Kiitos medialle: hyvä ampiaisuutisointi auttaa myös mehiläisalaa

Ampiaiset hyödyntävät
ravinnokseen myös
ihmisten nauttimaa ruokaa.

Kun pari vuotta sitten oli runsaasti ampiaisia heinä-elokuussa, soi puhelin Mehiläishoitajain liiton toimistolla ahkerasti. Tyyppillisesti soittaja valitti, että hänellä on parvekkeella/pihalla/sisällä paljon mehiläisiä.

Lähes joka kerta pörrääjät osoittautuivat kuitenkin ampiaisiksi.

Myös tänä vuonna on ollut paljon ampiaisia. Olin varautunut siihen, että saamme taas vastailla puhelimeen ja pyytää ihmisiä lähettämään kännykkäkuvia raidallisista lentelijöistä, jotta voimme niitä tunnistaa.

Mutta nyt puheluita ei ole tullut kuin pari, vaikka ampiaisia on taas paljon. Selitys tälle on mielestäni se, että media on uutisoinut ampiaisista runsaasti ja hyvin. Tieto on tavoittanut ihmiset, ja loputkin kenties haeskelevat esimerkiksi netistä vinkit pörrääjien tunnistamiseen.

Tarhamehiläinen on kiinnostunut
kukista, ei ihmisten
lautasten sisällöstä.
Tarhamehiläiset ovat mehiläistarhaajien
hoivissa, mutta Suomen
luonnossa on myös joukko
erakkomehiläisiä.

Siis kiitos medialle! Hyvä ampiaisuutisointi auttaa myös mehiläisalaa.

Tässä muutama otos ampiaisuutisista:
HS: Ärhäkät ampiaiset piinaavat nyt rannoilla ja terasseilla: "Ne ovat menettäneet elämän tarkoituksen"
Yle: Ärhäkät ampiaiset asuntomessuvieraiden riesana
Karjalainen: Painostava sää ärhkäköittää ampiaiset

Ei kuitenkaan kannata kuvitella, että me mehiläisten kanssa toimivat tietäisimme ampiaisista. Tarhamehiläiset ja ampiaiset ovat täysin eri lajeja.

Mehiläistarhaaja ei siis ole perehtynyt ampiaisiin eikä hän innosta hihkuen ryntää poistamaan ampiaispesää, vaikka noutaakin mehiläisparven.


Pisto voi olla hengenvaarallinen

Kukkakärpäset eivät pistä.
Ne ovat
tärkeitä pölyttäjiä.

Ampiaisen ja mehiläisen erottaminen on tärkeää jo pelkästään oman ja lähipiirin turvallisuuden vuoksi. Ampiaisten pistoon kuolee Suomessa lähes joka vuosi joku, joka on allerginen ampiaisten myrkylle. Jos siis on herkistynyt jomman kumman, mehiläisen tai ampiaisen, myrkylle, on tietysti ehdottoman tärkeää erottaa mehiläinen, kimalainen, ampiainen ja kukkakärpänen.

Mielestäni olisi myös jokaisen vanhemman velvollisuus opettaa lapsilleen eri pörrääjät ja se, miten niiden lähellä toimitaan. Jos vanhempi kiljahtelee kauhuissaan, kun lähellä lentelee jokin raidallinen pieni olento, se tarttuu myös lapseen.

Lentävien hyönteisten tunnistaminen ei aina ole helppoa, joten kannattaa pitää silmät auki ja napata kuolleita hyönteisiä maasta ja yrittää tunnistaa niitä. Lasten tarkat silmät kyllä bongaavat menehtyneet kimalaiset, ampiaiset ja mehiläiset, joten oppimista voi harjoittaa koko kesän ajan.  

Muutama vinkki ampiaisten ja mehiläisten pistojen varalle:

- Kun ympärilläsi pörisee joku hyönteinen, pyri pysymään rauhallisena. Älä huido. Ampiaiset ja mehiläiset pistävät, jos ne ärsyyntyvät. 

Kimalainen, tuo muhkea pörrääjä,
saattaa pistää lähinnä silloin,
jos sen päälle astuu.

- Jos ampiaiset häiritsevät esimerkiksi parvekkeella, voit yrittää helpottaa tilannetta ampiaisansalla. 
- Juomalasi tai -tölkki kannattaa peittää esimerkiksi lautasliinalla. Moni on saanut ampiaisen suuhunsa, kun kulauttaa huolettomasti juomaa tölkistä, jonne onkin sujahtanut ampiainen.
- Mehiläinen voi pistää vain kerran. Se kuolee pistäessään ihmistä, koska piikki tarrautuu ihoon kiinni ja takapää repeää.
- Ampiainen ja kimalainen voivat pistää useita kertoja.
- Pistokohtien hoitamiseen on erilaisia vinkkejä, esimerkiksi sokeripalan tai sinapin laittaminen piston päälle tai vesipullon hyödyntäminen. Myös kylmä käärre voi helpottaa. Näiden vinkkien testaamisesta ei lievissä pistosreaktioissa tietysti ole mitään haittakaan. 
- Hanki kyypakkaus. Tabletti auttaa myös mehiläisten ja ampiaisten pistojen jälkeen. Kyypakkauksen voi ostaa apteekista ilman reseptiä.
- Älä epäröi hälyttää apua, jos pistosreaktio näyttää vakavalta. Tilanne voi kehittyä hengenvaaralliseksi hyvin nopeasti. Soita siis ambulanssi heti.  
- Jos saat pistoista vakavia reaktioita eli olet pistoille allerginen, ota yhteys lääkäriin.



Kuvat: Tarja Ollikka, SML ry
 

Auts, mehiläinen pisti!

Otsani pistokohta jonkin
aikaa tapahtuneen jälkeen.
Tuon isommaksi paukama ei
kasvanut, joten muistutti
lähinnä finniä.

Sekä minä että tänä lapseni saimme kesäkuussa mehiläisiltä pistot. Kummallekaan siitä ei jäänyt suurempia jälkiä eikä traumoja, mutta onhan ötökän piikin saaminen ihoon aina hieman ikävä kokemus.

Miksi mehiläiset pistivät? Koska molemmissa tilanteissa olivat uhattuina meidän taholtamme. Yleensähän mehiläiset ovat rauhallisia eivätkä pistä, elleivät koe sitä välttämättömäksi.


"Kivi pisti!"

Pian kolme vuotta täyttävää lastani mehiläinen pisti juhannusaattona helsinkiläisen kahvilan rantakivillä. "Kivi pisti!", parahti lapsi isälleen, ja isänsä havaitsi kuolevan mehiläisen kivellä. He tulivat luokseni ja nappasin piikin pojan kämmenestä pois.

Mitään varsinaista turvotusta pistos ei aiheuttanut, eikä lapsi enää parin tunnin päästä itse edes muistanut, kumpaan käteen pisto tuli. Mutta mehiläinen siis oli oletettavasti tullut rantaan juomaan ja lapsi heilautti epähuomiossa mehiläisen päälle kätensä. Lähimmät mehiläispesät sijaitsevat paikalta parin sadan metrin päässä.

Ajattelematonta huitomista

Minä sain piston pesävierailu päätteeksi. Olin riisunut suojapuvun pois päältäni ja seisoin juttelemassa muiden kanssa. Tunsin otsallani jotain, ja vaistonvaraisesti ja ajattelematta sipaisin kädelläni.

Virhe! Sehän oli mehiläinen, joka ei tykännyt huitomisestani.

Pisto ei tuntunut kovin paljon itikan puremaan pahemmalta. Mielestäni paarmojen puremat ovat olleet ikävämpiä. Toinen henkilö nappasi heti piikin pois, ja poistuin pikaisesti pesien läheisyydestä.

Tällä kertaa mukana oli kyypakkaus. Nappasin tabletit, jotta otsaani ei kasvaisi valtavaa pattia. Muutaman päivän ajan pistoskohdassa oli pieni paukama.

Pisto voi olla myös jopa hengenvaarallinen, jos on allerginen. Mutta kannattaa muistaa, että mehiläis- ja ampiaismyrkky ovat sen verran erilaisia, että jos on allerginen toiselle, niin toiselle ei välttämättä olekaan. 

Mehiläinen kuolee pistäessään ihmistä

Jos ei ole varma, oliko pistäjä mehiläinen vai ampiainen, niin kannattaa katsoa, mitä ötökälle käy pistämisen jälkeen: ampiainen ei pistämiseen kuole, mutta mehiläisen piikki jää ihmisen ihoon kiinni, peräpää repeytyy ja mehiläinen menehtyy.

Ihoon jäänyt piikki kannattaa poistaa heti. Näin minimoituu myrkyn määrä.

Jos pisto tulee herkkään kohtaan, esimerkiksi kaulaan tai kasvoihin, niin kyypakkaus voi olla hyvä ottaa. Tietysti ylipäätään pitää seurata tilannetta, koska joskus reaktiot voivat olla hyvin voimakkaita ja vaatia lääkärissä käyntiä.

Mehiläistarhaaja joutuu tottumaan ajatukseen pistoista. Osa allergisoituu mehiläismyrkylle, monet taas siedättyvät, totesi Ilkka Annala väitöskirjassaan vuonna 1999. Siedättynyt ryhmä ei ole moksiskaan, jos tulee piikki tai pari. Allergiset sen sijaan suojautuvat hyvin pesäkäynneillä ja kuljettavat lääkettä (kuten Epipen) mukanaan tai lopettavat mehiläishoidon riskien vuoksi.

Aiheuttaako hunajan fruktoosi ongelmia herkkävatsaiselle? Mikä ihmeen FODMAP?

Jokin aika sitten törmäsin epäilyyn, että osa hunaja-allergikoiksi itsensä kokevista olisi herkistynyt hunajan sisältämälle fruktoosille (yleensä hunajan aiheuttamat oireet liittyvät siitepölyallergioihin).

Leena Putkonen tuntee herkkävatsaisten elämää
niin ravitsemusterapeutin koulutuksen kuin oman suolistonsa
kautta. Lauantaina Leenan pitämässä kahvilassa
pääsee nauttimaan FODMAP-herkkuja, tervetuloa!

Otin yhteyttä ystävääni ja osaavaan, laillistettuun ravitsemusterapeuttiin Leena Putkoseen. Hän itse kärsii ärtyvän suolen oireyhtymästä, joten tuntumaa vatsaongelmiin on runsaasti myös oman elämän kautta.

Leena ei uskonut, että hunajan fruktoosi tuottaisi kovin monille ongelmia. Hän totesi, että hunajan käyttö maustamiseen ja esimerkiksi juomien makeuttamiseen on turvallista myös herkkävatsaisille. Ylettömästi hunajan kanssa ei silti kannata läträtä etenkään silloin, jos tunnistaa itsensä ongelmavatsaiseksi.

"Käytännössä ylimääräfruktoosi on imeytymiselle ongelma kaikilla. Eli jos ruoassa on tasamäärin glukoosia, eli rypälesokeria, fruktoosi imeytyy fasilisoidun imeytymisen kautta (omat transportterit suolessa), mutta jos sitä on ylimäärin glukoosiin nähden, imeytyminen vaikeutuu ja yleensä sitä kulkeutuu silloin paksusuoleen, jossa bakteerit hyödyntävät ne ravinnoksi. Tämä aiheuttaa ilmavaivoja, ripulia ja kipua, kun suoli venyy", Leena totesi.

Toki joukossamme on myös joitakin niitä, joilla on perinnöllinen fruktoosin imeytymishäiriö. Tämä on kuitenkin melkoisen harvinaista.

Tule Ravintolapäivänä tutustumaan herkkävatsaisten herkkuihin ja hunajaan!

Leena järjestää huomenna lauantaina Feel-good FODMAP Cafen Helsingissä klo 12 alkaen. FODMAP on herkkävatsaisten ruokavalio (kts. lisätietoja), jossa vältetään huonosti imeytyviä hitaita hiilihydraattiyhdisteitä. Leena on FODMAP-sapuskan ehdoton osaaja.

Kahvila järjestetään Mehiläishoitajain Liiton toimistolla tai oikeastaan sen talon sisäpihalla, jossa toimisto sijaitsee (Kasarmikatu 26 C). Tästä syystä myös minä olen paikalla ja vastaan mieluusti kysymyksiin hunajasta ja mehiläisistä.

Tarkoitukseni on myös leipoa tarjolle keksejä. Eilinen koe-erä meni ns. pipariksi, koska unohdin reseptin kaurahiutaleet, mutta ehkä uusi yritys onnistuu paremmin!

Katso myös kahvilan Facebook-tapahtumasivu! Siellä ovat hinnat ja tarjoilut eli kympin tasarahalla saa maistaa montaa herkkua. 

(Minun leipomani hunajakeksin saa kaupan päälle, jos vain saan keksit tarjoilukelpoisiksi...)

"FODMAP-ruokavaliossa vältetään huonosti imeytyviä hiilihydraattiyhdisteitä, jotka fermentoituvat paksusuolessa, mikä aiheuttaa ärtyvän suolen oireyhtymälle tyypillisiä oireita, kuten turvotusta, ilmavaivoja ja ripulia. Joillain ihmisillä on suolistossa metaania tuottavia bakteereja, mikä altistaa ummetukselle. Ärtyvän suolen oireet ovat aina yksilöllisiä ja ne voivat aaltoilla. 

FODMAP-lyhenne tulee englanninkielisistä sanoista Fermentable Oligo-, Di and Monosaccharides And Polyols.Tällaisia huonosti imeytyviä, fermentoituvia hiilihydraatteja ovat fruktaanit, galakto-oligosakkaridit, polyolit (sokerialkoholit), fruktoosi (hedelmäsokeri) ja laktoosi (maitosokeri)."
Lähde: Leena Putkonen

Fruktoosin imeytysmishäiriöstä on lisätietoja Ravitsemustieteen kertaus -sivulla.

Lähihunajalla voit helpottaa siitepölyallergiaasi

Siitepölyallergian hunajasiedätyshoitoon
kannattaa valita lähialueen hunaja.
Päivittäinen hunaja-annos
kasvatetaan vähitellen pisarasta
teelusikalliseen.

Kärsitkö keväisin koivun tai lepän aiheuttamasta siitepölyallergiasta? Jos näin on, niin nyt on juuri oikea aika aloittaa siedätyshoito eli päivittäinen lähihunajan käyttö. Siitepölyoireiden helpottamisen lisäksi hunaja voi auttaa myös ruoka-allergioihin.

Etelä-Karjalan Allergia- ja Ympäristöinstituutti sai hyviä tuloksia hunajavalmisteen hyödystä kevään siitepölyallergioiden oireiden ehkäisijänä. Kolmevuotisessa hankkeessa koehenkilöt nauttivat syksystä lähtien Kerimeden hunajavalmistetta eli hunajaa, johon oli lisätty mehiläisten keräämää siitepölyä. 

Esimerkiksi keväällä 2009 koehenkilöt kokivat, että voimakkaiden oireiden päivät vähenivät yli 70 prosenttia. Hunajan käyttäjät tarvitsivat antihistamiinia keskimäärin vain 19 päivänä, kun taas hunajaton ryhmä tarvitsi antihistamiinia 43   

päivänä.

Uskon, että mahdollisimman lähellä tuotettu hunaja on parasta ainetta siedätyshoitokokeiluihin. Lähihunaja sisältää todennäköisimmin niitä siitepölyjä, joille allerginen muutenkin altistuu. Allergia- ja Ympäristöinstituutin hankkeessa myös monet heistä, jotka nauttivat tavallista kotimaista hunajaa, kokivat saaneensa helpotusta. Hunajassahan on aina siitepölyä, mutta sen määrä ja siitepölyn kasvialkuperä vaihtelee.

Ensin vain pisara, sitten teelusikallinen

Siedätyshoito aloitetaan ennen joulua nauttimalla päivittäin hunajaa. Aluksi määrä on pisaran verran, ja vähitellen annos kasvatetaan teelusikalliseksi. 

Hunajan etuna on tietysti myös sen edullinen hinta ja siedätyshoidon helppous. Lisäksi moni on kokenut, että siitepölyallergioiden ohella myös esimerkiksi omena-, porkkana- ja pähkinäallergiat helpottavat hunajasiedätyksen myötä.

Joillekin allergisille hunaja voi aiheuttaa reaktioita. Tällöin kannattaa pitää tauko ja pienentää annostusta. Vakavissa tapauksissa hunajasiedätyksestä on aina syytä jutella lääkärin kanssa.

Hunajasiedätystä kannattaa jatkaa 2 - 3 vuotta, jotta tulokset jäävät pysyvämmiksi.

Allergia & Astma 4/2013 -lehden mukaan moni Etelä-Karjalan hunajasiedätyshankkeeseen osallistunut koki vielä pari vuotta tutkimuksen jälkeen, että siedätyshoito helpotti omaa elämää. Kolme neljästä lehden kyselyyn vastanneesta oli sitä mieltä, että oma allergia oli viime vuosina lieventynyt.

Siedätyshoito auttaa lähes kaikkia mehiläis- ja ampiaisallergisia

Talven tullessa ampiaisille ja mehiläisille allergiset huokaisevat helpotuksesta, kun pörisijöitä ei enää pyöri joka paikassa. Hyönteisen pisto voi olla kivulias ja pelottava ja allergiselle vaarallinen.

Allergian kanssa ei kuitenkaan kannata painia yksin, koska siihen voi saada siedätyshoitoa. Iho- ja Allergiasairaalan sisätautien ja keuhkosairauksien erikoislääkäri ja allergologi Timo Helin sanoo, että siedätyshoito antaa täyden suojan jopa 80 prosentille potilaista ja lopuillakin reaktiot ovat selvästi lievempiä hoidon loputtua.

Erikoissairaanhoito tarjoaa kaikille mahdollisuuden siedätykseen, ja sitä saa myös yksityisiltä lääkäriasemilta.

Viisi vuotta siedätystä kannattaa

Potilas käy hoidoissa viisi vuotta, joten siedätyshoito vaatii kävijältä pitkäjänteisyyttä ja motivaatiota. Helin kertoo, että pitkästä ajasta huolimatta siedätys kannattaa, koska tulokset näkyvät usein jo puolen vuoden kuluttua (eli ensi keväänä!). 

Siedätykseen kuuluu erilaisia jaksoja: nostovaihe ja ylläpitovaihe. Nostovaihe kestää 4-5 kuukautta, tällöin myrkkyannoksia nostetaan 1-2 viikon välein. Tämän jälkeen pistoja annetaan 4-6 viikon välein.

Yksi siedätyskerta koostuu yhdestä pistosta olkavarteen.

Ampiaisallergia yleisempi

Helin kertoo ampiaisallergian olevan mehiläisallergiaa yleisempi vaiva. Allergiasairaalassa ampiaissiedätyshoitoa saa 17 potilasta, mehiläissiedätystä kaksi. Syynä on allergologin mukaan muun muassa se, että ampiainen pistää mehiläistä herkemmin ja ne hakeutuvat helpommin ihmisten läheisyyteen.

Mehiläisten ja ampiaisten pisto voivat kumpikin aiheuttaa yleis- ja paikallisreaktioita. Yleisreaktio kohdistuu useisiin elimiin, kuten ihoon ja hengityselimiin. Oireina voivat olla muun muassa nokkosrokko ja hengenahdistus. Paikallisreaktiot ovat paikallisia, esimerkiksi käsi voi turvota piston seurauksena.

"Allerginen reaktio on aina otettava vakavasti. Jos reaktio on voimakas, tulee hakeutua hoitoon", lääkäri painottaa.

Tarhaajat riskiryhmää

Mehiläistarhaajat ovat selvä mehiläisallergian riskiryhmä, ja suurin osa siedätyshoitopotilaista onkin mehiläishoitajia. Tarhaajienkaan ei kannatakaan kärvistellä allergian kanssa, vaikka pistot kuuluvatkin työhön. Helin muistuttaa, että jos tarhaajaa pistää mehiläinen, se vastaa yhtä siedätyshoitokertaa. Kesällä siedätyshoitoon saattaa tulla siis tätä kautta taukoja.

Eli, vaikka pistot eivät näin lokakuun lähestyessä enää vaivaisikaan, kannattaa allergisten ottaa siedätyshoito vakavaan harkintaan talven aikanakin.

Citymehiläiset saapumassa mm. allergiasairaalaan

Kuulostaako hurjalta, että Iho- ja allergiasairaalan yhteydessä elelisi parin pesän verran mehiläisiä?

Näin on näillä näkymin tapahtumassa Helsingin Meilahdessa, mutta ei syytä huoleen. Katolla asuvien mehiläisten olemassaoloa tuskin sairaalan henkilökunta tai potilaat edes huomaavat.

Eilen kävin kuuntelemassa tiedotustilaisuudessa niin allergioista kuin kaupunkimehiläisistä. Olipa opettavainen reissu!

Professori Tari Haahtela  (HUS, Iho- ja allergiasairaala) kertoi siitepölyallergioiden siedätyshoitoihin liittyneestä, hunajavalmisteella toteutusta tutkimuksesta sekä ampiais- ja mehiläisallergioista.

Vakavat allergiset reaktiot ovat hyvin harvinaisia. Silti pistoihin kuolee keskimäärin yksi ihminen kahdessa vuodessa. Allergiasairaalassa on tällä hetkellä 10 - 20 potilasta, jotka saavat siedätyshoitoa kyseiseen allergiaan. Heistä suurimmalla osalla kyseessä on ampiaisallergia. Pistoshoito vie 3 - 5 vuotta.

Ampiaisethan ovat yleensä myös niitä, jotka loppukesästä ja syksyllä tunkevat samalle lautaselle, kun yrittää nauttia sokerista herkkua.

Keskimäärin noin 2 - 5 prosenttia väestöstä on herkistynyt mehiläismyrkylle. Mehiläishoitajien joukossa luku on selvästi suurempi. Herkistyminen ei kuitenkaan automaattisesti johda allergiaan.

Mehiläinen tarvitsee kotirauhan

Mehiläisalan pitkänlinjan ammattilainen Lauri Ruottinen valotti mm. mehiläisten elämää ja pistämistä. Mehiläinen, toisin kuin ampiaiset tai kimalaiset, kuolevat pistämisen jälkeen.

Mehiläisroduissa on eroja ärhäkkyyden suhteen, mutta eivät ne ole kiinnostuneita ihmisistä, elleivät koe pesää uhatuksi. Eli siis kaupungissakin fiksusti asetettu pesä takaa sen, että mehiläisillä on oma kotirauhansa.

Mehiläisen pistin jää kiinni ihoon, ja se kannattaa poistaa raapimalla, ei siis esimerkiksi nyppäisemällä. Pistimestä nimittäin leviää myrkkyä, jos sitä puristaa.

Kiinnostavaa on myös se, että mehiläisen myrkky sisältää hälytysferomonia. Sen vuoksi muut mehiläiset pyrkivät pistämään samaan kohtaan. Ruottinen itse sipaisee pistoskohtaa esimerkiksi piharatamon lehdellä, joka peittää feromonia.

Kaupunkimehiläishoito kehittyy Suomessa

Tilaisuudessa oltiin yksimielisiä siitä, että kaupunkimehiläishoito tarvitsee osaamista. Siksi uusi Stadin tarhaajat ja hunajafrendit -yhdistys panostaa nimenomaan citymehiläishoidon kehittämiseen ja tarjoaa kiinnostuneille tukea toimintaan. Näin kertoi yhdistyksen sihteeri Merja-Riitta Laurila.

Yhdistyksen osaava joukko on valmis tulemaan apuun myös silloin, jos mehiläisparvi on lähtenyt pesästä. Näin voi välillä käydä, mutta lienee huojentavaa tietää, ettei tällainen parvi yleensä aiheuta ihmisille vaaraa. Kun parvella ei ole pesää, jota puolustaa, niin ne eivät pyri pistämään. Osaava mehiläishoitaja pystyy jo ennakolta estämään parveilua, ja myös mehiläisrotujen välillä on eroja parveiluherkkyydessä.

Tari Haahtela ja Karl-Johan Wenneström
maistelemassa erilaisia hunajia.

Yhdistyksen toiminnasta, mehiläisistä ja mehiläistuotteista voi tänä viikonloppuna käydä kyselemässä Oma Piha 12-messuilla Helsingin messukeskuksesa (osasto 7f42).

Yksi kaupunkimehiläishoidosta kiinnostuneista on Karl-Johan Wenneström. Hän työskentelee HUS:lla ja on viime vuosina opiskellut mehiläishoitoa sekä aloittanut omien pesien hoitamisen. Nyt tavoitteena olisi saada pari pesää allergiasairaalalle.

Citymehiläiset yleistyvät ympäri maailmaa, ja monessa kaupungissa niille on pitkät perinteet, kuten olen jo aiemmin kirjoittanut.

Näillä näkymin ensi kesänä Helsingissä elelee siis yhä enemmän noita pieni, hyödyllisiä pölyttäjiä. Sairaalan katto on vain yksi suunnitelluista paikoista. Jo aiemmin mehiläisiä on ollut mm. Yhdysvaltojen suurlähetystön pihassa, Savoy-ravintolan katolla ja siirtolapuutarhoissa.