perjantai 30. elokuuta 2013

Tue villejä pölyttäjiä rakentamalla pönttöjä ja hyönteishotelleja

Olen saanut muutamia kyselyitä ihmisiltä, jotka haluaisivat parantaa kotipuutarhansa satoa pölyttäjillä. He kyselevät, mitä mehiläispesän pitäminen vaatii.

Olen vastannut, että jos kaipaa pelkästään pölytyshyötyä, niin ehkä villien pölyttäjien tukeminen voisi riittää. Mehiläiset ovat kuitenkin kotieläimiin verrattavia olentoja, jotka vaativat hoitoa.

Monet Suomen villipölyttäjät majailisivat mielellään pölyttäjäpöntössä tai hyönteishotellissa. Samalla jokainen voi omalta osaltaan tukea pölyttäjien määrää ja elämää.

Villeille pölyttäjille ei nimittäin enää välttämättä ole samalla tavalla sopivia suojapaikkoja kuin ennen. Kainuun ELY-keskuksen Reima Leinosen mukaan kehitys johtuu maaseudun rakentamisen muutoksesta.
"Kivi ja metalli ovat voittaneet puun rakennusmateriaalina, ja vanhat aidat sekä heinäladot ovat laajalti lahonneet ja hävitetty pois. Myös salaojitus vähentää pölyttäjiä. Kun pelloilla ei ole enää juurikaan avo-ojia, ei ole myöskään ojanpenkkoja, joissa kimalaiset pesivät."

Hyönteissuojan voi tehdä niin kaupunkiin kuin maaseudulle. Hotelleissa viihtyvät esimerkiksi leppäkertut, harsokorennot, erakkomehiläiset, petopistiäiset sekä talvehtivat perhoset.

Reima Leinosen ohjeilla voi aloittaa villipölyttäjäpöntön valmistelun jo nyt syksyllä: korsipesää varten kerätään koiranputkia ja järviruokoja kuivumaan. Kuivuneet korret asetetaan esimerkiksi maitopurkkiin.

Korsipesä ripustetaan keväällä noin 1 - 1,5 metrin korkeuteen kasvillisuudesta.
Korret suunnataan kohti aamuaurinkoa.
Kuva: Kainuun ELY-keskus

Pöntön voi tehdä myös esimerkiksi poraamalla koivupölkkyyn reikiä.

Pieni pesä syntyy myös aaltopahvista ja tyhjästä litran muovipullosta näillä BBC:n ohjeilla. Vielä nätimmän tästä varmasti saa, jos käyttää pullon tilalla esimerkiksi alassuin olevaa kukkaruukkua tai jotakin muuta vastaavaa esinettä.

Näyttävän pölyttäjähotellin voi rakentaa erilaisista jätemateriaaleista. Sen todistaa Luomus-blogi, josta allaoleva kuva on peräisin.


Aiemmin tässä blogissa Tuula on esitellyt pölyttäjähotelleja esimerkiksi Hollannista. Keski-Euroopassa ötökkäpesät ovat nousseet suureen suosioon, ja valmiita rakennelmia myydään Suomessakin esimerkiksi puutarha-alan liikkeissä.

Ötökkähotelleista on myös Höperöt hortonomit -blogissa. Myös Sammeli Heikkinen on rakentanut pölyttäjille pesiä. Korppoossa Tuula Nikulainen on tehnyt useita erakkohotelleita ympäristötaidenäyttelyyn.

Moni varmasti alkuun ihmettelee, että mikä outo rakennelma lienee kyseessä. Sen voi ratkaista tekemällä kyltin, joka kertoo ötökkähotellista. Näin on toimittu Yhdysvalloissa Lake Merrittissä, josta kaverini Pirkka otti kuvan.


keskiviikko 28. elokuuta 2013

Mehiläispesän äänimaailma tutuksi mikrofonien avulla



Mehiläiset tuottavat monenlaista ilon aihetta. Hunaja hivelee makunystyröitä, mehiläisten työskentelyn seuraaminen on ilo silmille. Mehiläisiä voi myös kuunnella, kuten Otaniemessä todettiin tiistaipäivänä. Iltapäivä meni mukavasti Hive Five -tapahtumassa kuunnellen mehiläisten surinaa musiikin kanssa miksattuna.

Aalto-yliopiston Melliferopolis-projektin mehiläispesät valjastettiin mikrofoneilla, jotta voitaisiin seurata mehiläispesän ääniä. Tapahtumassa yleisö pääsi kovaäänisten avulla kuuntelemaan pesien loppumatonta surinaa ja rapinaa. Ohikulkijat jäivätkin mielenkiinnolla seurailemaan lauhkeiden pesien tohinaa. 

Mikrofonit asennettiin sekä pesän sisälle että ulos. Aikamoinen vilske pesän sisälläkin käy -  kuulee kyllä, etteivät mehiläiset liiemmin lepäile. Päivä oli lämmin ja Lauri Reuterin hoitamissa pesissä kävi kova surina!

Till Bovermann äänittää Hexa Hive-pesien ääniä.
Ääniprojekti on Till Bovermannin projekti. Ylälistamaisten designpesien kehään, eli pesän sisälle asennettiin mikrofoni. Pesän ulkopuolinen mikrofoni toistaa äänen pesään palaavista ja sieltä lentävistä mehiläisistä. Surinan päälle miksattiin myös musiikkia. Jamit mehiläisten tahtiin - uutta äänimaailmaa ainakin minulle!

Melliferopoliksen ideoinut Christina Stadlbauer kertoo seuraavansa mielenkiinnolla miten pesien ”ääntely" eroaa eri vuodenaikoina. Kovasti kävi kuhina lämpimänä elokuun päivänä, ja uskon, että ero on suuri alkukevääseen saatikka talveen verrattuna.

Mikrofoni oli piilotettu myös pesän sisälle. Kova rapina kävi.
Pesien äärellä mehiläisten äänimaisemassa kuuli monia kommentteja. Eräs kuulija oli sitä mieltä, että vastaava ”äänishow toimii ulkotiloissa erittäin hyvin, mikäs tätä kuunnellessa". Kuten sanottua, mehiläisiä voi paitsi kuunnella, myös katsella. Tässä lopuksi eräs viisaus, jonka kuulin myös pesien viereltä. ”Katsella mehiläisiä lentämässä pesän ympärillä. Sitä ihmisten pitäisi tehdä.”
Niinpä!
-Tuula

tiistai 27. elokuuta 2013

Laiskemman leipurin pehmät porkkanasämpylät

Tuoreet, lämpimät sämpylät ovat mahtavia. Mutta se sämpylätaikinan vaivaus ja sämpylöiden pyörittely on mielestäni turhan vaivalloista ja sotkuista.

Onneksi sämpylät voi tehdä helpommin ja tunkematta käsiään taikinaan. Näin ei ehkä tule maailman kauneimpia, mutta eikös sämpylöissä saa näkyä luova kädenjälki?

Hunajaiset porkkanasämpylät (pellillinen)

3 dl vettä
2 rkl hunajaa
0,5 tl suolaa
2 dl kaurahiutaleita
0,5 pussia kuivahiivaa
2 pientä tai yksi isompi porkkana raastettuna
4 - 6 dl jauhoja
3 rkl öljyä

Sekoita puuhaarukalla vesi, hunaja, suola, kaurahiutaleet, jauhot ja kuivahiiva. Lisää raastetut porkkanat.
Sekoita joukkoon noin puolet jauhoista. Lisää öljy. Lisää loput jauhot: jätä taikina pehmeäksi eli älä laita jauhoja liikaa (taikinan ei siis tarvitse irrota kulhon reunoista, kuten sämpylöiden alustamisohjeissa usein neuvotaan).
Anna taikinan kohota lämpimässä noin puoli tuntia.
Ota kohonneesta taikinasta kahdella lusikalla isoja nokareita ja laita pellille. Voit lusikalla hieman muovailla kasoja, jos esimerkiksi leviävät liian laajalle.
Jätä sämpylät kohoamaan esimerkiksi muovin alle noin vartiksi (käytän itse kohotusliinana kaupan hedelmäpusseja, sillä pehmeä taikina tarttuu kiinni muoviin, ja hedelmäpussit voi heittää surutta roskiin).
Paista 225-asteessa 10–15 minuuttia.

Toinen mahdollisuus sämpylöiden pyörittelyn välttämiseksi on kumota kohonnut taikina pellille ja leikata siihen ruudut. Näin syntyy sämpyläruutuja. Itse vain tykkään enemmän nimenomaan sämpylän muotoisista sämpylöistä.

Ja sämpylätaikinaanhan voi tunnetusti lisätä monenlaista aina puuronjämistä puolukkaan ja leseistä pähkinärouheeseen.

torstai 22. elokuuta 2013

Maistuisiko pariloitu kuhnuritoukka?

Eilen täällä toimistolla havahduimme uutiseen, jonka mukaan Evira oli kieltänyt sirkkojen myymisen ruuaksi eräässä Helsingin tapahtumassa. Syötävät hyönteiset ovat erityisen lähellä työtoverini Tuulan sydäntä, sillä hän oli reilu vuosi sitten järjestämässä Ravintolapäivässä ravintola Ötökkää.

Tuula on siis vanha tekijä ötökkäsyöjänä. Mutta ei hän ole ainoa työtoverini, joka tällä saralla on kunnostautunut.

Mehiläishoidon neuvojana työskentelevä Ari oli perheensä kanssa juhannuksena nauttinut omien mehiläispesien antimia. Siis parilalla paahdettuja, valkosipulilla maustettuja kuhnuritoukkia.


Rakenteeltaan toukat ovat kuulemma katkarapumaisia. Suurin ja aikaavievin työ oli näiden parin-kolmen viikon vanhojen toukkien ottamisessa pois kennoista. Kuhnuritoukkia poistetaan pesistä osana normaalia mehiläishoitoa, joten ihmisravintona ne pääsevät hyötykäyttöön.

Saksalaisten mehiläislehdessä, Deutsches Bienen Journalissa (7/13, s. 20), oli myös ohje toukkaruokaan. Toukat paistetaan öljyssä ja ne voi syödä sellaisenaan maustettuna tai lisätä esimerkiksi munakkaaseen.



Viime aikoina ötökkäruuasta on puhuttu mahdollisena tulevaisuuden proteiiniravintona myös länsimaissa. Ylen uutisessa (13.5.2013) todettiin:

"FAO:n mukaan kaksi miljardia ihmistä eli kolmasosa maapallon väestöstä jo syö hyönteisiä, koska ne ovat herkullisia ja ravinteikkaita. FAO:n raportin mukaan hyönteisten kasvattaminen on yksi keino ravinnon saamiseksi ja ruokaturvan parantamiseksi tulevaisuudessa. Hyönteiset lisääntyvät ja kasvavat nopeasti, ja ne aiheuttavat pienen hiilijalanjäljen.

Raportissa kuitenkin myönnetään, että "kuluttajien vastenmielisyys on yksi suurimpia esteitä hyönteisten muodostumisessa tärkeäksi proteiininlähteeksi länsimaissa". Raportti ehdottaa, että ruokateollisuus auttaisi hyönteisten maineen nostamisessa. Niitä voisi muun muassa tarjoilla ravintoloissa."

Lisäys klo 14.44: Facebookin kautta tuli Pietalta vinkki, että toukat lähtevät pakastettuina  kennoista melko vaivattomasti ,kun kennot rikkoo käsin. Pienet vahanpalat eivät seassa haittaa. Pietan mukaan toukat toimivat kananmunan tapaan kasvispihvien valmistuksessa tai (uppo)paistettuna.

tiistai 20. elokuuta 2013

Kesäkurpitsa-vuohenjuustopiiras sopii elokuun iltoihin

Vuohenjuusto ja hunaja ovat tainneet yhdistyä  tässä blogissa jo useammassa reseptissä. Mutta minkäs sille voi, että ne ovat niin mainio pari. Tällä kertaa mukaan mahtuu myös kesäkurpitsa.

Leivoin piirakan Glorian Ruoka & Viini -lehden (4/2013) ohjeella. Näyttävän näköinen kasvispiiras on herkullinen, mutta valmistaminen ei tapahdu ihan pikaisesti: piirakka on syöntikunnossa noin pari tuntia leipomisen aloittamisen jälkeen.

Itselläni ei ollut tuoreita yrttejä, mutta tuskin piiras erityisemmin tästä kärsi, ja vuohenjuustoakin oli vähemmän kuin ohjeessa.

Juustohöylää kannattaa taivutella, jos sillä on leikattu aiemmin vain ohuita juustosiivuja. Kesäkurpitsaviipaleissa saa olla ronskimmin paksuutta.

Kesäkurpitsa-vuohenjuustopiiras

Pohja:

3 dl vehnäjauhoja
1/2 tl suolaa
125g kylmää voita tai margariinia
1 tl valkoviinietikkaa
2 rkl kylmää vettä

Täyte:

500g kesäkurpitsaa
2 tl suolaa
250g chevre-vuohenjuustoa
1 dl kermaa
1/2 tl mustapippuria myllystä
1-2rkl sitruunatimjamia TAI
tavallista timjamia ja ½ tl raastettua sitruunan kuorta
TAI kuivattua timjamia ja tilkka sitruunamehua

Pinnalle:
2 rkl hunajaa
2 rkl oliiviöljyä

Sekoita jauhot ja suola kulhossa. Lisää joukkoon kuutioitu kylmä voi ja nypi taikinaksi. Lisää vesi ja etikka. Tee taikinasta pallo ja kääri kelmuun. Anna levätä jääkaapissa puolisen tuntia.

Pese ja kuivaa kesäkurpitsa. Poista kannat ja leikkaa ohuiksi viipaleiksi pitkittäin esim. juustohöylällä. Levitä viipaleet leivinpaperin päälle ja ripottele suolaa päälle. Anna itkettyä 30min.

Voitele irtopohjavuoka (halkaisija 26 cm). Kaulitse taikina pyöreäksi levyksi ja nosta kaulimen avulla vuokaan tai painele taikina suoraan vuokaan. Painele varoen vuoan pohjalle ja nosta myös muutama sentti reunoille. (Voit laittaa myös leivinpaperin vuokaan, jolloin piirasta voi helpommin siirtää kypsänä toiselle lautaselle.)

Murustele vuohenjuusto kulhoon ja sekoita joukkoon kerma ja pippuri. Irrota timjamin lehdet ja sekoita joukkoon tai ripota kuivattu timjami. Levitä juustotäyte pohjalle ja tasoita. Pyyhi suola pois kesäkurpitsa viipaleilta ja lado limittäin vuokaan juustotäytteen pinnalle.

Valuta juokseva tai pehmeä hunaja ja oliiviöljy pinnalle. Paista piirasta 200 asteessa noin 40-50 minuuttia, kunnes piirakka saa hieman väriä ja pohja on kypsä. Tarjoile lämpimänä.

Tällä kertaa leipomukseni jopa näytti lähes samanlaiselta
kuin alkuperäisessä ohjeessa.

perjantai 16. elokuuta 2013

Hunaja siirtyy linkouksen kautta kohti purkitusta

"Olin linkoamassa", sanoo moni hunajantuottaja näinä päivinä, kun heidän kanssaan juttelee puhelimessa.

Hunajantuotannossa linkoaminen on se vaihe, kun hunaja poistetaan kennoista. Linkoamiseen on erilaisia välineita: pienehkön hunajamäärän jaksaa käsitellä käsikäyttöisellä lingolla, vähän isommassa auttaa moottori ja suuret erät hoidetaan järeämmän kokoluokan laitteistossa. 

Sopivasti olin keskiviikkona mukana Mustialassa, jossa on Hämeen ammatti-instituutti järjestää mm. mehiläistarhaajan ammattitutkinnon opiskelua. Siellä linkoomossa pyörivät iso ja vähän pienempi linko.

Hunaja pyritään linkoamaan pian sen jälkeen, kun kehät on noudettu pesistä. Esimerkiksi rypsihunaja kiteytyy niin nopeasti, että jos sitä ei lingota heti, niin se kiteytyy kiinni kennoihin.


Ennen linkoamista hunajakennoista poistetaan
mehiläisten tekemä vahakansi.
 Kuorinta tehdään esimerkiksi kuorimahaarukalla.
Kuorinnan jälkeen kennot asetetaan linkoon. Pyörivän
lingon keskipakoisvoima irrottaa hunajan kakuista.
 

Mustialassa oli myös järeämmän kokoluokan kuorinta-
ja linkouskalustoa. Tämä laite hoitaa kerralla
lukuisten kakkujen kuorintaa ja linkousta, mutta vaatii
tietysti ihmistyötäkin.


Lingotussa hunajassa on pieniä roskia ja vahahiukkasia.
Sen vuoksi hunaja voidaan esimerkiksi valuttaa siivilän läpi.
Puhdistettu hunaja voidaan vielä vaivata,
jotta saadaan pehmeää ja hienokiteistä hunajaa. Vaivaus
vie useita päiviä.

Mustialan hunajaa pakataan
kauniisiin lasipurkkeihin.


tiistai 13. elokuuta 2013

Helsingin Lasipalatsin pesillä korjattiin hunajasatoa

Tänään pääsin katsomaan Helsinkiä Lasipalatsin katolta, jossa on kesän ajan ollut kaksi mehiläispesää. Nyt aamulla Stadin tarhaajat ja hunajafrendit ry:n Heimo Varonen ja Goethe-instituutin Mikko Fritze korjasivat sadon eli ottivat hunajakakut pois pesistä.



Mikko Fritze on innoissaan painavasta hunajakakusta.
Kokenut mehiläistarhaaja Heimo Varonen valvoo työskentelyä.
Mehiläiset poistetaan kakulta harjaamalla.

 
Yöllä satoi, mutta onneksi aamulla aurinkokin pilkisti.
Mehiläiset eivät jää talveksi Helsingin keskustaan, vaan ne
muuttavat muihin maisemiin lähipäivinä.

Nämä mehiläiset ovat varsin lauhkeita, kuten
kaupunkioloissa pitää olla. Hunaja, jota pesistä kertyi Varosen arvion
mukaan noin 80 kiloa, menee Goethe-instituutin käyttöön.

Haastavin vaihe oli raskaiden hunajalaatikoiden siirtäminen
pois Lasipalatsin katolta. Kulkureitti katolle on ahdas ja hankala,
joten Varonen oli päättänyt siirtää laatikot alas köyden ja säkin
avulla. Homma sujui yllättävän hyvin, ja hunajakakut saatiin autoon.
 

maanantai 12. elokuuta 2013

Hunajasato jää keskimääräistä huonommaksi

Viime viikolla täältä Mehiläishoitajain Liitosta tiedotimme, että hunajaa saadaan tänä vuonna normaalia vähemmän.
Vaihtelut eri puolilla Suomea ovat kuitenkin suuria, joten toiset tarhaajat sentään iloitsevat hyvästä hunajasadoista.

Suurin syyllinen tavallista heikompaan hunajamäärään on se, että tänä vuonna kasvit kukkivat pari viikkoa normaalia aikaisemmin. Mehiläiset sen sijaan elivät normaaliin tahtiin, joten silloin, kun kukinta oli kiivaimmillaan, niin pesissä ei ollut tarpeeksi mehiläisiä keräämässä mettä.

Monet tarhaajat ovat siis nyt purkittaneet hunajaa, joten uutta satoa on jo kaupan. Koska hunajan kokonaismäärä jäi alhaiseksi, niin ensi keväänä kotimaisesta hunajasta on taas pula.

Tässä vielä kesän mittaan tapahtunutta uutisointia hunajasadosta eri puolilta Suomea. Otsikoista huomaa paikkakuntien ja tarhaajien satonäkemyseroja.

Ylöjärven uutiset 21.6.
Sateet kohensivat odotuksia hunajasadosta

Yle Keski-Suomi 25.6.
Mehiläisten kesätyöt loppuvat kohta

Yle Päijät-Häme 5.7.

Mehiläisillä täysi tohina – tänä vuonna saadaan hunajaa

Yle Pohjois-Karjala 8.7.

Hunajasato vielä arvoitus

Yle Savo 10.7.

Kesä hämmensi mehiläiset – hunajan tuotanto ehtyy aikaisin

Keskipohjanmaa 17.7.

Kesän hunajasato jäämässä pieneksi

Yle Keski-Pohjanmaa 18.7.
Huonoin hunajasato miesmuistiin

Yle Lappi 18.7.

Hunajasatoa uhkaa kato

Uutisalasin (Tohmajärvi) 24.7.
Hunajasato pieni tai keskinkertainen

Warkauden lehti 28.7.
Kukat ja mehiläiset eivät kohdanneet

tiistai 6. elokuuta 2013

Ampiaiset ärhäköityvät loppukesästä: tee kotiin pieni ampiaisansa

Tunkeeko pörriäinen juomalasiisi tai lautasellesi, kun yrität nauttia elokuisesta kesähetkestä ulkona?
Livahtaako ärhenteleviä ötököitä sisätiloihin?

Kyseessä on ampiaisten loppukesän elämänmuutos, sillä työläisampiaiset joutuvat jättämään pesänsä. Ampiaisista vain kuningatar talvehtii.

Näin loppukesällä koditon pörriäinen hakee ruokaansa myös ihmisten lautasilta ja sisätiloista. Ampiainen on sekaruokailija, joka nauttii ravinnokseen mm. muita hyönteisiä, mutta sitä kiinnostavat siis myös monet meidän elintarvikkeemme.

Tilanne on ikävä niin ampiaiselle kuin ihmiselle. Ampiainen voi olla ärhäkkä pistämään, joten sitä ei kannata huitoa. On parempi jättää ampiainen hetkeksi rauhassa aterioimaan ja vetäytyä itse kauemmaksi.

Ekologisen ampiaisansan voi tarvittaessa rakentaa helposti sisätiloihin tai parvekkeelle tyhjästä muovipullosta. Pulloon voi laittaa esimerkiksi hunajalla makeutettua vettä tai makeaa mehua. Neste houkuttaa ampaisen pulloon, mutta pörrääjä ei pääse pullosta pois.

- - -

Lisäys 6.8.2014:
Iltalehden jutussa pistiäistutkija Juho Paukkunen kertoo ampiaisansaneuvon:

"Asiantuntija kertoo, että oiva pyydys syntyy laittamalla lautaselle olutta tai kotikaljaa, johon sekoitetaan sokeria ja tilkka viiniä.
Lautasen yli pingoitetaan tuorekelmu, jonka keskelle tehdään pieni reikä. Ampiaiset menevät reiästä sisään ja hukkuvat nesteeseen, kun eivät osaa humalaisina ulos. Plussaa tulee keltaisesta astiasta, sillä väri houkuttelee pistäjän paikalle.
- Pesuainetta voi myös lisätä muutaman pisaran, sillä se poistaa pintajännityksen, jolloin ampiainen hukkuu helpommin, eikä jää pinnalle kellumaan, Paukkunen vinkkaa."
Iltasanomissa taas vinkataan ampiaisten ruokkimisesta hedelmälautasella, jotta ne ovat vähemmän häiriöksi esimerkiksi parvekkeella:

"Vihtiläismies kuitenkin keksi ongelmaan yksinkertaisen ratkaisun: hän laittoi terassille hedelmälautasen. Eikä mennyt kauan, kun ampiaiset jo olivat hedelmien kimpussa. [- - -]
Söderberg kokosi lautaselle appelsiinia, päärynää ja banaania. Päärynä näyttäisi Söderbergin mukaan houkuttelevan ampiaisia kaikkein eniten.
- Ampiaiset imevät hedelmät melkein vuorokaudessa. Käydään välillä lisäilemässä lautaselle tavaraa."

- -  -

Tämä on ampiainen: karvaton, hoikka ja selvästi raidallinen.
Jos pihapiiriin on ilmestynyt häiritsevä ampiaispesä, niin sen voi toki hävittää.

Mutta näin mehiläisihmisenä haluan aina muistuttaa, että se häirikköpörriäinen on siis ampiainen. Mehiläisillä ei ole tarvetta loppukesän ärhentelyyn. Ylipäätään mehiläiset tai kimalaiset eivät ole niin hanakoita pistämään kuin ampiaiset, eikä mehiläinen nauti ravinnokseen raatoja tai lihaa.

Eikä niitä ampiaisiakaan kannata tappaa, elleivät ne aidosti ole häiriöksi.

Aiheesta voi lukea lisää Ylen viime viikolla julkaistusta jutusta.

Lisäys: Johanna muistutti Twitterissä, että ampiaisansa voi houkutella myös kimalaisia ja mehiläisiä. Siksi ansaa ei tietysti kannata käyttää muulloin kuin silloin, kun ampiaiset ovat riesaksi.

perjantai 2. elokuuta 2013

Miksi mehiläisten kennot muodostuvat kuusikulmioista?

Mehiläiskenno näyttää hienolta, ja on hämmästyttävää, miten mehiläiset osaavat rakentaa niin upean kennon. Mutta miksi se muodostuu kuusikulmioista?

Tätä selvitetään Tiededokumentti: Koodien maailma -ohjelmassa. Dokumentissa vieraillaan katsomassa yhdysvaltalaisia mantelipuiden pölyttäjiä ja todetaan, että mehiläisten kennot ovat luonnon insinöörityön mestarinäyte.

Dokumentin mukaan vasta muutama vuosi sitten pystyttiin matemaattisesti todistamaan, että mehiläisten kannalta tehokkainta eli vähiten vahaa kuluttavaa on rakentaa kennot kuusikulmiosta eikä esimerkiksi neliöiksi.

Mehiläiset ovat sen tietysti tienneet jo ikuisuuksia.

Mutta hunajakenno ei ole ainoa luonnon muovaama kuusikulmio. Dokumentti osoittaa, mitä yhteistä on saippuakuplilla ja hunajakennoilla. Kenno itse asiassa vain noudattaa maailmankaikkeuden geometrisia sääntöjä.

Koodien maailma on katsottavissa Yle Areenasta 9. elokuuta asti.

torstai 1. elokuuta 2013

Sieni-mozzarellapizza kuivatuista suppilovahveroista

Pizza muodostuu varmasti monien muidenkin kotona usein erilaisista ruuan jämistä. Tällä
kertaa totesin, että kaapissa on pari ruokalusikallista smetanaa, juuston jämät ja kaverilta saatuja, viimevuotisia kuivattuja suppilovahveroita. Myös rucolaa oli muutama lehti.

Kun smetanan maustaa hunajalla, saa sienille sopivan kastikkeen. Tomaattikastike ei mielestäni maistu kovin hyvin yhteen sienien kanssa, mutta laitoin silti ohuen kerroksen tomaattipyrettä pohjalla. Jos smetanaa olisi ollut enemmän, olisin jättänyt pyreen kokonaan pois.

Sienet voisivat vallan hyvin olla myös tuoreita. Kantarellit ja suppilovahverot ovat aina hyvä valinta.

Ja tietysti myös pizzan pohjaan laitetaan ripaus hunajaa tuomaan makua.

Sieni-mozzarellapizza

Pohja

1,5 dl vettä
3 dl durumvehnäjauhoja
1 tl kuivahiivaa
1 tl hunajaa
1/2 tl suolaa
2 rkl oliiviöljyä
 


Lämmitä vesi reilusti kädenlämpöiseksi. Lisää veden joukkoon suola, jauhot, hiiva sekä hunaja. Sekoita puuhaarukalla taikinaksi. Lisää öljy ja muovaa taikina palloksi. Nostata taikinaa hetki liinalla peitettynä lämpimässä paikassa. Levitä taikina pellille.
 
Täyte
n. 1 dl kuivattuja suppilovahveroita
(1 rkl tomaattipyrettä)
3 - 4 rkl smetanaa
2 tl hunajaa
mozzarellapallo
sipulia
1 - 2 valkosipulin kynttä
n. 2 dl juustoraastetta
kuivattua basilikaa
(tuore rucolasalaatti)
 
Laita sienet likoamaan ennen kuin aloitat pohjan valmistuksen: peitä suppilovahverot juuri ja juuri vedellä ja anna liota noin puoli tuntia. (Tuoreita sieniä ei luonnollisesti tarvitse liottaa).

Levitä pohjan päälle hyvin ohut kerros tomaattipyrettä (voi jättää myös kokonaan pois, jos smetanaa on enemmän). Sekoita smetana ja notkea tai juokseva hunaja, ja lisää seos pohjan päälle.
Pehmita sipuliviipaleita ja valkosipulimurskaa öljyssä pannulla. Laita sipuliviipaleet ja viipaloitu mozzarella pizzapohjalle. Lisää basilikaa ja juustoraastetta.
Paista 225-asteisessa uunissa 12 - 20 minuuttia.
Levitä kypsän pizzan päälle rucolaa.

Päivitys 5. elokuuta:

Tein pizzaa toistamiseen hieman eri tavalla. Tällä kertaa jätin tomaattipyreen pois, ja käytin pelkästään smetanaa ja hunajaa. Litoin pizzalle sipulia, juustoraastetta ja oreganoa, jonka jälkeen paistoin pizzaa reilut viisi minuuttia.
Tämän jälkeen otin pizzanuunista ja lisäsin päälle liotetut suppilovahverot, aurinkokuivattuja tomaattiviipaleita ja parmesan-raastetta. Paistoin pizzan kypsäksi.
Puolisoni kommentti oli, että nyt oli erittäin onnistunutta ruokaa.