Tarhaaja Paula Keinänen haastattelussa: "Nuoruuden toive omista mehiläisistä toteutui"

Viime vuosina on yhä useammat uuden mehiläistarhaajat olleet naisia, ja myös tarhaajien keski-ikä on laskussa. Yksi tuore tarhaaja on kuopiolainen Paula Keinänen, jonka luona vierailin heinäkuussa.

Keinänen kiinnostui mehiläisistä jo nuorena, mutta omat, ensimmäiset mehiläispesänsä hän hankki vasta viime vuonna. Tavoitteena on kasvattaa tarhausta niin, että siitä tulisi sivuansio ja kesätyö perheen kolmelle lapselle.

Työterveyslääkärinä päätyönään toimiva Keinänen opiskelee nyt myös mehiläistarhaajan ammattitutkintoa. Lääkärikoulutus antaa hyvän pohjan erikoistua mehiläispuolella hieman erikoisempiin osa-alueisiin: Keinästä nimittäin kiinnostaa mehiläisten keinosiemennys (kyllä, luit oikein: mehiläisiäkin voi keinosiementää).

Videolta kuuluu lisää Paula Keinäsen mietteitä  ja näkee, miten Keinänen touhuili pesillä viisivuotiaan tyttärensä kanssa.

Videon lopussa vilahtaa myös vaa'alla varustettu mehiläispesä. Tarhaaja voi näin seurata pesän painon muutosta eli kun paino nousee, niin kertyy hunajasatoa. Useilla tarhaajilla on myös SML:n vaakapesiä, joiden tilannetta voi seurata netin kautta. Vaakapesien avulla saadaan alustavaa tietoa koko maan hunajasadon kehittymisestä. 

Maksa nyt 60 euroa, saat syksyllä 5 kiloa hunajaa

Kuva: Kulta Hunaja

Voiko hunaja- ja mehiläisbisnestä tehdä muuten kuin perinteisellä tavalla eli myymällä hunajaa satokauden jälkeen pakkaus kerrallaan? Nyt myös Suomessa kokeillaan joukkorahoitusmalleja ja mehiläispesien kummitoimintaa. Kuluttajan näkökulmasta rahoitusmallit vastaavat usein hunajan ennakkotilauksia.

Jarkko Korhonen ja Marjut Toivoniemi etsivät tällä hetkellä Mesenaatti-palvelussa ihmisiä, jotka olisivat valmiita tukemaan mehiläistarhausta eli Kulta Hunaja-projektia. Mesenaatti saa esimerkiksi 60 euron sijoitukselleen vastineeksi viiden kilon purkin hunajaa ja tietysti mahdollisuuden seurata Korhosen ja Toivoniemen mehiläisharrastuksen laajenemista.

”Olen kiinnostuneena seurannut erilaisia joukkorahoituskampanjoita, ja päätin kokeilla, voisiko se toimia myös mehiläistarhauksessa”, Korhonen kertoo.

”Minuun ovat vaikutuksen tehneet pienimuotoiset kampanjat, joissa ihmiset toteuttavat itseään ja ovat rehellisiä tekemisestään ja tuotteistaan. Tietysti toiminnalla pitää myös tulla toimeen.”

Hunajantuotannon ohella Korhonen ja Toivoniemi lupaavat kertoa mesenaateille eri tavoin mehiläisharrastuksestaan esimerkiksi Facebook-sivullaan.
”Ihmiset eivät enää nykyisin halua mitään markkinointijargonia, vaan avoimuus ja suoruus ovat tärkeitä”, Korhonen linjaa.

Kaveruksilla on tällä hetkellä kaksi pesää Perniössä metsän keskellä. Tavoitteena on kesän aikana projektin myötä kasvattaa pesämäärää kymmeneen. Pidemmän tähtäimen toiveena on tehdä mehiläisharrastuksesta tulevaisuudessa myös merkittävämpi sivuansio.

”Vielä emme todellakaan ole mehiläisalan ammattilaisia. Mutta erilaiset omavaraisuuteen ja itsetekemiseen liittyvät asiat kiinnostavat minua, ja mehiläiset sopivat siihen hyvin”, Korhonen toteaa neljän tarhausvuoden aikana kertyneen kokemuksen perusteella.

Korhosen ja Toivoniemen hunaja syntyy pääosin horsmasta ja vadelmasta. Lähin, parin kilometrin päässä oleva viljelty pelto, on luomurypsiä.

Kulta Hunaja -projekti Mesenaatissa

• 60 euron panostuksella saa vastineeksi 5 kilon hunajapurkin. Purkki toimitetaan ilmaiseksi Helsinkiin ja Turkuun. Muualla toimitukset postitse ja vastaanottaja maksaa postikulut.
• 120 euron panostuksella saa vastineeksi 10 kilon hunajapurkin. Toimitustavat samat kuin viiden kilon purkille. 

Kuva: Kulta Hunaja

Mehiläisvideo voitti yliopisto-opiskelijoiden kehitysyhteistyöviikon kilpailun

Outi Kimalainen on tehnyt hienon mehiläisten merkityksestä kertovan videon, jolla hän voitti yliopisto-opiskelijoille järjestetyn kehitysyhteistyöviikon videokilpailun.

"Kimalainen toi kilpailutyössään hyvin esille linkin oman alan ja kehitysmaiden välillä, kuten työmahdollisuudet kehitysmaissa, sekä kesymehiläisten yhteyden laajempiin teemoihin, kuten koulutukseen, teknologiaan ja ruokaturvaan.

“Vitsi, ihan upea juttu!” oli ilahtuneen Outi Kimalaisen ensikommentti hänen kuultuaan voitosta.  

“Mehiläiset ovat tärkeitä ruokaturvalle ja kiinnostukseni mesipistiäisiin onkin kasvanut opintojen myötä. Mehiläishoidon opetuksella olisi mahdollista tukea paikallista hyvinvointia sekä kestävää kehitystä. Tämän kaltaisista projekteista on myös aikaisemmin saatu hyviä kokemuksia”, Outi Kimalainen jatkaa."

Video on kuvattu Helsingissä: mukana on Viikin kampusalueen mehiläisiä sekä Kumpulan kasvitieteellistä puutarhaa. Onnittelut Outille ja kiitos myös videosta, sillä onhan tällainen materiaali on hieno tapa jakaa mehiläistietoa.

 

"Osana ylioppilaskuntien ja Suomen ylioppilaskuntien liiton (SYL) yhteistä kehitysyhteistyöviikkoa järjestettiin videokilpailu yliopisto-opiskelijoille. Kilpailun tavoitteena oli kannustaa eri alojen opiskelijoita löytämään linkki oman alansa ja kehityskysymysten välillä ja samalla innostaa heitä kehitysyhteistyön parissa toimimiseen. Kilpailun voittaja saa 500 euroa. Kehitysyhteistyöviikkoa vietetään tällä viikolla 7.-12.10 yhteensä kahdeksassa ylioppilaskunnassa. Teemana on työllisyys ja kehitys".

Päätoimisia ammattitarhaajia on Suomessa noin sata ja muuta tilastotietoa mehiläisalalta

Paljonko suomalainen syö hunajaa? Kuinka monelle mehiläiset ovat työ tai harrastus? Montako mehiläispesää ammattitarhaajalla voi olla?

Usein kysytään erilaisia tilastotietoja mehiläistarhauksesta ja hunajasta. Nyt kokosimme joitakin lukuja ja tilastoja nettisivuillemme.

Tässä muutamia poimintoja:

• Suomen Mehiläishoitajain Liiton jäsenmäärä on nyt noin 2050. Jäsenmäärä oli pitkään laskussa, mutta nyt näyttää tapahtuneen käänne ja jäsenmäärä kasvaa. Liiton jäseninä on yli 70 prosenttia mehiläistarhaajista.  
• Suurimmalla osalle liiton jäsenistä mehiläiset ovat harrastus ja/tai sivutulonlähde.
• Noin sata henkilöä toimii päätoimisena ammattitarhaajana.
• Harrastajatarhaajalla voi olla yksi pesä tai enemmän. Ammattitarhaajan pesämäärä voi nousta yli tuhanteen.
• Hunajaa suomalaiset käyttävät keskimäärin 580 grammaa vuodessa. Määrä on selvästi alle EU:n keskiarvon, joka on 700 grammaa.
• Mehiläispesistä kuolee Suomessa talven aikana noin 10 - 15 prosenttia eri syistä (pesän heikkous, taudit, loiset, eläintuhot jne).
• Pölytys on mehiläistarhauksen arvokkain tuote. Tarhaajien tarjoamat pölytyspalvelut mm. marjan- ja hedelmänviljelijöille ovat kasvussa.

  

Mehiläispesät tarvitsevat yhä useammin suojaa karhuilta



Mehiläisvahakynttilä voi tietysti olla
myös karhumainen.
Kuva: urbanmkr, Flickr

Yksi aihe, jota en ennen mehiläisten parissa työskentelyn aloittamista ollut miettinyt, oli mehiläispesien ja karhujen suhde. Tai siis se, että mehiläispesät saavat yhä useammin kokea karhujen liian ronskin kosketuksen.

Tänä keväänä jo kymmenkunta mehiläistarhaajaa on löytänyt pesiään hajotettuina, kun paikalla on vieraillut kontio. Siinä menee sitten toive kyseisen tarhan kesän sadosta, ja jos karhu on kunnolla riehunut, niin itse pesät voivat olla täysin hajalla.

Suurta petovihaa ei mielestäni ole syytä lietsoa. Etenkin, kun karhujen aiheuttamia tappioita voidaan merkittävästi pienentää asentamalla mehiläistarhojen ympärille sähköaidat.

Karhuvahingot voidaan minimoida sähköaidoilla

Aitaamisen ongelmana on sen kalleus. Aitatarvikepaketti maksaa noin 300 euroa, ja päälle tulevat vielä kustannukset aitojen vaatimista akuista ja käytetystä työajasta. Moiset kulut kirpaisevat kovasti mehiläistarhaajan kukkarossa.

Maa- ja metsätalousministeriö on näissä petoasioissa tukenut jonkin verran niin mehiläistarhaajia kuin muita vastaavia ryhmiä. Määrärahaa on varattu myös aitapaketteihin (eli aitaustarvikkeita ilman virtalähteitä), mutta kyseinen summa on tänä vuonna aivan liian pieni. Itse asiassa se on jo nyt käytetty.

Ennaltaehkäisy on halvempaa kuin petokorvausten maksaminen

Siksi täältä Mehiläishoitajain Liiton suunnalta on lähetetty ministeriöön ehdotus määrärahan nostamisesta kiireellisesti. Aitapaketit ovat kokemusten perusteella kustannustehokkain tapa ehkäistä karhuvahingot. Se on myös sekä karhujen että mehiläisten kannalta hyvä ratkaisu.
Mehiläistarhaajilla on ollut mahdolllisuus hakea myös korvauksia karhutappioista. Halvemmaksi kuitenkin tulisi jakaa määrärahoja ennaltaehkäisyyn. Viime vuoden petovahinkotapauksia kirjattiin tarhoilla 55 kappaletta ja niistä maksettiin 157 000 euroa korvauksia. Tuolla summalla saataisiin yli 500 aitapakettia.

Älykkäät eläimet oppivat hyödyntämään pesät ravinnonlähteinä

Miksi karhuvahingot ovat sitten lisääntyneet? Näyttää siltä, että karhuja on yhä enemmän niillä alueilla, joissa on myös mehiläistarhoja.

Lisäksi karhu on älykäs eläin. Kun se on kerran oppinut, että mehiläistarhoilta voi saada ravintoa, niin miksipä se moisen unohtaisi. Seuraavana kesänä karhu tepastelee samalle paikalle, ja jos mukana on pentuja, niin pennutkin oppivat taidon. Aitojen avulla myös karhujen oppimista voitaisiin vähentää.

Kaikki karhut eivät ole mehiläistarhoille ongelma. Siksi ei myöskään auta se, että summanmutikassa räiskitään karhuja hengiltä.

Karhut eivät ole ainoa ryhmä, joka saattaa pesiä hyödyntää ravinnonsaannissaan. Stadin tarhaajien kummipesiä käsittelevässä blogissa kerrotaan, miten lähipuussa pesivä talitinttipariskunta pitää mehiläispesiä ruokakioskinaan.


Mehiläispölytys on vähintään puoli ruokaa ja vähän Einsteinia

Albert Einsteinin väitetään sanoneen, että jos mehiläiset häviäisivät maapallolta, niin ihmisillekin koittaisi tuho neljässä vuodessa.

Todellisuudessa Einstein ei kuulemma ole moista sanonut, mutta kerrankos sitä kuuluisien älyköiden suuhun pannaan sopivia lauseita.

Samoin kiistellään siitä, miten nopeasti ruoka meiltä oikeasti loppuisi, jos mehiläiset eivät olisi pölyttämässä kasveja. Toki esimerkiksi monet viljat menestyvät tuulipölytyksellä, mutta sen sijaan monet marjat, hedelmät ja vihannekset hyötyvät suuresti, jos niissä pörrää mehiläisiä.

Eli se on totta, että mehiläispölytys on ruokataloudellemme erittäin tärkeää.

Vaikka minä täällä blogissa vouhkaan hunajasta ja muista mehiläistuotteista, niin maailmantaloudellisesti ja ympäristön kannalta hunaja on pikkujuttu verrattuna pölytyksen merkitykseen ja rahalliseen arvoon.

Sen ovat käytännön kautta todenneet niin ammattiviljelijät kuin kotipuutarhurit.

Oma äitinikin sanoi, että silloin aikoinaan esimerkiksi kotimme marjaviljelmät tuottivat parempaa ja laadukkaampaa satoa, koska lähellä oli mehiläispesiä. (Tosin itse en lapsena tätä varmasti suuresti arvostanut, koska esimerkiksi mansikoita sai poimia ihan tarpeeksi joka kesä.)

Mehiläispölytyksen arvo on tutkitusti todistettu

Maatalous-metsätieteellisestä aivan lähiaikoina valmistuva Tuula Lehtonen teki juuri gradunsa mehiläispölytyksen arvosta. Eilen liitosta julkaisimme aiheesta tiedotteen.

Mehiläispölytyksen ansiosta esimerkiksi rypsisato voi nousta neljänneksellä ja omenan sato lähes puolella. Myös mm. mustikan ja puolukan sato lisääntyy, jos läheisyydessä on mehiläispesiä.
Koska pölytyksella on näin suuri merkitys satoon, niin monessa maassa mehiläistarhaajien tarjoamat pölytyspalvelut ovat merkittävä osa tarhaajien toimintaa. Suomessakin kysyntä on kasvanut. Kuuleman mukaan esimerkiksi monilla siirtolapuutarha-alueilla ei todellakaan haluta luopua mehiläispesistä, jos ne on kerran sinne saatu, ja ammattiviljelijätkin arvostavat saatua sadonlisäystä.

Tuula teki gradunsa perusteella aiheesta esitteen (pdf), josta löytää tarkempia tietoja esimerkiksi pölytyksen vaikutuksesta eri kasveihin.

Hunajalla on alhainen hiilijalanjälki

Kuva: Hunajayhtymä

Viime aikoina minulta on pari kertaa kyselty hunajan hiilijalanjäljestä. Hunajayhtymän toimeksiannosta maa- ja elintarviketutkimuskes MTT on laskenut Suomalaisen Kukkaishunajan hiilijalanjäljen ja todennut, että hiilijalanjälki jää alhaiseksi eli elintarvikkeiden mittariston alapäähän.

En ole hiilijalanjälkilaskennan asiantuntija, mutta olen useamman vuoden seurannut aiheen ympärillä käytävää keskustelua. Sen pohjalta siis muutama näkemys aiheeseen.

Yleisesti ottaen kasvipohjaisten tuotteiden hiilijalanjälki on alhaisempi kuin eläinperäisten.

Siksi juustolla ja jauhelihapihveillä on korkea hiilijalanjälki, kun taas leivällä tai härkäpapupyöryköillä alhainen. Vastaavasti pakasteiden hiilijalanjälki on korkeampi kuin tuoretuotteiden tai esimerkiksi kuivaamalla säilöttyjen.

On siis ymmärrettävää, että myös hunajan hiilijalanjälki jää alhaiseksi. Hunajan tuotanto ei vaadi esimerkiksi peltojen muokkausta tai lannoitusta.

Tuotantotavat painavat eniten hiilijalanjäljessä

MTT:n laskelmien mukaan hunajan tuotanto muodostaa selvästi suurimman osan hunajan hiilijalanjäljestä eli 75 prosenttia. Tähän kuuluvat mm. mehiläishoidon vaatimat ajot ja muut toimenpiteet sekä hunajan linkous ja käsittely.

Pakkaaminen on hunajan hiilijalanjäljestä kymmenen prosenttia, itse pakkaus yhdeksän prosenttia ja kuljetukset kuusi prosenttia.

Myös nämä luvut ovat linjassa yleisissä hiilijalanjälkeen liittyvissä elintarvikkeiden luvuissa: se, tuotetaanko ruoka lähellä meitä vai tuhansien kilometrien päässä, on hyvin pieni osa hiilijalanjälkeä. Sen sijaan hunajapurkinkin hiilijalanjälki kasvaa selvästi, jos omalla autolla ajetaan varta vasten ostamaan kyseinen tuote muutaman kilometrin päästä.

Hiilijalanjälki on vain yksi osa ympäristövaikutuksia

Niin kivaa kuin hiilijalanjälkien tutkailu onkin, niin mielestäni hiilijalanjäljissä on omat ongelmansa.

Ensinnäkin yhtenäisten mittareiden ja laskentatapojen muodostaminen on vaikeaa. Hiilijalanjäljen arviointi on huomattavasti vaikeampaa kuin esimerkiksi elintarvikkeen energiasisällön. Hiilijalanjälkeen voi vaikuttaa niin raaka-aineen alkuperämaa kuin satokausi lukuisten muiden tekijöiden ohella.

Hunajankin kohdalla yksittäisen hunajantuottajan toimet vaikuttavat paljon: ajetaanko pesille 30 kilometrin matka autolla vai hoidetaanko pesät lyhyemmän matkan päässä ja välillä vaikka fillaroiden?

Toisekseen hiilijalanjälki on vain yksi elintarvikkeen ympäristövaikutuksista kertova tekijä. Vaikkapa vedenkulutus tai tuotteen kokonaiselinkaaren vaikutukset eivät hiilijalanjäljessä näy.

Esimerkiksi hunajan kohdalla se ei huomioi sitä, että mehiläiset vaikuttavat ratkaisevasti kasvien pölytykseen. Sitä kautta hunajantuotanto tuottaa myös hyötyä.

Yleisillä linjauksilla voi helpoiten pienentää ruokansa hiilijalanjälkeä 

Mitä pidemmälle jalostetusta elintarvikkeesta on kysymys, sitä haastavammaksi hiilijalanjäljen arviointi menee. Usean raaka-aineen sekä jalostusketjujen yhdistelmä on hiilijalanjälkimittareille vaativa homma.

En siis ihmettele, että maailmalta on kuulunut viestejä, joiden perusteella
esimerkiksi kauppaketjut ovat vähentäneet intoaan saada hiilijalanjälkimerkintöjä tuotteisiin. Hiilijalanjälkien arvioinnilla on arvonsa, mutta jokaisen tuotteen merkintöjen sijaan on helpompi antaa yleisiä ohjeita.

Eli siis syömisen kohdalla esimerkiksi kasvipohjaisten tuotteiden lisääminen ja eläinperäisten vähentäminen, ruokajätteen minimointi, riisin vaihtaminen ohraan tai perunaan, kauppamatkojen (minimoi oman auton käyttö) ja ruuan valmistustapojen miettiminen (esimerkiksi pitkä kypsennyt uunissa nostaa ruuan hiilijalnjälkeä).

Aiheesta lisää:

MTT:n hiilijalanjälkisivut
Ruokatieto: Puhtaaksi syöty lautasellinen kasvislähiruokaa on kotitalouden ilmastoteko
HS.fi: Hiilijalanjälki kertoo, oletko hyvä ihminen (7.11.2008)

Osta Innocent-smoothie: adoptoit samalla mehiläisen

Nyt on helppo tukea uusia suomalaisia mehiläisiä. Osta Innocent-smoothie, näppäile koodi kampanjan nettisivuille ja klik: olet adoptoinut mehiläisen!

Suomen Mehiläishoitajain Liitto on siis aloittanut Innocentin kanssa kampanjan, jonka tavoitteena on tukea mehiläisten tekemää tärkeää pölytystyötä. Vastaavaa kampanjointia on harjoitettu jo monessa muussa Euroopan maassa, ja näin on saatu lisää mehiläispesiä.

Eilisestä eli 21. maaliskuuta alkaen jokaisesta ostetusta smoothiesta (iso tölkki tai pieni pullo) adoptoidaan yksi mehiläinen. Kampanjaa voi seurata myös tykkäämällä Innocentin Facebook-sivuista.

Innocentin Adoptoi mehiläinen -sivuilla on paljon tietoa siitä, miksi mehiläiset ovat tärkeitä ympäristöllemme ja miksi Innocent haluaa tukea mehiläisten elämää. Eli ilman mehiläisiä ei saada hedelmiä ja marjoja, ja jos niitä ei ole, niin ei ole smoothietakaan. Eikä tietysti montaa muutakaan ruokaa.

Innocentin lahjoituspesiä on tulossa Helsinkiin paikalle, jossa niitä on mahdollisuus helposti käydä tutkailemassa.

Lauantaina 12. toukokuuta järjestetään myös kaupunkimehiläispäivä yhdessä Innoccentin, SML:n ja Stadin tarhaajat ja hunajafrendit ry:n kanssa. Tällöin adoptoituihin mehiläisiin ja ylipäätään hunajaan ja mehiläistenhoitoon saa tulla tutustumaan kuka tahansa. Tästä tulee lisää tietoa huhtikuussa.

Suomalainen hunaja: ruokaa omasta maasta

Kuva: Ruokatieto

Hyvää Suomesta -merkki on hieman uudistunut: tutun pyöreän joutsenkuvion lisäksi merkkiin liittyy nyt teksti "Ruokaa omasta maasta". Ruokatieto juhlistaa muutosta nyt viestintäkampanjalla:

"28.2. Kalevalan päivänä liput liehuvat suomalaisen kulttuurin kunniaksi. Päivä on enemmän kuin sopiva liputtaa myös suomalaisen ruuan ja ruokakulttuurin puolesta."

Mehiläishoitajain Liiton jäsenet saavat halutessaan käyttöön Hyvää Suomesta -merkin omiin hunajapurkkeihinsa. Siksi monista hunajista voi tarkistaa merkin avulla alkuperämaan.

Mutta kuten jo aiemmin kirjoitin, niin kaupan hyllyn äärellä alkuperä voi hämärtyä. Suomalaiseksi luultu purkki ei sisälläkään suomalaista hunajaa. Siis tarkkana kannattaa olla.

Miksi sitten suomalaista hunajaa kannattaa suosia? Tässä oma listaukseni.

Alkuperän jäljitettävyys

Monista purkeista löytyy tiedot tuottajasta. Jos jokin jää mietityttämään, voi soittaa mehiläishoitajalle ja kysyä lisää. Jos hunajan ostaa esimerkiksi suoraan tuottajalta, niin voi vielä helpommin selvittää, missä pesät sijaitsevat ja miten hunaja valmistetaan.

Laadukas käsittely

Suomessa perushunajan käsittely myyntikuntoon hoidetaan huolella. Tällöin hunajaa ei esimerkiksi kuumenneta niin, että siitä voisivat tuhoutua hyödylliset ainesosat.

Puhdasta hunajaa ja hyvinhoidetut mehiläiset

Suomessa esimerkiksi kasvinsuojelumyrkkyjen käyttö on vähäistä verrattuna moniin maihin. Tällöin hunajaan ei voi kulkeutua samanlaisia jäämiä kuin ehkä jossain toisaalla. Mehiläistarhaukseen on koulutusta, jonka ansiosta hoitajat tietävät luvalliset ja toimivat keinot mm. tautien ehkäisyyn.

Tuki paikalliselle ympäristölle sekä kasvien, marjojen ja hedelmien tuotannolle

Mehiläiset ovat tärkeitä pölyttäjiä. Ilman niitä monien kasvien, marjojen ja hedelmien sato jäisi pienemmäksi. Minusta on mukavaa ajatella, että suomalaisella hunajalla olen tukenut myös suomalaista viljelyä tai luonnonkasvien tilaa.

Mehiläishoitoalan kannattavuuden tukeminen

Mehiläisalalla harva rikastuu, ja monille toiminta on harrastus. Se on kuitenkin tärkeä, pieni ala, jonka soisi menestyvän Suomessa.

Hinta on kohtuullinen

Ymmärrän, että monissa valinnoissamme hinta on ratkaiseva tekijä. Siksi siellä hunajahyllylläkin tuntuu paremmalta tarttua edullisempaan ulkomaiseen hunajaan kuin valita kotimainen. Mutta mielestäni suomalainen hunaja on kohtuuhintaista: Sveitsissä maksoin paikallisesta hunajasta jopa nelinkertaisesti.
Mitä enemmän perehdyn mehiläistenhoidon maailmaan, niin sitä suuremmaksi arvostukseni kasvaa. Mielestäni hyvästä tuotteesta pitää maksaa reilu hinta.

Voiko kotimaisuuteen luottaa?

Joskus kuulee epäilyjä siitä, onko suomalaiseksi väitetty hunaja suomalaista. Tarvittaessa hunajia voidaan tutkituttaa, jolloin hunajan siitepölyt paljastavat, onko se sitä, mitä purkki väittää.

Pistetään näin Kalevalan päivän kunniaksi myös pätkä Kalevalaa tähän loppuun:

"Niin seppo sanoiksi virkki: 'Mehiläinen, mies kepeä!

Tuo simoa siivessäsi, kanna mettä kielessäsi

kuuen kukkasen nenästä, seitsemän on heinän päästä

teräksille tehtäville, rauoille rakettaville!'

Latvialaisterveisiä kera mehiläistuotteiden

Viikonloppuna olin mukana Itämeren alueen mehiläissymposiumissa. Eli siis ruotsalaisten, tanskalaisten, norjalaisten, virolaisten, latvialaisten, liettuailaisten ja tietysti suomalaisten alan ammattilaisten kokoontumisessa.

Tapahtumassa vaihdettiin tietoa mm. eri maiden viimeisistä tutkimuksista ja näkemyksistä. Esimerkiksi varroa, tuo useiden mehiläispesien kuolemien taustalla oleva punkki, oli paljon esillä (lisää perustietoa varroasta voi lukea esim. harrastajatarhaaja Janne Jokisen sivuilta).

Lisäksi kuulimme esitelmiä esimerkiksi pölytyspalveluista, mehiläisten tuottamista terveystuotteista, mehiläiskasvatuksen tehokkuudesta, siitepölystä, Vietnamin ja Nigerian mehiläishoitoprojekteista ja mehiläisyhteiskunnan talviaktiivisuuden mittaamisesta. Myös geenimuuntelu ja sen vaikutusten pohtiminen nousi esiin.

Mehiläistuotteita kaikkiin tilanteisiin

Perjantain ohjelmassa oli mielenkiintoinen vierailu paikalliseen yritykseen, jossa valmistettiin yli 60 erilaista tuotetta: hunajaa, siitepölyvalmisteita, mehiläistarhaajien tarvitsemaa välineistöä. Tähän päälle tulivat vielä erilaiset kynttilät.

Suomalaiset mehiläistuotevalikoimat ovat varsin pieniä tähän kaikkeen verrattuna. Toisaalta ei Suomessa varmasti olisi taloudellisesti järkevää esimerkiksi käsin pakata kapseleihin kuivattua royal jellyä (suomeksi emomaito, kuningatarhyytelö), kuten Riikassa tehtiin.

Eikä näitä erilaisia mehiläistuotteita Suomessa kovin hyvin edes tunneta, vaikka super food -kiinnostus on tietyissä ryhmissä kasvattanut erikoisvalmisteiden kysyntää.

Kaiken kaikkiaan erittäin opettavainen viikonloppu minulle.Virallisen ohjelman lisäksi tietysti esimerkiksi pöytäkeskusteluissa sai tietoa eri maiden mehiläishoitotilanteesta ja esimeriksi hunajan hinnoista.

Alla muutama kuva vierailukohteestamme.

Kuivatun emomaidon pakkausta kapseleihin 

Muottikynttilöiden valmistusta 

Vahalevyt valmistuvat

Mehiläisasuja ommeltiin latvialaisista kankaista 

 Myymälän tuotevalikoimaa

 Pähkinöitä hunajassa

Pitihän minunkin vähän vaatetusta testata... 

 Hunajaa irtomyynnissä

Kynttiläosastolta muutama esimerkki

Moninaisuus on tärkeää myös mehiläisille

Mehiläisiä kuljetetaan nykyisin ympäri maailmaa. Se ei ole välttämättä hyväksi mehiläiskannoille, sillä tarvitsemme paikallisiin olosuhteisiin sopeutuneita mehiläisiä.

Näin totesi tohtori Ralf Büchler Mehiläshoitajain Talvipäivillä. Luonnon monimuotoisuuden merkityksestä puhutaan, mutta helposti unohtuu, miten tärkeää se todella on. Jos maailmassa olisi vain muutama mehiläislaji, niin se heikentäisi selvästi mehiläisten kykyä selvitä erilaisissa ja myös muuttuvissa olosuhteissa.

Perinnöllinen monimuotoisuus on luonnon vastaus vaihteleviin olosuhteisiin. Se on voimavara myös tulevaisuudessa.

Büchler totesi, että Suomeen parhaiten sopeutuvat mehiläiset voidaan jalostaa vain Suomessa. Lisäksi Büchler peräänkuulutti elinvoiman merkityksen entistä parempaa huomioimista jalostuksessa.

Terveysongelmia on hoidettu lääkkeillä, mutta se on luonnolle vierasta, koska luonto hoitaa taudit valinnalla. Lääkinnän ansiosta mehiläiset selviävät hengissä ja tuottavat kuhnureita, joiden perimä ei ole niin elinvoimainen kuin se olisi luonnonvalinnan kautta.

Büchlerin mukaan taudit lisääntyvät varmasti, jos ei jalosteta paremmin tauteja sietäviä kantoja.

Saksalaisen Ralf Büchlerin (oik.) puheenvuoron tulkkasi  Lassi Kauko.

Viestintää hunajasta ilman mehiläiskokemusta

Viikonloppuna olin mukana Jyväskylässä Mehiläishoitajain Talvipäivillä. Opin taas paljon lisää mehiläistenhoidosta ja mikä parasta: juttelin monen alan ammattilaisen tai harrastajan kanssa.

Ehkä yleisin minulle esitetty kysymys käsitteli sitä, millainen on oma kokemukseni mehiläisistä.

Vastaus on yksinkertainen: kokemusta ei ole yhtään.

En ole koskaan esimerkiksi käynyt mehiläispesällä tai lingonnut hunajaa. Onneksi liitossa on muita asiantuntijoita, joilta voin kysyä kaikkea mahdollista mehiläisiin  tai hunajaan liittyen.

Hain tähän tehtävään, koska mielestäni hunaja on mahtava tuote. Suuri osa kuluttajistakin sen tietää, mutta harvempi on tietoinen kaikesta siitä, mitä hunajan tuotantoon liittyy ja miten monipuolisesti hunaja on mahtavaa.

Mitä enemmän luen ja kuuntelen, sitä enemmän arvostukseni mehiläishoitajiin nousee. Kyseessä on osaamista ja myös aikaa vaativaa hommaa.

Lisäksi mehiläistenhoito tuottaa paitsi hunajaa, niin myös kasvien pölytystä, jonka arvo on huikeasti hunajan arvoa suurempi. Näin totesi myös pro gradu -työnsä aiheesta tehnyt Tuula Lehtonen.

"Jos arvostaa omaa hunajaa, siitä saa kunnon hinnan"

Hyväksi mehiläistenhoitajaksi harva tulee yhdessä kesässä. Talvipäivillä Vuoden 2012 mehiläistarhaajana palkitulla kokkolalaisella Soini Koskella on takanaan 30 vuoden kokemus mehiläisten parissa.

Kokemuksen ja alan kehittämisen lisäksi hänestä henki ylpeys omasta tuotteestaan. Ei siis ihme, että Kosken hunaja on saanut parikymmentä vuotta hyllytilaa paikallisessa kaupassa, eikä sitä ole tarvinnut myydä polkuhintaan.

Kuten Soini Koski kertoi:

"Hunajat saa myytyä halvalla nopeasti pois. Kalliimmalla hitaammin, mutta tarvitaan sitä rahaa juhannuksenakin. Minulla kotimyynnissä 450 g purkin hinta on 6 €. Kauppa maksaa 450 g purkista 4,60 € (alv 0%), joten kilohinnaksi tulee 10,22 (alv 0 %). Hyvää hunajaa on turha myydä 3 purkkia 10 eurolla ja 10 purkkia 35 eurolla. Jos arvostaa omaa hunajaa, siitä saa kunnon hinnan. Alennusmyynti on aina alennusmyyntiä, josta on vaikea päästä oikeaan hinnoitteluun."

Vuoden 2012 Mehiläishoitajan tunnustuksen saanut Soini Koski on tehnyt mm. Langstroth-pesäpiirrustuksista kirjan. Langstroth on Suomessa yleisimmin käytetty mehiläispesä. Kuva: Tarja Ollikka

Kimppaostoksena mehiläispesän hunajasaalis?

Olin tänään mukana ProAgrian järjestämässä ruokaketjun päättäjien visiopäivässä. Paikallisuus, avoimuus, vastuullisuus ja vuorovaikutus olivat usein käytettyjä sanoja kuvaamaan vaatimuksia tämän päivän elintarviketuotantoon.

Yhtenä esimerkkinä tällaisesta toiminnasta käytettiin kumppanuusmaataloutta, josta puhui mm. Johanna Mäkelä. Kumppanuustuotannossa kuluttajat esimerkiksi palkkaavat viljelijän, joka hoitaa tuotannon, ja kuluttajat saavat vastineeksi ruokaa, jonka alkuperän varmasti tietävät.

Tämän pohjalta heitin oman loppupuheenvuoroni yhteydessä kommentin, että tätähän voisin lähteä kehittelemään mehiläishoidon parissa.

Hunajapesän sadon voisi kaupata jo ennen kesää esimerkiksi työ- tai kaveriporukalle. He sitoutuisivat maksamaan tietyn kilohinnan. Samalla he varmistaisivat, että saavat hunajaa haluamaltaan tuottajalta ja voisivat tutustua tiiviimmin mehiläistalouteen.

Tuottaja saisi varmat asiakkaat, mikä osaltaan kannustaisi panostamaan hyvään hunajantuotantoon.

Innostuisikohan joku kokeilemaan? Tarvittaisiin siis mehiläistenhoitaja ja vastapuolelle pieni kuluttajaporukka, joka olisi valmis ostamaan noin 50 kiloa hunajaa.

Minun näkökulmastani olisi ainakin hauska seurata, miten tällainen hunajakumppanuus toimisi ja millaisia ajatuksia se mukanaolevissa herättäisi. Ei tämä varmaan suuren mittakaavan toimintaa tule olemaan, mutta ainakin toisi vuorovaikutusta hunajantuottajan ja loppukäyttäjien välille.