Parasta hunajaa ja hunajanekkuja

Lukuisina vuosina erinomaisesti Suomen paras hunaja -kisassa
menestynyt Aappo Valo myy hunajiaan eri tapahtumissa.
Tämä kuva on viime vuoden Tuomaan
markkinoilta Helsingistä.
Valo on mukana kyseisillä markkinoilla myös
tänä vuonna 4. - 22. joulukuuta.

Viikonloppuna olin taas ison hunajavalikoiman äärellä: mehiläishoitajien Sadonkorjuuseminaarissa olivat yleisön maisteltavina Suomen paras hunaja -kisan ehdokkaat. Jälleen kerran sain ihailla, miten erilaisia hunajia myös Suomessa voidaan tuottaa. Väritkin vaihtelivat aivan tummasta hennon vaaleaan.

Kisan voiton vei Aappo Valo Lapin puolukkahunajalla. Hän on itse asiassa voittanut tämän Suomen Paras Hunaja -tittelin viimeisen viidentoista vuoden aikana useammin kuin kukaan muu eli Aappolla on voitot peräti viideltä vuodelta (2000, 2005, 2009, 2012, 2015). Lisäksi Aappon hunajat ovat usein pärjänneet erinomaisesti esimerkiksi lajihunajien sarjassa. 

Kisasta ja sen tuloksista saa lisätietoja SML:n tiedotteesta.

Herkuttelua hunajanekulla

Viikonlopun hunajamaistelun lisäksi pääsin tiistaina maistamaan hunajanekkua, kun kävin Stadin tarhaajien tilaisuudessa. Auli Kontinen kertoi tekemistään nekuista eikä touhu kuulostanut aivan yksinkertaiselta, mutta innokkaiden kannattaa tietysti kokeilla ja tehdä nekkuja vaikka joululahjaksi.

Nekkuihin ei ole syytä käyttää Suomen parasta hunajaa, vaan ennemmin vaikka joku kaapin perukoille jäänyt hunajapurkki (olen kuullut, että joillakin voi tällaisia olla).

Nekkujen syöminen on myös oma operaationsa, sillä voipaperi jämähtää tehokkaasti kiinni nekkuun. Auli neuvoi nuolemaan ensin paperin märäksi, jolloin paperi irtoaa vaivatta.

Nekkujen ohje Stadin tarhaajien sivuilta.

Hunajanekut

Leikkaa voipaperista 9×9 cm neliöitä n. 40 kpl. Kierrä neliöt tötteröiksi, taita kärki umpeen. Aseta tötteröt pystyyn esim. juomalaseihin.
Mittaa hunaja, vesi, voi ja omenaviinietikka paksupohjaiseen kattilaan ja keitä tunnin verran koko ajan sekoitellen.
Kun seos on valmista (kylmään veteen pudotettu tippa jähmettyy palloksi), kaada se tötteröihin. Työnnä tikut vähän jäähtyneisiin nekkuihin.

Aulin (taustalla) tekemä hunajanekku sai suuni
makeaksi. Ihan pienille lapsille nekkuja ei kannata antaa,
etenkään, jos lapsen hermot eivät kestä
voipaperin irtinuolemisen ja nekkuimeskelyn vaatimaa aikaa.

• 2 dl hunajaa ja 2 dl sokeria
• 1 dl vettä
• 2 rkl voita
• 1 tl omenaviinietikkaa
• voipaperia
• tikkuja (pieniä jäätelötikkuja tai grillitikun pätkiä)

 

Timjami-hunajakeksit ja muuta mukavaa Ravintolapäivässä

Leena ja minä kahvilan
auringossa.Työasunani
feresi eli karjalainen kansanpuku.

 Viime lauantaina Mehiläishoitajain liiton toimiston sisäpiha muuttui Feel-good Food Cafeksi. Siinä sivussa minä jaoin hunajamielihyvää eli tarjoilin sekä ilmaisia hunajamaistiaisia että timjami-hunajakeksejä.

Tietysti tärkeää oli jutella ihmisten kanssa mehiläisistä ja hunajasta. Maailmalta kantautuneet mehiläiskatouutiset ovat selvästi jääneet monien mieliin. Siksi kerroin esimerkiksi siitä, miten yhdysvaltalainen, pölytyspalvelun myymiseen keskittyvä mehiläisbisnes poikkeaa suomalaisesta hunajantuotannosta. 

Lisäksi selostin, miksi hunajat ovat rakenteeltaan ja maultaan erilaisia. Ja tietysti vastailin kysymyksiin laidasta laitaan.

Vaikka timjami kuulostaa yllättävältä mausteelta hunajakekseissä, niin on se ehdottomasti kokeilemisen väärti. Moni Ravintolapäivän maistelija yllättyi positiivisesti keksien makuyhdistelmästä.

Kahvilan tuotteet myytiin Mehiläishoitajain Liiton
toimiston ikkunasta.

Nämä keksit maistuvat sellaisenaan kahvin tai teen kanssa, mutta sopivat varmasti myös esimerkiksi juustolautaselle.

Timjami-hunajakeksit (n. 30 kpl) 

100 g huoneenlämpöistä voita tai margariinia
0,5 dl sokeria
1 dl kaurahiutaleita
2½ dl vehnäjauhoja
1 tl leivinjauhetta
ripaus suolaa
1 tl kuivattua timjamia*
110 g (n. ¾ dl) hunajaa

Vaahdota voi ja sokeri, lisää kaurahiutaleet. Sekoita keskenään vehnäjauhot, leivinjauhe, suola ja timjami. Lisää seos taikinaan. Lisää hunaja ja sekoita hyvin. Taikina jää murumaiseksi. Muovaa taikinasta käsin pieniä palloja ja paina litteäksi pellille leivinpaperin päälle. Keksit leviävät hieman paistaessa. Paista 200 asteessa noin 8 minuuttia.

Sisäpihalle ilmestyi myös katutaidetta.

*Timjami, kuten myös monet muut tutut yrtit, ovat myös pölyttäjille hyödyllisiä kasveja ja timjami siis myös tarvitsee pölyttäjiä. Esimerkiksi Kreikassa mehiläiset voivat myös valmistaa timjamihunajaa eli kerätä timjamista niin paljon mettä, että siitä syntyy omanlaistaan lajihunajaa.

Ohje hieman muokattu Rakkaudella Kiku -blogin ohjeesta.

Hunaja ei "tuhoudu" lämpimässäkään juomassa

Monen hunajan ystävän mieleen on tarttunut ajatus, että yli 40-asteiseksi lämmennyt eli esimerkiksi teehen sekoitettu hunaja menettäisi välittömästi kaikki hyvät aineensa. Tämä uskomus on kuitenkin väärä, sillä hunajan laatuun vaikuttaa ratkaisevasti lämpötilan lisäksi aika.

Myös hunajan kasvialkuperällä näyttää olevan merkitystä, toteaa dosentti, tutkimusjohtaja Carina Tikkanen-Kaukanen Helsingin yliopiston Ruralia-instituutista. Tikkanen-Kaukasen tutkimusryhmä selvitti yksikukkahunajien antimikrobisista vaikutuksista.

”Lämpökäsittely 68 asteessa 15 minuutin ajan laski joidenkin hunajien aktiivisuutta, mutta ei kaikkien. Erityisen aktiivisten horsma-, tattari- ja kanervahunajien aktiivisuus säilyi myös kuumentamisen jälkeen”, Tikkanen-Kaukanen kertoo.

”Hunajan perinteinen käyttö teessä tai muussa kuumassa juomassa ei näyttäisi vähentävän ainakaan näiden hunajien vaikutusta.”

Hunaja kannattaa lisätä kuppiin juuri ennen juoman nauttimista, jolloin neste ei ole enää kiehuvan kuumaa ja hunaja on lämpimässä nesteessä mahdollisimman lyhyen ajan.

Oikein säilytetty hunaja säilyy vuosia laadukkaana

Hunajiin liittyvää lämmön ja ajan vaikutusta on seurattu monissa tutkimuksissa. Hunajien laadun tarkkailussa mitataan tiettyjen entsyymien määrää.

Hunajan laatu heikkenee erittäin hitaasti esimerkiksi 14 asteen säilytyksessä. Tässä lämpötilassa esimerkiksi normaali kukkaishunaja täyttää hunaja-asetuksen hydroksimetyylifurfuraalin (HMF) vaatimuksen noin kahdeksan vuotta.

Kun lämpötilaa nostetaan 50 asteeseen, säilyvyysaika lyhenee muutamaan päivään. Mutta siis minuuteissa tämäkään arvo ei romahda edes vähän kuumemmassa nesteessä.

Vastaavasti hunajan laatu heikkenee 60 asteessa vuorokaudessa yhtä paljon kuin kolmessa kuukaudessa 30 asteessa. Pitkäaikainen säilytys liian lämpimässä voi siis olla hunajan laadulle selvästi haitallisempaa kuin hunajan käyttö lämpimässä juomassa.

Kotona hunaja kannattaa säilyttää huoneenlämmössä ja kuivassa paikassa. Vaikka jääkaappi on viileä, niin jääkaapin kosteus voi vaikuttaa hunajan laatuun merkittävästi. 

Entsyymeistä, hunajan laadun arvioinnista ja hunajan mahdollisten lämpökäsittelyjen vaikutuksista olen kirjoittanut blogiin aiemminkin.

Hunajien erot löytyvät yhteismaistelun kautta

Unohdin täysin kuvata hunajamaistelun,
mutta onneksi Hanna sentään nappasi
tämän kuvan. Eli erilaisia italialaishunajia
sekä suomalaisia siitepölyrakeita.

Viime lauantaina pyysin kavereita kotiini maistelemaan erilaisia hunajia. Minulla on yleensä aina kotona useampi kotimainen hunaja, jotta voin kiinnostuneille esitellä erilaisten hunajien ulkonäköä, rakennetta ja makua.

Mutta tällä kertaa tehtiin syrjähyppy myös italialaisiin hunajiin.

Sain nimittäin viisi pikkupurkillista lajihunajia läheisestä kahvila-myymälästä, jossa on myynnistä monenlaisia italialaistuotteita. Olen jo pari kertaa jutellut italialaistaustaisen omistajan kanssa hunajasta ja hunajatuotteista sekä Italian mehiläistarhauksesta. Sitten hän vain tyrkkäsi mukaani erän italialaisia lajihunajia.

Italialaishunajat olivat jo ulkoisesti hyvin erilaisia: värit vaihtelivat läpikuultavasta tummaan. Myös hunajien rakenteissa oli eroa. Mukana oli akaasia-, lehmus-, sitrus-, kastanja- ja metsähunajaa (mesikastehunajaa kutsutaan kuulemma eteläisessä Euroopassa yleisesti metsähunajaksi, ja mesikastehunajalta kyseinen hunaja myös vaikutti).

Kotimaisista hunajista esillä oli esimerkiksi tämän vuoden metsäistä luomuhunajaa ja viime vuoden sadoista haltuuni jääneitä, kuten mesikastehunajaa ja voikukkahunajaa.

Tumma hunaja usein myös maultaan vahvaa

Hunajat haisteltiin ja maisteltiin ja mietittiin, mistä tykkää ja mistä ei. Nyrkkisääntönä usein toimii se, että tummat hunajat ovat myös maultaan ja tuoksultaan vahvoja. Vaaleat taas miedompia, joten monet tykkäävät niistä.

Italialaisten joukosta itse pidin eniten sitrushunajasta, sillä siinä oli kiva, erikoinen makuvivahde.
Toki suomalaista, tuoretta hunajaa ei voita mikään! Olen itsekin vielä aloittelija maisteluissa ja hunajien tunnistamisessa, mutta onneksi koko ajan opin lisää.

Hunajapurkkien äärellä virisi tietysti vilkas keskustelu mehiläisistä ja hunajista ja esimerkiksi siitä, mihin käyttöön mikäkin hunaja parhaiten sopisi. Esittelin myös siitepölyä ja propolista.

Jälkikäteen kysyin ystävältäni Hannalta, mitä jäi maistelusta mieleen. Hän totesi, että maistelu oli hauskaa.

"En ole aiemmin edes ajatellut, että eri hunajalaaduissa voisi olla niin selviä makueroja."

Siis suosittelen joskus kokeilemaan hunajamaistelua! Ja saa siihen yhdistää esimerkiksi juustot tai viinit: meillä hunajahetki päätettiin puolisoni valitsemaan, hunajaiseen Tokaji Aszú 4 Puttonyos 2008 -jälkiruokaviiniin. Lisäksi tarjolla on hunajalla makeutettuja porkkana-appelsiinimuffinseja.

Vinkkejä maisteluun:

- Sopiva maisteltavien hunajien määrä on noin viisi. Suuremmasta määrästä menee jo ainakin minulla makuaisti sekaisin.
- Valitse selvästi toisistaan erottuvia hunajia. Kolmea kotimaista perushunajaa voi toki maistella, mutta se ei ole niin kiinnostavaa.
- Kotimaisia ja ulkomaisia lajihunajia voi ostaa isoista ruokakaupoista (esim. Stockmann). Kannattaa kysyä myös luomu- ja lähiruokakaupoista sekä tietysti suoraan hunajantuottajilta.
- Muista myös haistella: tuoksu on tärkeä osa makujakin.
- Aseta tarjolle vettä, jotta suun voi huuhdella hunajien välillä.
- Purkkiin laitetaan yksi lusikka. Lusikan avulla jokainen voi ottaa omiin lusikkaansa pienen hunajamäärän.
- Sallittua on maistella hunajia myös esimerkiksi leivän tai neutraalin makuisen keksin päällä, jos pelkkä hunaja tuntuu liian sokeriselta. Joidenkin mielestä hunajissa on epämieluisa sivumaku, mutta uskon, että miedoimmista hunajista myös heille voisi löytyä makuhermoihin sopivia vaihtoehtoja.

Kesän ensimmäisiä hunajasatoja on päästy jo maistelemaan

Etelä-Suomessa mehiläispesiin on jo kertynyt valmista hunajaa niin, että tarhaajat ovat päässeet maistelemaan ensimmäisiä hunajasatoja.

Koska alkukesän ja keskikesän kukkivat mesikasvit eivät ole samoja, niin myös alkukesän hunaja eroaa loppukesän hunajasta.

Nyt pesistä on siis voinut saada esimerkiksi voikukkahunajaa, jos sää ja luonto ovat olleet suosiollisia. Kari Koivulehto (Hunajakirja 2007, 154) kuvailee voikukkahunajaa tuoksultaan pistäväksi ja maultaan kirpeän raikkaaksi, karamellimaiseksi, vahamaiseksi ja äiteläksi. Voikukkahunja on väriltään keltaista.

Viime vuonna mehiläistarhauksen aloittanut, Lohjan Saukkolassa asuva Jouni Jaakkola kuvailee omaa tuoretta hunajaansa:

"Ohutta, lähes vihertävänkeltaista ja hienoaromista. Se on kerätty pellonpientareilla kasvaneista pajuista ja kesantopeltojen kauneimmista voikukista."

Eikös kuulosta houkuttelevalta! 

Jouni Jaakkola nauttii tänä vuonna ensimmäistä kertaa
omasta alkukesän hunajasta.
Hunaja sai nimekseen Saukkolan Aikainen.
(Kuva: Jouni Jaakkola)