"Hunajassani on sokeria!"

Hunajaan voi muodostua kiteitä,
jotka muistuttavat sokeria.
Massa voi laskeutua pohjalle ja
nestemäisempi hunajakerros nousta pinnalle.
Hunaja on käyttökelpoista,
mutta sen käymisriski voi olla kasvanut.

Pari viikkoa sitten sain yhteydenoton närkästyneeltä hunajankuluttajalta. Hän oli vakuuttunut, että markkinatapahtumasta ostettuun, kotimaiseen hunajapurkkiin oli laitettu mukaan karkeaa sokeria, "joka on laskeutunut pohjaan niin, että pohjasta voi puhua hunajoituna sokerina".

Tämä ei ollut ensimmäinen kerta, kun sain kuulla tällaisen sokeriepäilyn. Onneksi vastaaminen on aina helppoa.

Kyseessä ei ole sokerin lisäys, vaan hunajaan kuuluva kiteytymisprosessi. Tällöin hunajaan voi muodostua hyvin sokerimaisia kiteitä tai "kokkareita" tai pohjalle sokerimaista massaa. 

Hunajat kiteytyvät eri nopeudella ja eri tavoin riippuen mm. alkuperäkasveista. Hunajantuottaja voi vaikuttaa kiteytymiseen myös käsittelyillä. Karkeat kiteet ovat joidenkin mielestä ehkä epämiellyttäviä, mutta hunaja on silti täysin käyttökelpoista.

Olen törmännyt myös epäilyyn, että hunajassa olisi sokeria, koska hunaja maistui niin makealta. Todellisuudessahan hunaja aistitaan sokeria makeammaksi, joten makeusaisteikolla hunajahuijauksia ei voi päätellä. Hunajat maistuvat erilaisilta, joten joku hunaja voi olla makeampaa kuin toinen.

Hunajahuijausta ei oikein voi päätellä myöskään hunajan väristä, rakenteesta tai juoksevuudesta. Nämä kaikki tekijät vaihtelevat suuresti eri hunajien välillä.

Kotimaisten hunajien kohdalla ei SML:n pistokokeissa ole havaittu sokeria. Kotimaiselle hunajantuottajalle sokerin lisääminen pakkaukseen olisi järjetöntä: hyöty on pieni ja kiinnijäämisriski suuri. Työstään ylpeä mehiläistarhaaja varmasti yleensä lähinnä tyrmistyy, jos joku epäilee, että hän on sekoittanut hunajiinsa sokeria.

Viime aikoina ulkomailta paljastuneet sokerilla jatkettujen hunajahuijausten kohteena ovat erityisesti juoksevat hunajat. Hunajaan voidaan sekoittaa mukaan melassia tai muuta sokerista valmistetta. Sitä ei välttämättä voi maussa erottaa.


Ja tietysti hunajassa on sokeria, mutta ei sitä kaupan kidesokeria. Hunajassa on noin 25 erilaista sokeria. Suomalaisessa hunajassa on keskimäärin 40 prosenttia hedelmäsokeria, 35 prosenttia rypälesokeria ja prosentti ruokosokeria, mutta nämä sokeripitoisuudet vaihtelevat mesikasvista riippuen. Eri sokerien määrät ovat ratkaisevia kiteytymisprosessia ajatellen.

Hunaja-nimellä myytävän tuotteen on siis sataprosenttisesti hunajaa eli alkuperän on oltava kukkien medestä tai esimerkiksi kirvojen mesikasteesta. Hunajaan ei saa sekoittaa sokeria eikä mitään muutakaan. Hunajavalmisteissa taas voi olla mukana mm. erilaisia makuaineita, yrttejä tai muita ainesosia.

Tuoretta hunajaa on myynnissä ja sitä voi myös pakastaa

Viime perjantaina kyläilin Pohjois-Karjalassa liperiläisen Matti Luostarisen luona. Hänellä on ollut mehiläisiä 1980-luvulta, joten kokemusta sekä mehiläisistä että hunajakaupasta on runsaasti.

Yksi hunajan myyntipiste on Matin kotipihassa. Hunajan itsepalvelupisteestä voi napata purkillisen tai pari hunajaa, tiputtaa maksun lokeroon ja jatkaa matkaa.

Näitä itsepalveluun perustuvia hunajanmyyntipisteitä on myös monilla muilla tarhaajilla. Nyt kesäisessä Suomessa liikkuessa kannattaa siis pitää silmät auki ja havainnoida erilaisten markkinoiden ja torien lisäksi myös mahdolliset itsepalvelukojut ja hunajanmyyntikyltit. Näin pääsee kokeilemaan erilaisia hunajia ja tapaamaan hunajantuottajia.

Tässä vielä muutama vinkki, joita Matti kertoo hunajanostajille:
- Muistathan, että hunajan voi pakastaa ja näin saada juoksevaa hunajaa myös talvella. Jos nyt ostaa juoksevaa hunajaa, niin se on sulaessaan taas juoksevaa. Normaalisti kotimainen, juokseva hunaja kiteytyy ajan myötä, joskus hyvinkin nopeasti. Myös lasipurkin voi pakastaa.
- Säilytä hunaja huoneenlämmössä. Älä laita hunajaa jääkaappiin.
- Kiteytyneen hunajan voi varovaisella lämmityksellä esim. vesihauteessa muuttaa takaisin juoksevaksi.
- Pidä hunajapurkki esillä, jotta myös muistat käyttää hunajan.

Matti Luostarinen kuuluu niihin mehiläistarhaajiin, jotka ovat allergisia mehiläismyrkylle. Mutta silti mehiläishoito on niin kiehtovaa, ettei  hän ole malttanut luopua mehiläisistä.

Tallensin Matin mietteitä hunajasta ja mehiläistarhauksesta myös videolle.


PS. Matin hunajaa olen syönyt jo ennen kuin tajusin mitään mehiläishoidon hienoudesta. Vanhempani ovat nimittäin vuosikausia ostaneet hänen hunajaansa. Eli nyt ikään kuin vedin hieman kotiinpäin videoimalla tätä liperiläistä herraa.

Pakastaminen säilyttää hunajan juoksevana

Tämän kesän hunajasadon korjuu on käynnissä jo monessa paikassa. Vaikka hunajan määrän pelätään jäävän pieneksi sateiden ja kylmyyden vuoksi, nyt on saatavilla vastalingottua herkkua. 

Tuore hunaja on aina juoksevaa. Juoksevakin hunaja kuitenkin kiteytyy ajan myötä, etenkin jos sen säilyttää viileässä.

 

 

Tässä kuvassa hunaja vielä kimaltelee kennon pohjalla.

Hyvä keino säilyttää hunaja juoksevana on pakastaminen: jos hunaja on pakastaessa juoksevaa, ominaisuus säilyy koko pakastamisen ajan. Sulattaessa hunaja muuttuu jälleen juoksevaksi.

Pakastaminen pysäyttää hunajan kiteytymisprosessin ja hidastaa muutenkin tuotteen vanhenemista ilman että laatu kärsii. Suosittelenkin siis laittamaan uuden sadon hunajaa pakkaseen tulevan talven varalle!

Huomioi, että hunajan kiteytyminen jatkuu sulattamisen jälkeen normaalisti pikkuhiljaa.

Rypälesokeri kiteyttää hunajan

Hunajan kiteytyminen tapahtuu kiteiden kasvaessa hitaasti suuremmiksi. Kiteytyminen johtuu hunajan sisältämästä rypälesokerista. Sen ja hedelmäsokerin välinen suhde määrää, kuinka nopeasti tuote kiteytyy. Runsaasti rypälesokeria sisältävä hunaja kiteytyy nopeasti, hedelmäsokeripitoinen hunaja kiteytyy sen sijaan hitaammin. Paljon hedelmäsokeria sisältävä hunaja voi säilyä juoksevana parhaimmillaan jopa vuosia. Hunajan sokeriominaisuudet riippuvat meden alkuperäkukasta, koska eri kasveilla on erilaisia sokeripitoisuuksia.

Kiteytyminen ei vaikuta laatuun

Moni on mieltynyt juoksevaan hunajaan. Kiteytynyt hunaja on kuitenkin aivan yhtä laadukasta kuin juoksevakin. Itse käytän kumpaakin, ja jos jostain syystä täytyy saada kiteytynyt hunaja juoksevaksi, lämmitän sitä hieman, jolloin se muuttuu takaisin notkeaksi.

Lämmittäminen kannattaa tehdä mahdollisimman miedolla lämmöllä, jotta hunajan sisältämät entsyymit ja muut tärkeät aineet eivät tuhoudu. Paras keino on lämmin vesihaude.

Ei muuta kuin nauttimaan "kennotuoreesta" hunajasta!