Siitepöly on mehiläispesän superfoodia

Siitepölykausi on alkamassa, kertovat päivän uutiset. Allergikoille ja mehiläishoitajille siitepölykaudella on eri merkitykset: mehiläiset nimittäin keräävät keväällä esimerkiksi pajun ja lepän siitepölyä. Mehiläiset tarvitsevat siitepölyä toukkien ravinnoksi.

Mehiläistarhaaja voi kesän aikana myös kerätä siitepölyä mehiläispesistä ihmisravinnoksi. Ravintoasiantuntija Jaakko Halmetoja puhui Mehiläishoitajain Talvipäivillä tammikuussa siitä, miten suosittua siitepöly on tällä hetkellä. Erityisesti ns. superfoodeista kiinnostuneet lisäävät siitepölyä smoothieen tai nauttivat sitä sellaisenaan vesitilkkaan liuotettuna.

Mehiläiset keräävät siitepölyn kukista harjausliikkeellä
takajalkojen siitepölyvasuihin. Tässä kuvassa siitepöly
näkyy keltaisena pallona. Yhden siitepölykuorman
keräämiseen kuluu mehiläiseltä noin 6 - 10 minuuttia.
Siitepöly on välttämätöntä ravintoa
mehiläispesälle. (Kuva: Mari Kokkonen)

Siitepölyssä ihmisiä kiinnostaa se, että siitepölyä pidetään yhtenä luonnon täydellisimmistä ravintoaineista. Siitepöly on proteiinipitoista, ja siinä on myös esimerkiksi aminohappoja, flavonoideja, vitamiineja ja karotenoideja.

Siitepölyjen väri ja koostumus
vaihtelevat alkuperäkasvien mukaan.

Kuten hunajan, niin myös siitepölyn koostumus vaihtelee alkuperäkasvien mukaan. Mehiläistarhaaja, tohtori Anneli Salonen kertoi Talvipäivillä tuoreista analyyseista, jotka vahvistavat näkemyksiä siitä, miten siitepölyn ravintoarvo voi vaihdella jonkin verran sen mukaan, mistä siitepöly on peräisin.

Käyttäjien silmiin siitepölyjen ero näkyy tietysti erityisesti siitepölypalleroiden väreistä. Mehiläisten keräämä siitepöly voi olla lähes mustaa, mutta se voi olla myös vaikka keltaista. Edes saman lajin kukista ei aina tule samanväristä siitepölyä.

Suomalaista siitepölyä ei vielä kaupallisesti tuoteta kovin paljon. Mutta koska kuluttajien kiinnostus siitepölyyn on kasvanut, niin ehkä yhä useampi tarhaaja ainakin kokeilee siitepölyn keräämistä. Itse kerääminen ei ole hankalaa, mutta siitepöly pitää kuivata tai pakastaa heti keräämisen jälkeen, joten se vaatii työtä.

Videolla Anneli Salonen on haastateltavanani ja kertoo, mitä hyötyä ihmisille on siitepölystä, miten siitepölyä kerätään mehiläispesistä ja miten siitepölyt eroavat toisistaan.


Tässä myös ravintoasiantuntija Jaakko Halmetojan esityksen kalvot Mehiläishoitajain Talvipäiviltä.

Mehiläishoitajain talvipäivät 24.1.2015 from Jaakko Halmetoja

Mikä on sopiva määrä hunajaa päivässä?

Olen saanut muutaman kerran vastata kysymykseen siitä, mikä on suositus hunajan päivittäiseen nauttimiseen. Tai onko hunajan määrälle jokin riskiraja, jota ei saisi ylittää.

Suoraan hunajalle ei ole mitään suositusmäärää. Aina oleellista on tietysti ruuan kokonaisuus. Kun puhutaan makeuttajista, niin silloin nousee esiin energia.

Hunajaa on siis energianäkökulmasta loogista verrata sokeriin. Sokerille päivittäinen suositus on maksimissaan noin 40 - 60 grammaa, kertoo Diabetesliitto, ja valistaa samalla erilaisista piilosokereista (mehut, jogurtit jne). Lapsille tietysti suositellaan pienempää määrää.

Diabetesliiton mukaan määrä täyttyy päivässä esimerkiksi seuraavasti: puolitoista desilitraa tavallista marja- tai hedelmäjugurttia, puolitoista desilitraa marjakiiselliä ja yksi keskikokoinen jäätelötuutti.

Hunaja aistitaan tavallista sokeria n. 1,3 kertaa makeammaksi. Hunajassa on kuitenkin n. 20 prosenttia vähemmän kaloreja. Eli kun on sama grammamäärä sokeria ja hunajaa, niin hunajasta saa selvästi enemmän makeutta, mutta vähemmän energiaa.

Yksi desilitra hunajaa painaa noin 140 grammaa. Näkemykseni mukaan hunajaa voisi syödä siis noin puoli desilitraa (50 millilitraa eli 70 grammaa), jotta tuo sokeriin verrattava päivittäinen maksimisaantisuositus (60 grammaa) ei ainakaan energianäkökulmasta ylity.

Yksi ruokalusikallinen on 15 millilitraa, joten noin kolmen ruokalusikallisen hunajamäärä (45 millilitraa) mahtuu arviooni. Näissä arvioissa oletuksena on tietysti se, ettei syödä juurikaan muita sokerisia tuotteita.

Itse nautin hunajaa sellaisenaan yhteensä noin ruokalusikallisen esimerkiksi aamupuurossa, teessä ja iltapalajogurtin makeuttajana. Monille se ruokalusikallinen tai kaksi on varmasti sopiva määrä, koska sokeria kertyy helposti muista elintarvikkeista.

Mutta toki hunaja on monesta syystä erinomainen valkoisen sokerin korvaaja.

Tänään julkaistiin uudet suomalaiset ravitsemussuositukset. Niissä ei erityisesti huomioida hunajaa. Mutta sen sijaan nostetaan esiin esimerkiksi kestävät ruokavalinnat (PDF, s. 40) ja todetaan mm. se, että "ruoka tuotetaan ja jalostetaan luonnonvaroja mahdollisimman kestävästi käyttäen ja mahdollisimman tehokkaasti hyödyntäen". Tuohon toteamukseen hunaja sopii tietysti hienosti.