Hunaja on ekologista ja mehiläistarhaaja maailmanparantaja

Olin pari viikkoa sitten kuuntelemassa MTT:n järjestämässä tilaisuudessa elintarvikkeiden ilmasto- ja ympäristöviestinnästä. Siellä todettiin mm. se, että valtaosa kuluttajista ei tiedä, mitä hiilijalanjälkimerkki kokonaisuudessaan kertoo tuotteesta. Sanakin johtaa hieman harhaan, joten MTT suositteli käyttämään termiä ilmastovaikutus hiilijalanjäljen rinnalla.

Ja kuten tiedetään, niin ilmastovaikutus on kuitenkin vain yksi osa elintarvikkeiden kokonaisympäristövaikutuksia, puhumattakaan kaikista vastuullisuusnäkökulmista.

Yksittäisten elintarvikkeiden vaikutusten laskenta on työlästä, mutta varsin pitkälle pääsee jo tietyillä perusperiaatteilla. Niitä käytiin hyvin läpi Ylen ruuan ilmastovaikutusvisassa ja siihen liittyneessä jutussa.

Suomalainen hunaja on tutkitusti ilmastoystävällistä. Olen siitä kirjoittanut jo aiemmin tänne blogiin.

Mutta vielä tärkeämpää on mehiläisten merkitys koko ekosysteemin kannalta. Pölyttäjien työ näkyy tietysti meidän ruokavalikoimissamme, mutta merkitys on vielä suurempi: eihän esimerkiksi eläimille olisi samalla tavalla ravintoa tarjolla ilman pölyttäjiä.

Kotimainen hunaja ja muut mehiläistuotteet on siis hienoja siksikin, että niitä ostamalla tukee myös ekosysteemiä ja siinä sivussa suomalaista lähituotantoa. Mehiläistarhaajat ovat hienoja maailmanparantajia!

Luonto tarvitsee mehiläisiä – hunaja on ekologinen valinta from Suomen Mehiläishoitajain Liitto

Tein oheisen esityksen, joka summaa pääpiirteet hunajan ekologisuudesta ja mehiläisten merkityksestä.

Hunajalla on alhainen hiilijalanjälki

Kuva: Hunajayhtymä

Viime aikoina minulta on pari kertaa kyselty hunajan hiilijalanjäljestä. Hunajayhtymän toimeksiannosta maa- ja elintarviketutkimuskes MTT on laskenut Suomalaisen Kukkaishunajan hiilijalanjäljen ja todennut, että hiilijalanjälki jää alhaiseksi eli elintarvikkeiden mittariston alapäähän.

En ole hiilijalanjälkilaskennan asiantuntija, mutta olen useamman vuoden seurannut aiheen ympärillä käytävää keskustelua. Sen pohjalta siis muutama näkemys aiheeseen.

Yleisesti ottaen kasvipohjaisten tuotteiden hiilijalanjälki on alhaisempi kuin eläinperäisten.

Siksi juustolla ja jauhelihapihveillä on korkea hiilijalanjälki, kun taas leivällä tai härkäpapupyöryköillä alhainen. Vastaavasti pakasteiden hiilijalanjälki on korkeampi kuin tuoretuotteiden tai esimerkiksi kuivaamalla säilöttyjen.

On siis ymmärrettävää, että myös hunajan hiilijalanjälki jää alhaiseksi. Hunajan tuotanto ei vaadi esimerkiksi peltojen muokkausta tai lannoitusta.

Tuotantotavat painavat eniten hiilijalanjäljessä

MTT:n laskelmien mukaan hunajan tuotanto muodostaa selvästi suurimman osan hunajan hiilijalanjäljestä eli 75 prosenttia. Tähän kuuluvat mm. mehiläishoidon vaatimat ajot ja muut toimenpiteet sekä hunajan linkous ja käsittely.

Pakkaaminen on hunajan hiilijalanjäljestä kymmenen prosenttia, itse pakkaus yhdeksän prosenttia ja kuljetukset kuusi prosenttia.

Myös nämä luvut ovat linjassa yleisissä hiilijalanjälkeen liittyvissä elintarvikkeiden luvuissa: se, tuotetaanko ruoka lähellä meitä vai tuhansien kilometrien päässä, on hyvin pieni osa hiilijalanjälkeä. Sen sijaan hunajapurkinkin hiilijalanjälki kasvaa selvästi, jos omalla autolla ajetaan varta vasten ostamaan kyseinen tuote muutaman kilometrin päästä.

Hiilijalanjälki on vain yksi osa ympäristövaikutuksia

Niin kivaa kuin hiilijalanjälkien tutkailu onkin, niin mielestäni hiilijalanjäljissä on omat ongelmansa.

Ensinnäkin yhtenäisten mittareiden ja laskentatapojen muodostaminen on vaikeaa. Hiilijalanjäljen arviointi on huomattavasti vaikeampaa kuin esimerkiksi elintarvikkeen energiasisällön. Hiilijalanjälkeen voi vaikuttaa niin raaka-aineen alkuperämaa kuin satokausi lukuisten muiden tekijöiden ohella.

Hunajankin kohdalla yksittäisen hunajantuottajan toimet vaikuttavat paljon: ajetaanko pesille 30 kilometrin matka autolla vai hoidetaanko pesät lyhyemmän matkan päässä ja välillä vaikka fillaroiden?

Toisekseen hiilijalanjälki on vain yksi elintarvikkeen ympäristövaikutuksista kertova tekijä. Vaikkapa vedenkulutus tai tuotteen kokonaiselinkaaren vaikutukset eivät hiilijalanjäljessä näy.

Esimerkiksi hunajan kohdalla se ei huomioi sitä, että mehiläiset vaikuttavat ratkaisevasti kasvien pölytykseen. Sitä kautta hunajantuotanto tuottaa myös hyötyä.

Yleisillä linjauksilla voi helpoiten pienentää ruokansa hiilijalanjälkeä 

Mitä pidemmälle jalostetusta elintarvikkeesta on kysymys, sitä haastavammaksi hiilijalanjäljen arviointi menee. Usean raaka-aineen sekä jalostusketjujen yhdistelmä on hiilijalanjälkimittareille vaativa homma.

En siis ihmettele, että maailmalta on kuulunut viestejä, joiden perusteella
esimerkiksi kauppaketjut ovat vähentäneet intoaan saada hiilijalanjälkimerkintöjä tuotteisiin. Hiilijalanjälkien arvioinnilla on arvonsa, mutta jokaisen tuotteen merkintöjen sijaan on helpompi antaa yleisiä ohjeita.

Eli siis syömisen kohdalla esimerkiksi kasvipohjaisten tuotteiden lisääminen ja eläinperäisten vähentäminen, ruokajätteen minimointi, riisin vaihtaminen ohraan tai perunaan, kauppamatkojen (minimoi oman auton käyttö) ja ruuan valmistustapojen miettiminen (esimerkiksi pitkä kypsennyt uunissa nostaa ruuan hiilijalnjälkeä).

Aiheesta lisää:

MTT:n hiilijalanjälkisivut
Ruokatieto: Puhtaaksi syöty lautasellinen kasvislähiruokaa on kotitalouden ilmastoteko
HS.fi: Hiilijalanjälki kertoo, oletko hyvä ihminen (7.11.2008)