tiistai 31. tammikuuta 2012

Moninaisuus on tärkeää myös mehiläisille

Mehiläisiä kuljetetaan nykyisin ympäri maailmaa. Se ei ole välttämättä hyväksi mehiläiskannoille, sillä tarvitsemme paikallisiin olosuhteisiin sopeutuneita mehiläisiä.

Näin totesi tohtori Ralf Büchler Mehiläshoitajain Talvipäivillä. Luonnon monimuotoisuuden merkityksestä puhutaan, mutta helposti unohtuu, miten tärkeää se todella on. Jos maailmassa olisi vain muutama mehiläislaji, niin se heikentäisi selvästi mehiläisten kykyä selvitä erilaisissa ja myös muuttuvissa olosuhteissa.

Perinnöllinen monimuotoisuus on luonnon vastaus vaihteleviin olosuhteisiin. Se on voimavara myös tulevaisuudessa.

Büchler totesi, että Suomeen parhaiten sopeutuvat mehiläiset voidaan jalostaa vain Suomessa. Lisäksi Büchler peräänkuulutti elinvoiman merkityksen entistä parempaa huomioimista jalostuksessa.

Terveysongelmia on hoidettu lääkkeillä, mutta se on luonnolle vierasta, koska luonto hoitaa taudit valinnalla. Lääkinnän ansiosta mehiläiset selviävät hengissä ja tuottavat kuhnureita, joiden perimä ei ole niin elinvoimainen kuin se olisi luonnonvalinnan kautta.

Büchlerin mukaan taudit lisääntyvät varmasti, jos ei jalosteta paremmin tauteja sietäviä kantoja.


Saksalaisen Ralf Büchlerin (oik.) puheenvuoron tulkkasi  Lassi Kauko.

maanantai 30. tammikuuta 2012

Viestintää hunajasta ilman mehiläiskokemusta

Viikonloppuna olin mukana Jyväskylässä Mehiläishoitajain Talvipäivillä. Opin taas paljon lisää mehiläistenhoidosta ja mikä parasta: juttelin monen alan ammattilaisen tai harrastajan kanssa.

Ehkä yleisin minulle esitetty kysymys käsitteli sitä, millainen on oma kokemukseni mehiläisistä.

Vastaus on yksinkertainen: kokemusta ei ole yhtään.

En ole koskaan esimerkiksi käynyt mehiläispesällä tai lingonnut hunajaa. Onneksi liitossa on muita asiantuntijoita, joilta voin kysyä kaikkea mahdollista mehiläisiin  tai hunajaan liittyen.

Hain tähän tehtävään, koska mielestäni hunaja on mahtava tuote. Suuri osa kuluttajistakin sen tietää, mutta harvempi on tietoinen kaikesta siitä, mitä hunajan tuotantoon liittyy ja miten monipuolisesti hunaja on mahtavaa.

Mitä enemmän luen ja kuuntelen, sitä enemmän arvostukseni mehiläishoitajiin nousee. Kyseessä on osaamista ja myös aikaa vaativaa hommaa.

Lisäksi mehiläistenhoito tuottaa paitsi hunajaa, niin myös kasvien pölytystä, jonka arvo on huikeasti hunajan arvoa suurempi. Näin totesi myös pro gradu -työnsä aiheesta tehnyt Tuula Lehtonen.

"Jos arvostaa omaa hunajaa, siitä saa kunnon hinnan"

Hyväksi mehiläistenhoitajaksi harva tulee yhdessä kesässä. Talvipäivillä Vuoden 2012 mehiläistarhaajana palkitulla kokkolalaisella Soini Koskella on takanaan 30 vuoden kokemus mehiläisten parissa.

Kokemuksen ja alan kehittämisen lisäksi hänestä henki ylpeys omasta tuotteestaan. Ei siis ihme, että Kosken hunaja on saanut parikymmentä vuotta hyllytilaa paikallisessa kaupassa, eikä sitä ole tarvinnut myydä polkuhintaan.

Kuten Soini Koski kertoi:

"Hunajat saa myytyä halvalla nopeasti pois. Kalliimmalla hitaammin, mutta tarvitaan sitä rahaa juhannuksenakin. Minulla kotimyynnissä 450 g purkin hinta on 6 €. Kauppa maksaa 450 g purkista 4,60 € (alv 0%), joten kilohinnaksi tulee 10,22 (alv 0 %). Hyvää hunajaa on turha myydä 3 purkkia 10 eurolla ja 10 purkkia 35 eurolla. Jos arvostaa omaa hunajaa, siitä saa kunnon hinnan. Alennusmyynti on aina alennusmyyntiä, josta on vaikea päästä oikeaan hinnoitteluun."

Vuoden 2012 Mehiläishoitajan tunnustuksen saanut Soini Koski on tehnyt mm. Langstroth-pesäpiirrustuksista kirjan. Langstroth on Suomessa yleisimmin käytetty mehiläispesä. Kuva: Tarja Ollikka

torstai 26. tammikuuta 2012

Tuliaisena kenno- ja akaasiahunajaa Georgiasta

Ystäväni Karri toi Georgian reissultaan minulle hunajavalikoiman. Kaksi lasipurkillista paikallista hunajaa, joista toinen on lempeän tuoksuista ja makuista juoksevaa akaasiahunajaa. Toinen, vuoristohunajana mainittu, on vielä avaamatta.

Lisäksi hunajapakkauksessa oli mukana kennohunajaa (kennohunajan pakkaus vasemmalla, itse kennohunajaa pilkottaa purkkien takana). Suomessa kennohunaja on varsin harvinaista: jotkut tarhaajat sitäkin myyvät, mutta perushunajaan verrattuna kennohunajan rooli on marginaalinen. Monissa muissa maissa kennohunaja on arkisempaa.

Kennohunajaa pidetään "aidoimpana" hunajana, sillä se on alkuperäisessä hunajakennossa, mehiläisten tekemällä vahalla päällystettynä ja siis ilman ihmisten suorittamia käsittelyjä. Joidenkin näkemysten mukaan kennohunaja on tämän aitoutensa vuoksi myös kaikkein terveellisintä.

Esimerkiksi Kallion shamaani hehkuttaa hunajaa ja erityisesti kennohunajaa blogissaan:

"Oikea hunaja on mehiläisten taideteos <3 Kennohunaja on niin kaunis itsessään ja siitä ei ole suodatettu mitään hyvyyttä pois. [- - -] Tästä inspiroituneena suosittelen poikkeamaan lähimmällä mehiläistilalla ja hankkimaan kaikkea mitä sieltä saa ja tietenkin uskomattoman edullisesti."

Kennohunajaa voi pureskella

Maistoimme tietysti kennohunajaa uteliaina. Kennostoa voi pureskella kuin purukumia, ja sen voi nielaista, mutta toki voi jättää nielemättä. Hunajan maku tässä georgialaisversiossa oli hyvin samanlainen kuin perushunajassa. Tietysti kennohunajaa voi murtaa palasen vaikka teehen.

Tällä viikolla maistoin suomalaista kennohunajaa, jossa oli mielestäni vähemmän vahaa ja enemmän hunajaa kuin georgialaisessa. Ei siis tarvinnut jauhaa samalla tavalla.

Jotenkin tuntuu siltä, että myös jatkossa saan hunajatuliaisia eri puolilta maailmaa. Mikäs sen mukavampaa kuin välillä tutkailla, miltä hunajat jossain toisaalla maistuvat.

Mukana myös ötökkä

Akaasiahunajapurkissa odotti pieni yllätys. Mukaan oli päätynyt pieni, musta ötökkä. Suomalaisessa hunajassa kyseessä olisi iso laatuvirhe, mutta en nyt turhan tarkka ole georgialaistuotteen kohdalla.

Ja kuten kuvasta voi erottaa, niin vuoristohunaja oli kerrostunut  purkkiin. Yleensä se johtuu hunajan käsittelyvirheestä, mutta ei varsinaisesti huononna hunajan laatua. Sekoittamalla sisällön pitäisi olla täysin käyttökelpoista.

tiistai 24. tammikuuta 2012

Bratwurstia ja hapankaalia

Viime vuonna asuin puolisoni kanssa kuusi kuukautta Sveitsissä. Lähilihakauppamme Jenzer sai meidät ostamaan säännöllisesti makkaroita, vaikka muutoin emme kovin paljon syö lihaa.

Jenzerin makkarat olivat ihan toista luokkaa kuin perusgrillimakkara, ja pienen liikkeen asiakaspalvelu sekä tuotteiden laatu tasokasta.

Toisinaan Suomessakin ostamme makkaroita, mutta harvemmin kuin Sveitsissä. Joulun jälkeen jääkaapista löytyi saksalaisia luomubratwursteja. Niistä ja hapankaalista mies kokkasi helposti maukkaan aterian. Kovin kuvauksellinen tämä annos ei ole, kun tällä kertaa rinnalla ei ole edes vihreää salaattia.

Tiesittekö muuten, että sveitsiläiset syövät vuodessa parikymmentä kiloa vähemmän lihaa kuin suomalaiset? Eli vaikka makkaraa on usein tarjolla, niin ei sitä jatkuvasti popsita.

Hunajakin kuuluu oleellisesti moneen keskieurooppalaiseen leipomukseen tai ateriaan. Mehiläispesiä oli helppo havaita esimerkiksi marja- ja hedelmätarhojen yhteydessä.

Ohje on napattu Hesarin sivuilta ja se on kolmelle hengelle.
  • 300 g bratwursteja
  • öljyä
  • 1 iso porkkana suikaloituna
  • 1 rs (400 g) hapankaalia
  • 1 rkl hunajaa
  • 1 tl currya
  • 1 tl suolaa
  • 2 isoa tomaattia kuutioina
  • tuoretta timjamia

Paloittele bratwurstit. Kuumenna tilkka öljyä pannulla ja ruskista makkarapalat.

Ota makkarat pannulta ja lisää pannulle porkkanasuikaleet. Paista niitä muutama minuutti välillä käännellen.

Lisää hapankaali, hunaja, curry ja suola. Sekoittele ja kuumenna. Tarkista maku.

Lisää lopuksi ruskistetut bratwurstipalat, tomaattikuutiot ja hienonnettua timjamia.

perjantai 20. tammikuuta 2012

Hunajaa ja sitrushedelmiä talven piristeeksi

Päivän Maaseudun Tulevaisuuden ruokasivuilla oli Viikon vitamiinipommi -ruokavinkkinä appelsiini-raejuustosalaatti: kalvottomia appelsiineja, raejuustoa, pähkinärouhetta ja päälle hunajaa.

Itse olen tällä viikolla parina iltana syönyt yksinkertaisempaa sitrushedelmäversiota. Pidän verigreipeistä, mutta niiden kirpeys vaatii mielestäni hieman makeutta. Lisäksi verigreipin syöminen sellaisenaan, siis kokonaisena, on hiukan hankalaa.

Niinpä olen pilkkonut kuoritun verigreipin pieneen kulhoon ja pistänyt päälle riittävästi hunajaa. Yksinkertaista, piristävää ja maistuu minulle! Maaseudun Tulevaisuuden ohjeen innoittamana taidan ensi kerralla kokeilla lisätä myös rouhittuja pähkinöitä.

Muistathan, että kiteytyneen hunajan saa juoksevaksi entsyymejä tuhoamatta lämpimässä vesihauteessa.

Mikrossa hunajan käsittelyä ei suositella, sillä lämpötila helposti kohoaa liian korkeaksi ja hunajan arvokkaat aineisosat tuhoutuvat.


torstai 19. tammikuuta 2012

Kaupan hunajahyllyllä: minkä 30 eri tuotteesta valitset ja miksi?

Tiistaina olin WWF:n ja Raision järjestämässä eettistä ja ekologista ruokaa käsittelevässä Tieto ja tahto teoiksi -seminaarissa (tilaisuuden ohjelma sekä videotallenteet puheenvuoroista). Paljon asiaa, josta osa oli toki ennestään hyvin tuttua.

Samalla tuli todetuksi, että näissä tilaisuuksissa on koolla hyvin samanmielistä porukkaa, joiden mielestä esimerkiksi lähiruoka ja luomutuotteet ovat tärkeitä.

Palaan varmasti vielä moniin seminaarissa nousseisiin ajatuksiin, mutta tässä nyt yksi poiminta. Eli siis se, miten kuluttaja tekee valintojaan kaupassa ja mikä siihen vaikuttaa.

Kuluttajatutkimuskeskuksen Eva Heiskanen totesi esityksessään, että kuluttajan valinnoissa pelkkään tiedolliseen muutokseen nojaaminen voi olla vaikeaa. Eli kun kaupassa asioidaan kiireessä, niin ei siinä jokaisen tuotteen kohdalla ole mahdollista miettiä, onko tämä hinnaltaan ja laadultaan sopiva, terveellinen tai ekologinen.

Heiskanen sanoi, että tarvitaan mm. tietoa siitä, miten muut toimivat ja parempaa valinta-arkkitehtuuria ja pieniä tönäisyjä, jotka ohjaavat kuluttajaa.

Hunajan kohdalla tämä tarkoittaa mielestäni esimerkiksi sitä, miten lähi- ja luomutuotteet ja kotimaiset/ulkomaiset valmisteet on merkitty. Isomman kaupan hunajahyllystä löytyy helposti  kolmisenkymmentä tuotetta. Niistä ei pikasilmäyksellä erota esimerkiksi sitä, onko hunajan alkuperä Suomessa vai muualla. Purkeissa se kyllä lukee, mutta vaatii tiiraamista (ja monesta purkista toki löytyy Hyvää Suomesta -merkki, jonka Mehiläishoitajain liiton kotimaista hunajaa tuottavat jäsenet saavat halutessaan).

Esimerkiksi HaLo kertoo blogissaan pettymyksestään, kun suomalaiseksi kuvittelemansa hunaja ei ollutkaan kotimaista.

Kävin seminaarin jälkeen Helsingin Stockmannin Herkussa. Siellä monen hunajan kohdalla on hyllyssä jokin lappu: lähiruoka (ruskeat laput, kirkkonummelaista hunajaa), luomu (vihreät laput, mm. Metsämesi) tai "Katso hintaa" (keltaiset laput).


Mutta tästäkään hyllystä ei voinut ensisilmäyksellä erottaa esimerkiksi kotimaista luomuhunajaa, vaan pitää ensin tutkailla luomut ja sitten katsoa, mikä on alkuperämää.
Kuluttajaa auttaisi, jos suomalaiset tuotteet olisi vielä jotenkin merkitty hyllyihin. Vai tulisiko sitten eri lippulappusia jo liikaa?


Ja mitä sitten on lähituote? Seminaarissa Raision Annika Suominen kertoi, että suomalaisista kuluttajista noin 60 prosenttia mieltää lähiruuaksi yleensä omassa maakunnassa tuotetun (Raision ja WWF:n Sinä ja ruoka -tutkimus). 17 prosentille kuluttajista ja monelle isolle yritykselle, kuten Raisiolle, lähiruuaksi riittää se, että alkuperä on Suomessa.

Kaupoissa lähiruuan määritelmä tuntuu vaihtelevan myös tuotekohtaisesti: esimerkiksi poroa nimitellään täällä Helsingissä lähituotteeksi, vaikka mikä tahansa suomalainen leipä ei ole läheltä.

Entäs siitä luomusta ja kotimaisuudesta? Jos rinnakkain laitetaan ulkomaalainen luomutuote ja suomalainen "tavallinen" tuote, niin valinta kallistuu helpommin suomalaiseen kuin luomuun, kertoi Sinä ja ruoka -tutkimus.

Kasarmitorin S-marketin hunajahylly on myös runsas. Luomutuotteet on merkitty, mutta muita näkyviä hyllymerkintöjä ei ole. Varsin tarkkana näiden kanssa saa olla, että mukaan tarttuu esimerkiksi suomalaista hunajaa, jos sitä haluaa.


Tavallaan on hienoa, että kuluttajilla on mahdollisuus valita hunajansa laajasta valikoimasta. Mutta välillä tuntuu, että tällainen valikoimamäärä vain hankaloittaa ostamista.

Hunajissa on juoksevia ja kiinteitä, monikukkaista ja lajihunajaa, läheltä ja kaukaa, luomua ja ei-luomua, lasi-, muovi- ja pahvipakkausta, halpaa ja kallista: kalleimman Stockmannilla havaitsemani hunajan hinta oli n. 40 euroa kilo ja kyseessä oli jokin ulkomaalainen erikoishunaja.
Tähän päälle tulevat vielä makuun liittyvät näkemykset.

Ymmärrän mainiosti niitä, jotka ostavat hunajansa suoraan joltain tuottajalta. Siis joko asioimalla hänen luonaan, ostamalla markkinoilta tai tilaamalla netin kautta.

Silloin ainakin tietää, kenen hunajaa saa, eikä aivojaan tarvitse rasittaa vähittäiskaupan hunajahyllyllä. Onneksi sentään suomalaisissa hunajapurkeissa on tuottaja esillä, joten jos suosikkihunajan löytää, niin voi etsiskellä saman tuottajan hunajaa.

Kulutus- ja onnellisuustutkimuksissa on todettu, että laajat valikoimat eivät lisää onnellisuuttamme, vaan helposti käy päinvastoin.

Kun valinta tehdään kolmestakymmenestä tuotteesta, niin tilastollinen mahdollisuus valita juuri se oikea on paljon pienempi, kuin jos tuotteita on vain kolme. Olisiko sittenkin pitänyt ottaa joku toinen -kysymys saattaa jäädä päähän pyörimään ja onnellisuus rapisee.

Kommenttiosastolla sana on taas vapaa: minua kiinnostaa, miten te valitsette hunajanne tai mikä muuten hunajissa mietityttää.

maanantai 16. tammikuuta 2012

Tortillat ja paputäyte

 Tomaattipohjaisissa keitoissa ja padoissa makeuttaja on pieni, mutta yllättävän tärkeä lisä. Tortilloiden herkullinen paputäyte saa makuun hieman pyöreyttä, kun joukkoon sekoittaa tilkan hunajaa.

Ensimmäistä kertaa tein tortillaletut itse. Itsetehdyt osoittautuivat selvästi paremmanmakuisiksi kuin ne kaupan ikisäilyvät, muoviinpakatut valmistuotteet.

Eikä lettujen teko ollut edes vaikeaa: olen lapsesta asti tottunut piirakkapulikalla kaulimaan karjalanpiirakoiden pohjia, ja nämä olivat suunnilleen samanlaisia. Tosin limittäin näitä ei kannata kasata (kuten piirakkapohjille voi tehdä), koska liimautuvat tehokkaasti yhteen.
Paputäytteen lisäksi tortilloihin käärittiin edellispäivän vihersalaattia, ranskankermaa ja avokadotahnaa, johon oli muussatun avokadon lisäksi sekoitettu pari pilkottua kirsikkatomaattia, sitruunamehua, suolaa ja pippuria.

Paputäytteen ohje on hieman muokattu versio Chocochili-blogin ohjeesta. Täytteeseen voi käyttää tietysti myös tölkkipapuja, mutta itse pyrin liottamaan ja keittämään pussillisen kuivapapuja kerralla ja sitten pakastan osan, jotta pakastimessa olisi aina valmiina keitettyjä papuja. Tämä on edullisempaa kuin tölkkipapujen ostaminen
Täytteen ohjeesta tulee reilu määrä eli hieman vähemmänkin riittäisi neljälle syöjälle.

Paputortillat

1 sipuli
1 paprika
2 valkosipulinkynttä
n. 4-5 dl ruskeita ja valkoisia keitettyjä papuja (tai tölkkipapuja)
400 gr tomaattimurskaa
1 rkl tomaattipyreetä
3 rkl Pirkka chipotle-chili -meksikolaiskastiketta
1 tl paprikajauhetta
vajaa ruokalusikallinen hunajaa
ripaus suolaa

Silppua sipuli ja ja valkosipuli ja kuullota sipulisilppua öljyssä kasarissa tai kattilassa. Lisää pilkottu paprika.
Lisää tomaattimurska ja -pyre, pavut, chipotle-kastike ja mausteet.
Keitä keskilämmöllä välillä sekoittaen, kunnes liika neste on haihtunut ja täyte on riittävän sakeaa.

Kuvassa etualalla valmis paputäyte ja toisella pannulla paistuu lettu.

Tortillaletut (ohje versiotu Myllyn Paras -sivuilta)

5 dl vehnäjauhoja (gluteenittoman ja aidon version saa kuulemma käyttämällä maissijauhoja)
0,5 tl suolaa
0,5 dl öljyä
2 dl vettä

Sekoita ainekset keskenään kimmoisaksi taikinaksi. Leivo taikinasta tanko, jaa se 10 osaan ja pyörittele jokaisesta pulla. Anna pullien levätä kelmun alla sillä aikaa, kun valmistat täytteen.
Kauli taikinapalat jauhotetulla pöydällä ison paistinpannun kokoiseksi pyöreäksi levyksi. Kauliminen onnistuu parhaiten sukkulanmuotoisella piirakkakaulimella.
Paista tortillat paistinpannulla ilman rasvaa molemmilta puolilta siten, että tortilla saa hivenen ruskeita pilkkuja. Letut ovat parhaimmillaan vastapaistettuna eli paista ne vasta sitten, kun täyte on valmis.
Taikinaa voi säilyttää ongelmitta jääkaapissa muutaman tunnin.

perjantai 13. tammikuuta 2012

Makeuttaisitko kahvisi hunajalla?

Joulun alla sain puhelun, jossa kysyttiin hunajan ja kahvin yhdistämisestä. Soittaja oli nimittäin saanut kuulla, että jossain päin maailmaa olisi julkaistu tutkimus, jonka mukaan hunajan sekoittaminen kahviin tuottaisi haitallisia ainesosia.

Väite kuulosti oudolta, mutta tietysti lupasin selvittää asiaa.

Ensin kysyin kokeneemmalta kollegalta eli liiton toiminnanjohtajalta Heikiltä. Hän ei ollut tällaista väitettä koskaan kuullut, mutta epäili, että käsitykseen voisivat olla hunajan väärät pakkaustavat. Esimerkiksi Kiinassa hunajaa on joskus pakattu astioihin, joista on liuennut hunajaan myrkkyjä, ja toki ne sitten tulevat myös juomiin asti.

Jatkoin tiedonhankintaa netin avulla, mutta mitään erityistä kahviin ja hunajaan liittyen ei englanninkielisellä perushaulla tullut esiin.
Soitin myös elintarvikealan huippukemistille (kiitos vaan, Anu!), joka pohdiskeli ansiokkaasti hunajan entsyymiaktiivisuuden mahdollisia vaikutuksia yhdessä kahvin kanssa. Puheessa vilahtelivat vetyperoksidit ja syanidivedyt, mutta ei tälläkään kertaa keksitty mitään hyvää perustetta hunajan ja kahvin haitalliselle yhteisvaikutukselle.

Lisäksi otin yhteyttä Pauligin kuluttajapalveluun. Siellä kysymykseni luvattiin välittää eteenpäin asiantuntijalle.

Lopulta pääsin puhelinyhteyteen Pauligin ravitsemustietäjän kanssa. Hän oli käynyt läpi tietokantaa tutkimuksista, eikä mitään ollut löytynyt. Tosin tietokannat eivät ulotu esimerkiki venäjän- tai japaninkielisiin julkaisuihin.

Yhteistuumin kuitenkin pohdimme, että jos hunaja ja kahvi aiheuttaisivat kielteisen yhteisvaikutuksen, niin tieto tutkimuksesta olisi levinnyt laajasti. Pauligin edustaja totesi, ettei hän näe mitään riskiä hunajan sekoittamisessa kahviin.

Arvaatte varmaan myös, mitä täällä liiton toimistolla tarjotaan heille, jotka kaipaavat makeutta kahviinsa?

Kovin yleistä hunajan käyttö kahvin makeuttajana ei taida Suomessa olla, eivätkä kaikki hunajat toimi kahvissa yhtä hyvin. Heikki vinkkasi, että kahviin kannattaa valita mahdollisimman mieto hunaja. Alussa saattaa maistua hieman oudolta sokeriin verrattuna, mutta tietysti ihmisen makuaisti tottuu.

Eikä tuossa Heikissäkään ole vielä mitään huolestuttavaa havaittu, vaikka hän on jo pitkään ahkerasti juonut hunajalla maustettua kahvia.

Itse en yleensä kaipaa lisämakeuttajaa kahviini, ja tällä hetkellä juon kahvia ylipäätään vähän. Mutta joskus kahvi maistuu, ja myös vähän fiinimpänä versiona. Eli siis esimerkiksi hunajalatten tyyliin.
  • ¾ dl kuumaa espressokahvia
  • 1 rkl kotimaista hunajaa
  • 1 rkl kaakaojauhetta
  • 2 dl kuumaa maitoa
Kaada lasiin tai kuppiin espresso, sekoita siihen hunaja ja kaakao. Lisää höyrytetty maito.

keskiviikko 11. tammikuuta 2012

Hunaja lievittää flunssan oireita

Kun netistä hakee vinkkejä flunssaisen olon helpottamiseen, niin levon ja lämpimän juotavan ohella törmää usein valkosipuliin. Mutta varsin usein vinkataan myös hunajasta.

Itse asiassa moni aktiivinen hunajankäyttäjä vannoon myös hunajan ennaltaehkäisevään vaikutukseen. Toisaalta ihan samaa sanovat myös valkosipuliin hurahtaneet.

Hunajan kohdalla vaikutuksen epäillään perustuvan bakteereja tuhoavaan glukoosioksidaasi-entsyymiin.
Ihmismieleen ja omiin fiiliksiin en osaa täysin luottaa, sillä kriittistä tarkastelua ne eivät kestä. Flunssan ennaltaehkäisyssä pidän tärkeimpinä käsihygieniaa ja hyvää peruskuntoa, jotta pöpöt eivät heti nujerra.

Ja tietysti nautin hunajaa päivittäin esimerkiksi aamupuurossa. En tosin flunssaa ehkäistäkseni, vaan maun vuoksi. Jos samalla saan terveysvaikutuksia, niin en valita.

Hesarin nettisivuille on tuotu arkistoista kiinnostava juttu Viimeinen flunssa, joka on julkaistu Kuukausiliitteessä marraskuussa 2003. Juttu painottaa käsihygienian  merkitystä ja mm. kehottaa olemaan niistämättä ainakaan voimakkaasti.

Samalla muistutetaan, ettei flunssaan ole lääkettä. Oireita voi helpottaa, mutta flunssan paraneminen kestää aikansa.

Yksi tapa helpottaa oireita on siis hunaja. Kannattaa kokeilla sekoittaa hunajaa, sitruunamehua ja huoneenlämpöistä vettä. Sekaan voi heittää myös murskattua valkosipulia, jos makuaistit sen sietävät.

Hunaja helpottaa lapsen yskää

Mutta on hunajalla aidosti esimerkiksi yskää rauhoittavia vaikutuksia. Yhdysvaltalaistutkimuksessa teelusikallinen tattarihunajaa lapselle helpotti yskää.

Tutkimuksen tekijät suosittelevat hunajaa lasten ylähengitystieinfektioihin liittyvän yskän hoidossa myös siksi, että yskänlääkkeet voivat aiheuttaa sivuvaikutuksia. Tämä on tietysti ylipäätään hunajan hyvä puoli verrattuna lääkkeisiin: hunaja on riskitön tapa lievittää oireita (ellei ole hunajalle allerginen).

Jos lukijoilla on omia, hyväksi havaittuja flunssanlievennyskeinoja, niin tietysti ne ovat tervetulleita joko hunajalla tai ilman. En muista, että flunssa olisi vienyt minua petiin asti viimeisen vuoden aikana, mutta eihän sitä tiedä, milloin tauti onnistuu yllättämään.

(Tosin se, etten muista, ei tarkoita, etteikö flunssa olisi saattanut minua jossain välissä nujertaa: tiedostan, että muistini on lyhyt ja valikoiva!)


maanantai 9. tammikuuta 2012

Punertava sipulipiirakka

Mitä tehdä, kun taloudessa on punaviinin jämät, jota ei haluta juoda eikä heittää viemäriin? Luonnollisesti neste käytetään ruuanlaittoon. Tällä kertaa kohteena oli sipulipiirakka.

Sipulipiirakka on mielestäni mainio kasvispiiras, johon löytyy erilaisia reseptejä. Sipuli on edullinen ja helposti aina saatavilla oleva raaka-aine. Hunajan pehmentää ja pyöristää sopivasti sipulin makua.

Muokkailin punaviinimarinoidun sipulipiirakan ohjeen vastaamaan omaa tarvettani (eli mm. jätin pekonit pois). Olisin mielelläni kokeillut valmista ruisperunapakastetaikinaa pohjaksi, mutta sitä ei lähikaupasta tähään hätään löytynyt. Niinpä tein tavallisen, suolaisen piirakkapohjan. Ensi kerralla pitää tehdä vähän runsaampi pohja ja jättää se hieman paksummaksi.

Täytteen valmistuksessa työläin vaihe taitaa olla sipulien kuoriminen ja pilkkominen. Siksi kannattaa valita kookkaita sipuleita.

Piirakan valmistaminen vie (paistoaika mukaanluettuna) reilun tunnin. Lisäksi piirakan kannattaisi antaa vetäytyä ja jäähtyä jonkin aikaa, jos vain malttaa. Minä en oikein piirakkanälässäni malttanut, mutta onneksi piirakkaa jäi vielä seuraavaankin päivään ja se maistui hyvältä myös lämmitettynä.

Piirakan rinnalla voi tarjota salaattia. Minä sekoittelin avokadosta ja minitomaateista pienen salaatin, jolle tein kastikkeen balsamicosta, öljystä, sitruunamehusta, hunajasta, pippurista ja suolasta.

Pohja:

130 g voita tai margariinia
3 dl vehnäjauhoja
2 rkl vettä
ripaus suolaa

Sekoita pehmeä voi ja jauhot keskenään. Lisää vesi ja suola. Sekoita tasaiseksi. Painele vuokaan ja laita vuoka jääkaappiin.
Täyte
900 g sipulia (+ öljyä)
3 valkosipulinkynttä
2,5 dl punaviiniä
2 rkl sitruunamehua
1 tl suolaa
1-2 tl kuivattua timjamia
1 rkl hunajaa
2 dl maitoa
2 kananmunaa
0,5 tl suolaa
mustapippuria
2 dl juustoraastetta
 
Kuori, halkaise ja viipaloi sipulit. Hienonna valkosipulinkynnet. Kuullota sipulit öljyssä. Sekoita joukkoon viini, sitruunanmehu, suola ja timjami.
Hauduta kannen alla noin 5 minuuttia ja lopuksi ilman kantta niin, että ylimääräinen neste haihtuu. Mausta hunajalla. Anna jäähtyä.
Levitä täyte pohjan päälle ja paista 200 asteessa uunin alimmalla tasolla noin 25 minuuttia.
Sekoita muna, maito, mausteet ja juustoraaste keskenään ja levitä tasaisesti täytteen päälle. Kypsennä uunin ylätasolla vielä 15 minuuttia.

keskiviikko 4. tammikuuta 2012

Hunaja säilyy huoneenlämmössä

Julkaisin Facebookissani kuvan hunajapurkeista täältä Mehiläishoitajain liiton toimistolta. Kuten kuvasta näkyy, niin hunajat on kasattu jääkaappiin.

Pari toveriani kysyi, miten jääkaappisäilytys on mahdollista. Että eikös hunaja pidä säilyttää huoneenlämmössä.

Kyllä, hunajalle on kotioloissa paras paikka huoneenlämpö ja esimerkiksi kuivakaappi. Jääkaapissa hunaja voi imeä itseensä makuja tai hajuja sekä kosteutta.

Mutta meillä täällä toimistolla jääkaappi on omistettu pelkästään hunajatuotteille. Siksi sen ei tarvitse olla niin kylmä kuin kodin jääkaapin.

Hunajaa voi myös pakastaa

Tarvittaessa hunajan voi myös pakastaa. Juoksevalle hunajalle se voi olla erityisen hyvä ratkaisu: syksyllä juoksevana ostettu hunaja on pakastamisen jälkeen juoksevaa (huoneenlämmössä alunperin juokseva voi kiteytyä), ja pakastus säilyttää hunajan hyvin. Mutta kuulemma voi olla riski, että jotkut hunajat hieman kärsivät pakastuksesta, joten siis täysin varauksetta pakastamista ei voi suositella.

Nämä toimiston hunajapurkit ovat osallistuneet vuonna 2010 tai 2011 (vuosiluku lisätty myöhemmin) Vuoden paras hunaja -kilpailuun. Kaikki ovat käyneet läpi aistinvaraisen arvioinnin, ja noin puolesta on otettu laboratorionäyte.

Aistinvaraisessa arvioinnissa tutkaillaan hunajan hajua, makua ja koostumusta: kiteytymistä, mahdollista roskaisuutta, kovuutta jne.

Sähkönjohtokyky on yksi hunajien arvioinnin kohde

Laboratoriossa arvioidaan mm. hydroksimetyylifurfuraali eli HMF-pitoisuus. Se kertoo hunajan tuoreudesta ja elinvoimasta.

Yksi mitattava asia on myös sähkönjohtamiskyky, joka puolestaan kertoo mineraalien määrästä. Mitä korkeampi sähkönjohtamiskyky, niin sitä mineraalipitoisempaa hunajaa. Sähkönjohtokyvyn avulla voidaan mm. erotella esimerkiksi mesikaste- ja kukkaishunajat toisistaan.

Kuvan hunajia minä käytän, kun teen reseptikokeilujani, eli valikoimaa erilaisissa hunajissa on minulla kiitettävästi. Itse en vielä osaa erottaa esimerkiksi eri lajihunajia toisistaan, mutta eiköhän maku- ja hajuaisti sen suhteen vähitellen kehity.

Lisää muualla: Satakunnan Kansan juttu viimeisimmästä Vuoden hunaja -kisasta (marraskuu 2011)
Suomalaisen laatuhunajan vaatimukset ja Hyvää Suomesta -merkin käyttöoikeus, doc-tiedosto

maanantai 2. tammikuuta 2012

Herkullinen pannukakku maistuu vieraillekin



Vuoden ensimmäistä päivää juhlistin tekemällä hunajapannukakun ja kutsumalla ystäviä syömään pannaria. Kahden hengen taloudessa pellillinen pannaria on hiemän liikaa, mutta avuliaiden tovereiden ansiosta tämä herkku katosi nopeasti.

Olen pannukakkuohjeissa jämähtänyt tuttuun ja turvalliseen eli maailman paras pannukakku -nimellä kiertävään ohjeeseen. Aikoinaan olen sen napannut äidiltäni, mutta nykyisin ohjeen tietysti löytää myös netistä.

Herkullisuuden salaisuus lienee vaniljasokeri ja riittävä rasva (vähempikin varmaan riittäisi kelvolliseen pannariin). Hunajaa käytettäessä tietysti saa vielä lisämakua.

Tein pannukakusta laktoosittoman käyttämällä kauramaitoa ja laktoositonta margariinia

Maailman paras hunajapannukakku

4 dl vehnäjauhoja
n. 1 dl hunajaa
1 tl leivinjauhetta
1 tl suolaa
1 tl vaniljasokeria
2 kananmunaa
8 dl maitoa
75-100 gr sulatettua margariinia

Sekoita kuivat aineet ja hunaja. Lisää kananmunat, maito ja margariini.
Taikina saa turvota puolisen tuntia, jos on aikaa.
Kaada taikina leivinpaperille uunipellille. Paista 200-225 asteessa n. 30 minuuttia.

Tarjoile haluamasi lisukkeiden, kuten hillon tai jäätelön, kanssa.