Joulupalloon

Missä mehiläiset ovat tähän aikaan vuodesta? Tiedätkö? Aika moni arvelee, että ne nukkuvat talviunta tai horrostavat jossain kolossa, ehkä peräti kuolivat pakkasten tultua. Mutta mikään noista ei ole mehiläisten juttu.

Nukkuvista hyönteisistä en ole kuullut, mutta moni hyönteinen kyllä horrostaa. Monesti mehiläiseen sekoitettavien ampiaisten ja kimalaisten kuningattaret etsivät itselleen syksyllä sopivan kolon vaikkapa maasta tai halkopinosta. Sieltä ne keväällä kömpivät muodostamaan uutta yhteiskuntaa – muu porukka kun kuolee joka syksy kasvien kukinnan haipuessa. Muurahaisetkin horrostavat pesänsä maanalaisissa osissa, joskaan niiden ei tarvitse tuottaa uutta yhteiskuntaa joka kevät, sillä kuningattarien lisäksi työläisetkin talvehtivat.

Höyryävän lämmin mehiläisten talvipallo. Kuva: Ari Seppälä

Mehiläiset sen sijaan pysyvät pesässään jatkuvassa liikkeessä koko talven. Ne kerääntyvät kuningattarensa ympärille palloksi, jossa väki kiertää itseään värisyttäen pallon sisäkehiltä ulkokehille ja taas takaisin. Tiivistämällä ja väljentämällä palloa ne pitävät keskellä olevan emon lämpötilan suotuisana ja pysyvät yhteis-kuntansa tuottaman lämmön avulla itsekin hengissä. Energianaan ne käyttävät joko hunajaa tai mehiläistarhaajan niille varaamaa sokeriliuosta.

Me pohjolan ihmiset tuotamme näihin aikoihin ihan omanlaisiamme muodostelmia. Joulu tulee, ja aika moni haluaa viettää sen jonkinlaisessa porukassa – perheen, ystävien tai sukulaisten kanssa. Nekin, jotka rauhoittavat joulunajan lahja- ja ruokahössötykseltä, käyvät ehkäpä laulamassa yhteislaulutapahtumissa tai kuuntelemassa konsertteja. Jotenkin yhdessäolo – vaikkapa hiljaa yhdessä istuminenkin – lievittää meidänkin kylmää ja pimeää vuodenaikaamme.

Rauhallista oloa kaikkiin mahdollisiin joulupalloihin ja muihin joulumuodostelmiin.

Joululahjoja pohtiville vielä vinkki ihmisiä ilahduttavasta mehiläislahjasta: Kirkon ulkomaan avun kautta lahjoitettu mehiläispesä auttaa kehitysmaiden köyhimpiä ihmisiä toimeentulon hankkimisessa: www.toisenlainenlahja.fi/product/mehilaispesa/

Talvipallossa pysyy lämpimänä

Mehiläiset talvehtivat tiiviinä pallona pesän kehien väleissä

Mehiläishoitajilla on nyt mehiläistensä suhteen hiljaista. Pesät ovat tuolla lumen alla, eikä niitä auta liikaa käydä availemassa. Mutta mitä mehiläiset sitten tekevät tähän aikaan vuodesta? Horrostavat? Ei. Muuttavat etelään? Ei. Pörisevät pesässään? Kyllä. Tarhaustermiä käyttäen mehiläiset ovat tällä hetkellä talvipallossa. Tämä talvipallo on herättänyt paljon uteliaisuutta, eli mikä ihme se nyt oikein on...

Mehiläiset talvehtivat talvipallossa, jossa pesään jääneet talvimehiläiset kasaantuvat tiiviisti toisiinsa kiinni ja ylläpitävät sopivaa pesälämpötilaa. Ne ovat siis hereillä ja syövät tarhaajan syksyllä antamaa talviravintoa energiaa saadakseen. Talven aikana pesässä kuluukin jopa yli 20 kiloa sokeria tai hunajaa.

Kuningatar ytimessä

Selvitäkseen talvesta mehiläisiä on oltava pesässä riittävästi. Toimiva pallo koostuu 10 000-15 000 yksilöstä. Tarhaaja saattaakin yhdistää syksyllä heikot mehiläisyhdyskunnat isommiksi. Joukossa on lämmitysvoimaa: pallon sisällä voi olla jopa 25 plusastetta ja pintaosassakin lämpötila saattaa olla + 12 °C  -  ulkolämpötilasta huolimatta. Systeemi toimii siten, että mehiläiset painautuvat tiiviisti toisiaan vasten ollen näin tehokas lämmöneriste. Mehiläiset vaihtavat välillä paikkaa ja ruoka siirtyy pallossa eteenpäin mehiläiseltä toiselle. Kuningatar on aina pallon keskellä, jotta se pysyisi turvassa ja lämpimänä talveni yli ja olisi lopputalvesta jälleen valmiina munimaan.

Talvessa monta uhkaa: taudit, hiiret, tikat, kosteus...

Suomen talvi on kylmä ja pitkä, sehän tiedetään. On jännittävää, kuinka mehiläiset selviävät siitä. Suomessa mehiläisiä tarhataan Lapissa aina Ivalon korkeudella saakka. Pakkaset paukkuvat siellä paljon enemmän kuin etelässä, mutta silti mehiläiset vain pörisevät. Talvesta selviytyminen on kuitenkin myös rotuominaisuus - kaikki mehiläisrodut eivät osaa talvehtia. Emme voi tuoda yhdyskuntaa Päiväntasaajalta ja odottaa sen selviävän Suomen talvesta.

Vaaratonta talvehtiminen ei ole suomalaisillekaan mehiläisille. Talvitappiot ovat Suomessa vuosittain keskimäärin 10-15 %, ammattitarhaajilla pienemmät. Syinä pesäkuolemiin on mm. liian heikko pesä, emoton pesä, liian kostea talvi, nosema, varroapunkit, esikotelomätä... Myös hiiret, tikat ja keväällä nälkäisinä heräävät karhut tuhoavat pesiä.

Mehiläisiä toki kuolee ihan luonnostaankin, ja lauhana talvipäivänä vanhat yksilöt saattavat lentää hangelle kuolemaan.

Tarhaajan toimenpiteillä on suuri merkitys talven yli selviytymisessä, koska luonnossa syntyneistä parvista suurin osa kuolee ensimmäisenä talvena.

Toivotaan, että talveutus on sujunut kaikilla hyvin.  Päivät ovat jo pidentyneet, eikä mene kauaa, että mehiläisetkin aktivoituvat. Pesä alkaa tuottaa munia ja kasvattaa toukkia taas kevättalvesta. Kunhan sää on maalis-huhtikuussa riittävän lämmin, on mehiläisten puhdistuslennon aika.

 Pörisköön rauhassa pesissään siihen saakka.