Mirja Priha herkuttelee hunajilla eri puolilta maailmaa

Mirja Priha paitsi käyttää hunajaa joka päivä, niin myös ostaa mielellään erilaisia hunajia niin Suomesta kuin muualta. Pyörämatkailua harrastavalla hunajafanilla on tällä hetkellä kolmisenkymmentä erilaista hunajaa.

Mirja Priha kehittyi hunajan kohtuukäyttäjästä hunajariippuvaiseksi.
”Varsinainen oivallus tapahtui maailmalla matkustellessa. Sama tuote, mutta aina erilainen!”

Priha on jaotellut hunajansa kolmeen eri kategoriaan: arkihunajat, sunnuntaihunajat ja Ei saa koskea -hunajat. Arkihunajaa menee joka aamu esimerkiksi kahvin kanssa.
”Aloitan aamun espressosta, kuumasta maidosta ja hunajasta tehdyllä kahvilla. Käytän hunajaa myös kaikkeen ruuanlaittoon, sillä hunaja tuo hyvin makuja esiin, oli sitten kyse lihasta, kalasta tai kasviksista. Leivonnassa hunaja on tärkeä erityisesti leivissä ja sämpylöissä. Hunajan ja juuston liitto on suorastaan pyhä, siinähän yhdistyvät lehmät ja mehiläiset.”

Hunajaisia reseptejä, kuten hunajajäätelö, päätyy välillä myös Prihan blogiin asti.

Kahvin lisäksi moni muukin juoma maistuu hunajaisena.
”Viime kesänä tein ”yrttilikööriä” eli yhdistin tölkissä oman puutarhan yrttejä, hunajaa ja luomuviinaa.”

Ei saa koskea -hunajat ovat Prihan hyllyssä esimerkiksi niitä, joihin liittyy vahva tunneside.
"Yksi niistä on esimerkiksi italialaisein kummipoikamme Stefanin, 22, viime kesänä tuottama hunaja. Hän sai hunajaa kylmänä ja sateisena kesänä vähän, mutta säästi yhden meille. "
Toinen tällainen tunnehunaja on peräisin Pohjois-Kyprokselta kotoisen olevalta ystävältä. Hunajan on tuottanut ystävän kotikylän opetteja.

Mirja Prihan laaja hunajavalikoima saa uusia
makuja niin omilta matkoilta kuin ystävien lahjoituksena.
Arkihunajan hän ostaa kotimaiselta tuottajalta ämpärissä.

Hunajaisesta urheilujuomasta voimaa fillarointiin

Prihan arjessa pyöräilyllä on tärkeä osa. Siksi hunajainen urheilujuoma, mehiläisenpisto, on fillarilenkkien virkistäjä ja Prihan blogistakin tuttu tuote.

”Käytän hunajaa varmaankin ihan liikaa, mutta selitän sen pyöräilylläni. Niin kauan, kuin jaksan polkea ja mahdun vaatteisiini, en aio siirtyä ruokalusikasta teelusikkaan: hunaja on niin iloinen asia”, Priha nauraa.

Arkihunajaa ämpärissä, eksotiikkaa purkeissa

Mirja Prihalle hunajien alkuperä on todella tärkeää.

”Jos vain mahdollista, ostan hunajan, jonka tuottaja ja tuotantoalue ovat tiedossa. Suuret tasalaatuiset erät, joita kauppa on pullollaan, eivät useinkaan ole mielenkiintoisia. Arkihunajan ostan mieluusti tuottajalta ämpärissä.”

Innokas pyöräilijä Mirja Priha etsii myös
pyörämatkoillaan paikallisia hunajia.
"Hunaja on osa maisemaa ja haluan maistaa sitä."

Priha pitää erityisesti tummista, vahvoista hunajista, kuten tattari-, kanerva-, metsä- ja kastanjahunajista.

”Olen tosin ihmetellyt idän ja lännen eroa tattarihunajissa.”

Kiinnostavia hunajia löytyy ympäri maailmaa. ”Esimerkiksi kotimainen horsmahunaja on uusi löytö. Yllättäviä ovat olleet esimerkiksi avokadohunaja ja Alppien kirsikankukkien hunajat.”

Ulkomaalaisia hunajia Priha hankkii omilla matkoillaan ja saa tuliaisiksi.

”Pyöräilyreissuilla katson aina ympärilleni ja etsin paikallisia hunajia. Koska purkit painavat, niin en kuljeta niitä mukana, vaan postitan ne kotiin. Myös itse vien ulkomaille suomalaista hunajaa.”



Kuvat: Mirja Priha. Prihan kuvia blogin lisäksi myös Flickr-palvelussa.  

 

Vegaanikin saattaa syödä hunajaa

Tämän mehiläispesän kuvasin viime kesänä
luomumansikkapellon laidalla
Pohjois-Karjalassa. Ahkerat
pölyttäjät auttavat tuottamaan runsaamman
ja laadukkaammaan marjasadon.

Lähes kaikki tuttuni ottavat mielellään vastaan hunajaa, jos sitä heille tarjoan. Toki joukossa on joku, joka sanoo saavansa hunajasta allergisia reaktioita. Ja yhden ryhmän suhteen olen tarkkana: vegaaniruokavalioon hunaja ei automaattisesti kuulu, sillä hunaja on eläinperäinen tuote ja vegaanit eivät sellaisia käytä.

Toisaalta kaveripiirin vegaaneista ja myös muualta olen havainnut, että kaikki vegaanit eivät ole hunajan ja muiden mehiläistuotteiden suhteen niin ehdottomia.

Vegaani suosii kotimaista lähihunajaa

Esimerkiksi vegaaniruokaohjeistaan tunnettu Chocochilin Elina kertoo blogissaan:

"Vaikka kutsunkin itseäni vegaaniksi, syön hunajaa. Chocochilin reseptit ovat kuitenkin aina täysin vegaanisia, joten käytän paljon myös agavesiirappia, vaahterasiirappia ja muita vegaanisia makeuttajia. Syön siis hunajaa enimmäkseen makeanhimooni lusikalla suoraan purkista.

Mehiläiset ovat myös ihan äärimmäisen kiinnostavia otuksia, ja elintärkeitä koko ekosysteemin kannalta. Olen viime aikoina tuijottanut suurella mielenkiinnolla myös mehiläisistä kertovia dokumentteja."

Kommenttiosastolla Elina kertoo lisätietona, että hänen käyttämänsä hunaja on kotimaisilta pientuottajilta. Hän voisi itsekin kuvitella pitävänsä mehiläisiä:

"Ostan itse oikeastaan aina pienten tuottajien hunajaa. Vanhempien tutuilla on mehiläisiä ja mun ’arkihunaja’ on sieltä. En itse näe hunajan pienimuotoisessa tuottamisessa mitään ongelmaa – voisinpa hyvin ajatella, että itsekin pistäisin pari mehiläispesää pystyyn jos joskus on oma piha :)

Tämä mun selittely kuulostaa kyllä ihan varmasti hunajan välttelijöiden korviin samalta kuin minun korvaani luomulihan ja -maidon suosiminen. Koen kuitenkin, että on eri asia lainata selkärangattomilta ötököiltä hunajaa verrattuna siihen, että lehmä joutuu poikimaan joka vuosi pitääkseen maidontuotannon käynnissä – ja toki selkärankaisten kipuaistimuksetkin ovat aika erilaiset."

"Mehiläiset ovat aikamoisia vapaita lentäjiä"

Kysyin myös vegaanikavereiltani näkemyksiä hunajan käyttöön Facebookissani. Siellä Elinan kaltainen ajatusmaailma sai kannatusta. Näin totesi Tea:

"Vaikka niitä litistyykin käsittelyssa jonkun verran, niin ne on kyllä muuten aikamoisia vapaita lentajiä. En myöskään koe, että se talviruokakorvike ois niille erityisen paljon huonompi kuin hunaja."

Myöskään Vegaaniliiton nettisivuilla mehiläishoitoa ei täysin lytätä, vaan siellä todetaan mehiläisten pölytystyön tärkeä merkitys.

Tosin Vegaaniliiton kirjoitus hunajantuotannosta sisältää pieniä virheitä ja kaipaisi tarkennuksia. Mutta samaa epätarkkuutta on havaittavissa myös monissa muissa mehiläishoitoa käsittelevissä teksteissä, sillä onhan tämä erikoisalaa, jonka yksityiskohtia on vaikea tietää. Esimerkiksi tuosta Tean mainitsemasta talviruokinnasta voisi kirjoittaa oman juttunsa.

Vaikka osa vegaaneista siis joustaa hunajan ja muiden mehiläistuotteiden, kuten mehiläisvahan, suhteen, niin pari kaveriani ilmoitti kieltäytyvänsä hunajasta vegaaniperiaatteiden mukaisesti.

Faktoja villien tarinoiden sijaan

Yksi vegaanikaverini viestitti, että hän oli nuorempana ollut tiukan linjan kannattaja. Silloin mehiläistarhauksesta oli kuulemma liikkunut melkoisen villejä tarinoita, joille ei ollut totuuspohjaa. Siis tyyliin "käytetään räjäytyksiä, jotta mehiläiset saadaan tuottamaan hunajaa tehokkaammin".

Nyt onneksi mehiläiset ja pölytyksen merkitys ovat näkyneet niin paljon esimerkiksi julkisuudessa, että moni vegaaniksi itseään kutsuva voi tarttua hunajapurkkiin ilman huonoa omaatuntoa.

Mutta  jos vegaani kieltäytyy hunajasta, niin mehiläistarhaajan ei kannata loukkaantua, vaan kysyä perusteita ja keskustella aiheesta. Toisten ruokavalintoja on aina syytä kunnioittaa, vaikka ei olisikaan kaikesta samaa mieltä. Vegaanien näkemyksissä eläinten hyödyntämisen nykytilaan on paljon arvostettavia ajatuksia, joita lihansyöjien olisi syytä kuunnella.

Onko paras hunajapurkki muovia, lasia vai pahvia?

Lasipurkin ja läpinäkyvän muovin ansiosta kuluttaja
näkee, millaista hunajaa hän on ostamassa.
Pienelle erikoishunajalle lasipurkki on
lähes itsestäänselvä valinta: lasi tuo
tuotteeseen arvokkuutta, ja pienessä pakkauksessa
purkin paino ei nouse korkeaksi.

Haluatko hunajasi muovi-, lasi- vai pahvipurkissa? Hunajapakkauksen valinta ei ole tarhaajalle tai kuluttajalle helppoa, sillä jokaisessa pakkausmateriaalissa on hyvät ja huonot puolensa niin pakkaamisen, kuljettamisen, ulkoasun kuin käyttökokemuksen kannalta.

Päätin listata sekä itselleni, muille kuluttajille että hunajantuottajille hunajapakkausten plussia ja miinuksia. Olen miettinyt pohdinnoissani noin 400 - 500 gramman purkkia eli hunajan pakkaamisen peruskokoa.

Lasipurkki

+ useimpien mielestä kaunis, sopii hyvin esille ja esim. lahjaksi
+ mielletään ekologiseksi ja luonnontuotteille "puhtaammaksi" pakkausmateriaaliksi
+ lasin voi kierrättää
+ voi teetättää mieleisensä etiketin
+ runsaasti eri kokoja ja myös malleja, hyvä saatavuus
+ hunajan värin ja rakenteen näkee purkin läpi
- hintava
- voi hajota
- painava
- etiketti on pakko olla erikseen: esimerkiksi valmista Kuningatarhunaja-tölkkiä ei ole lasisena. Muokkaus 30.10: myös lasiseen 500 gramman Kuningatar-purkkiin on etiketti saatavilla. Kiitos Helena S:lle korjauksesta!
- kun purkki on tyhjä, se pitää viedä lasinkeräykseen: osan mielestä tämä on vaivalloista
- epäekologinen, jos lasipurkki käytetään vain kerran (lasin valmistus vie paljon energiaa)


Hunajan hintakyselyssä tänä syksynä eräs tarhaaja kertoi, että tutuille hunajanostajille hänellä on käytössä panttijärjestelmä: kun tuo tyhjän purkin takaisin, saa uuden purkin 0,50 euroa halvemmalla. Tämä voisi toimia monilla muillakin.

Muovipurkki

+ edullinen
+ kevyt
+ myös valmiita hunajapakkauksia: lisää vain tuottajatiedot esim. tarrana
+ monipuolinen valikoima, helppo saatavuus
+ esim. väritön muovipurkki metallikannella on myös varsin tyylikäs
+ läpinäkyvän muovipurkin ansiosta näkee hunajan värin ja rakenteen
+ voi tehdä myös omia etikettejä
lisäys 30.10:
+ läpinäkymätön muovipurkki suojaa valolta: valo voi vaikuttaa pitkässä säilytyksessä hunajan laatuun
+ ennen pakkausta sisäkkäin pinottavat purkit menevät pieneen tilaan ja ovat kevyitä liikutella
- mielletään epäekologiseksi materiaaliksi, ei tue hunajan imagoa
- jos purkki ei ole läpinäkyvä, niin ei näe hunajan väriä yms.
- saattaa hajota
- monien mielestä muovipakkaus "halventaa" hunajaa, ei tunnu hyvältä pakkaukselta esim. lahjana


Pahvi

+ kevyt
+ varsin ekologinen
+ helppo hävittää muun jätteen mukana
- niukka valikoima: pahvisia hunajan pakkaamiseen sopivia purkkeja ei juurikaan myynnissä
- hunajan pakkausvaiheessa ei välttämättä kovin kätevä
- hunajaa ei näe pakkauksen läpi

Mitä tekijöitä sinä arvostat?

Minulle tärkeä tekijä on ennestään tuntemattoman hunajan ostamisessa on se, että näen pakkauksen läpi. En halua ostaa esimerkiksi kerrostunutta tuotetta. Tällöin siis lasipurkki tai läpinäkyvä muovi ovat parhaat.

Toisaalta jos tarvitsen kovemmaksi kiteytynyttä hunajaa tai jonkin tietyn tuottajan tutuksi tullutta pehmeää hunajaa, niin silloin hunajan näkeminen ei ole niin merkityksellistä.Tällöin purkki voi olla vaikka läpinäkymätöntä muovia tai pahvia, koska ne on keveitä materiaaleja, joiden hävittäminen jätteenä on helppoa.

Pakkauksen ulkonäkö vaikuttaa myös mielikuviini hunajasta. Kiva etiketti saa varmemmin tarttumaan purkkiin kuin tylsä ja huomaamaton. 

Hunaja on ekologinen valinta, oli pakkaus mikä hyvänsä

Eri pakkausmateriaalien ympäristöystävällisyyden vertailu ei ole kovin yksinkertaista. Lasi voi voittaa jollakin osa-alueella, muovi toisessa, pahvi kolmannessa.

Ylipäätään elintarvikkeiden kohdalla pakkaukset ovat pieni osa tuotteen kokonaisympäristövaikutuksia. Joten valitsipa hunajan missä tahansa purkissa, niin hankintasi tukee ympäristöä: hunajan tuotanto on esimerkiksi ilmastovaikutuksiltaan vähäistä. Oleellisinta onkin, että mehiläisten pölytystyön kautta hunaja on ympäristölle hyödyllinen tuote.

Onneksi hunajan on hyvin säilyvä elitarvike. Sen ansiosta hävikkiä (joka on merkittävä tekijä elintarvikkeiden ympäristövaikutuksissa) ei juurikaan synny.

Lisätietoja pakkausten ympäristövaikutuksista mm. MTT:n FuturePack -raportista.

Viime vuonna SML järjesti kisan kauneimman hunajapurkin etsimiseksi. Silloin tein myös blogitekstin, johon kokosin kuvia erilaisista hunajapurkeista maailmalta.

Adressi hunajan sokeriveroa vastaan

Jatkanpa vielä hiukan mietteitäni sokeriverosta. Se kun aiheuttaa suurta huolta mehiläistarhaajissa ja myös kuluttajissa. Kuten jo aiemmin kerroin, Valtiovarainministeriön työryhmä suunnittelee sokeriveroa makeille tuotteille niiden kokonaissokeripitoisuuden mukaan. Hedelmät ja hunaja sisältävät sokeria, joten tällä perusteella niillekin lätkähtäisi vero. Sokeriveron valmistelu on nyt saanu lisäaikaa tammikuun loppuun. Viime viikon Hesarissa (HS 8.11.2012) oli juttu, kuinka vaikeaa on määritellä hedelmien ja hunajan rooli verotuksessa. Lehdessä todettiin, että poikkeus verotuksessa näyttää hunajan kohdalla epätodennäköiseltä. Alan minäkin olla aika huolissani - optimismini järkevän päätöksenteon suhteen alkaa karista.

Kulutuskäyttäytymistä on vaikea ohjailla veroilla

Harva mieltää hunajan terveydelle haitalliseksi herkuksi, jota vedetään purkkikaupalla makeannälkään. Jos joku näin tekee, ilmoittautukoon minulle. Eiköhän valtaosa syö karkkeja, sipsejä ja limuja siinä vaiheessa kun on pakko herkutella.

Vuonna 2011 Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskus MTT selvitti, että kulutuskäyttäytymistä on vaikea ohjata vastaavilla sokeri- ja rasvaveroilla. Tulokset antoivat viitteitä siitä, että kuluttajat eivät tee elintarvikkeita ja ruokavaliota koskevia valintojaan rationaalisesti. Itse olenkin hyvin skeptinen tällaisten verojen tuottamaa hyötyä kohtaan. Kun herkkuja halutaan, niitä myös ostetaan. Tästä on esimerkkinä Tanska, jossa on ollut vuoden voimassa maailman ensimmäinen rasvavero. Sen tarkoituksena oli vähentää tanskalaisten herkuttelua. Sen sijaan että mässäily olisi vähentynyt, heikensi vero tanskalaisyritysten kilpailukykyä ja lisäsi valtion hallintokuluja. Nyt Tanska onkin ilmoittanut kumoavansa veron.

Allekirjoita hunajan puolesta

Netissä on adressi hunajan sokeriveroa vastaan. Sen on allekirjoittanut parissa päivässä vajaat 1000 henkilöä. Hunaja on huippuraaka-aine, jota käytetään ruuanlaitossa ja leivonnassa. Se helpottaa flunssaisen oloa. Hillitsee lasten yskää. Mehiläiset pölyttävät sitä tuottaessaan paljon ruokaa sinunkin lautaselle. Eli nyt käykää ihmeessä allekirjoittamassa adressi sivulla http://www.adressit.com/ei_sokeriveroa_hunajalle. Levittäkää tietoa myös eteenpäin.

Suomen paras hunaja on kohta täällä

Jotta tulevaisuuden povaaminen ei kävisi liian synkäksi, tapahtuu onneksi tulevana viikonloppuna hunajarintamalla myös erittäin mukavia asioita. Perjantaina Itä-Suomen yliopistolla Joensuussa järjestetään seminaari hunajan antibakteerisista ominaisuuksista sekä siitepölyn ja propoliksen keruusta ja käsittelystä. Lauantaina vietämme Joensuussa mehiläishoitajien  Sadonkorjuuseminaaria, jossa kuulemme mm. viime kesän hunajasadosta, luonnonmarjojen pölytyksestä ja mehiläishoidosta Venäjän karjalasta. Päivä huipentuu Suomen parhaan hunajan valintaan! Tämä priima voittajahunaja valitaan yleisöäänestyksellä tuottajien omista hunajista. Pysykää siis kuulolla, sillä kerron edellä mainituista asioista lisää loppuviikosta ja viikonlopun aikana.

Uusi kuluttajaneuvoja ja toimittaja Tuula esittäytyy

Nyt on minunkin aika esittäytyä, kun täällä toimistolla olen jo muutaman päivän työskennellyt. Eli, olen Tuula Lehtonen ja toimin liiton kuluttajaneuvojana ja toimittajana Marin äitiysloman ajan. Tarkoituksenani on jatkaa Marin jalanjäljissä seuraavan vuoden ajan hoitaen liiton viestintää ja tehden siinä ohessa erilaisia selvityksiä ja vastaillen teidän kysymyksiinne. Pyrin jatkamaan mm. blogin ja Facebookin päivittämistä, toivottavasti yhtä ahkerasti kuin Marikin.

Hieman taustaa itsestäni. Olen alun perin kotoisin Lohjalta, mutta opiskelut toivat minut Helsinkiin kuusi vuotta sitten. Suomen Mehiläishoitajain Liitto tuli minulle tutuksi viimeisen vuoden aikana tehdessäni gradua liiton toimeksiantona. Työn aihe oli mehiläispölytyksen taloudellinen arvo ja sen pohjalta on tehty täälläkin joskus mainittu pölytysesite.

Valmistuin tänä keväänä maa- ja metsätaloustieteiden maisteriksi Helsingin yliopistosta. Kaupunkilainen kun olen, päädyin alalle hiukan sattumalta. Pääaineenani oli kasvintuotannon biologia ja sivuaine viestintä. Jossain vaiheessa opintojani hurahdin ihan täysin mehiläisiin, ja tässä sitä nyt ollaan. Käytännön mehiläishoitoon pääsin tutustumaan Uudenmaan mehiläishoitajien alkeiskurssilla viime vuonna, mutta omaa mehiläispesää minulla ei (vielä) ole.

Seuraavan vuoden aikana hunaja ja mehiläiset tulevat minullekin varmasti entistä tutummiksi. Toivottavasti myös tutustun mahdollisimman moneen teistä! Minuun voikin ottaa yhteyttä kaikenlaisissa hunajaan, mehiläisiin tai liittoon liittyvissä asioissa joko sähköpostitse (tuula.lehtonen(at)hunaja.net) tai 4.6.alkaen puhelimitse numerosta 040 506 3202.

Hyvää kesän alkua toivottaa,

Tuula


Kuvaaja: Outi Kankaanpää



Luonnon oma antibiootti on Anne Kyyhkysen luottotuote

Hunajaa maun vuoksi ja sairastelun ehkäisyyn, ulkoisesti ihonhoitajana. Siitepölyä puuron päälle, propolistippoja, kennovahaa purukumina ja huulipunakin mehiläisvahapohjaisena.
Kun Anne Kyyhkynen luettelee, miten paljon hän käyttää erilaisia mehiläistuotteita, niin on helppo uskoa, että kokemusta on vuosikymmeniä.

”Olen jo pitkään ollut kiinnostunut mehiläistuotteiden terveysvaikutuksista. Nuorempana minulla oli usein keuhkoputkentulehdusta, jota hoidettiin antibiooteilla. Nyt olen vuosikaudet tehnyt hunajasta, timjamista ja valkosipulista möyskän, jolla ehkäisen sairastumiset, enkä tarvitse lääkekuureja.”

Hunajalla ei ole haittavaikutuksia

Kyyhkysen mukaan hunaja on luonnon oma antibiootti.

Vesi vanhin voitehista, ja hunajaa siihen päälle”,
iloitsee Anne Kyyhkynen. Vesijuoksun jälkeen
Kyyhkynen hoitaa ihoaan saunahunajalla. "

"Lääketeollisuuden antibiootit vievät koko elimistön sekaisin, eivätkä ne bakteereja tuhotessaan katso, onko kyseessä hyvä vai huono bakteeri. Hunajalla ei ole haittavaikutuksia, se vahvistaa immuunijärjestelmää eikä tuhoa hyviä bakteereja. Toki lääkärejä kannattaa kuunnella ja käyttää antibiootteja silloin, kun se on tarpeen”, Kyyhkynen sanoo.

”Kun lapset olivat pieniä, niin poika joskus kysyikin, eikö me koskaan saada oikeita lääkkeitä. Sen verran ahkerasti tein hunajapohjaisia valmisteita”, Kyyhkynen nauraa.

Jokapäiväisessä käytössä on hunajasta, vedestä, suolasta ja sitruunasta tehty juoma. Hunaja maustaa Kyyhkysen teen tai jogurtin sekä monet ruuat. Siitepölyä hän ripottelee puuron päälle.

Kennovahaa Kyyhkynen on pureskellut purukumin tapaan, ja flunssan kolkutellessa nauttinut sokeripalaan uutettuja propolistippoja.

Anne Kyyhkynen on sekä työkseen että omaksi ilokseen paljon vedessä. Hän nimittäin vetää Suomi vesijuoksee -projektia.
”Pulahdusten jälkeen mennään tietysti saunaan ja käytetään hunajaa iholla. Lisäksi hyödynnän hunajapohjaisia shampoita, saippuoita ja voiteita.”
Myös huulipuna on mehiläisvahapohjaista.
”Huulipunaa käyttävät naiset nauttivat kiloittain huulipunaa elämänsä aikana. Ennemmin otan annokseni mehiläisvahapohjalta. Puikkona kyseinen huulipuna on väriltään vihreä, mutta huulilla se muuttuu punaiseksi.”

”Hunajaa ei voi koskaan olla liikaa”

Kyyhkysellä kuluu vuoden aikana kiloittain perushunajaa. Sen lisäksi hän nauttii vielä eri tavoin maustettuja hunajia ja muita mehiläisvalmisteita. Hänen suureriensä hankintapaikkana toimii Huhtasrinteen hunaja.

”Hunajaa ei voi olla koskaan liikaa”, Kyyhkynen naurahtaa.
”Kun ajattelee, millaisen työn mehiläiset ja ihmiset tekevät ja kuinka paljon hunaja auttaa kehoa, niin eihän hunaja ole missään nimessä hintavaa. Lisäksi se vielä maistuu hyvälle.”

Anne Kyyhkysen hunajamöyskä mm. flunssan estoon

”Jos tuntuu, että on tulossa kipeäksi, niin tällä sekoituksella voi ehkäistä taudin puhkeamista. Ei tämä mitään herkkua enää muutaman päivän jälkeen ole, mutta itse en ole tarvinnut antibiootteja sen jälkeen, kun otin tavakseni yrteillä höystetyn hunajamöyskän nauttimisen.”
Möyskä syntyy, kun hunajaan puristetaan valkosipuli ja lisätään reilusti timjamia.

"Ehkä täydellisin maku, mitä luonnosta saa"

Toimittaja Noora Shingler on monet kerrat kehunut hunajaa Kemikaalicocktail-blogissaan.
Esimerkiksi näin:

"Mun mielestä hunaja on ehkä täydellisin maku, mitä luonnosta saa."

Noora käyttää  hunajaa siis sekä maun että terveysvaikutusten vuoksi. Lusikallinen hunajaa menee joka päivä sellaisenaan, ja lisäksi hunaja makeuttaa juomia ja ruokia.

Kun tämän nuoren tehonaisen kanssa tapasimme mehiläispesien äärellä, niin utelin häneltä taustoja hunajakiinnostukseensa. Noora kertoi, että hän on perinyt luottamuksensa hunajaan äidiltään. Hunajan ja valkosipulin yhdistelmä oli takuuvarma flunssanhoitokeino.

"Muutama vuosi sitten jouduin muokkaamaan omaa ruokavaliotani. Sen myötä makeuttajaksi jäi hunaja, kun tajusin, etten tarvitse valkoista sokeria oikeastaan mihinkään", Noora kertoo.

Omaa hunajaa tuotantoon?

Nooralla kiinnostus hunajaan ei kuitenkaan ole jäänyt vain hunajapurkkien hankkimiseen. Lisäksi hän on innostunut mehiläistenhoidosta.

"Tein juttua Yhdysvaltojen suurlähetystön pihassa olevista pesistä, ja siitä jäi kiinnostus. Suvullamme on vanha puutalo Somerolla, ja sinne olisi mahtavaa saada mehiläispesiä", Noora miettii.

Jarmo Korhonen kertoo Noora Shinglerille,
miten hunaja lingotaan.

"Siinä voisi osaltaan auttaa luontoa ja tukea luonnon monimuotoisuutta. Mehiläiset tekevät  hienoa työtä."

Mehiläispesävierailullamme Noora kyselikin Jarmo Korhoselta kaikkea mahdollista luomuhunajasta mehiläiskatoon, hunajan käsittelystä mehiläisten pistoherkkyyteen ja mehiläishoidossa tarvittavasta välineistöstä mehiläisten käyttäytymiseen.

"Nyt minun vain pitää innostaa eläkkeellä oleva isäni mukaan mehiläistenhoitoon", Noora suunnittelee.

Makeannälkään ruisleipää ja hunajaa

Yksi Nooran hunajaisista resepteistä on mysli. Mutta Nooralla on varma resepti myös sen varalle, ettei tummaa suklaata löydy kaapeista makeannälkää taltuttamaan.
"Paahdettua ruisleipää, jonka päälle voita ja hunajaa. Niin hyvää! Voi siihen lisätä vielä banaaniakin."

Mehiläistuotteet kiehtovat Nooraa myös muuten kuin sisäisesti nautittuna: esimerkiksi mehiläisvahalla höystetty huulirasva on suosikkituotteita.
"Pitäisikin kehitellä vaikka hunajaisia kuorintoja", Noora suunnittelee.

- - -

Muistutuksena tähän loppuun kaupunkimehiläispäivä nyt launtaina 12. toukokuuta Töölön takanurkilla (vai lieneekö se oikeasti Meilahtea?) eli Pauligin huvilalla klo 10 - 14. Siellä voi kysellä lisää mehiläisten elämästä ja saa nauttia smoothieta. Sekä tietysti tutkailla mehiläisiä  lasin takaa. Tapahtuma on koko perheelle

Kaupunki on lauantaina täynnä tapahtumia mm. Siivouspäivän myötä, joten toivottavasti sää on hieno!
Lisäys: Uusi Musta on koostanut muitakin kaupungin lauantaisia tapahtumia. Ei kai tässä muuta voi kuin napata fillarin alle ja kaupunkimehiläisten lisäksi tutkailla kirppismeininkejä ja kahviloita.

“Hunaja on tärkeimpiä peruselintarvikkeitani”

Simo Vassisella hunajapurkki hupenee alle kuukaudessa.
Flunssaa hoidellessa kulutus on vielä suurempaa.

Helsinkiläisen Simo Vassisen, 28, hunajasuhde on tiivis mutta hienostelematon.
“Hunaja on minulle peruselintarvike. Käytän sitä ennen kaikkea teehen, jota juon monta kupillista päivässä. Ilman hunajaa tee maistuu oudolta.”

Vassinen ei vertaile eri hunajalaatuja ja -makuja, vaan hän on tyytyväinen oikeastaan mihin tahansa hunajaan.

“Hunaja on jotenkin lämmin tuote, sokeri taas kylmä. Tosin ei hunajaa ja sokeria voi verrata, nehän ovat niin erilaisia tuotteita.”

Hunaja on kiinni luonnossa

Vassisen mielestä hunajassa ja marjoissa on paljon samaa.

“Molemmat ovat kiinni luonnossa. Niissä viehättää tietty ikiaikaisuus ja metsäläisyys.”

Teen lisäksi Vassinen sotkee hunajaa esimerkiksi maustamattomaan jogurttiin.
“Tykkään siitä, kun hunaja ei sekoitu aivan tasaisesti soijamaitoon tai jogurttiin, vaan jää sellaisiksi pieniksi klimpeiksi ja sattumiksi.”

Flunssan parannusjuomaa

Flunssaa parannellessaan Vassinen nauttii sitruunalla, valkosipulilla ja runsaalla hunajalla varustettua juomaa.
“Kipeänä tuntuu siltä, että kroppa haluaa hunajaa, ja sitä kuuntelen. Silloin yksi purkki menee alle viikossa. Mutta en sen suuremmin ole miettinyt hunajan terveysvaikutuksia.”
Normaalisti Vassisella kuluu purkki hunajaa kolmessa-neljässä viikossa. Vuosistasolla hän siis syö hunajaa kiloittain, kun keskivertosuomalaisen hunajakulutus jää reiluun puoleen kiloon.

Ulkomailta on jäänyt mieleen juhlavin hunajakokemus.

“Berliinissä hotelli Adlonissa oli aamiaisbuffetin yhteyteen rakennettu pöytä, jossa oli varmaan viisitoista eri hunajaa ja keskellä valtava kenno. Se oli hieno näky.”

- - -

Tunnetko sinä jonkun mehiläistuotteiden käyttäjän, joka mielestäsi ansaitsisi tulla esitellyksi blogissa? Vinkkaa minulle! mari.koistinen(at)hunaja.net

Suomalainen hunaja: ruokaa omasta maasta

Kuva: Ruokatieto

Hyvää Suomesta -merkki on hieman uudistunut: tutun pyöreän joutsenkuvion lisäksi merkkiin liittyy nyt teksti "Ruokaa omasta maasta". Ruokatieto juhlistaa muutosta nyt viestintäkampanjalla:

"28.2. Kalevalan päivänä liput liehuvat suomalaisen kulttuurin kunniaksi. Päivä on enemmän kuin sopiva liputtaa myös suomalaisen ruuan ja ruokakulttuurin puolesta."

Mehiläishoitajain Liiton jäsenet saavat halutessaan käyttöön Hyvää Suomesta -merkin omiin hunajapurkkeihinsa. Siksi monista hunajista voi tarkistaa merkin avulla alkuperämaan.

Mutta kuten jo aiemmin kirjoitin, niin kaupan hyllyn äärellä alkuperä voi hämärtyä. Suomalaiseksi luultu purkki ei sisälläkään suomalaista hunajaa. Siis tarkkana kannattaa olla.

Miksi sitten suomalaista hunajaa kannattaa suosia? Tässä oma listaukseni.

Alkuperän jäljitettävyys

Monista purkeista löytyy tiedot tuottajasta. Jos jokin jää mietityttämään, voi soittaa mehiläishoitajalle ja kysyä lisää. Jos hunajan ostaa esimerkiksi suoraan tuottajalta, niin voi vielä helpommin selvittää, missä pesät sijaitsevat ja miten hunaja valmistetaan.

Laadukas käsittely

Suomessa perushunajan käsittely myyntikuntoon hoidetaan huolella. Tällöin hunajaa ei esimerkiksi kuumenneta niin, että siitä voisivat tuhoutua hyödylliset ainesosat.

Puhdasta hunajaa ja hyvinhoidetut mehiläiset

Suomessa esimerkiksi kasvinsuojelumyrkkyjen käyttö on vähäistä verrattuna moniin maihin. Tällöin hunajaan ei voi kulkeutua samanlaisia jäämiä kuin ehkä jossain toisaalla. Mehiläistarhaukseen on koulutusta, jonka ansiosta hoitajat tietävät luvalliset ja toimivat keinot mm. tautien ehkäisyyn.

Tuki paikalliselle ympäristölle sekä kasvien, marjojen ja hedelmien tuotannolle

Mehiläiset ovat tärkeitä pölyttäjiä. Ilman niitä monien kasvien, marjojen ja hedelmien sato jäisi pienemmäksi. Minusta on mukavaa ajatella, että suomalaisella hunajalla olen tukenut myös suomalaista viljelyä tai luonnonkasvien tilaa.

Mehiläishoitoalan kannattavuuden tukeminen

Mehiläisalalla harva rikastuu, ja monille toiminta on harrastus. Se on kuitenkin tärkeä, pieni ala, jonka soisi menestyvän Suomessa.

Hinta on kohtuullinen

Ymmärrän, että monissa valinnoissamme hinta on ratkaiseva tekijä. Siksi siellä hunajahyllylläkin tuntuu paremmalta tarttua edullisempaan ulkomaiseen hunajaan kuin valita kotimainen. Mutta mielestäni suomalainen hunaja on kohtuuhintaista: Sveitsissä maksoin paikallisesta hunajasta jopa nelinkertaisesti.
Mitä enemmän perehdyn mehiläistenhoidon maailmaan, niin sitä suuremmaksi arvostukseni kasvaa. Mielestäni hyvästä tuotteesta pitää maksaa reilu hinta.

Voiko kotimaisuuteen luottaa?

Joskus kuulee epäilyjä siitä, onko suomalaiseksi väitetty hunaja suomalaista. Tarvittaessa hunajia voidaan tutkituttaa, jolloin hunajan siitepölyt paljastavat, onko se sitä, mitä purkki väittää.

Pistetään näin Kalevalan päivän kunniaksi myös pätkä Kalevalaa tähän loppuun:

"Niin seppo sanoiksi virkki: 'Mehiläinen, mies kepeä!

Tuo simoa siivessäsi, kanna mettä kielessäsi

kuuen kukkasen nenästä, seitsemän on heinän päästä

teräksille tehtäville, rauoille rakettaville!'

Netti kertoo kuluttajien hunajakokemuksia ja tarjoaa yrittäjille markkinointikanavan

Tammikuun lopulla puhuin Mehiläishoitajain Liiton Talvipäivillä sosiaalisesta mediasta. Mielestäni netti on käyttökelpoinen kanava kaikille, jotka kauppaavat mehiläisiin liittyviä tuotteita kuluttajille. Tietysti osa hunajantuottajista saa tuotoksensa myytyä ilman kummempaa markkinointia, mutta jos kaipaa lisää asiakkaita tai haluaa vahvistaa nykyisiä asiakassuhteita, niin netti voi toimia hyvin.

Eikä verkko ole vain mainosväline, vaan myös tiedonlähde siitä, mitä kuluttajat ajattelevat hunajasta, siitepölytuotteista tai vaikka luomutuotannosta.

Jututin ennen Talvipäiviä puhelimitse Hunajapilvin Pilvi Mansikkaviitaa. Olin tutustunut hänen tapaansa käyttää nettiä (nettisivun ja -kaupan lisäksi mm. Facebook, Twitter, YouTube ja blogi), ja se vaikutti mielestäni toimivalta.

Mansikkaviita vahvisti, että hänelle esimerkiksi Facebook-sivut tuovat sekä myyntiä että näkyvyyttä. Netissä hän voi kertoa tulevat markkinapaikat tai kysellä kiinnostusta uudenlaisiin tuotteisiin.

Esittelin Talvipäivillä myös muutamia googlauksen kautta paljastuneita hunajakommentteja. Suurin osa mehiläistuotteisiin kohdistuvasta verkkokirjoittelusta on myönteistä, mutta joukkoon mahtuu myös negatiivisia kokemuksia.

Näytin esimerkiksi kirjoitusta, jossa henkilö kehui saaneensa mehiläistuotteista apua siitepölyallergiaansa:

"... olen jo viisi kuukautta nappaillut päivittäin orgaanisia bee polleneita eli siitepölyrakeita ruokalusikallisen päivässä ilman oireita ja hunajaakin menee useampi purkki kuussa. Käytän lisäksi ajoittain propolista eli antiseptista mehiläiskittivahaa ihonhoidossa."

Sama henkilö raportoi kirjoituksestaan, että oli saanut tietystä hunajasta iho-oireita. Yleisö kommentoi, että eihän se välttämättä ole juuri tuon hunajantuottajan vika, vaan syynä voi olla se, että käyttäjä on herkistynyt kyseisen hunajan sisältämälle siitepölylle. Totta, mutta eihän se kuluttajan harmia vähennä.

Siis joskus voi olla niin, että itsensä hunaja-allergiseksi luuleva onkin allerginen tietyille siitepölyille, jolloin osa hunajista voisi sopia hänelle.
Ylipäätään hunajavalmisteen avulla tehdyllä siedätyshoidolla voi saada helpotusta myös siitepölyallergiaan, osoitti Etelä-Karjalan Allergia- ja ympäristöinsituutin tutkimus.

Juuri tällaisten seikkojen vuoksi mielestäni on tärkeää, että etenkin laajemmin hunajavalmisteita myyvät joskus tutkailevat, mitä netissä puhutaan. Silloin saa vinkkejä, kuluttajakokemuksia sekä näkemyksiä siihen, mistä kannattaisi kertoa. Kaikki kuluttajat eivät jaa kokemuksiaan nettiin, mutta erityisesti tietty edelläkävijäjoukko on varsin aktiivista.
Minulle, hunajan kuluttajaviestintää tekevälle, kirjoitukset ovat tärkeä lähde hahmotellessani, mistä pitäisi tiedottaa tai kirjoittaa esimerkiksi tänne blogiin.

Joku sanoi, että eihän sitä sitten jää muuta aikaa kuin roikkua netissä. Nooh, googlausta ei tarvitse suorittaa kovin usein (kerran kuukaudessa riittää pienelle tekijälle). Omalle nettisivulle suuntautuvia linkityksiä voi seurata, jos asentaa esim. ilmaisen Google Analytics -ohjelman.

Alussa nettielämä tietysti vie aikaa. Kuten Mansikkaviita totesi, niin ei hänelläkään heti ollut helppoa, vaan kokeilujen ja hetkittäisten tuskailujen kautta homma lähti rullaamaan. Nyt Facebook ei vie kuin muutaman minuutin päivässä. Siihen päälle sitten tulevat muut nettihommat.
Kun netin luonteen ja merkityksen ymmärtää, niin siitä saa hyötyjä, jotka voivat näkyä myös rahallisesti.

Tässä vielä muutama alan toimijan, mukana sekä pienempiä että isompia tekijöitä, Facebook-sivusto (näitä saa vinkata ja linkata lisää: lukijan toiveesta yritän kerätä jossain välissä laajempaa linkkilistaa):

Voi hyvin -hunaja
Kirkkonummen mehiläistuote
Korpiahon hunaja
Hunaja-aitta
Hunajayhtymä
Hunajalaituri
Kiurun hunaja 

Ja tietysti tähän blogiinkin linkittyvä Hunaja-sivusto.
Hunajantuottajat-sivustolta voi yrittää löytää lähimmät tuottajat. Mesimestarin ylläpitämä sivusto ei vielä ole mitenkään kattava, mutta on siellä jo varsin monet yhteystiedot.

Minun esityskalvoni Talvipäiviltä:

Eljas Kokkonen: "Unelmoin omasta hunajayrityksestä"

Monet hurmaantuvat hunajasta tosissaan, ja näin kävi myös Eljas Kokkoselle, 11. 


Lapset ja nuoret ovat kiinnostuneita hunajasta
ja mehiläisistä, kunhan heille vain tarjoaa
mahdollisuuden oppia aiheesta,
Eljas Kokkonen uskoo.


Nyt turkulainen hunajafani keräilee hunajia, on pitänyt aiheesta esitelmän koulussa ja suunnittelee ensi kesänä työskentelevänsä hunajantuotannon parissa. Kauempana tulevaisuudessa siintää myös haave omasta hunajabisneksestä.

Viime syksynä Kokkonen maisteli Turun Silakkamarkkinoilla erilaisia hunajia. Siitä syttyi suuri innostus.
”Ostin silloin pari purkkia, ja sen jälkeen aloin keräillä eri hunajia.”

Helmikuussa Kokkonen piti biologian tunnilla vapaaehtoisen, huolella laaditun esitelmän hunajantuotannosta.

”Luokkakaverit olivat tosi kiinnostuneita. Itsekin opin esitelmää tehdessä uutta esimerkiksi hunajien koostumuksesta ja lajihunajista.”

Kokkonen aikoo perehtyä hunajantuotannon käytäntöön ensi kesänä.
”Isäni tuntee pari alan ihmistä, joten aion mennä kesätöihin. Olen mökillä oppinut toimimaan pistiäisten kanssa, joten mehiläiset eivät pelota yhtään, kuten monia muita.”

Kokkonen kehuu hunajaa hyvänmakuiseksi ja monipuoliseksi tuotteeksi, joka käy niin sisäisesti nautittuna kuin kosmetiikkana.
”Oma suosikkini on hunajamaito. Sitä juon joka ilta: lämmin maito ja siihen sekoitettu hunaja auttavat nukahtamaan.”

Eljas Kokkosella on myös kauemmas ulottuvia hunajabisnessuunnitelmia.
”Unelmoin omasta yhtiöstä, jossa voisin työstää hunajatuotteita.”

Kimppaostoksena mehiläispesän hunajasaalis?

Olin tänään mukana ProAgrian järjestämässä ruokaketjun päättäjien visiopäivässä. Paikallisuus, avoimuus, vastuullisuus ja vuorovaikutus olivat usein käytettyjä sanoja kuvaamaan vaatimuksia tämän päivän elintarviketuotantoon.

Yhtenä esimerkkinä tällaisesta toiminnasta käytettiin kumppanuusmaataloutta, josta puhui mm. Johanna Mäkelä. Kumppanuustuotannossa kuluttajat esimerkiksi palkkaavat viljelijän, joka hoitaa tuotannon, ja kuluttajat saavat vastineeksi ruokaa, jonka alkuperän varmasti tietävät.

Tämän pohjalta heitin oman loppupuheenvuoroni yhteydessä kommentin, että tätähän voisin lähteä kehittelemään mehiläishoidon parissa.

Hunajapesän sadon voisi kaupata jo ennen kesää esimerkiksi työ- tai kaveriporukalle. He sitoutuisivat maksamaan tietyn kilohinnan. Samalla he varmistaisivat, että saavat hunajaa haluamaltaan tuottajalta ja voisivat tutustua tiiviimmin mehiläistalouteen.

Tuottaja saisi varmat asiakkaat, mikä osaltaan kannustaisi panostamaan hyvään hunajantuotantoon.

Innostuisikohan joku kokeilemaan? Tarvittaisiin siis mehiläistenhoitaja ja vastapuolelle pieni kuluttajaporukka, joka olisi valmis ostamaan noin 50 kiloa hunajaa.

Minun näkökulmastani olisi ainakin hauska seurata, miten tällainen hunajakumppanuus toimisi ja millaisia ajatuksia se mukanaolevissa herättäisi. Ei tämä varmaan suuren mittakaavan toimintaa tule olemaan, mutta ainakin toisi vuorovaikutusta hunajantuottajan ja loppukäyttäjien välille.