Tansanialaiset tarhaajat hakivat oppeja Suomesta: "Mehiläisenne ovat niin lempeitä"

Olin tiistaina käymässä Jyrki Parikan mehiläispesillä Karkkilassa. Olipa mukavaa päästä pesille pitkästä aikaa. Suosittelen kyllä jokaiselle, jolle tulee mahdollisuus, mehiläispesillä käymistä. Noiden siivekkäiden kavereiden touhua voisi seurata vaikka kuinka pitkään.

Kiinnostavaa oli myös kuunnella, kuinka suomalainen mehiläistarhaus eroaa tansanialaisesta tarhauksesta. Suomessa on nimittäin ollut viimeisen viikon ajan tansanialaisia mehiläistarhaajia opiskelemassa alaa. Mehiläistarhaaja Steven Shang'we sekä mehiläishoidon neuvoja Fabian Mandas hakevat täältä tietotaitoa eteenpäin vietäväksi kotimaahansa. Minä taas opin miehiltä muun muassa sen, että suomalaiset mehiläiset ovat loppujen lopuksi aika kilttejä...

MTK:n kehityshanke 

Tansanialaisten vierailu on osa ulkoministeriön rahoittamaa MTK:n kehitysyhteistyöhanketta, jossa ovat mukana myös kansainvälinen maatalousjärjestö Agricord sekä Suomen Mehiläishoitajain liitto. Hankkeen avulla halutaan lisätä mehiläistarhauksen ammattimaisuutta Tansaniassa. Siellä mehiläistarhaus on ollut perinteinen maatalouden sivutoimi, lähinnä harrastus. Hunajan tuotannolla pienviljelijät saisivat kuitenkin helposti lisätuloja, mutta tehokas ja kestävä tuotanto vaati lisää oppeja. Näillä Suomi-Tansania vastavierailuilla haetaan juuri tätä tietotaitoa. "Ei riitä, että ollaan yhteydessä esimerkiksi pelkän internetin kautta, vaan tällaisia vierailuja tarvitaan, jotta opitaan tekemään oikeasti", Jyrki Parikka kertoi. Hän itse vieraili Tansaniassa aiemmin tänä vuonna katsastamassa nykytilanteen, jotta osaisi auttaa sen kehittämisessä.

Parikka sanoo, että eniten projektissa ilahduttaa se, että naiset on saatu innostumaan mehiläistarhauksesta. Yhtenä syynä tähän on uudenlaisten pesien käyttö. Perinteisesti Tansaniassa on käytetty pölkkypesiä, jotka ovat sekä painavia että kertakäyttöisiä. Pikkuhiljaa tarhaajat ovat siirtyneet kestävämpiin ja helpompiin ylälistapesiin ja tarkoitus on, että siellä yleistyisivät Suomessa jo käytettävät kehäpesät. Ehkäpä pesien kehittyessä myös pesäkohtainen hunajasato nousee, koska se on Tansaniassa vielä varsin matala.

Fabian Mandas, Jyrki Parikka ja Steven Shang'we.

Tansaniassa ongelmana raha ja vihaiset mehiläiset

Mehiläistarhauksen suurimpana ongelmana Tansaniassa on, ikävä kyllä, rahan puute. Vasarat ja sirkkelit olisivat tarpeen nykyaikaisten pesien valmistukseen, mutta niitä ei ole. Keskimäärin vuositulot ovat 180 euroa mutta pesätarvikkeet maksavat jopa 20-30 euroa/pesä. Toinen ongelma on kuljetus: Suomessa pitkät välimatkat eivät estä mehiläistarhausta, mutta hyvin harvalla tansanialaisella on edes pyörää saatikka autoa.

Yhden suuren ongelman mehiläistarhaukseen tuo afrikkalaisen mehiläisrodun agressiivisuus. Mandas kertoo, että tänä vuonna jo neljä ihmistä on kuollut mehiläisten hyökkäyksiin! Kun me olimme Parikan pesillä aamupäivän auringossa, afrikkalaisia mehiläisiä uskaltaa lähestyä kuulemma vasta pimeän tullen. "Kaikkea ihmistoimintaa lähistöllä pitää välttää pesillä käydessä", Mandas kertoo. Afrikkalaiset mehiläiset ovat myös erittäin aktiivisia johtuen mm. lämpimästä ilmasta. Meidän mehiläiset ovatkin vierailijoiden mielestä äärimmäisen lempeitä - Tansaniassa tuollaista pesien lähellä hengailua ei voisi kuvitellakaan!

Kylmä mutta upea Suomi

Sitten vähän harmillisempiin asioihin. Herkullinen kotimainen hunajasatomme uhkaa jäädä normaalia pienemmäksi. Mehiläisten medenkeruun kiusana on ollut sade ja kylmyys. Pahimmillaan sadosta menee säiden vuoksi puolet, mutta katsotaan nyt seuraavat pari viikkoa, josko tilanne yhtään paranisi.

Vaikka suomalaisia ja mehiläisiä varmasti ottaa päähän sateinen ilma, muistuttivat tansanialaiset vieraat minua siitä, kuinka hienoa Suomen luonto on. "Saapuessamme tänne emme nähneet mitään muuta kuin vihreää. Onnittelut siitä. Teillä on upea ja arvokas luonto", totesi Mandas minulle viime viikolla. Tottahan tuo on, onhan luontomme upea. Ei siis vaivuta epätoivoon ja koitetaan nauttia Suomen suvesta!

Kylmä on kiusannut mehiläisiämme.

Elefantit, hus!

Miten elefantit liittyvät hunajaan ja mehiläisiin? Luin ulkoministeriön Kehitys -lehdestä Petri Burtsovin artikkelin siitä, kuinka ugandalaiset taistelevat elefantteja vastaan mehiläisten avulla. Elefantit käyvät syömässä peltojen viljelyksiä ja paikalliset viljelijäyhteisöt ovat olleet suuressa hädässä, kun koko  sato saattaa mennä toisiin suihin. Omumashakan kylässä onkin nyt käynnissä pilottihanke, jossa elefantteja vastaan taistellaan mehiläisaitojen avulla. Viljelijät säästyvät näin satotappioilta ja saavat lisäksi hunajaa myytäväksi. Mehiläisistä on siis moneksi!

Pesien välillä oleva ansalanka avaa pesälaatikon. (Kuva: Petri Burtsov)

Mehiläisaita toimii siten, että pesiä laitetaan suojeltavalle alueelle 10-20 metrin välein. Pesien välissä on ansalanka. Kun elefantti osuu lankaan, viereinen mehiläispesä aukeaa ja mehiläiset hyökkäävät äkäisinä tunkeutujan kimppuun. Elefantit eivät siedä mehiläisten pistoja ja lähtevät pois. Pistot eivät kuitenkaan vahingoita norsua samalla lailla kuin viljelijöiden aiemmin käyttämät sähkö- ja piikkiaidat. Norsun muisti pätee myös tässä, ja vähitellen eläimet alkavat välttelemään koko aluetta jo kuullessaan mehiläisten surinan. Mielestäni tämä on kätevä karkoitustapa.

Mehiläispesät paitsi häätävät kärsänaamat pois, myös tuottavat hunajaa, jonka tuloilla tuottaja voi parantaa elintasoaan. Paikalliset käyttävät myös mehiläisten tuottamaa propolista lääkkeenä. Yksi pesien tärkeä tehtävä on myös pölyttää kasveja.

Projektin taustalla on Oxfordin yliopisto ja lontoolainen Save the Elephants -kansalaisjärjestö, jotka ovat yhteistyössä tehneet laajaa tutkimustyötä elefanttien parissa Itä-Afrikan alueella. Elefantit voivat tuhota koko sadon yhdessä yössä, joten menetelmällä parannetaan merkittävästi alueen ruokaturvaa.

Meillä Suomessa mehiläiset eivät suuria eläimiä vastaan tehoa eikä pesistä olla viritetty ansoja. Päinvastoin, mesikämmenet ovat olleet monin paikoin mehiläispesien kimpussa, kuten tässäkin blogissa on jo aiemmin kerrottu. Hunaja maistuu näemmä kaikille!