The Wonders -elokuva vie italialaisen hunajantuotannon maailmaan

Espoo Cine -festivaaleilla oli viikko sitten The Wonders -elokuva, joka sijoittuu mehiläistarhauksella elantoaan tienaavan italialaisperheen elämään. Tietysti halusin varata lipun ja käydä ihmettelemässä, miten hunajantuotannon maailma sopii elokuvan tapahtumien kehykseksi. 

Minulta on turha pyytää syvällistä kritiikkiä elokuvasta. Mehiläisiä ja hunajaa oli elokuvassa tarjolla niin runsaasti, että huomioni kiinnittyi paljon muuhun kuin esimerkiksi draaman kaareen tai henkilöhahmojen uskottavuuteen. 

Sen sijaan sain nauttia mm. pesillä työskentelystä, parven kiinniotosta, mehiläisenpistoista, hunajan linkouksesta ja pakkaamisesta sekä torimyynnistä. 

Ongelmia byrokratian ja kasvinsuojeluaineiden kanssa

Moni muukin teema oli tuttu. Tarhaajaperhe tarvitsi rahaa, jotta voisivat uudistaa linkoomo- ja pakkaustilansa uusien määräysten mukaiseksi, sillä esimerkiksi viemäröinti puuttui. 

Yhdessä kohtauksessa pesät olivat hiljentyneet. Syyksi paljastui naapurin omilla pelloillaan käyttämä uusi kasvinsuojeluaine. 

Millaisin silmin tätä elokuvaa olisi sitten katsonut, jos ei olisi tätä mehiläistaustaa ja sitä, suhteellisen vähäistä, tietämystä, jonka olen ehtinyt mehiläisistä hankkia? Ainakin olisin ollut hämmästyneempi kohtauksesta, jossa tyttö päästää suustaan mehiläisen kasvoilleen kulkemaan. Nythän sitä vain hymähti, että helppo homma, kunhan vain nappaa kuhnurin (kuhnurilla ei ole pistintä, joten ei se voi pistääkään). Kasvoilla olevat mehiläiset vilahtavat myös alla olevassa trailerissa. 

Alice Rohrwacherin The Wonders -elokuva voitti Cannesin elokuvajuhlilla toiseksi korkeimman palkinnon. Sitä on Suomessa esitetty tänä vuonna leffafestivaaleilla.

Ohjaaja itse on kasvanut keskellä isänsä mehiläistarhausta Italiassa, joten ei ihme, että mehiläiset ja hunaja saavat niin merkittävän osan elokuvasta.

Kesäinen mehiläismediakatsaus

Mehiläistarhausopiskelua
Rääkkylässä Pohjois-Karjalassa tänä kesänä

Moni tarhaaja on jo lingonnut tämän kesän ensimmäiset hunajat. Myös hunajasadon määrää on arvuuteltu ja arvailtu julkisuudessa, mutta lopullinen tieto siitä saadaan vasta myöhemmin.

Tietysti paikalliset erot ovat suuria: jokin mehiläistarha voi tuottaa reilusti hunajaa, kun taas muutaman kilometrin päässä toisessa tarhassa satoa ei kerry kehuttavasti.

Mehiläiset ovat mitä mainioin kesäinen aihe myös medialle. Tässä muutamia nostoja erilaisista kirjoituksista viime viikoilta.

Mitä tehdä, kun kotipihaan ilmestyy mehiäisparvi (Turun Sanomat 13.7.)

Jutussa kerrotaan mehiläisten parveilusta ja siitä, miten tulisi toimia, jos parvi ilmestyy oman talon nurkille. Mukana on myös video, jossa parvi tiputetaan oksalta talteen.

"Tarvainen painottaa, että mehiläisiä ei saa missään nimessä myrkyttää omin avuin. Kun yksi Raid-pullolla varustautunut ihminen ja kokonainen mehiläisparvi ottavat mittaa toisistaan, ihminen jää hengenvaarallisella tavalla toiseksi.
Eikä kotipihaan ilmestyneisiin mehiläisiin ole edes tarvis suhtautua vihamielisesti. Lentäessään auringon pimentävä ja kovaa ääntä pitävä parvi on ainakin luonnosta kiinnostuneen mielestä komea näky.
– Parvea voi ihastella matkan päästä ja siitä kannattaa ottaa kuvia. Ja sanotaan, että parvi pihassa tuo onnea talolle."

Mehiläiset veivät mansikkatilan luomuun
(Luomua. Ilman muuta. Heinäkuu 2014)

Luomumarjanviljelijälle mehiläiset ovat suureksi hyödyksi. Ne sekä pölyttävät kukkia että vievät kukkiin homeentorjunta-ainetta. 

"Opiskellessaan agroekologiaa Helsingin yliopistossa Keskitalo vakuuttui, että harmaahomettakin on mahdollista torjua luonnonmukaisin menetelmin.
– Professori Heikki Hokkanen esitteli, miten harmaahometta voidaan torjua mehiläisten avulla. Pesien lentolaudoille levitetään mikrobivalmistetta, joka tarttuu mehiläisten jalkoihin. Pölyttäessään mansikan mehiläinen levittää kukkaan myös mikrobin, joka estää harmaahometartunnan."

Pistikö mehiläinen? Näin mehiläistarhaaja välttää myrkytyksen
(Yle Luonto 20.7.)

Jutussa annetaan vinkki mehiläisten, ampiaisen tai kimalaisen piston ensihoitoon. Lisäksi juttu kertoo mesikasveista, mehiläiskesän etenemisestä sekä mehiläistarhaajan mahdollisuuksista vaikuttaa mehiläisten luonteeseen kuningatarmehiläisten valinnoilla.

"Mehiläisten medenkeruukausi alkaa varhain keväällä pajun, leskenlehden ja voikukan kukinnan aikaan. Kautta jatkaa valkoapila, vadelma ja horsma. Juuri horsma on mehiläisten aktiivisuuskauden hyvä mittari."

Hunajaa voi tuottaa myös kaupunkipihassa
(Ilkka 14.6.)

Petteri Helander kertoo oman mehiläistarhauksensa taustoista sekä mehiläisharrastuksesta yleisesti.

"Helander suosittelee kurssia tarhausta suunnitteleville. Kristiinassa kurssi oli keväällä.
Perushankinnat ovat pesän lisäksi hunajalinko, tyhjiä pesälaatikoita ja suojapuku. Kustannukset ovat tuhannen euron luokkaa.
– Tarhaus ei ole vaikeaa, mutta perusasiat pitää oppia. Pesiä pitää seurata viikoittain. Jos yhdyskunta ryhtyy esimerkiksi parveilemaan, se on käytännössä menetetty. Myös punkin torjunta pitää hoitaa joka syksy.
Vaasalaissyntyinen, Ylimarkussa asuva ja Kristiinassa mökkeilevä Helander innostui mehiläisistä kuutisen vuotta sitten.
– Lehdessä oli ilmoitus myytävistä mehiläispesistä. Hankimme muutaman pesän harrastukseksi. Siitä se lähti.

Pörräävät pölyttäjät (Kuopion kaupunginkirjasto)

Luontopedagogi Mari Wikholm valottaa blogitekstissää mehiläisten merkitystä.

"Aamiaispöydästämme puuttuisi mustikkasoppa, jos metsissä ei lentäisi kimalaisia. Ilman mehiläisiä emme söisi omenoita tai päärynöitä emmekä lettuja hunajalla tai vadelmahillolla. Suklaasta saamme kiittää erästä trooppista kärpästä, ja jäisipä moni kahvikuppikin juomatta, jos kahvipensaissa ei pörräisi pölyttäjiä. Ruokapöytämme jäisi siis huomattavasti köyhemmäksi, värittömämmäksi ja mauttomammaksi, sillä hyönteiset pölyttävät useimmat tärkeimmät ruokakasvimme ja lisäksi vielä lukuisia karjalle syötettäviä kasveja." 

- - - -

Nämä ja monet muut linkit olemme jakaneet myös Hunajan Facebook-sivulla sekä Twitter-tilillämme. Tervetuloa seuraamaan myös niitä! Tallennamme erilaisia mehiläis- ja hunajalinkkejä myös Delicious-palveluun.

Hunajasato jää keskimääräistä huonommaksi

Viime viikolla täältä Mehiläishoitajain Liitosta tiedotimme, että hunajaa saadaan tänä vuonna normaalia vähemmän.

Vaihtelut eri puolilla Suomea ovat kuitenkin suuria, joten toiset tarhaajat sentään iloitsevat hyvästä hunajasadoista.

Suurin syyllinen tavallista heikompaan hunajamäärään on se, että tänä vuonna kasvit kukkivat pari viikkoa normaalia aikaisemmin. Mehiläiset sen sijaan elivät normaaliin tahtiin, joten silloin, kun kukinta oli kiivaimmillaan, niin pesissä ei ollut tarpeeksi mehiläisiä keräämässä mettä.

Monet tarhaajat ovat siis nyt purkittaneet hunajaa, joten uutta satoa on jo kaupan. Koska hunajan kokonaismäärä jäi alhaiseksi, niin ensi keväänä kotimaisesta hunajasta on taas pula.

Tässä vielä kesän mittaan tapahtunutta uutisointia hunajasadosta eri puolilta Suomea. Otsikoista huomaa paikkakuntien ja tarhaajien satonäkemyseroja.

Ylöjärven uutiset 21.6.
Sateet kohensivat odotuksia hunajasadosta

Yle Keski-Suomi 25.6.
Mehiläisten kesätyöt loppuvat kohta

Yle Päijät-Häme 5.7.
Mehiläisillä täysi tohina – tänä vuonna saadaan hunajaa

Yle Pohjois-Karjala 8.7.
Hunajasato vielä arvoitus

Yle Savo 10.7.
Kesä hämmensi mehiläiset – hunajan tuotanto ehtyy aikaisin

Keskipohjanmaa 17.7.
Kesän hunajasato jäämässä pieneksi

Yle Keski-Pohjanmaa 18.7.
Huonoin hunajasato miesmuistiin

Yle Lappi 18.7.
Hunajasatoa uhkaa kato

Uutisalasin (Tohmajärvi) 24.7.
Hunajasato pieni tai keskinkertainen

Warkauden lehti 28.7.
Kukat ja mehiläiset eivät kohdanneet

Uusi kuluttajaneuvoja ja toimittaja Tuula esittäytyy

Nyt on minunkin aika esittäytyä, kun täällä toimistolla olen jo muutaman päivän työskennellyt. Eli, olen Tuula Lehtonen ja toimin liiton kuluttajaneuvojana ja toimittajana Marin äitiysloman ajan. Tarkoituksenani on jatkaa Marin jalanjäljissä seuraavan vuoden ajan hoitaen liiton viestintää ja tehden siinä ohessa erilaisia selvityksiä ja vastaillen teidän kysymyksiinne. Pyrin jatkamaan mm. blogin ja Facebookin päivittämistä, toivottavasti yhtä ahkerasti kuin Marikin.

Hieman taustaa itsestäni. Olen alun perin kotoisin Lohjalta, mutta opiskelut toivat minut Helsinkiin kuusi vuotta sitten. Suomen Mehiläishoitajain Liitto tuli minulle tutuksi viimeisen vuoden aikana tehdessäni gradua liiton toimeksiantona. Työn aihe oli mehiläispölytyksen taloudellinen arvo ja sen pohjalta on tehty täälläkin joskus mainittu pölytysesite.

Valmistuin tänä keväänä maa- ja metsätaloustieteiden maisteriksi Helsingin yliopistosta. Kaupunkilainen kun olen, päädyin alalle hiukan sattumalta. Pääaineenani oli kasvintuotannon biologia ja sivuaine viestintä. Jossain vaiheessa opintojani hurahdin ihan täysin mehiläisiin, ja tässä sitä nyt ollaan. Käytännön mehiläishoitoon pääsin tutustumaan Uudenmaan mehiläishoitajien alkeiskurssilla viime vuonna, mutta omaa mehiläispesää minulla ei (vielä) ole.

Seuraavan vuoden aikana hunaja ja mehiläiset tulevat minullekin varmasti entistä tutummiksi. Toivottavasti myös tutustun mahdollisimman moneen teistä! Minuun voikin ottaa yhteyttä kaikenlaisissa hunajaan, mehiläisiin tai liittoon liittyvissä asioissa joko sähköpostitse (tuula.lehtonen(at)hunaja.net) tai 4.6.alkaen puhelimitse numerosta 040 506 3202.

Hyvää kesän alkua toivottaa,

Tuula


Kuvaaja: Outi Kankaanpää



Netti kertoo kuluttajien hunajakokemuksia ja tarjoaa yrittäjille markkinointikanavan

Tammikuun lopulla puhuin Mehiläishoitajain Liiton Talvipäivillä sosiaalisesta mediasta. Mielestäni netti on käyttökelpoinen kanava kaikille, jotka kauppaavat mehiläisiin liittyviä tuotteita kuluttajille. Tietysti osa hunajantuottajista saa tuotoksensa myytyä ilman kummempaa markkinointia, mutta jos kaipaa lisää asiakkaita tai haluaa vahvistaa nykyisiä asiakassuhteita, niin netti voi toimia hyvin.

Eikä verkko ole vain mainosväline, vaan myös tiedonlähde siitä, mitä kuluttajat ajattelevat hunajasta, siitepölytuotteista tai vaikka luomutuotannosta.

Jututin ennen Talvipäiviä puhelimitse Hunajapilvin Pilvi Mansikkaviitaa. Olin tutustunut hänen tapaansa käyttää nettiä (nettisivun ja -kaupan lisäksi mm. Facebook, Twitter, YouTube ja blogi), ja se vaikutti mielestäni toimivalta.

Mansikkaviita vahvisti, että hänelle esimerkiksi Facebook-sivut tuovat sekä myyntiä että näkyvyyttä. Netissä hän voi kertoa tulevat markkinapaikat tai kysellä kiinnostusta uudenlaisiin tuotteisiin.

Esittelin Talvipäivillä myös muutamia googlauksen kautta paljastuneita hunajakommentteja. Suurin osa mehiläistuotteisiin kohdistuvasta verkkokirjoittelusta on myönteistä, mutta joukkoon mahtuu myös negatiivisia kokemuksia.

Näytin esimerkiksi kirjoitusta, jossa henkilö kehui saaneensa mehiläistuotteista apua siitepölyallergiaansa:

"... olen jo viisi kuukautta nappaillut päivittäin orgaanisia bee polleneita eli siitepölyrakeita ruokalusikallisen päivässä ilman oireita ja hunajaakin menee useampi purkki kuussa. Käytän lisäksi ajoittain propolista eli antiseptista mehiläiskittivahaa ihonhoidossa."

Sama henkilö raportoi kirjoituksestaan, että oli saanut tietystä hunajasta iho-oireita. Yleisö kommentoi, että eihän se välttämättä ole juuri tuon hunajantuottajan vika, vaan syynä voi olla se, että käyttäjä on herkistynyt kyseisen hunajan sisältämälle siitepölylle. Totta, mutta eihän se kuluttajan harmia vähennä.

Siis joskus voi olla niin, että itsensä hunaja-allergiseksi luuleva onkin allerginen tietyille siitepölyille, jolloin osa hunajista voisi sopia hänelle.
Ylipäätään hunajavalmisteen avulla tehdyllä siedätyshoidolla voi saada helpotusta myös siitepölyallergiaan, osoitti Etelä-Karjalan Allergia- ja ympäristöinsituutin tutkimus.

Juuri tällaisten seikkojen vuoksi mielestäni on tärkeää, että etenkin laajemmin hunajavalmisteita myyvät joskus tutkailevat, mitä netissä puhutaan. Silloin saa vinkkejä, kuluttajakokemuksia sekä näkemyksiä siihen, mistä kannattaisi kertoa. Kaikki kuluttajat eivät jaa kokemuksiaan nettiin, mutta erityisesti tietty edelläkävijäjoukko on varsin aktiivista.
Minulle, hunajan kuluttajaviestintää tekevälle, kirjoitukset ovat tärkeä lähde hahmotellessani, mistä pitäisi tiedottaa tai kirjoittaa esimerkiksi tänne blogiin.

Joku sanoi, että eihän sitä sitten jää muuta aikaa kuin roikkua netissä. Nooh, googlausta ei tarvitse suorittaa kovin usein (kerran kuukaudessa riittää pienelle tekijälle). Omalle nettisivulle suuntautuvia linkityksiä voi seurata, jos asentaa esim. ilmaisen Google Analytics -ohjelman.

Alussa nettielämä tietysti vie aikaa. Kuten Mansikkaviita totesi, niin ei hänelläkään heti ollut helppoa, vaan kokeilujen ja hetkittäisten tuskailujen kautta homma lähti rullaamaan. Nyt Facebook ei vie kuin muutaman minuutin päivässä. Siihen päälle sitten tulevat muut nettihommat.
Kun netin luonteen ja merkityksen ymmärtää, niin siitä saa hyötyjä, jotka voivat näkyä myös rahallisesti.

Tässä vielä muutama alan toimijan, mukana sekä pienempiä että isompia tekijöitä, Facebook-sivusto (näitä saa vinkata ja linkata lisää: lukijan toiveesta yritän kerätä jossain välissä laajempaa linkkilistaa):

Voi hyvin -hunaja
Kirkkonummen mehiläistuote
Korpiahon hunaja
Hunaja-aitta
Hunajayhtymä
Hunajalaituri
Kiurun hunaja 

Ja tietysti tähän blogiinkin linkittyvä Hunaja-sivusto.
Hunajantuottajat-sivustolta voi yrittää löytää lähimmät tuottajat. Mesimestarin ylläpitämä sivusto ei vielä ole mitenkään kattava, mutta on siellä jo varsin monet yhteystiedot.

Minun esityskalvoni Talvipäiviltä:

Citymehiläiset Kauneus & Terveys -lehdessä: mehiläistenhoito on vastapainoa kiireelle

 Kauneus & Terveys -lehdessä (2/2012, sivut 24 - 27, teksi Karita Sainio) on hieno juttu citymehiläisistä. Juttuun on haastateltu espoolaista Susanna Rahkosta, jonka takapihalla on kaksi mehiläispesää.

"Erittäin hyvää vastapainoa kiireelle", Rahkonen kertoo harrastuksestaan.

Rahkosen pesät tuottavat hunajaa muutaman ämpärillisen vuodessa.

Taustat mehiläistenhoitoon ulottuvat lapsuuteen, sillä Rahkosen isoisä oli mehiläistarhaaja. Muutama vuosi sitten Rahkonen kävi yliopiston mehiläistalouden peruskurssin ja hankki omat pesänsä.

"Mehiläistenhoidossa pääsee tarkkailemaan luonnon kiertokulkua. On humaavaa ajatella, että ilman näiden pikkuotuksien ahkeraa pöyttämistä kasvikunta ei pystyisi elämään."

Kuvan saa klikkaamalla isommaksi

Hunajaa ja sitrushedelmiä talven piristeeksi

Päivän Maaseudun Tulevaisuuden ruokasivuilla oli Viikon vitamiinipommi -ruokavinkkinä appelsiini-raejuustosalaatti: kalvottomia appelsiineja, raejuustoa, pähkinärouhetta ja päälle hunajaa.

Itse olen tällä viikolla parina iltana syönyt yksinkertaisempaa sitrushedelmäversiota. Pidän verigreipeistä, mutta niiden kirpeys vaatii mielestäni hieman makeutta. Lisäksi verigreipin syöminen sellaisenaan, siis kokonaisena, on hiukan hankalaa.

Niinpä olen pilkkonut kuoritun verigreipin pieneen kulhoon ja pistänyt päälle riittävästi hunajaa. Yksinkertaista, piristävää ja maistuu minulle! Maaseudun Tulevaisuuden ohjeen innoittamana taidan ensi kerralla kokeilla lisätä myös rouhittuja pähkinöitä.

Muistathan, että kiteytyneen hunajan saa juoksevaksi entsyymejä tuhoamatta lämpimässä vesihauteessa.

Mikrossa hunajan käsittelyä ei suositella, sillä lämpötila helposti kohoaa liian korkeaksi ja hunajan arvokkaat aineisosat tuhoutuvat.