikymmenien aikana. Jonkin verran tapauksia tosin löytyy myös Euroopasta, ja ulkomaalaisissa hunajissa riski saattaa olla suurempi.

Clostridium botulinum -bakteerin itiöt tuhoutuvat esimerkiksi 120 asteen kuumennuksessa neljässä minuutissa. Ruuan kuumentaminen 10 minuuttia 80 asteessa pienentää riskiä huomattavasti (lähde). Jos siis tekee esimerkiksi sämpylöitä tai pannukakkua, johon käyttää hunajaa, niin imeväisbotulismista ei tarvitse huolestua.

Usein tartuntalähteenä vakuumipakkaus ja väärä säilytys

Moni muu tuote kuin hunaja on botulismin kannalta riskialttiimpi, mutta silti kyseessä on hyvin harvinainen ruokamyrkytys. Eviran mukaan C. botulinum -bakteerin aiheuttamat ruokamyrkytyksiin on Suomessa viimeisen parinkymmenen vuoden aikana sairastunut kolme henkilöä.

Tartuntalähteinä ovat olleet vakuumipakattu savukala ja mäti, joita on ilmeisesti säilytetty liian lämpimässä, sekä oliviisäilykkeet.


Tuleva Vuoden  mutsi askaroi hunajaetiketit

Näillä näkymin siis jään äitiyslomalle kesäkuun alussa.

Sitten tietysti tavoittelen Vuoden mutsi -arvonimeä!
Kävin eilen kyseisellä nimellä varustetun kirjan julkistuksissa. Luonnollisesti vein kirjan tekijöille Katjalle ja Sadulle sopivaa lisäenergiaa eli hunajaa.

Tein purkkeihin ah-niin-trendikkään kotoilevasti etiketit ihan itse. Nimittäin olin blogista huomannut "Äiti osaa piirtää" -jutun ja päättelin, että tuoreet kirjailijat varmasti osaavat arvostaa huikeaa taiteellista luovuuttani.

Hauska, mutta samalla myös hyödyllinen kirja ja samanniminen blogi ovat kaltaiselleni tulevalle äidille erinomaista luettavaa. Vaikka äitiys ei sujuisi naistenlehtien ja mainosten markkinoimassa ihanuudessa, niin onneksi on kokeneita konkareita, jotka jakavat vinkkinsä.

Hunajainen malja siis kaikille Vuoden mutseille! Ja saa isätkin ottaa!

Lisäys seuraavana päivänä: Katjan blogissa on myös kuvallinen todiste hunajalobbauksestani: Noora oli otollinen kohde, sillä hän on kirjoittanut paljon hunajasta. Alustavasti jo sovittiin, että jutellaan kevään aikana vielä lisää mehiläisjuttuja.