Kevyesti uuteen kauteen

Kevät humahti. Tuli vaikkei pitkään meinannut edes luvata. Mehiläisille se tarkoittaa vuoden ensimmäistä lentoa, puhdistuslentoa. Mehiläiset ovat talvehtineet kuningattarensa ympärillä talvipallossa, ja nyt ne lähtevät joukolla ulkoilmaan tyhjentämään suolensa pitkän talven jälkeen. Jos moni ihminen haluaa keväällä paastota ja aloittaa puhtaalta pöydältä, mehiläiset keventävät oloaan varsin konkreettisesti. Etelä-Suomessa viime viikonlopun aurinkoinen sää sai puhdistuslennot kunnolla käyntiin, pohjoisempana puhdistellaan hankien keskellä vielä kiitoratoja lumesta.

Mehiläistarhaajat elävät jännittävää aikaa. Selvisivätkö kaikki pesät talvesta? Riittääkö luonnossa ruokaa vai pitääkö mehiläisiä auttaa vielä lisäruualla? Väistämättä Suomen oloissa jotkin pesät kuolevat talvella. Varroapunkki on heikentänyt ehkä pesää liiaksi, talviruokaa ei ole ollut riittävästi tai talvipallo on ajautunut liian kauas ruokavaroista. Talvitappiot vievät Suomessa vuosittain noin 15 prosenttia mehiläispesistä, mutta jokainen menetetty pesä murehduttaa ja tarhaaja pyrkii selvittämään syyn mehiläisten kuolemaan, jotta seuraavana talvena pärjättäisiin paremmin.

Tänä vuonna mehiläiskevään haasteena on ruuan riittävyys. Talvi piti luontoa otteessaan pitkään. Kun päivälämpötilat ovat nyt nopeasti nousseet, mehiläiset lähtevät etsimään siitepölyä, jota ei juuri vielä ole tarjolla. Siitepölyravinto on tärkeää erityisesti keväällä, sillä mehiläiset tarjoilevat sitä kehittyville toukilleen. Ensimmäisiä ruokakasveja mehiläisille ovat lepät, pähkinäpensaat ja puutarhojen sipulikukat, kuten krookus sekä sini- ja helmililjat. Kevään ylivoimaisesti tärkein mehiläiskasvi on kuitenkin paju, joka tuottaa suuria määriä mettä ja siitepölyä myös muiden pölyttäjien tarpeisiin.

Jos ruokaa ei luonnosta saa, mehiläishoitaja voi laittaa pesään syksyltä säästämänsä hunajaa tai pergaa eli mehiläisten säilömää siitepölyä sisältävän kennoston. Tai sitten yhteiskunnalle voi tarjota ihmisen valmistaman, sokeria sisältävän ruokapakkauksen. Siten selvitään siihen asti, että luonto ja mehiläiset pääsevät samaan rytmiin.

Mehiläispesien ympärillä ilma on nyt sakeanaan paitsi puhdistautuvia mehiläisiä myös odotusta ja iloa. Talvi on ohi ja uusi kausi alkanut. Kuten eräs tarhaaja somessa totesi: Game is on!

Pajut ovat mehiläisille kevään tärkeimpiä kasveja. Ne tuottavat runsaasti hyvälaatuista mettä lentomehiläisten ravinnoksi ja siitepölyä toukille. Kuva: Tarja Ollikka

 

Leskenlehti kukkii usein jo ennen pajua. Se tuottaa myös mettä mutta erityisesti siitepölyä, jota kuvan mehiläisellä onkin vasu pullollaan. Kuva: Tarja Ollikka

Voikukka ei kuulu vielä kevään ensimmäisiin kukkiviin kasveihin, mutta kun se pääsee kukkaan, mehiläiset käyvät siinä mielellään. Joskus voikukasta voidaan saada hunajaakin. Kuva: Tarja Ollikka

Makeita jouluostoksia

Joulu tulee, on juuri oikea aika ostaa hunajaa.

Hunaja on nimittäin hyvä lahja. Se ei ole väärää kokoa, ei vie paljon tilaa, ei edellytä saajalta aikaa, aktiivisuutta tai edes kotoa poistumista, ei maksa kohtuuttomasti, ei jää vuosiksi kaappiin eikä vie luonnon resursseja saati saastuta. Päinvastoin: pölyttäjinä mehiläiset tekevät luonnolle ja ihmisille hyvää.

Hunaja on mainio lahja myös siksi, että hunajia on moneen makuun – kuin oluita tai viinejä. Hunajan makuun vaikuttavat ennen kaikkea ympäröivät mesikasvit. Mutta mehiläistarhaajankaan työnjälki ei ole suinkaan merkityksetön. Tarhapaikan ohella mehiläishoitaja voi vaikuttaa hunajan rakenteeseen: kiteytyykö hunaja nopeasti vai säilyykö se kauan notkeana. Hunajasta voidaan myös tehdä erilaisia valmisteita lisäämällä hunajaan vaikkapa sitruunaa, tyrniä tai salmiakkia.

Hunajien moninaisuuden havaitsi hyvin konkreettisesti Suomen paras hunaja -kilpailussa marraskuussa. Kilpailuun ilmoitettiin 89 hunajaa. Hunajia oli väriltään lähes läpinäkyvästä valkean, keltaisen, oranssin ja punaisen kautta hyvin tummaan ja rakenteeltaan aivan juoksevasta lähes kovaksi kiteytyneeseen. Voittajaksi selvisi puolukkakankaalla tuotettu juokseva hunaja, mutta kaikilla loppukilpailuun päässeillä oli omat kannattajansa.

Suomen paras hunaja -kilpailun jälkeen toiseksi paras paikka maistella hunajia ovat markkinat. Tarhaajan tavatessaan ja hunajan valitessaan saa kaupan päälle tarinan: missä juuri tämä hunaja on syntynyt, millaisista kasveista mesi siihen on kerätty ja mitkä ovat sen ominaispiirteet.

Tuomaan Markkinoilla Helsingin Senaatintorilla riittää hunajan ystäville maisteltavaa.

Mehiläisten valmistamista tuotteista saa muitakin mainioita lahjoja. Mehiläisen pesäkennostojaan varten valmistamasta mehiläisvahasta valmistetaan kynttilöitä, jotka ovat ekologisia ja palavat tasaisemmin ja savuttomammin kuin monet muut kynttilät. Vahasta valmistetaan myös saippuaa, voiteita ja muuta kosmetiikkaa.

Vanhan ylioppilastalon joulutorilla myydään myös enkelikelloon, joulukuuseen ja porokynttelikköön sopivia mehiläisvahakynttilöitä.

Vähemmän tunnettuja mehiläispesän tuotteita ovat siitepöly, perga ja propolis. Niillä voisi lahjoa vaikkapa terveyttään vaalivaa ystävää tai ennakkoluulotonta kokeilijaa. Perga on maitohappokäynyttä siitepölyä. Sitä ja siitepölypalleroita voi nauttia lisäravinteen tapaan teelusikallisen tai pari päivässä. Propolis puolestaan on antibakteerisia aineita sisältävää kittivahaa, jolla mehiläiset tiivistävät pesäänsä ja suojaavat sitä taudinaiheuttajilta. Siksi propolistippoja voi vaikkapa kurlata tulehtuneessa nielussa.

Kotimaisen hunajan sato oli tänä vuonna hiukan keskinkertaista heikompi. Siksikin juuri nyt on oikea aika ostaa kotimaista hunajaa – keväällä hunaja saattaa olla monelta tarhaajalta jo loppu.

Paju koristaa pihan ja ruokkii pölyttäjät

Ai että, paju tarjoaa keltaisenaan tärkeää siitepölyä!

Moni saattaa mieltää pajukon karuksi pusikoksi tien laidalla ja ehkäpä pääsiäisvitsan lähteeksi. Pajut ovat kuitenkin Suomen pölyttäjille todella tärkeitä ravintokasveja.

Sen lisäksi oikein valittu paju voi olla pihan kaunistus. Eli jos olette suunnitelleet leikkaavanne keväällä pajukkonne matalaksi, abort the mission, please :)

Paju antaa mehiläisille ja muille pölyttäjille todella hyvin siitepölyä. Pajulla hedekukat ja emikukat ovat eri kasviyksilöissä. Heteissä muodostuu siitepölyä, jota emi vastaanottaa pystyäkseen tekemään siemeniä. Pajujen keltaisenaan loistavat hedekukinnot koostuvat monista pienistä ”kukista”. Kukinnon tarkoitus on houkutella hyönteisiä pölytystyöhön, joten tarjolla on runsaasti mettä ja siitepölyä.
Jos haluaa tarjota lähiseudun pölyttäjille tai omille mehiläispesilleen sekä mettä että siitepölyä, on istutettavien tai luonnossa kasvavien pajujen oltava hedepajuja.


Valitse paju koristamaan piha
Ennen puiden lehtien puhkeamista ensimmäisenä puuna kukkii raita. Se tarjoaa mehiläislajeille runsaasti siitepölyä. Sen kukinnoissa vierailevat muutkin lähellä tavehtineet pölyttäjät. Ne keräävät ravintoa vahvistuakseen tulevaa kesää varten. Paitsi että kukkiva raita on tärkeä mehiläisille ja muille pölyttäjille, se on myös kaunis keväisessä lehdettömässä maisemassa. Kannattaakin säästä raita kaunistamaan kevään karua tonttia ja tuomaan ruokaa hyödyllisille pölyttäjille.

Pienempään pihaan sopiva ”ruokintapaju" voisi olla esimerkiksi riipparaita
(Salix caprea ’Pendula’). Pysyäkseen kauniisti kuosissaan riipparaita tarvitsee
säännöllisen keväisen leikkauksen, mutta sen voi tehdä vasta kukinnan
jälkeen. Kannattaa myös miettiä, millaisen pajun valitsee mihinkin paikkaan. Ajan kuluessa korkeaan 1,5–2 metrin runkoon vartetun riipparaidan latvuksesta tulee sen verran suuri, että pieneen rivitalopihaan sitä ei kannata istuttaa.



Eri pajujen kukinta ajoittuu pääosin kevääseen ja alkukesään. Viimeiset niistä kukkivat,
kun lehdet ovat jo lähes täysikokoisia, esimerkiksi hopeapaju ja halava.

Erilaisia puutarhaistutuksiin sopivia pajuja löytää taimitarhojen valikoimista ja asiantuntijoilta voi kysyä lisää.

ps. Pajuhunajaa ei Suomessa kerätä juurikaan koskaan, koska mehiläisyhteiskunnat tarvitsevat sen pesän kehitykseen. Pajuhunaja olisi kirkkaan tai kullan keltaista ja mietoaromista.

Hopeapaju on viimeisiä kukkivia pajuja. Lehdet ovat kukinnan aikana jo lähes täysikokoisia.

Lähde: Mehiläinen-lehti 2/2016, s.54. Tarja Ollikka.

Mehiläisihmisen silmissä kevään etenemisestä kertoo esimerkiksi paju

Kävin tiistaina Helsingin Viikissä. Heti bussipysäkillä pysähdyin kuvaamaan pajua ja twiittamaan.

Noin paju nyt kukkii! Ja aurinko lämmittää, tänään mehiläiset lentävät varmasti!

Ennen mehiläistyötä pajun kukinnalla ei tainnut olla minulle juurikaan merkitystä. Nyt näen nuo kukinnot aivan toisella tavalla: siinä on pölyttäjille tärkeää ravintoa.

Paju ei ole ainoa kevään mehiläiskasvi, mutta sen merkitys on suuri.
Mehiläiset saavat pajusta runsaasti mettä ja siitepölyä. Siksi mehiläispesille on eduksi, jos lähellä on kukkivia pajuja.

Martti Röyskön videolla voi katsella lisää kevään kukkia. Lisäksi videolla näkyy, millaisiksi palloiksi mehiläinen kerää siitepölyn takajalkoihin. Siellä siitepölyvasuissa arvokas aine pääsee pesään varastoitavaksi ja 5 - 12 vuorokauden ikäisten mehiläisten ravinnoksi.

Siitepöly on mehiläispesän superfoodia

Siitepölykausi on alkamassa, kertovat päivän uutiset. Allergikoille ja mehiläishoitajille siitepölykaudella on eri merkitykset: mehiläiset nimittäin keräävät keväällä esimerkiksi pajun ja lepän siitepölyä. Mehiläiset tarvitsevat siitepölyä toukkien ravinnoksi.

Mehiläistarhaaja voi kesän aikana myös kerätä siitepölyä mehiläispesistä ihmisravinnoksi. Ravintoasiantuntija Jaakko Halmetoja puhui Mehiläishoitajain Talvipäivillä tammikuussa siitä, miten suosittua siitepöly on tällä hetkellä. Erityisesti ns. superfoodeista kiinnostuneet lisäävät siitepölyä smoothieen tai nauttivat sitä sellaisenaan vesitilkkaan liuotettuna.

Mehiläiset keräävät siitepölyn kukista harjausliikkeellä
takajalkojen siitepölyvasuihin. Tässä kuvassa siitepöly
näkyy keltaisena pallona. Yhden siitepölykuorman
keräämiseen kuluu mehiläiseltä noin 6 - 10 minuuttia.
Siitepöly on välttämätöntä ravintoa
mehiläispesälle. (Kuva: Mari Kokkonen)

Siitepölyssä ihmisiä kiinnostaa se, että siitepölyä pidetään yhtenä luonnon täydellisimmistä ravintoaineista. Siitepöly on proteiinipitoista, ja siinä on myös esimerkiksi aminohappoja, flavonoideja, vitamiineja ja karotenoideja.

Siitepölyjen väri ja koostumus
vaihtelevat alkuperäkasvien mukaan.

Kuten hunajan, niin myös siitepölyn koostumus vaihtelee alkuperäkasvien mukaan. Mehiläistarhaaja, tohtori Anneli Salonen kertoi Talvipäivillä tuoreista analyyseista, jotka vahvistavat näkemyksiä siitä, miten siitepölyn ravintoarvo voi vaihdella jonkin verran sen mukaan, mistä siitepöly on peräisin.

Käyttäjien silmiin siitepölyjen ero näkyy tietysti erityisesti siitepölypalleroiden väreistä. Mehiläisten keräämä siitepöly voi olla lähes mustaa, mutta se voi olla myös vaikka keltaista. Edes saman lajin kukista ei aina tule samanväristä siitepölyä.

Suomalaista siitepölyä ei vielä kaupallisesti tuoteta kovin paljon. Mutta koska kuluttajien kiinnostus siitepölyyn on kasvanut, niin ehkä yhä useampi tarhaaja ainakin kokeilee siitepölyn keräämistä. Itse kerääminen ei ole hankalaa, mutta siitepöly pitää kuivata tai pakastaa heti keräämisen jälkeen, joten se vaatii työtä.

Videolla Anneli Salonen on haastateltavanani ja kertoo, mitä hyötyä ihmisille on siitepölystä, miten siitepölyä kerätään mehiläispesistä ja miten siitepölyt eroavat toisistaan.


Tässä myös ravintoasiantuntija Jaakko Halmetojan esityksen kalvot Mehiläishoitajain Talvipäiviltä.

Mehiläishoitajain talvipäivät 24.1.2015 from Jaakko Halmetoja

Lähihunajalla voit helpottaa siitepölyallergiaasi

Siitepölyallergian hunajasiedätyshoitoon
kannattaa valita lähialueen hunaja.
Päivittäinen hunaja-annos
kasvatetaan vähitellen pisarasta
teelusikalliseen.

Kärsitkö keväisin koivun tai lepän aiheuttamasta siitepölyallergiasta? Jos näin on, niin nyt on juuri oikea aika aloittaa siedätyshoito eli päivittäinen lähihunajan käyttö. Siitepölyoireiden helpottamisen lisäksi hunaja voi auttaa myös ruoka-allergioihin.

Etelä-Karjalan Allergia- ja Ympäristöinstituutti sai hyviä tuloksia hunajavalmisteen hyödystä kevään siitepölyallergioiden oireiden ehkäisijänä. Kolmevuotisessa hankkeessa koehenkilöt nauttivat syksystä lähtien Kerimeden hunajavalmistetta eli hunajaa, johon oli lisätty mehiläisten keräämää siitepölyä. 

Esimerkiksi keväällä 2009 koehenkilöt kokivat, että voimakkaiden oireiden päivät vähenivät yli 70 prosenttia. Hunajan käyttäjät tarvitsivat antihistamiinia keskimäärin vain 19 päivänä, kun taas hunajaton ryhmä tarvitsi antihistamiinia 43   

päivänä.

Uskon, että mahdollisimman lähellä tuotettu hunaja on parasta ainetta siedätyshoitokokeiluihin. Lähihunaja sisältää todennäköisimmin niitä siitepölyjä, joille allerginen muutenkin altistuu. Allergia- ja Ympäristöinstituutin hankkeessa myös monet heistä, jotka nauttivat tavallista kotimaista hunajaa, kokivat saaneensa helpotusta. Hunajassahan on aina siitepölyä, mutta sen määrä ja siitepölyn kasvialkuperä vaihtelee.

Ensin vain pisara, sitten teelusikallinen

Siedätyshoito aloitetaan ennen joulua nauttimalla päivittäin hunajaa. Aluksi määrä on pisaran verran, ja vähitellen annos kasvatetaan teelusikalliseksi. 

Hunajan etuna on tietysti myös sen edullinen hinta ja siedätyshoidon helppous. Lisäksi moni on kokenut, että siitepölyallergioiden ohella myös esimerkiksi omena-, porkkana- ja pähkinäallergiat helpottavat hunajasiedätyksen myötä.

Joillekin allergisille hunaja voi aiheuttaa reaktioita. Tällöin kannattaa pitää tauko ja pienentää annostusta. Vakavissa tapauksissa hunajasiedätyksestä on aina syytä jutella lääkärin kanssa.

Hunajasiedätystä kannattaa jatkaa 2 - 3 vuotta, jotta tulokset jäävät pysyvämmiksi.

Allergia & Astma 4/2013 -lehden mukaan moni Etelä-Karjalan hunajasiedätyshankkeeseen osallistunut koki vielä pari vuotta tutkimuksen jälkeen, että siedätyshoito helpotti omaa elämää. Kolme neljästä lehden kyselyyn vastanneesta oli sitä mieltä, että oma allergia oli viime vuosina lieventynyt.

Valitse syksyn kukkasipulit mehiläisten iloksi

Mehiläinen kevättähdellä.

Mehiläisten vuosi alkaa olla kohta pulkassa. Koko kesä puurrettiin kukkien kimpussa ja kohta talvipallo kutsuu ahkeria työläisiä. Aikaisin keväällä mehiläiset ovat toivottavasti vahvoina jälleen uuteen vuoteen. Silloin ne tarvitsevat runsaasti proteiinirikasta siitepölyä, jotta toukat kehittyisivät ja pesä vahvistuisi. Myös mettä aletaan kerätä keväällä heti kun säät sallivat.

Sinä voit auttaa mehiläisiä kevättä varten jo nyt. Syksyn kukkasipulien istutus on parhaillaan ajankohtaista ja kukkasipulien joukossa on paljon hyviä mesikasveja mehiläisille ja muille pölyttäjille.

On hyvä, jos istutat suuren ryhmän tiettyä sipulia, jolloin kukista muodostuu kaunis ja mehiläisille käyttökelpoinen alue. 

Balkaninvuokko ei vuokkojen tapaan anna mettä mutta siitepölyä kyllä.

Paras istutusaika sipulikasveille on syys-lokakuussa, kun maan lämpötila on laskenut alle 10 asteen. Tämä on riittävän aikaisin, jotta sipulit ehtivät juurtua, mutta kuitenkin sen verran myöhään, että ne eivät ehdi aloittaa kasvuaan. Sipuleita voi toki istuttaa niin pitkään kun maan on sula, mutta myöhään istutetut sipulit juurtuvat myöhemmin ja vastaavasti kukinta siirtyy myöhemmäksi.

Parhaita paikkoja ovat lehtipensaiden tai puiden alustat, kukkapenkit ja hoidetut niittyalueet, jotka ovat keväällä valoisia ja kesällä varjoisia. Puutarha-tuntijamme Tarja myös muistuttaa, että sipulikasvien lehtien pitää saada rauhassa kuihtua ja siementen kehittyä, joten nurmikko, joka leikataan heti kesän alussa ei ole hyvä paikka sipulikasveille.

Tässä tietoa eräiden kevään sipulikasvien meden- ja siitepölyn annosta:

Asteikko 0-3 (0=ei tuota, 3=erinomainen siitepöly- tai mesikasvi)

Kasvi	Mesi	Siitepöly
Balkaninvuokko	0	3
Helmililja	3	1
Idänsinililja	2	1
Kevätkello	1	1
Kevättähti	2	1
Krookus	1	3
Lumikello	1	1
Pikarililjat	1	1
Talventähti	2	3
Tulppaani	0	3
Valkonarsissi	1	2

(Taulukko: Tarja Ollikka)

Puutarhaliitolta kerrotaan, että uusia sipulikukkalajeja tulee markkinoille varsin vähän. Uusia lajikkeita sen sijaan putkahtelee säännöllisin väliajoin. Kestosuosikkeja ovat vuodesta toiseen tulppaani ja narsissi sekä krookukset eri lajikkeineen.

maalis-huhtikuussa kukkivia:
Lumikello
Posliinihyasintti
Sinililja
Kevättähti

huhtikuussa kukkivia:
Helmililja
Krookukset
Käenrieskat
Aikaiset tulppaani- ja narsissilajikkeet

toukokuussa kukkivia:
Suurin osa tulppaaneista ja narsisseista
Pikarililjat

kesäkuussa kukkivia:
Jotkin myöhäiset tulppaani-  ja narsissilajikkeet
Erilaiset laukat

Lue perusohjeet kukkasipulien istuttamiseen Marttojen sivuilta. Ja laita sormet multaan!

-Tuula

Krookus kukkii aikaisin keväällä.