Akaa arvostaa pölyttäjiä

Suomen Hunajapääkaupungiksi julistautuneessa Akaassa käynnistyvät tänään Hunajaviikot. Siellä on siis
tarjolla paljon hunajiin ja mehiläisiin liittyvää menoa ja tapahtumaa.

Hunajaviikkojen päätapahtuma, Hunajahulinat, järjestetään lauantaina 29. elokuuta Toijalan torilla. Siellä on markkinameininkiä ja monenlaista ohjelmaa.

Kannattaa tulla paikalle esimerkiksi hankkimaan hunajaa ja moikkaamaan minua, sillä olen puhumassa tapahtumassa ainakin n. klo 12. Tällöin toivottavasti pidän käsissäni myös painotuoretta Hunaja-kirjaani: kirjan virallinen julkistaminen on siirtynyt syyskuun alkuun, mutta pidetään peukkuja, että saan kirjaa edes pari kappaletta tällä viikolla.

Hyvä vihersuunnittelu ja -hoito tukevat kaupunkialueen pölyttäjiä

Akaassa siis pörrää iso joukko hunajamehiläisiä. Mehiläiset ovat tulleet jo paikkakuntalaisille tutuiksi ja Akaan hunajainen imago saanut mainetta ja kunniaa. Mehiläisten pölytysalueet kattavat kaikki kolme keskustataajamaa (Viiala, Toijala, Kylmäkoski). Eri tarhaajien mehiläistarhoja on noin 40 ja niissä asuu yli 20 miljoonaa mehiläistä.

Toki myös luonnon pölyttäjillä on tärkeä rooli niin Akaassa kuin muualla. Akaassa pölyttäjiä ja muita hyönteisiä palvelevat esimerkiksi hoitamattomat niityt ja Terisjärven luonnonsuojelualue.  

Kaupunginpuutarhuri Heli Laineen mielestä esimerkiksi kasvinsuojeluaineiden ja hyönteismyrkkyjen minimointi on osa järkevää viheralueiden hoitamista.

”Lähtökohtana on tietysti se, että valitaan sellaisia istutuksia, jotka eivät ole alttiita tuhohyönteisille tai kasvitaudeille. Jos ötököistä tulee harmia, niin ei niitä sitten myrkyilläkään ryhdytä torjumaan.”

Akaassa kasvinsuojeluaineita joudutaan käyttämään jättiputkien torjuntaan. Sen sijaan esimerkiksi tiealueiden kiveysten hoidetaan harjaamalla.

”Torjunta-aineiden käyttö maksaa aikaa ja rahaa. Lisäksi aineiden minimointi on myös luonnon kannalta järkevää", Laine toteaa.

Kuvat: Akaa.fi

 

Mehiläisteemaista retkeilyä Helsingissä: härkäpapuja, kaupunkihunajaa ja Oopperan pesiä

Mehiläishoitajain liitto SML järjesti eilen keskiviikkona perinteisen sidosryhmäpäivän. Kyseiseen päivään kutsutaan ihmisiä ja organisaatioita, joiden kanssa liitto on vuoden mittaan ollut yhteistyössä. Näin jaamme mehiläistietoa konkreettisesti heille, jotka jollain tavalla työssään alamme kohtaavat.

Tänä vuonna päivän teemoja olivat pölytys ja kaupunkitarhaus.

Pölytysteemaa käsiteltiin Helsingin yliopistolla, jossa on käynnissä härkäpavun pölytyskoe. Lisäksi nostettiin esiin mansikan ja vadelman harmaahomeen biologinen torjunta.

Kaupunkitarhauksen merkeissä käytiin Dodo ry:n Kääntöpöydällä Pasilassa sekä Oopperan mehiläispesillä. Samalla päästiin herkuttelemaan hunajaisilla ruuilla ja hunajalla.

Vastuullinen tutkija Fred Stoddard kertoi, miksi
härkäpapu ylipäätään kiinnostaa. Kotimaista kasviproteiinia
olisi  suotavaa saada niin ihmisravinnoksi kuin eläinrehuksi.
Jos härkäpavun käyttö ihmisravintona kasvaisi,
niin myös hinta nousisi ja viljely olisi kannattavampaa.
Härkäpavusta kehitellään tällä hetkellä
monenlaisia elintarvikkeita.

Dodo ry:llä on mehiläispesiä Pasilassa ratapihalla
Kääntöpöydän yhteydessä. Pesien hoidosta
vastaa Lasse Tarkiainen.

Kääntöpöydällä saatiin ruokaa, jonka aineksista osa
oli Kääntöpöydän omilta viljelmiltä.
Mukana oli myös härkäpapuja ja hunajaa.

Kääntöpöydän kasvihuoneessa mehiläishoidon
neuvoja Ari Seppälä kertoi mehiläisalan
viimeisimpiä kuulumisia. Hunajasato jää nyt
tavanomaista heikommaksi. Lisäksi parveilu
oli tänä kesänä voimakasta ja toi lisätyötä
tarhaajille.

Kansallisoopperassa oma hunaja maistuu
mm. väliaikatarjoiluissa. Näitä herkkuja
päästiin maistamaan myös retkellä.
Herkullista juotavaa kaataa kuvassa Oopperan
ravintolapalveluista vastaavan Kanrestan Anuliina Pineda.

Pienessä purkissa Oopperan pesien viimevuotista hunajaa,
isosssa purkissa hunajaa tältä vuodelta. Vaikka pesät
ovat samassa paikassa, niin mesikasvit ovat sen verran erilaisia
eri vuosina, että hunajakin on väriltään erilaista.
Taustalla näkyvät pesiä hoitavat Tuula Lehtonen SML:sta
ja Niina Kangas. Kolmas kaveriporukan tarhaaja
on Lauri Reuter.

Mehiläispesien näkeminen lähietäisyydeltä on yleensä
lähes kaikkien mielestä todella kiinnostavaa.
Oopperan pesillä Ari Seppälä nappasi kiinni kuhnurin
ja esitteli vauhdikkaasti kuhnurin elämänvaiheita aina
häälentoon asti. Kuhnurilla ei ole pistintä, joten se ei
voi pistää, ja sen elämän tarkoitus on päästä
häälennolle parittelemaan kuningattaren kanssa.
Tosin useimmat kuhnurit eivät koskaan sitä pääse kokemaan.

Kari Aihisen vinkit: "Käytä hunajaa maustamiseen rohkeasti, mutta maltilla"

Ravintola Savoy on tunnettu paitsi tasokkaasta ruuasta, niin myös siitä, että ravintolan katolla on jo useamman vuoden ajan ollut mehiläisiä. Savoyn mehiläisten hunajaa käytetään tietysti myös ravintolan kokkauksissa.

Keittiöpäällikkö Kari Aihinen, joka tunnetaan myös mm. MTV3:n Kaappaus keittiössä -ohjelmasta, kannustaa käyttämään hunajaa maustamiseen rohkeasti, mutta maltilla. Hänen mielestään ei hunajaa ei kannata ajatella vain makeuttajana, vaan ottaa se osaksi monipuolista ruuanlaittoa.

"Savoyn keittiössä hunaja on mukana todella monissa resepteissä. Hunajan käytölle on vain taivas rajana. Mutta sen verran sanon, että olkaa varovaisia hunajan käytössä. Liikaa sitä ei kannata laittaa", Aihinen toteaa.

"Aloittaa voi vaikka niin, että tiputtaa resepteistä sokerin pois ja laittaa tilalle hunajaa."

Lisää Aihisen mietteitä voi kuunnella videolla, jossa juttelen keittiömestarin kanssa sekä Savoyn hunajaruuista että hunajan käytöstä ylipäätään. Samalla saa vilkaisun Savoyn tiloihin, mehiläisiin ja parvekepuutarhaan.





Aihisen ja Savoyn hunajaisia reseptejä pääsee tutkailemaan ensi elokuussa julkaistavassa hunajakirjassa. Minä teen kirjaan perustietoa mehiläisistä, mehiläistuotteista ja hunajasta, mutta kokkailupuolelle olen siis saanut avuksi todellisia osaajia. Savoyn lisäksi kirja vie esimerkiksi ravintolakoulu Perhon keittiöön.

Kirjan reseptejä odotellessa voi tehdä Aihisen Kaappaus keittiössä -reseptillä kesäaamuihin mainiosti sopivaa tuorepuuroa.

1dl kaurahiutaleita
1dl kaura- tai ohraleseitä
1dl suolaamattomia pähkinöitä (esim. cashew, maapähkinä tai saksanpähkinä)**
3dl marjoja (esim. mansikoita, mustikoita, mustaherukoita, vadelmia)**
1-2 banaania
2-3dl mantelimaitoa**
makeuttamiseen hunajaa oman maun mukaan

Pilko pähkinät, banaanit ja marjat. Sekoita kaikki ainekset keskenään ja laita jääkaappiin tekeytymään vähintään pariksi tunniksi, mielellään yön yli.

**Mantelit sekä monet marjat ja pähkinät tarvitsevat pölyttäjiä sadon tuottamiseksi.

Hani-mehiläismaskotti pörrää Turussa kauppakeskus Skanssissa

Hani-mehiläinen ilahdutti talvilomaviikolla
monia Skanssin pieniä asiakkaita
(kuva: Aimo Nurminen)

Talvella Turussa uutisoitiin erikoinen työpaikkailmoitus: kauppakeskus Skanssi etsi töihin mehiläistä. Tai oikeastaan useampaa ihmistä, jotka olisivat valmiita esiintymään kauppakeskuksen uuden maskotin rooliasussa.

Oikeita mehiläisiä on Skanssin katolla ollut töissä jo viime kesänä. Keskuksen kattotasanteella oli alkukesällä kaksi ja loppukesällä neljä mehiläispesää. Asiakkaat pääsivät katsomaan pesiä lähietäisyydeltä.

Mehiläistenkeräämä hunajasato pakattiin Skanssin omilla etiketeillä varustettuihin purkkeihin ja myytiin kauppakeskuksessa.

14. helmikuuta Skanssi esitteli uuden maskotin, Hani-mehiläisen. Siitä alkoi mehiläishahmon työviikko, sillä Skanssissa oli monenlaista mehiläisaiheeseen liittyvää ohjelmaa.

Ensi kesänä Skanssin katolle tulee vielä enemmän mehiläisiä. Ne pääsevät tekemään töitä värikkäissä pesissä, sillä talvilomaviikolla lapset maalasivat puupesälaatikoita mehiläisiä varten.

Varsinais-Suomen Mehiläishoitajien
yhdistys maistatti ja myi hunajaa Skanssissa
koko viikon.
(kuva: Skanssi)

Aitojen puisten mehiläispesälaatikoiden
maalaaminen oli tietysti monista
lapsista hauskaa puuhaa.
(Kuva: Skanssi)

Mehiläiset täyttävät vanhan linja-autoaseman seinän

Viikonloppuna voi ihailla mehiläisiä Helsingin keskustassa vanhan linja-autoaseman seinälle heijastettuna. Eilen käynnistynyt Media Facades -festivaali loi hienon Human beeing -teoksen, jossa videoprojisointi tuo näkyviin mehiläisten kennonrakennustyön.

Eilen torstaina oli teoksen ensiesitys Taiteiden yön yhteydessä. Pitkin seinää kulkevat mehiläiset ja vähitellen rakentuva kennosto olivat komea näky. Teosta voi katsoa iltaisin hämärän saavuttu (pe-la klo 22-02, su 24.8. klo 21-00).

Videota varten rakennettiin vanhan linja-autoaseman mallinen pienoismalli. Tähän pienoismalliin mehiläistarhaaja Heimo Varonen asetti mehiläiset. Malli tuotiin Lasipalatsin katolle, jossa Varonen ja Goethe-Instituutin johtaja Mikko Fritze hoitavat paria mehiläispesää.

Heimo Varonen ja Mikko Fritze antoivat
mehiläishoidollisen panostuksen Human beeing -teokseen.

Mehiläisten työskentelyä kuvattiin päivittäin noin 20 minuuttia kolmen viikon ajan. Näistä videoista koostettiin lopullinen teos.

Varosen mukaan projekti oli mielenkiintoinen. Mehiläisten kanssa toimiminen tuottaa tietysti aina pieniä yllätyksiä.
"Toin pienoismallin ensin kotiini, sillä halusin nähdä, asettuvatko mehiläiset sinne. Ensimmäinen tekoparvi ei oikein rauhoittuneet: kun menin aamulla katsomaan, niin pesä oli tyhjä", Varonen kertoo.
Toinen porukka sen sijaan viihtyi ja jäi rakennuspuuhiin.

Teoksen kuvausta varten rakennettiin pienoismalli
vanhasta linja-autoasemasta. Mehiläiset asuivat pienoismallissa
kolmen viikon ajan ja rakensivat sinne kennostoa. Kennoston
rakentumista ja mehiläisten touhua kuvattiin päivittäin.

Videon loppuvaiheessa näkyy, miten kennostoa on jo valmiina paljon.

Taiteiden yössä tuntemattomiksi jääneet miehet esittivät
yllätysnumeron. Alastomat vartalot toki sopivat
hienosti yhteen mehiläisten kanssa!

Human Beeing Lasipalatsin aukiolla to-la 21.-23.8 klo 22-02, su 24.8. klo 21-00. Lasipalatsin aukio

Kaupunkitarhauksen iloista

Mehiläishoito sulautuu  kaupunkeihin.

Kaupunkimehiläistarhauksella menee mielestäni hyvin. Aihe on saanut viime aikoina paljon näkyvyyttä mediassa ja paljon positiivista kaikua mm. siirtolapuutarhoilta. Tuntuu että mehiläisiä ja mehiläishoitoa arvostetaan osana kaupunkien elämää. 

Kaupunkien kannattaisikin nyt toimia vieläkin enemmän mehiläisten hyväksi: ottaa mehiläistarhaus pysyväksi osaksi kaupunkia. Huomioida mehiläiset ja niiden tarhapaikat jo kaupunkisuunnittelussa (tätä on jo tehty esim. Akaassa). Kaupunkiviljelijät, kasvit ja hunajanystävät hyötyisivät.

Hyviä esimerkkejä kaupunkitarhauksesta on paljon ja kaupunkimehiläisten ympärille on rakennettu toimivaa yhteistyötä eri tahojen kesken. Tässä muutama esimerkki.

-Akaa on suunnitelmallisesti tehnyt kaupunkiin tarhapaikkoja. Julistautuipa kaupunki juuri myös Suomen hunajapääkaupungiksi. Mehiläisteema myös palkittiin pronssilla Kuntaliiton järjestämässä Kuntamarkkinoinnin SM-kilpailussa.  Yhteistyössä ovat olleet kaupunki, mehiläistarhaajat ja muut toimijat. Kesän lopulla Akaassa järjestetään hunajaviikko oheisohjelmineen. Hienoa työtä, akaalaiset!

- Lappeenranta on ottanut mehiläisiä jopa Kaupungintalolleen. Siinä näytetään hienoa esimerkkiä koko kaupungille. Mehiläiset ovat myös levittäytyneet Lappeenrannan eri kaupunginosiin ja esim. yliopistolle.

- Myös muut tahot kuin kaupungit ovat kiinnostuneita mehiläisistä. Esimerkiksi Turussa kauppakeskus Skanssi on ottanut katolleen mehiläisiä.

Monissa muissakin kaupungeissa on citymehiläisiä. Mikäli kaupunkimehiläiset kiinnostavat, voivat kaupungit ja muut osapuolet olla yhteydessä paikallisiin tarhaajiin tai tiedustella lisää kaupunkitarhauksesta paikallisyhdistyksiltä tai Suomen Mehiläishoitajain Liitolta.

Kaupunkitarhaus onnistuu hyvin, kun sen suunnittelee etukäteen kaikille osapuolille (tarhaajat, mehiläiset, kaupunkilaiset jne.) sopivaksi. Kaupunkitarhauksessa tulee muistaa, että paikan valinta on aina tehtävä mehiläisten ehdoilla. Mehiläiset ovat kotieläimiä, jotka tarvitsevat säännöllistä hoitoa, ruokaa ja turvaa. 

Kaupunkialueilla olisi valtavasti potentiaalisia paikkoja citysurisijoille.

Kaupunkitarhalla hieno tunnelma 

Missä emo?

Lopuksi vielä pesäkuulumisia SML:n kaupunkitarhalta Töölönlahdelta. Liiton pesä on ollut nyt vajaan kuukauden Töölönlahdella keräämässä mettä lähipuistojen kasveista. Tarhalla on kaksi pesää: Mesimestarilta saatu vahva pesä, joka tuo ahkerasti mettä ja siitepölyä pesään ja rakentaa pesää vauhdilla. Toinen pesä on napattu parvi - vielä pieni, mutta uusi emo munii pesässä täyttä häkää. Säiden ollessa pitkään kylmät, olimme jo hiukan huolissamme tuosta pikkupesästä, mutta hyvinhän se kehittyi. Molemmista pesistä löytyy nyt siis munia, toukkia ja aikuista porukkaa riittävästi. Nyt odotamme niitä huippukelejä...

Eilen pesävierailun jälkeen maistelimme Niinan ja Laurin kanssa oman pesän hunajaa.
Juuri pesästä otettu kennohunaja on parasta hunajaa mitä voi saada. Kyllä oli meidän ilmeet maireat hunajaa mutustellessa :)

Mietin myös mennessäni sitä, kuinka kätevää kaupunkitarhaus voi parhaimmillaan olla: hyppään työpäivän jälkeen ratikkaan ja vartin päästä olen jo tarhalla täydessä työn touhussa. Lähipuistosta kantautuva musiikki tuo vielä lisätunnelmaa tarhaukseen.

Uusi hunaja suoraan kennosta on parasta herkkua.

-Tuula

ps. Leikkasimme myös vähän kuhnurikennoa. Laitoin sen pakkaseen ja lähiaikoina on siis tiedossa kuhnurintoukkaherkkuja. Laitan reseptin tietenkin innokkaille ötökkäruokailijoille jakoon ;)

SML sai oman kaupunkimehiläispesän

Suomen Mehiläishoitajain Liitto on saanut oman ensimmäisen kaupunkimehiläispesänsä. Pesä sijaitsee Helsingin Töölönlahdella, Oopperatalon lähistöllä. Tulokas saapui 26.5., kokoa oli kaksi osastoa. Nyt vahva pesä on jo saanut lisää laatikoita ja tulevana viikonloppuna samaan tarhaan tulee toinen, Lauri Reuterin pesä (parvi).  Liiton puolesta tarhaa hoidan minä, yhdessä citytarhaajien Niinan ja Laurin kanssa.

                            

Juha Nuutero Mesimestarilta lahjoitti pesän SML:lle.

Suuri kiitos Mesimestarille pesän lahjoituksesta!

SML:llä on ollut toki ennenkin mehiläispesiä, paljonkin. Pesät olivat Jokioisilla tutkimuskäytössä. Viimeiset pesät kuitenkin myytiin vuonna 2012, kun MTT valitettavasti ajoi alas mehiläistutkimuksen. 

Ajat muuttuvat, niin myös SML. Koska liitto kannustaa myös kaupunkitarhaajia, on syytä itsekin lähteä touhuun mukaan. Pesä on minun ja Marin työkaluna, kun tarvitsemme lisää mehiläiskuvia ja raportointeja eri työvaiheista. Täältä toimistolta pääsee nopeasti pyörällä tai ratikalla Töölönlahdelle kuvaushommiin.

Moni asia yllätti aloittelijan 
Itsehän en ole virallisesti hoitanut mehiläisiä aiemmin. Monta vuotta sitten kävin Uudenmaan mehiläishoitajien kurssin ja olen toki nämä vuodet pyörinyt tarhaajien mukana tarhoilla. Siinä on kuitenkin aivan oma lumonsa hoitaa itse mehiläisiä. 


Yllätyksiäkin tulee vastaan. Ensinnäkin, tavaran määrä yllätti minut, vaikka olen jo monta vuotta seurannut muita aloittelevia tarhaajia samassa tilanteessa. Johtunee tosin myös pienestä kaupunkiasunnosta, mihin kehät jne. väliaikaisesti sijoitettiin. Onneksi varastotila löytyi. 

Luonto on läsnä myös kaupungissa. Pesäpaikan lähistöllä oleva lokinpesä mietitytti, mutta onneksi emo ei ole ärhäkkää sorttia, eikä linnunpesä ole liian lähellä, että häiriintyisi meistä. Eilen talkoissa taas tuli siili nuuskimaan kehiä ja syömään etanoita työmaan viereen.
 

Talkoolaisten alkumalja.

Talkootyöllä homma hoituu 

Pesien maalaus ja kehien rakentaminen sujuin kätevästi talkootyönä. Pari henkeä rakensi ja vahoitti kehiä ja pari rakensi pesiä ja maalasi. En tosin kiistä, etteikö välillä ärräpäät lennelleet nikkaroinnin lomassa itse kullakin ;) Pesien lisäksi muun muassa pensasaitani on saanut kauniin maalipeitteen. Talkoopitsa piti kuitenkin työmiehet ja -naiset tyytyväisinä. Nyt on kaikki valmista ja kesäkin on täällä :) Raportoin citypesän kuulumisia ja aloittelevan tarhaajan kokemuksia kesän läpi.

- Tuula

ps. Ei se pesän hakeminenkaan sujunut kuin Strömsössä. Oma autoni oli rikki ja lähdimme matkaan vakuutusyhtiön vuokra-autolla. Sovelsimme sääntöjä niin, etteivät mehiläiset olleet eläimiä, jotka olivat vuokra-autossa ankarasti kiellettyjä ;) Kun ajelimme auto täynnä tavaraa ja mehiläisiä Helsinkiin kohti, tuli vuokra-autoonkin jokin vika. Perille kuitenkin päästiin, vaikka koko Mannerheimintie luultavasti heräsi autosta lähtevään ääneen.

Kaupunkiasunnossa on tilanpuute, mutta onneksi tavarat joutavat varastoon.

 

Lauri ja Niina maalaushommissa.

Kaikki valmista.

Ravintolakoulun mehiläiset hakivat mettä Hietaniemen hautausmaalta

Perhon parvekkeella, opettajainhuoneen
kohdalla, oli kesällä ensimmäistä kertaa kaksi
mehiläispesää. Jarmo Åken mukaan
mehiläiset sopivat hyvin ravintolakoulun
kestävän kehityksen toimintoihin.

Viime kesänä Helsingissä Ravintolakoulu Perhon mehiläiset suuntasivat usein kulkunsa kohti Hietaniemen hautausmaata.

Hautamaalla kasvilajien kirjo on tietysti hyvin erilainen kuin monessa muussa paikassa, ja mehiläisethän voivat pörrätä myös esimerkiksi hautaseppeleissä.

Pelkkiin hautausmaan antimiin Perhon mehiläisten ei kuitenkaan tarvinnut tyytyä, sillä Mechelininkadun lähistöllä on myös mm. runsaasti lehmuksia.

Mehiläisistä innostunut ja Perhon kahden pesän hoidossa kesän ajan mukana ollut lehtori Jarmo Åke kertoo, että lehmus maistuu hunajassa.

"Mieleen tulevat toffee ja karamellisuus", Åke kuvailee.

Noin 70 kilon hunajasato käytetään Perhon keittiössä erityisesti jälkiruuissa. Sitä myös myydään pienissä purkeissa viiden euron hintaan. Lisäksi panimon puolella ideoidaan hunajaolutta.

Perhon mehiläisistä on lisää tietoa ja kuvia koulun nettisivulla ja Facebookissa.

Koulun henkilökunta ja oppilaat tiedustelivat
jo ennen hunajan linkousta, saako hunajaa ostaa.
Osa sadosta pakattiin lasipurkkeihin myyntiä varten.
(Kuva: Ravintolakoulu Perho)

Ravintolakoulun ja pari muun oppilaitoksen yhteisen KEHYS-
sidosryhmälehden syksyn numerossa julkaistiin myös
hunajalla makeutettuja reseptejä.



Helsingin Lasipalatsin pesillä korjattiin hunajasatoa

Tänään pääsin katsomaan Helsinkiä Lasipalatsin katolta, jossa on kesän ajan ollut kaksi mehiläispesää. Nyt aamulla Stadin tarhaajat ja hunajafrendit ry:n Heimo Varonen ja Goethe-instituutin Mikko Fritze korjasivat sadon eli ottivat hunajakakut pois pesistä.




Mikko Fritze on innoissaan painavasta hunajakakusta.
Kokenut mehiläistarhaaja Heimo Varonen valvoo työskentelyä.
Mehiläiset poistetaan kakulta harjaamalla.

 

Yöllä satoi, mutta onneksi aamulla aurinkokin pilkisti.
Mehiläiset eivät jää talveksi Helsingin keskustaan, vaan ne
muuttavat muihin maisemiin lähipäivinä.

Nämä mehiläiset ovat varsin lauhkeita, kuten
kaupunkioloissa pitää olla. Hunaja, jota pesistä kertyi Varosen arvion
mukaan noin 80 kiloa, menee Goethe-instituutin käyttöön.

Haastavin vaihe oli raskaiden hunajalaatikoiden siirtäminen
pois Lasipalatsin katolta. Kulkureitti katolle on ahdas ja hankala,
joten Varonen oli päättänyt siirtää laatikot alas köyden ja säkin
avulla. Homma sujui yllättävän hyvin, ja hunajakakut saatiin autoon.
 

Kaupungeissa kuhisee!

Kaupungeissa kuhisee tai paremminkin pörisee. Kaupunkimehiläistarhaus on nyt todellinen buumi ja hyvin vauhdissa tämän kesän osalta. Moni Suomen kaupunki on innostunut mehiläisistä - ja hyvä niin! Kaupunkien viheralueet saavat kaupunkimehiläisiltä kattavan pölytyksen.

Kaupunkien keskustoissa olevista mehiläisistä ei tarvitse olla huolissaan, koska me ihmiset emme ole niille lainkaan kiinnostavia. Mesi ja siitepöly on se, mikä niitä houkuttelee. Usein mehiläiset sekoitetaan ampiaisiin, jotka pörräävät ruuan ja juoman kimpussa ihmisten lähellä.

Katoilla ja kampuksilla

Helsingissä mehiläisiä on viime aikoina tullut muun muassa Saksalaiselle kirkolle ja aivan kaupungin ytimeen eli Lasipalatsin katolle. Myös Savoy teatterin katolla on ollut mehiläisiä jo monena vuonna  ja hyvin on mennyt. Ravintola käyttää itse hunajan. Myös ravintolakoulu Perho on alkanut tarhaamaan mehiläisiä - henkilökunta opettelee itse hoitamaan mehiläisiään. Monia muitakin tarhapaikkoja on.

Otaniemen designpesä.

Myös Turun kaupungin ensimmäiset mehiläiset muuttivat uuteen kotiinsa pari viikkoa sitten kaupungin virastotalolle.

Espooseen Otaniemen kampukselle on tullut hiukan erilaisia mehiläispesiä, nimittäin Aalto Biofilian  Melliferopolis –hankkeen designpesiä. Nämä kuusikulmaiset taidepuusepän rakentamat pesät on suunniteltu sekä mehiläisiä että ihmissilmää varten. Vielä pesät odottavat mehiläisiään, mutta kerron lisää näiden erikoispesien kuulumisista, kunhan asia etenee.

Kaupunkitarhauksen pioneeri on Suomessa Akaan kaupunki, joka täysin suunnitelmallisesti lähti kehittämään mehiläistarhausta kaupungin mailla. Yhteensä kaupungissa on jo liki 300 pesää, tarhapaikkoja on 27. Akaa onkin nyt kehittynyt myös hunajakaupunkina ja ensi kesänä kaupunki järjestää hunajaviikot. Ohjelmaan mahtuu mm. hunajaristeilyä ja myöhemmin syksyllä Mesihölkkä.

Pesiähän riittää monissa muissakin kaupungeissa.

Mettä ja hunajaa riittää

Kaupungeissa tuotettua hunajaa voi myös syödä huoletta. Hampurissa tehdyissä hunaja-analyyseissä kaupunkihunajan on todettu olevan yhtä puhdasta kuin muunkin hunajan. Kaupungeissa on myös mehiläisille laaja mesikasvivalikoima ja niissä käytetään vähän kasvinsuojeluruiskutuksia, joten mikäs mehiläisillä on siellä mettä kerätessä.

USA:n Suomen suurlähettiläs Bruce Oreck: Mehiläiset tuovat takaisin todellisuuteen

Kun Yhdysvaltain Suomen Suurlähettiläs Bruce Oreck ja hänen vaimonsa Cody Oreck muuttivat Suomeen vuonna 2009, Helsingin Kaivopuistoon muutti myös pari mehiläispesää. Oreckit ovatkin olleet aktiivisia mehiläisten puolesta puhujia koko Suomessa oloaikansa. Viime kesänä mehiläiset eivät remontin vuoksi Helsingissä olleet, mutta siihen saakka suurlähetystö tuotti omaa hunajaa, jota on viety tuliaisiksi muun muassa presidentti Tarja Haloselle. 

Pian Suomessa opitut mehiläisopit lähtevät pariskunnan mukana heidän muuttaessaan takaisin Coloradoon. Pieni Suomi ja mehiläiset taisivat hurmata suurlähettiläspariskunnan.
 

Cody ja Bruce Oreck sekä kuvaan pyrkivä Deckard, isovillakoira.

"Jos presidentti Obamalla niin minullakin..."

 Suurlähettiläspariskunnan into mehiläistarhaukseen on peruja rouva Cody Oreckin äidiltä.

"Minä olen New York Citystä, joten minulla ei ole samanlaista taustaa”, Bruce Oreck kertoo.

Mehiläiset ja hunaja ovat kuitenkin lähellä suurlähettilään sydäntä. Mutta, suurlähettiläs tai ei, Oreckin piti vakuutella, että mehiläispesiä voi pitää kaupungissa, etteivät ne ole riski.

”Lopulta sanoin, että koska Michelle Obamalla on mehiläisiä Valkoisen Talon puutarhassa, ja koska minä työskentelen presidentille, minullakin pitää olla mehiläisiä." Tämä oli nähtävästi riittävän vahva argumentti ja mehiläiset saivat tulla residenssiin hyvällä menestyksellä.

Kaupunkimehiläiset: "Absolutely YES!”

Yhdysvaltain suurlähetystö sijaitsee Helsingin ydinkeskustan tuntumassa Kaivopuistossa. Kuinka kaupunkimehiläisiin tulisi suurlähettilään mielestä suhtautua?

”Ehdoton kyllä”, Oreck huudahtaa. ”Tietenkin kyllä. Sen tulisi aina olla kyllä!”

New Yorkissa mehiläisten pito kaupungissa laillistettiin viime vuonna. ”Manhattanin hunaja myydään hyvällä hinnalla, tarhaajia halutaan tukea”, Oreck kertoo.

Vinkkejä Valkoisesta Talosta

Kaivopuistossa tuotetaan cityhunajaa Suurlähetystön etiketein varustettuna. Suomalainen hunaja saa kehuja pariskunnalta. ”Rakastan kiteytynyttä hunajaa”, Cody Oreck kertoo. "Syön hunajaa paitsi sellaisenaan, myös esimerkiksi salaatinkastikkeissa. Hunaja on kokonaisuudessaan hieno tuote."
Koska myös Valkoisessa Talossa on mehiläispesiä, voi suurlähettiläspariskunta ottaa reseptiikassa vinkkejä kotimaansa ensimmäiseltä naiselta. 

”Haluan ehdottomasti kokeilla Valkoisen Talon hunajaoluen valmistamista”, Cody kertoo.

Suomalaisia eväitä maailmalle

Oreckit lähtevät takaisin Yhdysvaltoihin seuraavien kuukausien aikana, eikä heidän seuraajansa luultavasti tule mehiläispesiä ottamaan. ”Pesät jäävät tänne, mutta harrastus jatkuu Coloradossa”, Cody Oreck kertoo. Hän aikoo laajentaa omenatarhansa mehiläispesien määrän kolmesta viiteen.

USA:ssa kaikki on yleensä suurta, niin myös mehiläistarhaus. Cody Oreck aikoo kuitenkin viedä suomen oppeja kotiinsa Coloradoon. "Tässä ammatissa on oltava herkkyyttä”, rouva Oreck kertoo pohtiessaan kuinka mehiläisiä siirrettään rekoilla Amerikan mantereen halki pölytystä varten.

"Täältä sai erinomaiset eväät mehiläistarhaukseen. Mehiläistarhaajat ovat niin lämmintä ja viisasta väkeä.”

Mehiläisten rinnalla tietää oman arvonsa

USA:n Suomen suurlähettiläs, myös entinen kehonrakentaja Bruce Oreck nostaa mehiläiset maailmassa aivan omaan luokkaansa.

”On ihmeellistä, kun ajattelee mitä tämä pieni otus tuottaa meille. Hunajaa, vahaa, pölytystä. Monella tapaa mehiläinen on täydellinen symboli eri lajien suhteista. Usein kuvittelemme, että täällä olemme vain me ihmiset tekemässä mitä teemme. Mehiläiset tuovat meidät takaisin todellisuuteen."