Hunajan alkuperän saa hämärtää "EU:ssa tai EU:n ulkopuolella tuotetuksi"

Mistä maasta on peräisin hunaja, jonka pakkauksessa lukee ”EU:ssa ja EU:n ulkopuolella tuotetun hunajan sekoitus”?

Ainakin se on vähintään kahdesta maasta, joista toinen on EU:sta ja toinen muualta. EU-hunajaa voi olla vain prosentti ja sitä toista hunajaa 99 prosenttia.

Eli siis et voi tietää, mistä hunaja on.

Hunaja-asetuksen mukaan alkuperämaatieto on pakollinen tieto. Mutta tieto maasta on pakollinen vain silloin, kun hunaja on peräisin yhdestä maasta.

Jos hunaja on ns. sekoitehunajaa eli eri maiden hunajista, niin merkintä saa olla hunajan alkuperästä riippuen ”EU:ssa tuotetun hunajan sekoitus”, "EU:n ulkopuolella tuotetun hunajan sekoitus" tai ”EU:ssa ja EU:n ulkopuolella tuotetun hunajan sekoitus”.

Tein aiheesta tällä viikolla tiedotteen. Asian uutisoi mm. Maaseudun Tulevaisuus.

Kuluttajan kannalta merkintätapa on outo ja se voi olla myös harhaanjohtava. Muutosta ei kuitenkaan liene odotettavissa.

Suomalaiseksi merkitty hunaja on aina sataprosenttisesti suomalaista. Se on myös sataprosenttisesti hunajaa.

Ja koska positiivinen asenne on tärkeää, niin yritetään suhtautua tähänkin myönteisesti. Ainakin minulle tulee paljon luottavaisempi olo hunajapakkauksesta, jossa on selvästi tieto alkuperämaasta, kuin hunajasta, joka on EU:ssa tai EU.n ulkopuolelta.

Mutta silti toivon, että lainsäädäntö muuttuisi ja purkeissa olisi kerrottava hunajien alkuperämaatiedot. Ei se voi olla mitenkään mahdotonta. Elintarviketjulta halutaan läpinäkyvyyttä, mutta miksi hunajan alkuperä on sallittua hämärtää tällä tavalla?

Läheisyyden läikähdys eli tiedätkö, mistä hunajasi tulee?

Olin eilen Elintarvikepäivillä, ja siellä useamman kerran nousi esiin se, millainen merkitys on sillä tiedolla, mistä ruokamme tulee.

Me kuluttajat haluamme ruualle juuret. Ne juuret tuovat esimerkiksi turvallisuutta: kun alkuperä on tiedossa, niin tuotteeseen voi luottaa.

Twitterissä tammikuussa Dream Bakery hämmästyi
kuullessaan ja tajutessaan, ettei hänen suomalaiseksi
luulemansa hunajansa ollutkaan suomalaista.

Hunaja on toki lainsäädännöllisesti hyvä tuote siinä mielessä, että tiedot alkuperämaasta ja pakkaajasta ovat pakollisia. Mutta alkuperämaa ja pakkaaja ovat toisinaan varsin yleisiä tietoja. Ne eivät välttämättä kerro, kuka hunajan on varsinaisesti tuottanut tai missä päin kyseistä maata. Joskus tieto ei kerro edes hunajan alkuperämaata.

Alkuperämaatieto voi olla myös ”EY:ssä tuotetun hunajan sekoitus”, ”EY:n ulkopuolella tuotetun hunajan sekoitus”, ”EY:ssä ja EY:n ulkopuolella tuotetun hunajan sekoitus”. Tämä johtuu siitä, että jos hunaja on peräisin useammasta kuin yhdestä jäsenvaltiosta tai kolmannesta maasta, voidaan merkintä korvata tuolla rimpsulla, joka ei siis kerro alkuperästä välttämättä oikeastaan mitään.  

Sitä paitsi pakkausmerkinnät ovat aika usein varsin huomaamattomia tai ne voivat johtaa purkkia pikaisesti vilkaisevan harhaan. Olen usein saanut palautetta kuluttajilta, jotka ovat pettyneet, kun heidän kotimaiseksi luulemansa hunaja ei olekaan ollut suomalaista. Harhaanjohtavaa on ollut se, että purkissa mainitaan monta kertaa "suomalainen perheyritys", mutta kyseinen yritys toimii vain hunajan pakkaajana.

Tuottajatietoa arvostetaan

58 prosenttia Taloustutkimuksen kyselyyn vastanneista oli sitä mieltä, että tieto tuottajasta tekee lähiruuasta houkuttelevan.  Tutkimuspäälliköt Minna Isotupa ja Sari Roth Taloustutkimuksesta jakoivat näitä tietoja hyvässä puheenvuorossaan.

Toisaalta lähiruokaa ei pitäisi ajatella vain kilometreinä. Ennemmin voisi puhua läheisestä ruuasta, totesi  Roth. Eli vaikka hunajaa ei olisikaan tuotettu kymmenen kilometrin päässä, niin se voi tuntua läheiseltä siksi, että se on ostettu syyslomamatkalla kivasta kaupasta tai jos tuottaja on esimerkiksi jotenkin tuttu tai kaverin kaveri.

Hunajan alkuperä on siis monelle kuluttajalle paljon enemmän kuin pakolliset merkinnät. Roth käytti sanaparia "läheisyyden läikähdys". Sitä monet kuluttajat haluavat ainakin osasta elintarvikkeistaan.

Hyvää Suomesta -merkintä on yksi tapa
varmistaa kaupassa se,että hunaja on
sataprosenttisesti suomalaista.

Hunajapurkista sen läikähdyksen voi saada helposti. Tiedätkö sinä, mistä hunajasi tulee tai kenen hoitamissa mehiläispesissä mehiläiset ovat sen valmistaneet?

Sitä paitsi tieto tuottajasta ja tuotteen alkuperästä saa todennäköisesti hunajan myös maistumaan paremmalta. Näin se kuluttajan mieli vain toimii: tieto vaikuttaa aistimuksiin.

(Maailmalla hunajan alkuperää myös väärennetään usein. Tästä olen kirjoittanut mm. teksteissä Hunajahuijaus maailmalta: kiinalaista hunajaa myytiin ei-kiinalaisena ja Terveystuotteena markkinoitu manukahunaja on usein väärennettyä)

Pehmeää kotimaista hunajaa kannattaa kokeilla myös
leivän päälle.

Onko paras hunajapurkki muovia, lasia vai pahvia?

Lasipurkin ja läpinäkyvän muovin ansiosta kuluttaja
näkee, millaista hunajaa hän on ostamassa.
Pienelle erikoishunajalle lasipurkki on
lähes itsestäänselvä valinta: lasi tuo
tuotteeseen arvokkuutta, ja pienessä pakkauksessa
purkin paino ei nouse korkeaksi.

Haluatko hunajasi muovi-, lasi- vai pahvipurkissa? Hunajapakkauksen valinta ei ole tarhaajalle tai kuluttajalle helppoa, sillä jokaisessa pakkausmateriaalissa on hyvät ja huonot puolensa niin pakkaamisen, kuljettamisen, ulkoasun kuin käyttökokemuksen kannalta.

Päätin listata sekä itselleni, muille kuluttajille että hunajantuottajille hunajapakkausten plussia ja miinuksia. Olen miettinyt pohdinnoissani noin 400 - 500 gramman purkkia eli hunajan pakkaamisen peruskokoa.

Lasipurkki

+ useimpien mielestä kaunis, sopii hyvin esille ja esim. lahjaksi
+ mielletään ekologiseksi ja luonnontuotteille "puhtaammaksi" pakkausmateriaaliksi
+ lasin voi kierrättää
+ voi teetättää mieleisensä etiketin
+ runsaasti eri kokoja ja myös malleja, hyvä saatavuus
+ hunajan värin ja rakenteen näkee purkin läpi
- hintava
- voi hajota
- painava
- etiketti on pakko olla erikseen: esimerkiksi valmista Kuningatarhunaja-tölkkiä ei ole lasisena. Muokkaus 30.10: myös lasiseen 500 gramman Kuningatar-purkkiin on etiketti saatavilla. Kiitos Helena S:lle korjauksesta!
- kun purkki on tyhjä, se pitää viedä lasinkeräykseen: osan mielestä tämä on vaivalloista
- epäekologinen, jos lasipurkki käytetään vain kerran (lasin valmistus vie paljon energiaa)


Hunajan hintakyselyssä tänä syksynä eräs tarhaaja kertoi, että tutuille hunajanostajille hänellä on käytössä panttijärjestelmä: kun tuo tyhjän purkin takaisin, saa uuden purkin 0,50 euroa halvemmalla. Tämä voisi toimia monilla muillakin.

Muovipurkki

+ edullinen
+ kevyt
+ myös valmiita hunajapakkauksia: lisää vain tuottajatiedot esim. tarrana
+ monipuolinen valikoima, helppo saatavuus
+ esim. väritön muovipurkki metallikannella on myös varsin tyylikäs
+ läpinäkyvän muovipurkin ansiosta näkee hunajan värin ja rakenteen
+ voi tehdä myös omia etikettejä
lisäys 30.10:
+ läpinäkymätön muovipurkki suojaa valolta: valo voi vaikuttaa pitkässä säilytyksessä hunajan laatuun
+ ennen pakkausta sisäkkäin pinottavat purkit menevät pieneen tilaan ja ovat kevyitä liikutella
- mielletään epäekologiseksi materiaaliksi, ei tue hunajan imagoa
- jos purkki ei ole läpinäkyvä, niin ei näe hunajan väriä yms.
- saattaa hajota
- monien mielestä muovipakkaus "halventaa" hunajaa, ei tunnu hyvältä pakkaukselta esim. lahjana


Pahvi

+ kevyt
+ varsin ekologinen
+ helppo hävittää muun jätteen mukana
- niukka valikoima: pahvisia hunajan pakkaamiseen sopivia purkkeja ei juurikaan myynnissä
- hunajan pakkausvaiheessa ei välttämättä kovin kätevä
- hunajaa ei näe pakkauksen läpi

Mitä tekijöitä sinä arvostat?

Minulle tärkeä tekijä on ennestään tuntemattoman hunajan ostamisessa on se, että näen pakkauksen läpi. En halua ostaa esimerkiksi kerrostunutta tuotetta. Tällöin siis lasipurkki tai läpinäkyvä muovi ovat parhaat.

Toisaalta jos tarvitsen kovemmaksi kiteytynyttä hunajaa tai jonkin tietyn tuottajan tutuksi tullutta pehmeää hunajaa, niin silloin hunajan näkeminen ei ole niin merkityksellistä.Tällöin purkki voi olla vaikka läpinäkymätöntä muovia tai pahvia, koska ne on keveitä materiaaleja, joiden hävittäminen jätteenä on helppoa.

Pakkauksen ulkonäkö vaikuttaa myös mielikuviini hunajasta. Kiva etiketti saa varmemmin tarttumaan purkkiin kuin tylsä ja huomaamaton. 

Hunaja on ekologinen valinta, oli pakkaus mikä hyvänsä

Eri pakkausmateriaalien ympäristöystävällisyyden vertailu ei ole kovin yksinkertaista. Lasi voi voittaa jollakin osa-alueella, muovi toisessa, pahvi kolmannessa.

Ylipäätään elintarvikkeiden kohdalla pakkaukset ovat pieni osa tuotteen kokonaisympäristövaikutuksia. Joten valitsipa hunajan missä tahansa purkissa, niin hankintasi tukee ympäristöä: hunajan tuotanto on esimerkiksi ilmastovaikutuksiltaan vähäistä. Oleellisinta onkin, että mehiläisten pölytystyön kautta hunaja on ympäristölle hyödyllinen tuote.

Onneksi hunajan on hyvin säilyvä elitarvike. Sen ansiosta hävikkiä (joka on merkittävä tekijä elintarvikkeiden ympäristövaikutuksissa) ei juurikaan synny.

Lisätietoja pakkausten ympäristövaikutuksista mm. MTT:n FuturePack -raportista.

Viime vuonna SML järjesti kisan kauneimman hunajapurkin etsimiseksi. Silloin tein myös blogitekstin, johon kokosin kuvia erilaisista hunajapurkeista maailmalta.

Pieni hunajantuottaja kohtaa vaakabyrokratian ja siitä maksaa myös kuluttaja

Tämän päivän Maaseudun Tulevaisuudessa (MT 15.10.) julkaistiin SML:n mehiläishoidon neuvoja Ari Seppälän mielipidekirjoitus, jossa käsitellään elintarvikevaakoja.

Pienikin hunajantuottaja joutuu nimittäin hankkimaan kalliin elintarvikevaa'an hunajan punnitsemiseen, jos haluaa toimia viranomaisten säännösten mukaan. Silti tällainen varmennettukaan vaaka ei takaa sitä, että hunajapurkissa olisi se määrä hunajaa, kuin mitä purkissa lukee: sisällön määrän takaa vain pakkaaja.

Hunajan pientuottaja voisi aivan hyvin hoitaa tuotteittensa määrän varmistamisen myös tavallisella, tarkalla ja nykyaikaisella digitaalivaa'alla. Silloin ei synny myöskään tarvetta nostaa hunajan hintaa siksi, että vaaka ja sen varmennukset ovat vieneet nipun euroja. Toivottavasti byrokratia hellittää ja pientuottajalle riittäisi tulevaisuudessa varmentamaton vaaka.

 Tässä mielipidekirjoitus kokonaisuudessaan:

*************************

Vaakojen valvonta tuo vain kuluja kuluttajalle ja tuottajalle

Tänä vuonna Tukes ja aluehallintavirastot ovat tehostaneet elintarvikevaakojen valvontakäyntejä tila- ja kausimyyjille. Valvonta on hämmentänyt hunajantuottajia: tärkeintä on ollut se, että vaa’alle on tehty maksullinen varmennus eli kruunaus oikeaan aikaan. Valvonta ei kuitenkaan kiinnitä mitään huomiota siihen, pakkaako hunajantuottaja purkkeihinsa luvatun määrän hunajaa vai ei. 

Hunajapurkin sisällön oikean määrän takaa vain pakkaaja. Vaa'an varmennuksella tai varmentamattomuudella ei ole sen kanssa mitään tekemistä.

Vaakojen varmennukset ja tarkistukset lisäävät mehiläistarhauksen kustannuksia ja byrokratiaa.  Sen myötä nousee myös hunajan hinta.

Suurin osa Suomen mehiläistarhaajista on pieniä. Pienelle tarhaajalle varmennetusta vaa’asta koituu merkittävä kustannus: ensivarmennetun elintarvikevaa’an hinta on noin 300–400 euroa.  Kolmen vuoden välein tehtävä vaa’an varmennus maksaa 100–200 euroa.

Varmennettu vaaka nostaa esimerkiksi kahden pesän tarhaajan hunajan tuotantokustannuksia noin kymmenen prosenttia. Yksi hunajakilo tulee yli euron kalliimmaksi.

Vaakojen valvonta on jäänne menneisyydestä. Hunajan pienimuotoisessa pakkaamisessa riittäisi edullinen, varmentamaton digitaalivaaka. Hieman helpottaisi, jos tuottajien ei tarvitsisi painiskella vaakojen varmennusten ja tarkistusten kanssa.

Ari Seppälä, mehiläishoidon neuvoja

Hunajantuotanto on Suomessa luomun edelläkävijöitä

Luomutuotteen tunnus EU:ssa on sirkkalehti
(ylempi purkki).
Aistinvaraisesti eli esimerksi maun
tai rakenteen perusteella
luomuhunajaa ei voi  erottaa tavanomaisesti
tuotetusta hunajasta.

Luomutuotannon kasvattamisen puolesta puhuvat nyt monet eri tahot: esimerkiksi EU:n komissio tiedotti maaliskuussa, kuinka luomutuotantoa halutaan lisätä.

Suomalainen mehiläishoito on luomutuotannon edelläkävijöitä. Noin joka kymmenes mehiläispesä maassamme kuuluu luomutuotantoon, ja myös noin kymmenen prosenttia hunajasadosta on luomua.

Tämä on iso määrä verrattuna esimerkiksi viljaan (2,2 prosenttia luomua), naudanlihaan (3,1 prosenttia) tai kananmuniin (4 prosenttia). Nämä luvut viime vuoden luomutuotannosta löytyvät Pro Luomun esityksestä.

Viime vuonna luomumehiläishoitoa harjoitti 57 tarhaajaa. Heillä oli yhteensä 4 116 mehiläispesää. Suurin osa luomuhunajasta tuotetaan Pohjois-Karjalassa ja Keski-Suomessa. Näillä alueilla oli yhteensä 2 500  luomumehiläispesää.

Luomutuotantoa valvotaan

Varsin usein suomalaisen tuotannon kohdalla törmää näkemykseen siitä, että "kaikkihan on Suomessa melkein luomua". Perustavanlaatuinen ero luomussa on kuitenkin se, että se on valvottua tuotantoa.

Mehiläishoidossa tämä tarkoittaa sitä, että tarhaajan on mm. pidettävä varsin tarkkaa kirjaa omasta toiminnastaan. Vuosittain suoritetaan luomutarkastus, joka on tarhaajalle maksullinen.

Tämän valvonnan ansiosta luomutuottajat ja heidän toimintansa tiedetään hyvin. Muille mehiläistarhaajille ei ole vastaavaa valvontajärjestelmää.

On tietysti totta, että mehiläishoidossa luomun ja tavallisen tuotannon väliset erot ovat pienempiä kuin esimerkiksi sianlihantuotannossa. Mutta luomutuotannon ehdot asettavat omat määräyksensä esimerkiksi pesien sijaintiin, rakenteisiin ja mehiläisten talviruokintaan liittyen.

EU:ssa luomutuotteisiin merkitään EU:n luomumerkki. Jos tuotteen alkuperä mietityttää,  niin uudella Eviran luomuhakupalvelulla voi selvitellä tuotteen tietoja.

Koostin Hunaja.netin sivujen Luomuhunaja-osioon kysymyksiä, väitteitä ja vastauksia liittyen luomumehiläishoitoon ja luomuhunajaan. Sieltä löytyy siis tarkempaa tietoa aiheesta. 

Erottuvat pakkaukset voittivat Kaunein hunajapurkki -kisan

Purkkikisaan osallistui 27 ehdokasta.
Seminaariyleisön äänien perusteella valittu
kärkikolmikko poikkesi perinteisimmistä hunajapurkkien
väreistä ja kuvituksista.

Suomen Paras Hunaja -kisan yhteydessä järjestettiin tänä vuonna myös Kauneimman hunajapurkin valinta. Yleisöäänestyksen voittajaksi nousi niukasti Pohjois-Karjalan mehiläishoitajien yhteiskäytössä oleva pakkaus.

Kakkossijan vei tuusulalainen Havulinnan hunaja. Kolmanneksi sijoittui Jouko Piipon Saimaan suvi -purkki.

Pohjois-Karjalan mehiläishoitajien purkki on käytössä yli kymmenellä tarhaajalla. Purkissa on iltaruskoinen kuva Kolin maisemista. Itärajan läheisyys näkyy myös venäjänkielisenä tekstinä.


Pohjoiskarjalalaisten purkki on
jo toinen alueen hunajantuottajien
yhteispakkauksista. Tarhaajat
lisäävät pakkaukseen tarran,
joka kertoo, kenen hunajaa purkissa on.

Purkkikisan kakkoset, tuusulalaiset Antti ja Saija Havulinna aloittivat mehiläistarhauksen viime vuonna. Tänä vuonna noin 250 kilon sato pakattiin uuteen purkkiin.

”Halusimme oman etiketin, joka poikkeaa perinteisestä hunajapurkista esimerkiksi värimaailmaltaan. Tuttava teki viisi etikettiluonnosta. Niistä valitsimme tämän, jossa on tyylitelty mehiläinen sekä Havulinnaan viittaavat havut”, kertoo Antti Havulinna.

Havulinnan hunajan tämän vuoden
sato on jo myyty. Hieno purkki
sopii hyvin myös lahjaksi.
 

Kisan kolmanneksi sijoittuneeseen Saimaan suvi -pakkaukseen oli liitetty erillinen tekstiosio, jossa kerrottiin mm. näin:

"Tässä hunajassa on häivähdys kevään ensikukkasista, metsämarjojen antimista. Sitten alkukesä antaa oman vivahduksensa vadelman muodossa ja loppukesän horsma kruunaa kaiken."

Mistä löytyy hienoin hunajapurkki? Esittelyssä 15 hunajapakkausta maailmalta

Mehiläishoitajain liitto etsii tänä vuonna Hienointa hunajapakkausta. Parasta hunajaa on perinteisesti palkittu joka vuosi, mutta nyt halusimme nostaa esiin myös kääreet.

Suomalaisia syytetään usein markkinointiosaamisen puutteesta. Ulkokuoren merkitystä ei koeta kovin suurena, koska hyvän tuotteen uskotaan myyvän itse itsensä (ja tokihan se kotimaisen hunajan kohdalla usein pitääkin paikkansa).

Mutta tietysti pakkauksella on väliä. Se paitsi suojaa, niin kertoo tietoa. Ja sen lisäksi se vaikuttaa mielikuviimme tuotteesta.

Hunajapakkauksessa pitää olla tietyt tiedot. Tietojen määrä on silti sen verran vähäinen, että luovuudelle jää hyvin tilaa.

Merkitystä on myös pakkausmateriaalilla. Hunajaa myydään lasiin, muoviin ja pahviin laitettuna, ja jokaisessa on omat hyvät ja huonot puolensa.

Tässä muutama, hieman erilaisempi, hunajapakkaus ulkomailta. Mikä on mielestäsi hienoin ja miksi?

Lontoolaishunajassa mehiläinen pukeutuu knalliin

Ihanaista hunajaa kera pelkistetyn mehiläisen.

Karhut ja nallet ovat yksi hunajapurkkien kuvitusaihe.
Onko karhun katse tällä kertaa jopa pelottava?

Yksinkertaisuus ja mustan värin käyttö tuntuvat olevan tyypillisiä nykyhunajapurkeille.

Uusiseelantilaisen hunajan pakkauksesta löytyy myös tyylitelty kiivilinnun kuva, kun tarkkaan katsoo.

Meksikolaishunajan pakkauksessa on kuulemma vaikutteita alueen perinteisestä taiteesta.

Hunajaranchin meininki vaikuttaa hauskalta!

Erilaiset hunajat on eroteltu erivärisillä mehiläisillä.
On helppo uskoa, että rohkeammat värit erottuvat kaupan hunajahyllyssä.

Serbialaishunajan nimi Volim merkitsee kuulemma "Rakastan sinua".
Myös tämän hunajan etiketin kuvitus ammentaa paikallisesta taiteesta.

Vintagea voi löytyä myös hunajaetiketistä. Tässäkin väri poikkeaa
tavallisimmista hunajavärityksistä.

Yhdysvaltalainen paikallishunaja saa etiketteihin käsinkirjatun
tiedon siitä, mistä hunaja tarkalleen on peräisin.

Hienoa värikkyyttä ja suloisia kuvioita tanskalaisessa hunajassa.
Tässä firmassa hunajaa maustetaan mm. lakritsilla.

Iso teksti osuu hunajaostoksilla olevan silmiin.

Tämä pakkaus henkii hyvin arvokasta tunnelmaa.
Mehiläispesämäinen pahvipakkaus sisältää myös noita
pieniä mehiläisiä.

Cosmopollen-hunajien ideana on  suurkaupunkien mehiläishoitajien
yhteenliittymän tuotteiden myynti. Pakkauksessa
on ajatus siitä, miltä kyseisen hunajan kaupunki voisi näyttää mehiläisen silmin.

Nämä ja joukon muita hunajapakkauksia olen laittanut esiin myös Pinterest-sivulle.

 

Hunajalla on alhainen hiilijalanjälki

Kuva: Hunajayhtymä

Viime aikoina minulta on pari kertaa kyselty hunajan hiilijalanjäljestä. Hunajayhtymän toimeksiannosta maa- ja elintarviketutkimuskes MTT on laskenut Suomalaisen Kukkaishunajan hiilijalanjäljen ja todennut, että hiilijalanjälki jää alhaiseksi eli elintarvikkeiden mittariston alapäähän.

En ole hiilijalanjälkilaskennan asiantuntija, mutta olen useamman vuoden seurannut aiheen ympärillä käytävää keskustelua. Sen pohjalta siis muutama näkemys aiheeseen.

Yleisesti ottaen kasvipohjaisten tuotteiden hiilijalanjälki on alhaisempi kuin eläinperäisten.

Siksi juustolla ja jauhelihapihveillä on korkea hiilijalanjälki, kun taas leivällä tai härkäpapupyöryköillä alhainen. Vastaavasti pakasteiden hiilijalanjälki on korkeampi kuin tuoretuotteiden tai esimerkiksi kuivaamalla säilöttyjen.

On siis ymmärrettävää, että myös hunajan hiilijalanjälki jää alhaiseksi. Hunajan tuotanto ei vaadi esimerkiksi peltojen muokkausta tai lannoitusta.

Tuotantotavat painavat eniten hiilijalanjäljessä

MTT:n laskelmien mukaan hunajan tuotanto muodostaa selvästi suurimman osan hunajan hiilijalanjäljestä eli 75 prosenttia. Tähän kuuluvat mm. mehiläishoidon vaatimat ajot ja muut toimenpiteet sekä hunajan linkous ja käsittely.

Pakkaaminen on hunajan hiilijalanjäljestä kymmenen prosenttia, itse pakkaus yhdeksän prosenttia ja kuljetukset kuusi prosenttia.

Myös nämä luvut ovat linjassa yleisissä hiilijalanjälkeen liittyvissä elintarvikkeiden luvuissa: se, tuotetaanko ruoka lähellä meitä vai tuhansien kilometrien päässä, on hyvin pieni osa hiilijalanjälkeä. Sen sijaan hunajapurkinkin hiilijalanjälki kasvaa selvästi, jos omalla autolla ajetaan varta vasten ostamaan kyseinen tuote muutaman kilometrin päästä.

Hiilijalanjälki on vain yksi osa ympäristövaikutuksia

Niin kivaa kuin hiilijalanjälkien tutkailu onkin, niin mielestäni hiilijalanjäljissä on omat ongelmansa.

Ensinnäkin yhtenäisten mittareiden ja laskentatapojen muodostaminen on vaikeaa. Hiilijalanjäljen arviointi on huomattavasti vaikeampaa kuin esimerkiksi elintarvikkeen energiasisällön. Hiilijalanjälkeen voi vaikuttaa niin raaka-aineen alkuperämaa kuin satokausi lukuisten muiden tekijöiden ohella.

Hunajankin kohdalla yksittäisen hunajantuottajan toimet vaikuttavat paljon: ajetaanko pesille 30 kilometrin matka autolla vai hoidetaanko pesät lyhyemmän matkan päässä ja välillä vaikka fillaroiden?

Toisekseen hiilijalanjälki on vain yksi elintarvikkeen ympäristövaikutuksista kertova tekijä. Vaikkapa vedenkulutus tai tuotteen kokonaiselinkaaren vaikutukset eivät hiilijalanjäljessä näy.

Esimerkiksi hunajan kohdalla se ei huomioi sitä, että mehiläiset vaikuttavat ratkaisevasti kasvien pölytykseen. Sitä kautta hunajantuotanto tuottaa myös hyötyä.

Yleisillä linjauksilla voi helpoiten pienentää ruokansa hiilijalanjälkeä 

Mitä pidemmälle jalostetusta elintarvikkeesta on kysymys, sitä haastavammaksi hiilijalanjäljen arviointi menee. Usean raaka-aineen sekä jalostusketjujen yhdistelmä on hiilijalanjälkimittareille vaativa homma.

En siis ihmettele, että maailmalta on kuulunut viestejä, joiden perusteella
esimerkiksi kauppaketjut ovat vähentäneet intoaan saada hiilijalanjälkimerkintöjä tuotteisiin. Hiilijalanjälkien arvioinnilla on arvonsa, mutta jokaisen tuotteen merkintöjen sijaan on helpompi antaa yleisiä ohjeita.

Eli siis syömisen kohdalla esimerkiksi kasvipohjaisten tuotteiden lisääminen ja eläinperäisten vähentäminen, ruokajätteen minimointi, riisin vaihtaminen ohraan tai perunaan, kauppamatkojen (minimoi oman auton käyttö) ja ruuan valmistustapojen miettiminen (esimerkiksi pitkä kypsennyt uunissa nostaa ruuan hiilijalnjälkeä).

Aiheesta lisää:

MTT:n hiilijalanjälkisivut
Ruokatieto: Puhtaaksi syöty lautasellinen kasvislähiruokaa on kotitalouden ilmastoteko
HS.fi: Hiilijalanjälki kertoo, oletko hyvä ihminen (7.11.2008)

Hunajaa häissä karkkien tilalle

Viime vuonna tähän aikaan suunnittelin elokuisia häitämme. Hienot hääkarkit jätimme pois suosiolla, mutta jos olisin hoksannut, niin olisin ehdottomasti halunnut muistaa vieraita häähunajalla.

Pieni, kaunis purkki hunajaa on mainio lahja niin häissä kuin muualla.  Lisäksi hunajalla on myös oma symboliikkansa ja häätaustansa: ei suotta käytetä "honey moon" -termiä. Jaakon Häissä -blogin mukaan tuon kuukauden aikana pari oli mm. nauttinut hunajaista simaa, josta kuherruskuukauden englanninkielinen nimi voisi olla peräisin.

Seppo Tähkiö kertoo kirjassaan "Hunajaa maun mukaan" hindujen hääseremoniasta. Siihen kuuluu, että sulhaselle annetaan hunajaa ja kokkarejuustoa vietäväksi morsiamen kotiin. Kun sulhanen antaa lahjansa ja suutelee morsianta, niin hän lausuu:

"Hunajaa, tämä on hunajaa,
sinun puheesi on hunajaa,
minun suussani on mehiläisen hunaja,
ja hampaissani rauha."

Mieheni Sami työsti hunajapurkkeihin
taide-etiketit omasta öljyvärimaalauksestaan.

Häähunaja on mahdollista ostaa valmiiksi purkitettuna. Esimerkiksi Pohjanmaan hunaja markkinoi nimenomaan häähunajaa, johon voi itse sommitella etiketin ja koristelun.

Jos olisimme miehen kanssa hoksanneet hankkia häihimme hunajaa, niin varmaan olisimme koristelleet pienet purkit itse. Mies on sen verran luova, että viime viikolla askarteli hunajapurkkeihin etiketit printtaamalla kuvia maalaamastaan taulusta. Kyseinen teos, kuten monta muutakin, on parhaillaan esillä näyttelyssä Helsingissä Galleria Forsblomissa.

Mikäli joku nyt innostuu ja haluaa ensi kesän häihin kotimaista hunajaa, niin hankinta kannattaa tehdä heti. Monen hunajantuottajan viime vuoden sato on jo myyty, eikä uutta hunajaa ole heti kesän alussa tarjolla.