Hunajahuijaus maailmalta: kiinalaista hunajaa myytiin ei-kiinalaisena

Maailman ruokaketjujen monipolvisuus ja ongelmallisuus on viime vuosina noussut esiin monin tavoin, esimerkiksi hevosenlihakohussa tai mehutehtaan työoloissa.

Eikä globaali hunajabisneskään ole välttynyt alkuperäväärennöksiltä. Keväällä saimme tietää valehunajasta. Äskettäin kaverini vinkkasi artikkelista, jossa kerrotaan, miten Yhdysvaltoihin kaupattiin kiinalaista hunajaa ei-kiinalaisena.

Pitkän jutun opetus on tuttu: mitä useampi tekijä on mukana ruuan tuotanto- ja kuljetusketjussa, sitä helpommin rahanahneus voi ohjata väärentämään elintarvikkeiden alkuperää.

Tällä kertaa dollarinkuvat vilkkuivat silmissä siksi, että kiinalaiselle hunajalle oli Yhdysvalloissa asetettu korkeat tuontimaksut.

Tämä johti siihen, että Yhdysvaltoihin saapui suuria määriä hunajaa, jonka alkuperämaaksi oli merkitty Indonesia, Malesia tai Intia. Itse asiassa määrät kohosivat suuremmiksi, kuin mitä kyseiset maat edes tuottivat hunajaa. Todellisuudessa hunaja oli kiinalaista.

Hunajahuijauksen päätekijöiden firma sijaitsi Saksassa. Kiinan toimisto käytti yksittäisiä välittäjiä hunajan ostoon. Hunajaa kuljetettiin eri maihin, joissa se merkittiin ei-kiinalaiseksi, ja usein myös pyrittiin käsittelemään niin, että alkuperä olisi vaikeampi jäljittää.

Hunajan käsittely tarkoitti sitä, että siitä suodatettiin pois siitepölyä. Siitepöly kertoo, millaisista kasveista hunaja on peräisin, ja kasvilajit ovat tietysti hyvin erilaisia eri puolilla maapalloa. Esimerkiksi suomalaisessa hunajassa ei ole akaasiaa, joka taas voi muualla olla varsin yleinen hunajakasvi.

Lisäksi hunajaan saatettiin lisätä esimerkiksi melassia. Näin muokattiin hunajan makua ja rakennetta.

Kun hunajapurkissa on tuottajan tiedot, on sen
alkuperä helppo jäljittää.
Hyvää Suomesta -merkki takaa hunajankin kotimaisuuden.

Pahimmillaan hunajaeristä löytyi myös antibioottia, joka on Yhdysvalloissa kielletty elintarvikkeissa, mutta jota Kiinassa käytetään mehiläistautien ehkäisyssä.

Hunaja myytiin elintarvikeyhtiöille. Yhdysvallat on suuri hunajankäyttäjä, ja noin 60 prosenttia maan hunajasta on tuontitavaraa.

Tämäkin tarina siis osoittaa, että loppukuluttajan kannalta elintarvikeketjun jäljitettävyys voi olla joskus kovin heikko. Tällä kertaa kohteena oli hunaja, mutta varmasti sama pätee lukuisiin muihin tuotteisiin. Kun tuotteen alkuperäksi kerrotaan esimerkiksi "EU:sta ja EU:n ulkopuolelta", niin kannattanee miettiä, tietääkö, mitä oikeasti ostaa.

Mitä hedelmä- ja vihannesosastolla olisi tarjolla, jos ei olisi pölyttäjiä?

Suuri luomuun ja lähiruokaan erikoistunut, Yhdysvalloissa perustettu vähittäiskauppaketju Whole Foods kampanjoi mehiläisten puolesta. Yrityksen nettisivuilta löytyy kuva, jossa havainnollistetaan mehiläisten ja muiden pölyttäjien merkitystä.

Ylemmässä kuvassa näkyy tuotevalikoima, joka voidaan tarjota hyönteispölytyksen ansiosta. Alakuvassa taas näytetään, miten merkittävästi valikoima niukkenisi, jos pöyttäjiä ei olisi.

Kuvan voi klikata isommaksi

 

 



Whole Foodsin laskelmien mukaan 52 prosenttia 453 tuotteesta poistuisi hyllystä. Näiden joukossa olisi monia hyvin suosittuja hedelmiä ja vihanneksia, kuten omena, sipuli, avokado, porkkana, kesäkurpitsa, sitruuna ja parsakaali.

Hyönteispölytys on siis todella tärkeää. Sekä ammattimaisessa viljelyssä että kotipuutarhassa hyönteiset varmistavat korkeamman ja parempilaatuisen sadon.

Ja vaikka hunaja on mahtavaa, niin pölytyksen arvo on yli 11-kertainen hunajan arvoon verrattuna.

USA:n Suomen suurlähettiläs Bruce Oreck: Mehiläiset tuovat takaisin todellisuuteen

Kun Yhdysvaltain Suomen Suurlähettiläs Bruce Oreck ja hänen vaimonsa Cody Oreck muuttivat Suomeen vuonna 2009, Helsingin Kaivopuistoon muutti myös pari mehiläispesää. Oreckit ovatkin olleet aktiivisia mehiläisten puolesta puhujia koko Suomessa oloaikansa. Viime kesänä mehiläiset eivät remontin vuoksi Helsingissä olleet, mutta siihen saakka suurlähetystö tuotti omaa hunajaa, jota on viety tuliaisiksi muun muassa presidentti Tarja Haloselle. 

Pian Suomessa opitut mehiläisopit lähtevät pariskunnan mukana heidän muuttaessaan takaisin Coloradoon. Pieni Suomi ja mehiläiset taisivat hurmata suurlähettiläspariskunnan.
 

Cody ja Bruce Oreck sekä kuvaan pyrkivä Deckard, isovillakoira.

"Jos presidentti Obamalla niin minullakin..."

 Suurlähettiläspariskunnan into mehiläistarhaukseen on peruja rouva Cody Oreckin äidiltä.

"Minä olen New York Citystä, joten minulla ei ole samanlaista taustaa”, Bruce Oreck kertoo.

Mehiläiset ja hunaja ovat kuitenkin lähellä suurlähettilään sydäntä. Mutta, suurlähettiläs tai ei, Oreckin piti vakuutella, että mehiläispesiä voi pitää kaupungissa, etteivät ne ole riski.

”Lopulta sanoin, että koska Michelle Obamalla on mehiläisiä Valkoisen Talon puutarhassa, ja koska minä työskentelen presidentille, minullakin pitää olla mehiläisiä." Tämä oli nähtävästi riittävän vahva argumentti ja mehiläiset saivat tulla residenssiin hyvällä menestyksellä.

Kaupunkimehiläiset: "Absolutely YES!”

Yhdysvaltain suurlähetystö sijaitsee Helsingin ydinkeskustan tuntumassa Kaivopuistossa. Kuinka kaupunkimehiläisiin tulisi suurlähettilään mielestä suhtautua?

”Ehdoton kyllä”, Oreck huudahtaa. ”Tietenkin kyllä. Sen tulisi aina olla kyllä!”

New Yorkissa mehiläisten pito kaupungissa laillistettiin viime vuonna. ”Manhattanin hunaja myydään hyvällä hinnalla, tarhaajia halutaan tukea”, Oreck kertoo.

Vinkkejä Valkoisesta Talosta

Kaivopuistossa tuotetaan cityhunajaa Suurlähetystön etiketein varustettuna. Suomalainen hunaja saa kehuja pariskunnalta. ”Rakastan kiteytynyttä hunajaa”, Cody Oreck kertoo. "Syön hunajaa paitsi sellaisenaan, myös esimerkiksi salaatinkastikkeissa. Hunaja on kokonaisuudessaan hieno tuote."
Koska myös Valkoisessa Talossa on mehiläispesiä, voi suurlähettiläspariskunta ottaa reseptiikassa vinkkejä kotimaansa ensimmäiseltä naiselta. 

”Haluan ehdottomasti kokeilla Valkoisen Talon hunajaoluen valmistamista”, Cody kertoo.

Suomalaisia eväitä maailmalle

Oreckit lähtevät takaisin Yhdysvaltoihin seuraavien kuukausien aikana, eikä heidän seuraajansa luultavasti tule mehiläispesiä ottamaan. ”Pesät jäävät tänne, mutta harrastus jatkuu Coloradossa”, Cody Oreck kertoo. Hän aikoo laajentaa omenatarhansa mehiläispesien määrän kolmesta viiteen.

USA:ssa kaikki on yleensä suurta, niin myös mehiläistarhaus. Cody Oreck aikoo kuitenkin viedä suomen oppeja kotiinsa Coloradoon. "Tässä ammatissa on oltava herkkyyttä”, rouva Oreck kertoo pohtiessaan kuinka mehiläisiä siirrettään rekoilla Amerikan mantereen halki pölytystä varten.

"Täältä sai erinomaiset eväät mehiläistarhaukseen. Mehiläistarhaajat ovat niin lämmintä ja viisasta väkeä.”

Mehiläisten rinnalla tietää oman arvonsa

USA:n Suomen suurlähettiläs, myös entinen kehonrakentaja Bruce Oreck nostaa mehiläiset maailmassa aivan omaan luokkaansa.

”On ihmeellistä, kun ajattelee mitä tämä pieni otus tuottaa meille. Hunajaa, vahaa, pölytystä. Monella tapaa mehiläinen on täydellinen symboli eri lajien suhteista. Usein kuvittelemme, että täällä olemme vain me ihmiset tekemässä mitä teemme. Mehiläiset tuovat meidät takaisin todellisuuteen."