Joulupalloon

Missä mehiläiset ovat tähän aikaan vuodesta? Tiedätkö? Aika moni arvelee, että ne nukkuvat talviunta tai horrostavat jossain kolossa, ehkä peräti kuolivat pakkasten tultua. Mutta mikään noista ei ole mehiläisten juttu.

Nukkuvista hyönteisistä en ole kuullut, mutta moni hyönteinen kyllä horrostaa. Monesti mehiläiseen sekoitettavien ampiaisten ja kimalaisten kuningattaret etsivät itselleen syksyllä sopivan kolon vaikkapa maasta tai halkopinosta. Sieltä ne keväällä kömpivät muodostamaan uutta yhteiskuntaa – muu porukka kun kuolee joka syksy kasvien kukinnan haipuessa. Muurahaisetkin horrostavat pesänsä maanalaisissa osissa, joskaan niiden ei tarvitse tuottaa uutta yhteiskuntaa joka kevät, sillä kuningattarien lisäksi työläisetkin talvehtivat.

Höyryävän lämmin mehiläisten talvipallo. Kuva: Ari Seppälä

Mehiläiset sen sijaan pysyvät pesässään jatkuvassa liikkeessä koko talven. Ne kerääntyvät kuningattarensa ympärille palloksi, jossa väki kiertää itseään värisyttäen pallon sisäkehiltä ulkokehille ja taas takaisin. Tiivistämällä ja väljentämällä palloa ne pitävät keskellä olevan emon lämpötilan suotuisana ja pysyvät yhteis-kuntansa tuottaman lämmön avulla itsekin hengissä. Energianaan ne käyttävät joko hunajaa tai mehiläistarhaajan niille varaamaa sokeriliuosta.

Me pohjolan ihmiset tuotamme näihin aikoihin ihan omanlaisiamme muodostelmia. Joulu tulee, ja aika moni haluaa viettää sen jonkinlaisessa porukassa – perheen, ystävien tai sukulaisten kanssa. Nekin, jotka rauhoittavat joulunajan lahja- ja ruokahössötykseltä, käyvät ehkäpä laulamassa yhteislaulutapahtumissa tai kuuntelemassa konsertteja. Jotenkin yhdessäolo – vaikkapa hiljaa yhdessä istuminenkin – lievittää meidänkin kylmää ja pimeää vuodenaikaamme.

Rauhallista oloa kaikkiin mahdollisiin joulupalloihin ja muihin joulumuodostelmiin.

Joululahjoja pohtiville vielä vinkki ihmisiä ilahduttavasta mehiläislahjasta: Kirkon ulkomaan avun kautta lahjoitettu mehiläispesä auttaa kehitysmaiden köyhimpiä ihmisiä toimeentulon hankkimisessa: www.toisenlainenlahja.fi/product/mehilaispesa/

Yskähteleviä vastauksia

Kröhöm. Toimistolle soitti nainen, jolla on vajaa kaksivuotias lapsi. Lapsella yskä. Lääkäri oli sanonut, että yskän helpottamiseksi voi antaa lapselle iltaisin hunajaa. Mutta kuinka paljon?

Ehdotin teelusikallista tai kahta. Nainen empi, oli jostain lukenut, että puoli. ”Oletko varma, että voi antaa tuplasti enemmän?”

Kuva: Anna Autio

Arvelin, että kyllä, vaikka tuplasti-sana kuulosti tässä pahalta.

”Entä voinko antaa kaksi kertaa päivässä, kun haluaisin?”

 Arvelin edelleen, että aivan huoletta. Vetosin siihen, että olen antanut omillenikin. Tykkäsivät kovasti, eivätkä saaneet edes hepulia.

”Mutta kun vuoden vanhalle ei saa antaa lainkaan, miten alle kaksivuotiaalle voisi antaa kahdesti?”

Outoa kieltämättä. Selvittelin, että ensimmäisen ikävuoden jälkeen hunajaa voi antaa tunnontuskitta kohtuullisia määriä. Lapsen suolisto on jo kehittynyt, joten hunajassa mahdollisesti olevista botulismia aiheuttavista itiöistä ei ole enää vaaraa. (Nyt pidin käsiä ristissä, ettei tulisi kysymyksiä itiöistä.)

”Mutta mikä määrä on kohtuullinen?”

Aloin hiota. Yritin kiemurrella hankalasta tilanteesta vetoamalla terveydenhuoltoalan ammattilaisiin. Neuvolastahan määriä voisi kysellä, jos on epävarma. Minulla ei ole osoittaa mitään haitallista määrää.

”Ei”, nainen kielsi. ”Minun kotimaassani lääkäri määrää lääkkeitä, täällä minulle sanottiin, että anna hunajaa. Silloin parempi tieto on teillä.” Lääkäriltä oli mennyt uskottavuus ja minunkin oli selvästi koetteilla.

”Miten hunaja vaikuttaa, parantaako se taudin?” nainen kysyi tiukasti.

Kerroin, että hunaja hillitsee yskän ärsytystä ja antimikrobisena aineena saattaa myös vähentää taudinaiheuttajia kurkussa. Totesin kuitenkin, että tuskin tauti noin vain hunajallakaan lähtee. Aikansa se ottaa, ei mahda mitään.

”Mmm.” Soittaja pohdiskeli.

Minä puristin luuria seuraavaa pulmaa odottaessa. Mutta nainen olikin tehnyt päätöksensä: ”Minä annan kahdesti teelusikallisen. Kiitos teille.”

Puhelun päätyttyä yskähtelin jo itsekin. Menin hunajapurkille, joita toimistollamme on aina useita. Teelusikallinen voiteli ajatuksiani. Arvelin tehneeni parhaani ja toivoin vain vilpittömästi, että lapsen yskä paranee mahdollisimman nopeasti – ja että lapsi nauttii hoitomenetelmästä.

Tässä tietoa hunajasta hoitona lasten yskään:

www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_artikkeli=dlk00728
http://www.kaypahoito.fi/web/kh/suositukset/suositus?id=nak08111  

Hunajan antimikrobisesta tehosta on kirjoitettu täällä:
www.ruokatieto.fi/uutiset/suomalaisilla-hunajilla-antimikrobista-tehoa

Satokauden suosikki

Se maistui lounaaksi, välipalaksi ja iltapalaksi. Kun perheen viisivuotias seuraavana päivänä kysyi, onko sitä vielä jäljellä, kokeilin jo otsaa. Kai se on terve, vain fanaattinen kaalilaatikon ystävä.

Nyt on kotimaisen kaalin satokausi. Kiinteitä, tuoreita keriä kannattaa hyödyntää vaikkapa vokkeihin, salaatteihin ja tietysti laatikkoon.

Nyt on myös hunajan pääsatokausi. Suurin osa sadosta on kerätty, mutta satokasveista esimerkiksi tattari tarjoaa vielä mettä Etelä-Suomessa ja kanerva pohjoisemmassa. Tänä vuonna hunajasadosta näyttää tulevan keskinkertainen. Etelä-Suomessa kuivuus verotti paikoin satoa, koska mehiläisille tärkeä vadelma antoi heikosti mettä. Sen sijaan Itä-, Keski- ja Pohjois-Suomessa sato on parempi kuin pariin viime vuoteen.

Säiltään poikkeuksellinen kesä tuotti myös erikoisia hunajia. Lämpimän kesän ansiosta saatiin tavanomaista runsaammin vaaleaa, pitkään juoksevana pysyvää horsmahunajaa sekä tummaa, toffeemaista mesikastehunajaa.

Suurin osa sadosta on silti tuttua monikukkahunajaa, joka näin uuden sadon aikaan on vielä juoksevaa, mutta kiteytyy pikkuhiljaa. Nyt hunajaa on helppo vielä kiepauttaa vaikkapa kastikkeeksi lettujen tai jälkiruokamarjojen päälle – tai maustaa sillä kaalilaatikko. Itse käytin laatikkooni monikukkahunajaa, mutta seuraavalla kerralla aion hankkia tarkoitukseen tattarihunajaa, jonka maku sopii mielestäni kaalin kanssa hyvin yhteen.

Tässä on ohje sille kaalilaatikolle, jota kuopus söi kahtena päivänä viidellä aterialla. Ei tosin peräkkäin, koska aamupalaksi en suostunut kaalilaatikkoa tarjoilemaan.

Kuva: Virpi Aaltonen

Hunajalla höystetty kaalilaatikko

1 kerä valkokaalia

6 dl vettä

1,5 dl puuroriisiä tai ohrariisiä

400 g jauhelihaa tai vastaava määrä soijarouhetta

1 sipuli

0,5 dl (tai maun mukaan) hunajaa

Suolaa

Mustaapippuria

Valkopippuria

Yrttejä, joista pidät, kuten meiramia, oreganoa tai salviaa

Silppua kaali melko pieniksi paloiksi ja laita kattilaan. Kaada päälle 6 dl vettä, ripsauta hiukan suolaa ja hauduta kaali pehmeäksi muita valmisteluja tehdessäsi. Keitä riisi ohjeen mukaan kypsäksi. Ruskista jauheliha tai soijarouhe ja sipuli ja mausta suolalla ja mustapippurilla.

Voitele kevyesti öljyllä suuri uunivuoka tai pari pienempää. Kaada vuokaan kaali keitinvesineen, riisi sekä jauheliha-sipuliseos. Sekoita. Mausta sen jälkeen hunajalla, suolalla, pippureilla ja yrteillä. Kannattaa lisätä mausteita pikkuhiljaa ja maistella laatikkoa ahkerasti maustaessaan, jotta lopputulos miellyttää omia makuhermoja.

Paista kaalilaatikkoa uunin keskitason alapuolella noin 175 asteessa reilu tunti.

Tarjoa puolukkasurvoksen kanssa.