maanantai 31. maaliskuuta 2014

Mehiläiset näyttävät selvinneen hyvin talvesta

Kevät on tänä vuonna tullut poikkeuksellisen aikaisin myös mehiläisille. Olen tarhaajilta ohimennen kysellyt, miten talvi näyttää menneen eli ovatko pesät hengissä talven jäljiltä. Lähes kaikki ovat kehuneet, että hyvältä näyttää toistaiseksi.

Yleensä talvitappioiden vuoksi pesistä kuolee Suomessa noin 10 - 15 prosenttia.  Syynä kuolemaan voi olla esimerkiksi pesän heikkous tai emottomuus, loiset, taudit tai sääolosuhteet. Pesiä tuhoavat myös karhut ja tikat.

Keväällä yksi mehiläisten kannalta tärkeä kasvi on paju, josta mehiläiset saavat sekä siitepölyä että mettä. Siksi pajupuskia ei kannata poistaa mehiläispesien läheisyydestä. Mehiläisiä voi havaita myös muilla kevään ensimmäisillä kukilla, kuten leskenlehdillä.

Mehiläistarhauksesta innostuneet ovat täyttäneet kursseja ympäri Suomea. Harrastajia saadaan siis varmasti lisää tänäkin vuonna.

Tosin kaikki eivät ehkä pääse alkuun heti keväällä, sillä myytäviä mehiläispesiä mehiläisineen ei ole tarjolla kysyntää
vastaavaa määrää. Mehiläisiä kun ei noin vain sormia napsauttamalla saa lisää.

Moni innokas pääsee aloittamaan mehiläishoidon vasta kesällä, kun mehiläispesistä voidaan tehdä niin sanottuja jaokkeita. Jaoke tehdään siirtämällä osa vahvasta mehiläisyhteiskunnasta sekä uusi kuningatar uuteen pesälaatikkoon.

Keväisiä mehiläishoidon kuulumisia Joensuusta voi katsella ja kuunnella Yle  Uutisten Itä-Suomen lähetyksestä viime viikolta (alkaa kohdasta 5:15). 

Kimmo Mäkirannan 27. maaliskuuta kuvaamalla videolla mehiäiset tuovat innokkaasti siitepölyä pesään.




perjantai 28. maaliskuuta 2014

Viljelijä, tarvitsevatko kasvisi lisää pölytystä? Katso kartalta pölytyspalvelun tarjoajat

Mehiläisissä on joukkovoimaa pölytykseen.
Kevät etenee kohisten, tuntuu. Ainakin täällä Etelä-Suomessa saa paistatella auringossa jo oikein kunnolla. Toki merituuli nipistelee vielä.

Mehiläisetkin ovat jo lennelleet. Joissakin paikoissa siitepölyä on kerätty jo hyvän aikaa. Pari viikkoa sitten kuulimme konkaritarhaajalta, että siitepölyä on kerätty pesiin aiemmin kuin koskaan tarhaajan uralla. Toivotaan, että kevät etenee mehiläisille otollisena, mutta myös, että kesästä tulee antoisa.

Maataloudessa kesä on tuotannon aikaa ja jo keväällä alkaa kiireet, jotta tuleva sato onnistuisi. Monilla maa- ja puutarhatiloilla kiire alkaa käymään jo päälle kovastikin. Puiden leikkuut, siemenet, lannoitteet.. mitä kaikkea pitääkän ottaa huomioon. Myös mehiläiset! Ne kannattaa muistaa jo nyt, jotta niitä varmasti on kesällä pölyttämässä siellä missä pitääkin. Nyt nimittäin tarkoitan pölytyspalvelua.


Kasvikohtaista eroa pölytyksen tarpeessa

Pölytyspalveluhan on sitä, että mehiläistarhaaja tuo mehiläispesän halutulle alueelle pölyttämään esim. rypsipeltoa, omenatarhaa tai vaikka siirtolapuutarhaa. Viljelijä tai vastaava taas maksaa tarhaajalle korvauksen pesästä ja sen huolenpidosta. Korvauksen määrä riippuu mm. satokasvista, sijainnista ja pesien määrästä. Kasvilaji saattaa vaikuttaa hintaan siksi, että jotkin kasvit tuottavat niukasti mettä hunajaa varten, toisten ollessa hyviä satokasveja. Niukka hunajakasvi näkyy tarhaajan hunajasadossa, jolloin suurempi korvaus on perusteltu. Tarhaajalle kertyy myös mm. ajokilometrejä pesiä hoitaessa.

Mehiläispölytys vaikuttaa eri kasveihin eri tavalla. Tarhaajien ja viljelijöiden kannattaa olla selvillä, kuinka pölytys vaikuttaa milloinkin kyseessä olevaan kasviin. Esimerkiksi öljykasveilla öljypitoisuus ja siementen määrä lisääntyy tehokkaassa hyönteispölytyksessä. Marjoilla ja hedelmillä taas muoto paranee ja koko kasvaa. Mansikalla mehiläiset myös auttavat torjumaan biologisesti mansikan harmaahometta. Tehokas pölytys auttaa kasveja myös tuleentumaan tasaisemmin. Pölytyspalvelu kyllä kannattaa! Tutustu myös SML:n pölytysoppaisiin, sieltä saa lisätietoja kasvikohtaisesti.

Pölytyspalvelua kartalla

Pölytyspalvelutarhaajat ovat nyt kartalla osoitteessa
www.mehilaishoitajat.fi/polytyspalvelu
Tarhaajista saa lisätietoa klikkaamalla punaista palloa.
 
Olemme vihdoinkin saaneet laitettua pölytyspalvelua tarjoavat mehiläistarhaajat kartalle. Kartta on tehty, jotta viljelijöiden olisi helpompaa löytää alueensa mehiläistarhaaja. Mikäli siis tarvitset pölytyspalvelua, klikkaa karttaa ja katso löytyykö läheltäsi mehiläistarhaajaa, jolla on pesiä pölytyspalveluun. Kartta on vielä paikoin tyhjä, ja jos et löydä itsellesi sopivaa tarhaajaa, ota yhteys liittoon niin koitamme löytää avun.

Kartalle lisätään tarhaajia sitä mukaa kun he ilmoittautuvat mukaan. Eli tarhaajat, nyt vauhdilla mukaan, jotta saadaan pölytystä sinne missä pölytystä tarvitaan! :)

Kevätterveisin,
Tuula

Lisätietoja ja materiaalia pölytyspalvelusta: http://www.mehilaishoitajat.fi/polytyspalvelu/ ja tuula.lehtonen@hunaja.net

perjantai 21. maaliskuuta 2014

Norjan Alko kampanjoi mehiläisten puolesta

Norjan Vinmonopolet kampanjoi mehiläisten puolesta yhdessä Norjan mehiläishoitajienliiton kanssa. Kun 18–25-vuotias näyttää henkilöllisyyspaperinsa ilman, että myyjä niitä kysyy, niin Polet lahjoittaa pienen summan mehiläishoidon hyväksi.


Kampanjan tavoitteena on, että nuoret näyttäisivät itse aktiivisemmin henkilöllisyyspapereitaan. Tempauksella pyritään keräämään mehiläisten hyväksi 250 000 Norjan kruunua (noin 30 000 euroa). Norjalaiset uskovat, että nuoret arvostavat mahdollisuutta tukea mehiläisiä ja mehiläisten pölytystyötä.

Polet tekee yhteistyötä Norjan mehiläishoitajien liiton kanssa, jotta varat ohjautuvat paikallisesti käyttöön mahdollisimman hyvin. Liitto käyttää varoja mm. siitepöly- ja mesikasvien lisäämiseen ja maanviljelijöille kohdistettuun tiedottamiseen mehiläiskasveista. Lisäksi liitto panostaa mm. uusien mehiläishoitajien kouluttamiseen.

Polet muistuttaa kampanjatiedotteessaan, että maanviljelys ja ruuantuotanto ovat riippuvaisia mehiläisistä. Esimerkiksi omenat, sipulit, pähkinät, kahvinpavut ja mansikat tarvitsevat hyönteisten pölytystyötä. Ilman mehiläisiä myös lukemattomilla linnulla ja eläimillä olisi edessään synkkä tulevaisuus.

Olisiko vastaava kampanjointi mahdollista Suomessa? 

Alkon yhtiölakimies Jonna Björklund toteaa, ettei vastaavalla kampanjoinnille ole Suomessa suoraa kieltoa esimerkiksi alkoholilainsäädännön vuoksi. Sen sijaan Alko on velvoitettu toimimaan erityisesti alkoholin haittojen vähentämiseksi yhteistyökumppaneiden kautta.

Kovin todennäköistä ei siis ole, että Alko ryhtyisi pelastamaan Suomen mehiläisiä. Mutta sen sijaan monen muun yrityksen toimintaan mehiläisaihe varmasti sopii.

Mehiläisiin kytkeytyvät kampanjat ovat olleet viime vuosina suosittuja. Kesällä esittelin yhdysvaltalaisen Whole Foods -vähittäiskauppaketjun kampanjaa, ja maailma löytyisi varmasti useita muita vastaavia tempauksia. Täällä SML:ssa on viimeksi tehty yritysyhteistyötä pari vuotta sitten Innocent-smoothien kanssa.

Tietysti otamme mielellämme vastaan yhteistyöehdotuksia mehiläisten pelastamiseksi!

tiistai 18. maaliskuuta 2014

Näin minusta tuli trendikäs hunajaviestijä

"Jos viisi vuotta sitten joku kaverini olisi sanonut, että on mennyt töihin jonnekin mehiläisliittoon, niin olisi se tuntunut vähän hassulta. Mutta nykyisin se vaikuttaa tosi hienolta!"

Jotenkin näin kaverini Riikka sanoi minulle perjantaina. Nyökyttelin, sillä enhän itsekään olisi tajunnut esimerkiksi kymmenen vuotta sitten hakeutua hunajan ja mehiläisten pariin.

Saati, että olisin vuosituhannen vaihteessa opiskellut yliopistossa mehiläistenhoitoa. Vaikka siis samaan aikaan suoritin maatalous-metsätieteiden maisterin tutkintoa juuri siinä ainoassa tiedekunnassa, jossa opetetaan mehiläiskursseja.

Totesimme kaverin kanssa, että siivekkäistä tuotantoeläimistä kanat ja mehiläiset ovat nousseet viime vuosina voimakkaasti esiin. Niitä halutaan myös omille takapihoille.*

Molempien suosion kasvuun vaikuttavat monet syyt. Mehiläisten kohdalla iso asia on varmasti se, miten mehiläiset ovat saaneet paljon julkisuutta erityisesti mehiläispesien kuolemiin ja pölytyksen merkitykseen liittyneen uutisoinnin vuoksi. Lisäksi ruokaan, esim. puhtauteen ja tuotantotapoihin, on kohdistunut paljon huomiota. Siitä saa myös hunaja siivunsa. Kaikenlainen itse tekeminen ja kasvattaminen on ollut kovassa nousussa.

Hunajaviestijä työssään: kuvaruutukaappaus videolta,
jota tein hunajasta viime syksynä.
Mikäs tässä siis toimiessa trendikkäänä hunaja- ja mehiläisviestijänä!

Minä aloitin pestin reilut kaksi vuotta sitten. Huomasin silloin Hesarissa työpaikkailmoituksen, jossa minulle ennestään tuntematon Mehiläishoitajain Liitto haki henkilöä toimittajaksi ja kuluttajaneuvojaksi.

Työ vaikutti kuvauksen perusteella mainiolta: saisin tehdä työtä aidosti hyvien asioiden eteen ja käyttää niitä viestinnän taitoja sekä kuluttajuuteen liittyviä näkemyksiä, joita olin ehtinyt hankkia.

Hunajasta olin tosissani innostunut Sveitsissä, jossa mieheni kanssa asuimme puoli vuotta vuonna 2011. Silloin huomasin, miten monin tavoin hunajaa voidaan tuottaa ja markkinoida ja miten mehiläispesät näkyivät maisemassa. Markkinoinnissa meillä suomalaisilla on vielä paljon tekemistä. 

Mehiläishoidosta en siis ennen töiden aloittamista tiennyt juuri mitään. Mutta vähitellen, ja välillä jopa huomaamatta, opin koko ajan lisää. Nyt osaan jo jollain tavalla keskustella vaikkapa varroasta, vaakapesistä, pölytyspalvelusta, talvitappioista, hunajalingoista, neonikotinoideista, propoliksesta ja hunajien rakenteesta.

Tosin tieto lisää tuskaa: mitä enemmän opin, sitä vaativammalta mehiläishoito näyttää. On siis helppo arvostaa heitä, jotka toimivat mehiläistarhaajina ja tuottavat hunajaa sekä muita mehiläistuotteita.

*Kanoilla ja mehiläisillä on muuten paljon yhteistä historiaa näin järjestönäkökulmasta: vuonna 1909 perustettiin Suomen Siipikarjan ja Mehiläishoito Yhdistys. Kanojen ja mehiläisten liitolliset tiet erkanivat lopullisesti vasta 1945.

maanantai 10. maaliskuuta 2014

Currysilakoissa maistuu kookos ja kaaliraaste mehevöityy hunajasta

Arkisista kalaresepteistä omenaiset currysilakat ovat mielestäni yksi parhaista. Eli tämä on siis edullista ja hyvää ruokaa. Tosin valmistusaika on noin tunti, joten varsinaista pikaista kokkausta tämä ei ole.

Lisukkeeksi sopii keitettyjen perunoiden lisäksi kaali-puolukkaraaste. Mielestäni se on todella raikas, kotimaisista aineksista valmistuva salaatti, kun raastaa kaalin hienoksi ja laittaa mukaan hunajaa sekä lorauksen rypsiöljyä.

Eihän tämä mikään
kaunein ruoka-annos ole,
mutta maku on tietysti tärkein.

Omenaiset currysilakat
3 hengelle
  • 0,5 kg silakkafileitä
  • suolaa
  • mustapippuria myllystä
  • (ruohosipulia tai rakuunaa)
  • 1 tlk (200 ml) kookoskermaa
  • 1 omena raastettuna
  • 0,5 - 1 rkl currya
  • 1 tl suolaa
  • 0,5 rkl hunajaa
  • (pinnalle ruohosipulia hienonnettuna)
Lado silakat nahkapuoli alaspäin leikkuulaudalle tai voipaperin päälle. Sirottele fileille suolaa ja rouhi päälle mustapippuria. (Ripottele halutessasi fileille ruohosipulia tai kuivattua rakuunaa).

Kääri fileet rulliksi. Lado ne uunivuokaan. Sekoita kookokerma ja loput ainekset keskenään. Kaada seos fileille.

Kypsennä 200 asteessa noin 45 minuuttia.

Alkuperäinen resepti ET-lehden nettisivuilta.


Kaali-puolukkaraaste (kahdelle)

0,5 dl puolukkasurvosta
0,5 litraa kaalisuikaleita
0,5 rkl hunajaa
tilkka kylmäpuristettua rypsiöljyä

Raasta kaali hienoksi. Sekoita joukkoon puolukkasurvos, pehmeä hunaja ja rypsiöljy. Paina raaste tiiviiksi ja anna mehustua ja makuuntua jääkaapissa.


perjantai 7. maaliskuuta 2014

Raa'asti hunajasta eli hunajan laadusta ja sen tutkimisesta

Kemikaalicocktail-sivuston Noora viesti minulle pari iltaa sitten Facebookissa ja esitti hunajakysymyksiä. Erityisesti häntä mietitytti hunajan kuumentaminen, raakahunajaksi-nimitetty hunaja sekä kennohunaja.

Vastailin ja laittelin linkkejä menemään. Noora julkaisikin pohditun blogitekstin. Mutta haluan nyt tuoda vielä esiin tarkennuksia ja ajatuksia aiheesta.

Pohjana hunajan käsittelyyn ja nimeämiseen toimii hunaja-asetus. Se mm. kertoo seuraavaa: "hunajaa ei saa kuumentaa siinä määrin, että kuumennus tuhoaa, osaksi tai kokonaan, hunajan sisältämät luontaiset entsyymit". Asetus ei määritä mitään ehdotonta lämpötilaa. Se olisikin hieman hölmöä, sillä hunajan laatuun vaikuttaa paitsi lämmitys, niin myös aika.

Laadun kannalta yksi ratkaiseva tekijä on siis se, miten pitkään hunaja on missäkin lämpötilassa ja miten paljon hunajan laatu heikkenee ajan ja lämmön myötä. Esimerkiksi hunajan lisääminen juomakelpoiseksi jäähtyneeseen teehen ei vielä tuhoa kaikkia entsyymejä, kunhan kupillinen juodaan esimerkiksi kymmenessä minuutissa.

Erittäin oleellista on ymmärtää myös se, että hunajat ovat erilaisia riippuen siitä, millaisista kasveista mehiläiset ovat metensä keränneet. Kasvialkuperä vaikuttaa paljon niihin pieniin, merkityksellisiin hunajan sisältöihin.

Toki esimerkiksi pastörointiin vaadittu yli 70 asteen lämpötila on hunajan entsyymeille melkoisen haitallista.

Miksi sitten esimerkiksi isot hunajantuottajat Yhdysvalloissa pastöroivat hunajan? Yhdysvalloistahan raakaruuan ideologiat tulevat, ja sieltä ehkä välillä kopioidaan näkemykset suoraan Suomeen miettimättä, miten erilaista esimerkiksi mehiläistenhoito on täällä. Siksi, että pastöroimalla saadaan kirkasta, juoksevaa hunajaa, jota monet kuluttajat haluavat käyttää. Tälle vastareaktiona Yhdysvalloissa vaaditaan hunajaa, jota ei ole pastöroitu, ja termi "raw honey" on vakiintunut siellä käyttöön.

Mutta Suomessa hunaja-asetus ei tunne termiä "raakahunaja". Näin hunajapurkkiin läiskäisty nimi "raakahunaja" ei vastaa hunaja-asetuksen asettamia nimeämiskäytäntöjä hunajalle. Lingottu ja siivilöity hunaja on yksinkertaisesti hunajaa. Jo asetuksen mukaisesti siis pyritään laadukkaaseen, hellävaroen purkitettuun tuotteeseen.

Asetuksen mukaan hunaja voi olla alkuperänsä ja/tai käsittelynsa myötä myös esimerkiksi kukkaishunajaa, mesikastehunajaa, kennohunajaa, valutettua hunajaa tai lingottua hunajaa. Hunaja voi olla nimeltään myös esimerkiksi kaupunkihunajaa tai metsähunajaa riippuen siitä, missä mehiläispesät ovat sijainneet.

Mehiläishoitajien ajattelussa raakahunaja tuo usein mieleen ensimmäiseksi hunajan, jota mehiläiset eivät ole vielä saaneet valmiiksi. Se ei siis ole "kypsää", eivätkä mehiläiset ole peittäneet sitä vahakennolla. Eli jos kuluttaja kysyy hunajantuottajalta raakahunajaa, voi olla, että hunajantuottaja luulee kyseessä olevan tällaisen hunajan esiasteen. Tätä tuotetta ei voi purkittaa esimerkiksi siksi, että se ei säily laadukkaana.

Mikä sitten olisi ratkaisu siihen, että kuluttaja saisi tietoa hunajan käsittelytavoista ja voisi luottaa siihen, että hunaja on mahdollisimman hellästi lingottua, siivilöityä, pakattua ja varastoitua?

Minä tietysti toivon, että kaikki Suomen hunajantuottajat ovat vastuullisia ja hoitavat hommansa parhaalla mahdollisella tavalla. Tällöin kuluttaja voisi luottaa siihen, että osti hän minkä purkin tahansa, niin laatu on kohdallaan.

Tietysti ajatus on hieman naiivi: vahinkoja sattuu, samoin tietysti joku voi olla tietämätön eikä hallitse kaikkia hunajankäsittelyn niksejä (esim. kaikki mehiläishoitajat eivät kuulu liittomme eivätkä tätä kautta ole hunaja laatuviestintämme parissa, ja hunajan tuotantoon ei ole pakko käydä edes yhtä kurssia). Saattaa joukkoon mahtua toki joku vilpilliselläkin mielellä toimiva, vaikka tällä alalla vilpin rahallisia hyötyjä on vaikea nähdä.

Mutta ne mehiläishoitajat, joita työni puolesta tapaan, ovat omistautuneita tähän harrastukseen tai työhön. He kunnioittavat mehiläisten työtä, joten he haluavat myös tarjota hunajaa eteenpäin sellaisena, kuin se parhaimmillaan on.

Suuri osa mehiläistarhaajista on niin pieniä, että he toimivat varsin yksinkertaisella hunajan linkous- ja pakkaustoiminnoilla, jolloin mitään valtaisaa lämmitysrumbaakaan ei tehdä. Toki esimerkiksi hunajakakun päältä voidaan kuoria vahakerros laitteella, joka hyödyntää lämmitystä (esimerkiksi lämmitetty kuorimaveitsi), mutta tällöin laite on niin lyhyen ajan kosketuksissa itse hunajaan, ettei se vaikuta laatuun.

Uusien hunajatermien tuominen markkinoille todennäköisesti vain hämmentäisi monia kuluttajia. Että jos tuo on "raakahunajaa", niin mitäs tuo toinen on? Vaikka tuotteet siis olisi käsitelty aivan samalla tavalla. Raakahunajaa kaipaavien joukko on äänekäs, mutta ei ehkä kuitenkaan niin suuri.

Mikään ei silti estä hunajantuottajaa kertomasta tuotteensa taustoista
. Purkkiin tai vaikka mukaan liitettävään pieneen lappuun voi mahduttaa pari lausetta kuvaamaan sitä, mistä hunaja on ja miten se on käsitelty, kiteytyykö se kovaksi itsestään vai onko se mekaanisesti (ja ilman lämmitystä) vaivattu pehmeäksi.

Tietysti kuluttaja voi aina ottaa yhteyttä hunajantuottajaan ja kysyä, miten hunaja on käsitelty ja onko sitä esimerkiksi lämmitetty. Hunajaa saatetaan siis lämmittää esimerkiksi silloin, kun kyseessä on nopeasti kennoihin kiteytyvä hunaja. Tällaista hunajaa ei saa lingottua, ellei kennoja lämmitetä 25 - 35 asteeseen. Ja tämä lämmitys ei vielä vaikuta hunaja-asetuksen määrittelemään laatuun.

Onko kuluttajalla keinoja havaita hunajasta, onko sitä kuumennuskäsitelty niin, että laatu on heikentynyt? Mitään täysin varmaa keinoa ei ole. Hunajahan voi olla juoksevaa luontaisesti: kaikki hunajat ovat juoksevia heti linkoamisen jälkeen, ja kiteytymisnopeus riippuu alkuperäkasvista. Useimmat suomalaiset hunajat alkavat kiteytyä suhteellisen nopeasti eli kuukausien kuluessa, mutta erot ovat suuria. Hunajan voi pakastaa juoksevana, ja se on taas sulatuksen jälkeen juoksevaa, ja näin kiteytymisprosessin voi ikään kuin katkaista pakastuksen ajaksi. Mutta jos suomalainen hunaja säilyy yli vuoden täysin juoksevana pakkaamisen jälkeen, niin hunaja joko on harvinaisemmista alkuperäkasveista esimerkiksi Pohjois-Suomesta tai sitten sitä on lämmitetty.

Hunajan laatua kuitenkin seurataan täältä liitostamme käsin. Ostamme ja muutoin hankimme hunajanäytteitä ympäri Suomea. Nämä hunajat arvioidaan sekä aistinvaraisesti että laboratoriossa. Myös näitä erilaisia hunajan laatuun vaikuttavia arvoja määritetään hunaja-asetuksessa.


Tällöin puhutaan esimerkiksi kirjainlyhenteestä HMF (hydroksimetyylifurfuraali). Kyseisen yhdisteen pitoisuus kertoo hunajan tuoreudesta, varastointiolosuhteista ja mahdollisen lämpökäsittelyn vaikutuksesta hunajaan.

Vastalingotussa hunajassa ei ole juuri lainkaan HMF:a, mutta vähitellen kyseinen arvo kohoaa. Lämmitys  vaikuttaa oleellisesti HMF-arvoon. Esimerkiksi kreikkalaisia hunajia käsittelevä artikkeli kertoo muutamien eri lajihunajien HMF-arvoista ja arvojen muutoksista eri lämmitysasteiden jälkeen: lämmittämättömienkin hunajien arvot poikkeavat toisistaan alkuperäkasvin mukaan.
Hietalahden kauppahallissa Helsingissä myytiin
sekä kennohunajaa sekä purkitettua
hunajaa ennen joulua.


Toinen laboratoriossa mitattu tekijä on invertaasi eli sakkaraasi. Se on entsyymi, joka on erittäin herkkä korkeille lämpötiloille. Kyseisen entsyymin aktiivisuus alkaa alentua jo varsin matalissa lämpötiloissa: esimerkiksi 20 asteessa noin 1,5 prosenttia kuukaudessa. Tämän vuoksi hunajaa ei pitäisi varastoida yli 20 asteen lämpötilassa.  Myös invertaasiaktiivisuus vaihtelee alkuperäkasvin mukaan.

Näitä erilaisia mitattavia entsyymejä on muitakin.

Sokkonäytteiden analysoinnilla siis saamme tietoa siitä, mikä on suomalaisen hunajan laatu ja onko hunajaa käsitelty ja varastoitu oikein.

Hunajan laatuun vaikuttavat myös muut seikat. Esimerkiksi kesä 2012 oli poikkeuksellisen sateinen, ja myös hunaja jäi tavallista kosteammaksi. Tällöin laatuvirheeksi nousi tavallista useammin hunajan käyminen. Hunajahan ei varsinaisesti pilaannu ja muutu terveydelle haitalliseksi, mutta esim. käyminen muuttaa hunajan makua ja rakennetta. Hunaja-asetuksen mukaan hunaja ei saa olla käymistilassa.

Tietysti kuluttajan kannalta ongelmallista on se, että hunajien laadut vaihtelevat luontaisen kasvialkuperän sekä hunajan käsittelyn mukaan. Suomessa on käytössä yleisiä hunajapurkkeja (Kuningatarhunaja, Lähihunaja jne.), joihin pakkaavat hyvin erilaiset tuottajat. Tällöin samanlaisessa purkissa ostettu  hunaja ei välttämättä ole aina samanlaista. 

Siksi kannattaa etsiä se oma suosikkihunaja ja katsoa, kuka on tuottaja. Hänenkin hunajansa tosin voi taas seuraavana vuonna olla hieman erilaista, jos esimerkiksi mehiläisten pääsatokasvi on vaihtunut.

Vastaan mielelläni hunajan tuotantoon ja käsittelyyn sekä mehiläishoitoon liittyviin kysymyksiin. Niitä voi laittaa kommenttiosastolle tai sähköpostiini (mari.koistinen(at)hunaja.net) tai esittää Hunajan Facebook-sivun tai Twitter-tilin kautta.