Mehiläisteko 7: Lue mehiläisiä käsittelevä romaani

Lukeminen on minulle tärkeä harrastus. Olen varmasti myös oppinut todella paljon kaunokirjallisuudesta.

Myös mehiläiset ovat mukana monessa romaanissa. Suomalaisista oleellisin, ja ehkä ainoa, jossa mehiläisillä on merkittävä rooli, on Johanna Sinisalon Enkelten verta.

Sinisalon kirjassa pohditaan paljon mehiläiskatoa. Mehiläiskato on teemana myös viime vuonna suomeksi ilmestyneessä, norjalaisen Maja Lunden Mehiläisten historia -romaanissa.

Mehiläisten sukupuutto on läsnä myös Douglas Couplandin Generation A -kirjassa, jota käsittääkseni ei ole suomennettu. Tämä on vielä omalla lukulistallani.

Suomeksi löytyy myös Sue Monk Kiddin Mehiläisten salaisuudet -romaani.

Ja jos haluaa lukea romaania, jossa todella ollaan mehiläispesässä, niin silloin vaihtoehtona on Laline Paullin The Bees -kirja. Tätäkään ei ole, ainakaan vielä, suomennettu.

Vaikka näissä kirjoissa on paljon oppia mehiläisistä ja mehiläishoidosta, niin usein niissä on myös jonkin verran pieniä virheitä tai kirjailijan ottamia taiteellisia vapauksia. Ihan kaikkea ei siis kannata uskoa, mutta jokainen mehiläisromaani tuo silti hienon välähdyksen pölyttäjien maailmaan.

Tartu siis romaaniin ja lennähdä mehiläisten maailmaan!

- - - -

"Ja sitten", August sanoi, "on tietysti kuningatar seuralaisineen."
"Onko sillä seuralaisia?"
"Onpa hyvinkin, ne ovat kuin seuraneitejä. Ne ruokkivat ja kylvettävät sen, huolehtivat ettei sen ole liian kylmä tai kuuma - mitä milloinkin tarvitaan. Ne ovat aina emon ympärillä hössöttämässä. Olen nähnyt niiden jopa hyväilevän sitä."
August pani kypärän takaisin päähänsä. "Varmasti itsekin tarvitsisin vähän lohdutusta, jos laskisin munia kaiket päivät viikosta toiseen."

Sue Monnk Kidd: Mehiläisten salaisuudet (Bazar 2005)

Sata mehiläistekoa on SML:n 100-vuotisjuhlavuoden kampanja. Sata mehiläistekoa jakaa erilaisia vinkkejä mehiläisten ja muiden pölyttäjien tukemiseen sekä lisää tietoa hunajasta, pölyttäjistä, kasveista ja pölyttäjien merkityksestä ruoantuotannolle. Sata mehiläistekoa julkistetaan Hunajalla höystettyä -blogissa.

Kari Aihisen vinkit: "Käytä hunajaa maustamiseen rohkeasti, mutta maltilla"

Ravintola Savoy on tunnettu paitsi tasokkaasta ruuasta, niin myös siitä, että ravintolan katolla on jo useamman vuoden ajan ollut mehiläisiä. Savoyn mehiläisten hunajaa käytetään tietysti myös ravintolan kokkauksissa.

Keittiöpäällikkö Kari Aihinen, joka tunnetaan myös mm. MTV3:n Kaappaus keittiössä -ohjelmasta, kannustaa käyttämään hunajaa maustamiseen rohkeasti, mutta maltilla. Hänen mielestään ei hunajaa ei kannata ajatella vain makeuttajana, vaan ottaa se osaksi monipuolista ruuanlaittoa.

"Savoyn keittiössä hunaja on mukana todella monissa resepteissä. Hunajan käytölle on vain taivas rajana. Mutta sen verran sanon, että olkaa varovaisia hunajan käytössä. Liikaa sitä ei kannata laittaa", Aihinen toteaa.

"Aloittaa voi vaikka niin, että tiputtaa resepteistä sokerin pois ja laittaa tilalle hunajaa."

Lisää Aihisen mietteitä voi kuunnella videolla, jossa juttelen keittiömestarin kanssa sekä Savoyn hunajaruuista että hunajan käytöstä ylipäätään. Samalla saa vilkaisun Savoyn tiloihin, mehiläisiin ja parvekepuutarhaan.





Aihisen ja Savoyn hunajaisia reseptejä pääsee tutkailemaan ensi elokuussa julkaistavassa hunajakirjassa. Minä teen kirjaan perustietoa mehiläisistä, mehiläistuotteista ja hunajasta, mutta kokkailupuolelle olen siis saanut avuksi todellisia osaajia. Savoyn lisäksi kirja vie esimerkiksi ravintolakoulu Perhon keittiöön.

Kirjan reseptejä odotellessa voi tehdä Aihisen Kaappaus keittiössä -reseptillä kesäaamuihin mainiosti sopivaa tuorepuuroa.

1dl kaurahiutaleita
1dl kaura- tai ohraleseitä
1dl suolaamattomia pähkinöitä (esim. cashew, maapähkinä tai saksanpähkinä)**
3dl marjoja (esim. mansikoita, mustikoita, mustaherukoita, vadelmia)**
1-2 banaania
2-3dl mantelimaitoa**
makeuttamiseen hunajaa oman maun mukaan

Pilko pähkinät, banaanit ja marjat. Sekoita kaikki ainekset keskenään ja laita jääkaappiin tekeytymään vähintään pariksi tunniksi, mielellään yön yli.

**Mantelit sekä monet marjat ja pähkinät tarvitsevat pölyttäjiä sadon tuottamiseksi.

"Kasvot kuin selvä hunaja", sanailee Volter Kilpi

Tunnustan: en ole koskaan edes yrittänyt lukea Volter Kilven klassikkoteosta Alastalon salissa (1933). Mutta nyt, kun teoksen etenemistä ja pitkiä virkkeitä voi seurata Twitterissä, olen huomannut, että myös Kilpi on tykännyt hunajasta. Tai ainakin on mielellään käyttänyt sitä vertauskuvana.

Tosin en ole varma, kuinka moni nykynainen olisi imarreltu, jos hänen kasvojensa kerrottaisiin olevan kuin "selvä hunaja".

Alastalon salissa on  tarjolla hunajaa enemmänkin.

"kuinka kaksi silmäparia, joilla on tie tuttu toisiinsa, kerkiävät nopeasti aivan kuin lennosta sieppaamaan toisiltaan jotakin ja palaamaan muille toimituksilleen takaisin ikäänkuin eivät olisi missään käyneet, vaikka selvästi ovat lastissa ja täysillänsä kuin' messiäinen hunajan pisareen apilaan torvilta persottuaan."

Ja vielä yksi esimerkki saman teoksen hunajasanailusta:

"Minäkin, mies keinutuolilla ja otsalla vako, kuin olisi laki kulmillani ja tuomion vasama ohauksilla, minullakin on mieli kimalaisena ja sykkärä kärsänä hunajan haulla, kun vain on mettä haisteltavana ja kukkasen maljaa torolla karvatukun kömpiä!"

Mitä yhteistä on Tove Janssonilla ja mehiläistarhaajilla?

Ullanlinnankatu 1 -osoitteesta löytyy Tove Janssonin
muistolaatta. Sisäänkäynnin luo oli tuotu runsaasti kukkia
Janssonin satavuotissyntymäpäivänä.

Minä tulen aamuisin töihin helsinkiläisrakennukseen, jonka yläkerroksessa työskenteli vuosikymmeniä Tove Jansson. Eli vastaus otsikon kysymykseen on se, että Mehiläishoitajain Liiton toimisto on samassa talossa kuin Janssonin atelje.

Viikko sitten lauantaina eli 9. elokuuta talon toisen sisäänkäynnin luo oli tuotu paljon kukkia sen kunniaksi, että Janssonin syntymäpäivästä oli kulunut sata vuotta. Epäilemättä myös mehiläiset osaisivat arvostaa tällaista elettä!

Mehiläishoitajat ovat pitäneet toimistoaan pitkään tässä rakennuksessa. Joskus mietin, piipahtiko Jansson koskaan toimistolla kyselemässä mehiläisistä. Onhan hänen monissa piirrustuksissaan myös hienoja ötököitä.

Minulle Muumit eivät koskaan ole olleet tärkeitä. Sen sijaan arvostan Janssonin monialaisuutta kirjoittajana ja kuvataiteilijana sekä bisnestataitajana. Pidän esimerkiksi Janssonin novelleista ja Kesäkirjasta.

Muumit ovat tietysti päätyneet hyvin monenlaisiin tuotteisiin. Toimistoltamme löytyneiden tarrojen perusteella joskus on kaupiteltu myös Muumi-hunajaa.

Kirja-aarteita toissavuosisadalta

Hunajasta ja mehiläisistä riittää kotimaista ja ulkomaista luettavaa.

Mehiläistarhausta oppii parhaiten käytännössä tekemällä, mutta lukeminenkin on loistava keino oppia uutta. Helsingin kaupungin Viikin kirjasto ja Helsingin yliopiston Viikin kampuskirjasto ovat yhdessä koonneet "Mehiläisiä ja hunajaa" -kirjanäyttelyn.

Vaikka olisi jo tutustunut jos minkälaiseen mehiläiskirjaan, näyttelystä löytyy varmasti kaikille aiheesta kiinnostuneille hienoja aarteita. Kirjastojen kätköistä on löytynyt vanhoja, jopa 1800-luvulta olevia mehiläiskirjoja, sekä kertoma- että kaunokirjallisuutena.

Kirjastojen yhteiselle Tietotorille on koottu myös erilaisia uusia ja vanhoja hunajakirjoja. Hunajalla on paljon käyttötapoja ja ominaisuuksia, joita ei tule ajatelleeksi - kannattaakin hakea lisävinkkejä Viikistä. Muun muassa kirja "100 neuvoa hunajan käyttämisestä lääkkeenä ja ravintona sekä 10 neuvoa vahan soveliaisuudesta erilaisiin tarkoituksiin" vuodelta 1912 antaa yhä ajankohtaisia vinkkejä hunajan käytöstä.

Kampuskirjaston vitriineissä on kirjoja 1800-luvulta 1980-luvulle saakka. Suurinta osaa voi lainata näyttelyn päätyttyä, mutta osa vanhoista kirjoista kuuluu kirjaston erikoiskokoelmiin, joita voi käydä tutkimassa vain kirjaston tiloissa.

Materiaalia arkistoista ja vinteiltä

Armi Häkkinen asettamassa tarhaajan hattua esille.
Kaupungin kirjaston järjestäjänä toimi kirjastonhoitaja Heli Kolehmainen.

Näyttelyä kampuskirjaston puolesta koonnut kirjastoamanuenssi Armi Häkkinen on aineistoa etsiessään todellakin uppoutunut mehiläisten maailmaan. Hän kertoo keränneensä vuoden ajan erilaista mehiläisaiheista materiaalia näyttelyä varten. Mehiläis- ja hunajatavaraa vitriineihin on löytynyt niin vintin kätköistä kuin ystäviltä. Kotimaisen hunajan lisäksi näytillä on ulkomaan löytöjä sekä mm. vahakennoja vuodelta 1959 sekä muita mehiläispesän tuotteita.

Häkkinen on aina ollut todellinen mehiläisten - ja hunajan - ystävä. "50-luvulla isotädilläni oli mehiläisiä. Saimme joka syksyn litran lasipurkin täynnä hunajaa", hän kertoo. 

Hunaja maistuikin lapsena erityisen hyvin. "Kerran, kun äiti ei ollut kotona, käytimme siskoni ja serkkuni kanssa melkein kaiken hunajan yhteen hunajakakkuun. Se ihme kyllä onnistui, mutta äiti ei tainnut olla kovin tyytyväinen", Häkkinen muistelee.

Myös Mehiläinen -lehti on lähellä Häkkisen sydäntä. Kotieläinalan lehdet ovat olleet kirjastoissa työskennellessään lähes aina hänen vastuullaan. Kerran Mehiläinen -lehti oli joutumassa jaossa toisaalle. "Huusin täyttä kurkkua, että tästä lehdestä en luovu, en luovu!" Häkkinen nauraa. Lehti on edelleen hänen vastuullaan.

   Suomen vanhin mehiläishoidon oppikirja vuodelta 1818.       

Mehiläisiä ja hunajaa -kirjanäyttely on Helsingin kaupungin Viikin kirjaston ja Helsingin yliopiston Viikin kampuskirjaston yhteisellä Tietotorilla lokakuun loppuun saakka. Osoite: Viikinkaari 11.

Hunajaan liityy monia uskomuksia ympäri maailman

Luin äskettäin Daniel Meenuddin Hunajaa ja tomuja -kirjan. Kirjan tarinoissa liikutaan nyky-Pakistanissa, ja kuten nimen perusteella voi arvata, niin myös hunaja on päässyt mainintoina mukaan.

Esimerkiksi seuraavasti:

"Hedelmätarhan hoitaja lähetti valtavan hunajakennon, joka oli vielä kiinni oksassa, johon se oli kasvanut, se kannettiin hänelle leveällä laudalla hunajaa tihkuen. Maatilojen kanojen ja munien tavoin hunajakin oli maukkainta mitä hän oli koskaan maistanut, siinä oli mehiläisten syömän apilan aromi.
[- - -]
"Tiedätkö miksi sinulle lähetettiin se hunaja?" Murad kysyi aamiaisella, kun Lily ahmi toista rapeaa paahtoleipäviipalettaan nopein pienin näykkäyksin ja nuoli sen jälkeen sormiaan.
"Ehkä minua pidetään liian laihana?"
"Ei, vaan sen on tarkoitus auttaa sinua tulemaan raskaaksi."

Hunajaan liittyy paljon tämänkaltaisia uskomuksia. Niistä on kiinnostavaa lueskella myös osana kirjallisuutta.

Parempi potenssi hunajalla?

Kuten arvata saattaa, niin tietysti seksuaalisuus on ollut yksi hunajan kohde. Jaakko Hämeen-Anttila kertoo Tuhannen ja yhden yön erotiikka -kirjassa, että vahvistavana pidettyä hunajaa on käytetty monissa arabialaisissa potenssiresepteissä.

Hunaja on tietysti lähes aina vaaraton ainesosa. Vaikkei sillä lapsia syntyisi tai potenssi paranisi, niin ei se haitaksikaan ole, ellei kuulu harvinaisiin hunaja-allergian sairastajiin.

Ihan kaikkea ei kannata kokeilla

Mutta sen sijaan mehiläistenpistohoito voi olla vaaraksi. Luin reuman kansanparannustarinoita koonnesta kirjasta (Muurahaiskylpyjä ja kultahoitoja, toim. Katja Pentikäinen), miten eräs Lempi oli päättänyt 60-luvun alussa kokeilla mehiläisten pistosmyrkkyä reumaansa. Kiusaamalla mehiläisiä hän sai ne pistämään itseensä yli kymmenen kertaa.

Kuten voi arvata, tulos ei ollut toivottu. Lempi kärsi melkoisen heikosta olosta "hoitonsa" jälkeen.
Vaikka pistosmyrkkyä käytetään maailmalla tulehdusten hoidossa, niin ei kenenkään tietysti kannata omaehtoisesti testata kyseistä hoitomuotoa.

Nykyaikana netti levittää tehokkaasti kaikenlaisia uskomuksia myös hunajan terveysvaikutuksiin liittyen. Kaikkea ei tietysti kannata sellaisenaan niellä, vaan harjoittaa kuuluisaa lähdekritiikkiä ja myös tervettä järkeä. Hunaja on huipputuote, mutta ei sillä sentään kaikkia vaivoja paranneta.

Johanna Sinisalo: "Mehiläiset ovat esimerkki siitä, mitä emme voi kontrolloida, mutta josta olemme riippuvaisia"

Eilen pääsin Aalto-yliopiston Melliferopolis-seminaarissa kuulemaan kirjailija Johanna Sinisaloa. Hänen teoksessaan Enkelten verta (jonka viime vuoden puolella lukaisin) mehiläiset ovat merkittävässä roolissa.

Sinisalo kertoi heränneensä pölyttäjien merkitykseen mehiläiskuolemien myötä.
"Tarvitsemme myös näitä pieniä olioita, vaikka helposti ajattelemme vain niitä, jotka yleisesti mielletään tuotantoeläimiksi", Sinisalo totesi.

"Mehiläiset ovat esimerkki siitä, mitä emme voi kontrolloida, mutta josta olemme riippuvaisia. Mehiläisten hyötyä ei osata hahmottaa, koska se ei näy meille suoraan."

Sinisalo sanoi, että meidän pitäisi kunnioittaa ekosysteemiämme paremmin, kuin mitä nyt teemme. "Metsään mennään kuin huvipuistoon, eikä ajatella, että mekin olemme osa luontoa."

Kirjoitusprosessi tutustutti mehiläisiin

Johanna Sinisalolla ei ollut ennen kirjan kirjoittamisen aloittamista omakohtaista pohjaa mehiläistarhaukseen. Kirjaprosessi vei hänet paitsi hakemaan tietoa, niin myös tutustumaan mehiläistarhaajiin.

"Mehiläisissä on omat mysteerinsä. Esimerkiksi kommunikointi on kiehtovaa ja monimutkaista toimintaa, eikä sitä vielä täysin ymmärretä."

Enkelten verta -kirjassa on vahvasti mukana mehiläisiin liittyvää mytologiaa.
"Eri kulttuureissa on ollut hämmästyttävän samankaltaisia käsityksiä mehiläisistä. Niitä on pidetty esimerkiksi jumalten viestien välittäjinä, ja mehiläisten on ajateltu kulkevan kahden maailman välillä."

Johanna Sinisalon mukaan mehiläiset voivat opettaa meille paljon.
"Mehiläiset esimerkiksi konkreettisesti näyttävät, miten työ muuttuu joksikin todelliseksi. Mehiläisten toiminta ja työn tulos ovat suoraan kytköksissä toisiinsa."

- - -

Melliferopolis-seminaarissa käsiteltiin myös mm. kaupunkimehiläisiä yleensä, Espoon kaupungin työväenopiston pesää viljelypalstalla ja pistiäisiin koettuja pelkoja.

Melliferopolis-projekti jatkuu tällä viikolla työpajan merkeissä Helsingin Harakkasaaressa. Työpajassa mm. rakennetaan pölyttäjille oma hotelli.

Hunaja sopii odottajille, imettäjille, äideille, isille ja muille yli 1-vuotiaille

Paljastuksia elämästäni: kasvattelen vatsassani jälkeläistä, jonka pitäisi syntyä heinäkuussa.

Olen nyt pari kertaa saanut kysymyksen, voinko syödä hunajaa, kun kerran olen raskaana. Vastaus on, että kyllä saan.

Vaikka raskaana oleville esitellään pitkät listat vältettävistä ruuista, niin onneksi hunaja ei siltä listalta löydy.

Alle yksivuotiaille on hunajassa botulismiriski

Hunaja on siis sallittu kaikille yli 1-vuotiaille ja myös imettäville äideille.
Pienille imeväisille hunajassa on mahdollinen botulismin riski, jonka vuoksi myös hunajapurkeissa on oltava varoitus. Botulismin aiheuttaa Clostridium botulinum -itiö, joka elelee yleisesti maaperässä, vesistöjen pohjalietteessä sekä kalojen ja muiden eläinten suolistossa.

Evira valistaa:

"Alle yksivuotiaat lapset ovat herkimpiä saamaan imeväisbotulismin, koska heidän kehittymätön suolistomikrobisto sekä ruoansulatuskanavansa aikuisia korkeampi pH-arvo mahdollistavat suolistoon päässeiden itiöiden muuttumisen kasvukykyisiksi ja toksiinia muodostaviksi bakteereiksi."

Hunajassa siis voi olla kyseistä itiötä. Mutta ei kannata heti panikoida, jos lapsukainen nuolaisee hunajalusikkaa. Näitä hunajan kautta botulismitartunnan saaneita imeväisikäisiä ei Suomessa ole juuri tavattu vuosikymmenien aikana. Jonkin verran tapauksia tosin löytyy myös Euroopasta, ja ulkomaalaisissa hunajissa riski saattaa olla suurempi.

Clostridium botulinum -bakteerin itiöt tuhoutuvat esimerkiksi 120 asteen kuumennuksessa neljässä minuutissa. Ruuan kuumentaminen 10 minuuttia 80 asteessa pienentää riskiä huomattavasti (lähde). Jos siis tekee esimerkiksi sämpylöitä tai pannukakkua, johon käyttää hunajaa, niin imeväisbotulismista ei tarvitse huolestua.

Usein tartuntalähteenä vakuumipakkaus ja väärä säilytys

Moni muu tuote kuin hunaja on botulismin kannalta riskialttiimpi, mutta silti kyseessä on hyvin harvinainen ruokamyrkytys. Eviran mukaan C. botulinum -bakteerin aiheuttamat ruokamyrkytyksiin on Suomessa viimeisen parinkymmenen vuoden aikana sairastunut kolme henkilöä.

Tartuntalähteinä ovat olleet vakuumipakattu savukala ja mäti, joita on ilmeisesti säilytetty liian lämpimässä, sekä oliviisäilykkeet.


Tuleva Vuoden  mutsi askaroi hunajaetiketit

Näillä näkymin siis jään äitiyslomalle kesäkuun alussa.

Sitten tietysti tavoittelen Vuoden mutsi -arvonimeä!
Kävin eilen kyseisellä nimellä varustetun kirjan julkistuksissa. Luonnollisesti vein kirjan tekijöille Katjalle ja Sadulle sopivaa lisäenergiaa eli hunajaa.

Tein purkkeihin ah-niin-trendikkään kotoilevasti etiketit ihan itse. Nimittäin olin blogista huomannut "Äiti osaa piirtää" -jutun ja päättelin, että tuoreet kirjailijat varmasti osaavat arvostaa huikeaa taiteellista luovuuttani.

Hauska, mutta samalla myös hyödyllinen kirja ja samanniminen blogi ovat kaltaiselleni tulevalle äidille erinomaista luettavaa. Vaikka äitiys ei sujuisi naistenlehtien ja mainosten markkinoimassa ihanuudessa, niin onneksi on kokeneita konkareita, jotka jakavat vinkkinsä.

Hunajainen malja siis kaikille Vuoden mutseille! Ja saa isätkin ottaa!

Lisäys seuraavana päivänä: Katjan blogissa on myös kuvallinen todiste hunajalobbauksestani: Noora oli otollinen kohde, sillä hän on kirjoittanut paljon hunajasta. Alustavasti jo sovittiin, että jutellaan kevään aikana vielä lisää mehiläisjuttuja.

Johanna Sinisalo vie mehiläisten maailmaan

”Mehiläinen odottaa koko talven vertauskuvallisesti koivet ristissä ja ulostaa vasta keväällä, koska oman pesän likaaminen aiheuttaa koko yhdyskunnan tuhon. Tässä olisi ihmisellä oppimista.”

Johanna Sinisalon Enkelten verta -kirjan päähenkilö on mehiläishoitaja Orvo. Tarina alkaa, kun Orvo löytää yhden pesänsä tyhjillään.

Sinisalon teoksen taustalla ovat mehiläiskadot. Tarina sijoittuu jonnekin tulevaisuuteen, ehkä 2020-luvulle. Kirjassa Yhdysvallat kärsii pahasta ruokapulasta, ja syynä on tietysti mehiläisten häviäminen.

Ruokapulaan kytkeytyy myös yksi kirjan teemoista eli eläinten tehotuotanto. Orvon poika Eero mukana eläinaktivistien ryhmässä, ja kirjassa hänen mielipiteensä tulevat julki blogin muodossa.
Kokonaisuudessaan Sinisalo ravistelee ihmisiä miettimään, kuinka ahneesti luontoa ja eläimiä voidaan hyväksikäyttää ilman seurauksia.

Kirjailija tuntuu tehneen huolellisen taustatyön, jonka ansiosta maallikko saa hyvin kirjoitetun näkemyksen mehiläisiin ja niiden elämään. Tosin pientä viilausta alan ammattilaiset kirjasta löytävätkin: mehiläisten kohdalla ei esimerkiksi puhuta yhdyskunnista, kuten Sinisalo kirjoittaa, vaan yhteiskunnista. 

Joidenkin kommenttien mukaan kirjan uskottavuutta rapauttaa se, että mehiläiskadoille on jo löytynyt päteviä syitä. Itse ajattelen niin, että eihän sitä voi tietää, jos mehiläisten joukkokuolemat syystä tai toisesta taas lisääntyvät.

Itseäni ilahduttivat esimerkiksi viittaukset mytologioihin, joissa mehiläisillä on tärkeä roolinsa.

Sinisalo  ei tosin tälläkään kertaa tarjoa kepeää ja iloista luettavaa, vaan synkempää tulevaisuudenkuvaa. Sinisaloa aiemmin lukeneet tietysti osaavat odottaa myös scifi-viitteitä.
Vangitseva ja kiehtova kirja, jossa etiikka ja ekologia ovat vahvasti esillä.  

”Pesiä ei ole kuin kymmenkunta; nehän ovat vain harrastus. Nelisensataa kiloa hunajaa vuodessa. Ei siinä tuntipalkoille pääse.”

Sinisalo, Johanna. 2011. Enkelten verta. Kustannusosakeyhtiö Teos. Kirjan kuva: Teos