Parvi pihassa – mitäs nyt?

”Meidän pihallemme ilmestyi eilen valtava parvi mehiläisiä. Lopulta ne kerääntyivät pihakoivuun, ja nyt koko naapurusto on tässä seuraamassa niitä. Mutta eivät kai ne tee siihen pesää? Millä ne saa häädettyä?"

Varsinkin keskikesällä mehiläisiin iskee joskus parveilukuume. Parveilu on mehiläisten luontainen tapa lisääntyä. Tällöin vanha kuningatar lähtee pesästä ja osa työläisistä seuraa sitä.

Syynä tarhamehiläisten parveiluun voi olla tilapula. Kun kuningatar tuottaa kiihkeimmin jälkeläisiä, pesä saattaa käydä ahtaaksi, jollei mehiläisille huomata ajoissa tarjota lisää tilaa. Parveilunhalu voi johtua myös tekemisen tai sadon puutteesta. Jos mehiläisille sopivia kukkivia kasveja ei ole ympäristössä riittävästi, ne saattavat lähteä etsimään niitä muualta. Tai jos sää on niin huono, etteivät mehiläiset pääse hakemaan mettä, ne saattavat turhautua.

Hunajantuottaja ei koskaan toivo mehiläistensä parveilua – siinähän lentää rahaa taivaan tuuliin. Mehiläiset eivät myöskään Suomen olosuhteissa yleensä pärjää pesän ulkopuolella, joten ne olisi hyvä saada suojaan. Puhumattakaan haitasta, joka koituu esimerkiksi parven päätymisestä jonkun huono-onnisen savupiippuun.

Aina parveilua ei kuitenkaan saada estettyä ajoissa, vaan pihapuuhun tai talon räystäslautoihin ilmestyy suriseva pallo. Jos mehiläisparvi päätyy omaan pihaan, apu löytyy mehiläistarhalta. Monet mehiläistarhaajat hakevat parven mielellään talteen. Jotta tarhaaja ei kuitenkaan tule paikalle turhaan, kannattaa uhrata hetki sen pohtimiselle, onko kyse tosiaan parveilevista mehiläisistä. Osa parvenhakureissuista on nimittäin joka vuosi myös hukkareissuja.

Mehiläisparvi puussa.

1. Ovatko parveilevat otukset mehiläisiä?

• Mehiläinen on hennon karvainen, oranssi-mustaraidallinen hyönteinen, joka kerää ravinnokseen mettä ja siitepölyä. 
• Se on rauhallinen pölyttäjä, kunhan sitä ei tarkoituksella häiritse. Mehiläiset pistävät harvoin, ja ne kuolevat pistettyään, sillä niiden myrkkypiikki repeytyy irti piston yhteydessä.
• Mehiläiset elävät tuhansien yksilöiden yhteiskunnissa, missä ne kasvattavat jälkikasvuaan ja tuottavat hunajaa vahakennojensa turvissa. Suomessa mehiläiset elävät yleensä mehiläistarhaajien tarjoamissa pesissä, mutta paikoin myös villinä esimerkiksi ontossa puussa.

Mikäli olet varma, että kyseessä ovat jmehiläiset, siirry kohtaan kolme. Kannattaa kuitenkin vilkaista myös kohdasta kaksi, mitkä hyönteiset muistuttavat mehiläisiä.

Mehiläinen omenankukalla.

2.       Mihin hyönteisiin mehiläisen voi sekoittaa?

Ampiainen

• Moni sekoittaa mehiläinen ja ampiaisen. Ampiaisella on kuitenkin kapeampi vyötärö ja ohuemmat siivet kuin mehiläisellä. Sen raidoitus on usein selkeämpi, eikä se ole yhtä karvainen kuin mehiläinen.
• Ampiainen on osittain lihansyöjä, se pyydystää toukkiensa ravinnoksi hyönteisiä ja toukkia. Ampiaiset saattavat käydä hakemassa ravintoa myös ihmisten apajilta vaikkapa grillauspaikalta. Ampiainen ei ole varsinainen pölyttäjä, vaikka se kerääkin ravinnokseen mettä ja makeita nesteitä.
• Ampiainen elää puumassasta tehdyssä, usein harmaassa pesärakennelmassa. Ampiainen rakentaa pesänsä maahan tai vaikkapa rakennuksiin tai puuhun. Näkyvä pesä on pallomainen, ja se voi olla suurikin, halkaisijaltaan yli 20 senttiä. Jos ampiaispesä täytyy hävittää, se kannattaa tehdä hyvissä suojavarusteissa illalla, kun kaikki ampiaiset ovat pesässä sisällä.
• Ampiaisyhdyskunta kasvaa kesän aikana muutamasta yksilöstä enimmillään satoihin yksilöihin.
• Ampiainen käyttää piikkiään myös saalistukseen eikä kuole pistettyään, joten se pistää herkemmin kuin mehiläinen. Ampiainenkin pistää kuitenkin yleensä vain uhkaavassa tilanteessa. Eniten yhteentörmäyksiä ihmisten kanssa tulee loppukesästä ja syksyllä, kun ampiaiskuningattaret valmistautuvat talvehtimaan, työläiset menettävät elämänsä tarkoituksen ja pesän jäsenet hajoavat kuka minnekin.

Ampiainen medenhaussa.

Pieni ampiaispesä.

Kimalainen

• Kimalainen on mehiläistä ja ampiaista selkeästi suurempi, karvaisempi ja muodoltaan pyöreämpi. Väritykseltään kimalaiset ovat mustia ja niissä on lajin mukaan keltaisia, oransseja ja valkoisia raitoja.
• Kimalainen tekee pesänsä usein maahan tai puunkoloon. Pesässä on jäseniä muutamasta kymmenestä muutamaan sataan.
• Kimalainen on rauhallinen pölyttäjä, joka käyttää myrkkypiikkiään hyvin harvoin. Se käyttää ravinnokseen mehiläisen tavoin mettä ja siitepölyä, mutta sen pesistä ei saada hunajaa.

Kimalainen purtojuurella.

Erakkomehiläinen

• Erakkomehiläisiä on monen näköisiä, ja jotkin niistä muistuttavat paljonkin tarhamehiläisiä. Erakkomehiläislajeja on tavattu Suomessa noin 190.
• Ne elävät yksin tai pienissä yhdyskunnissa, mutta yhdyskunnilla ei kuitenkaan ole samanlaista sosiaalista luonnetta kuin mehiläisten yhteiskunnilla. Pesänsä erakkomehiläiset tekevät esimerkiksi puun koloihin tai hiekkaan.
• Keväällä erakkomehiläiset saattavat esiintyä runsaina etsiessään pesäkoloja esimerkiksi talojen seinustalla. Niitä ei tarvitse siitä huolimatta torjua mitenkään.
• Erakkomehiläiset syövät mettä ja siitepölyä, mutta eivät tuota hunajaa.

Erakkomehiläinen.

Kukkakärpänen

• Kukkakärpänen on kelta-mustaraitainen pölyttäjä. Se on mehiläistä pienempi, hoikempi ja kirkkaamman värinen. Kun se laskeutuu sen siivet ovat kolmiomaiset. Kukkakärpäset jäävät ilmassa usein paikoilleen lentämään.
• Kukkakärpäsiä on satoja lajeja. Ne käyttävät ravinnokseen mettä ja ovat tärkeitä pölyttäjiä.
• Kukkakärpäset ovat nimensä mukaisesti kärpäsiä, eivätkä ne pistä.

Kukkakärpäsiä voikukalla.

Herhiläinen

• Herhiläiset ovat ampiaisten suvun kookkain laji. Ne muistuttavat ulkonäöltään ja elintavoiltaan ampiaista, mutta herhiläisyksilöt ovat suurempia, ja niiden pesäkin saattaa kasvaa huomattavasti isommaksi kuin ampiaisten.
• Herhiläistä ei tavattu Suomessa kuin satunnaisesti useaan vuosikymmeneen, mutta 1990-luvulta alkaen laji on taas yleistynyt varsinkin Kaakkois-Suomessa. Nykyisin herhiläisiä on itäisessä Suomessa aina Kuopion korkeudelle saakka. Länsi- tai Pohjois-Suomesta pesimishavaintoja ei ole tehty.
• Ampiaisen tapaan herhiläinenkin saalistaa muita hyönteisiä ja voi pistää myös ihmistä. Yleensä herhiläiset ovat kuitenkin varsin rauhallisia, eivätkä pistä herkästi.
• Herhiläiset saattavat pyydystää toukkiensa ravinnoksi myös mehiläisiä ja ampiaisia, joten herhiläispesä ei ole mehiläistarhaajille suosikkinaapuri.

Herhiläinen. Kuva: Keith Gallie /Flickr

3.       Parveilevatko mehiläiset vai onko niitä vain paljon liikkeellä?

Mehiläisparvessa on satoja tai jopa tuhansia yksilöitä, jotka lentävät kuningattaren perässä ja kerääntyvät sopivan paikan löydettyään sen ympärille palloksi. Vaikka pihalehmuksessa olisi siis runsaasti mehiläisiä medenhaussa, se ei tarkoita parveilua eikä paikalle ole syytä hälyttää mehiläistarhaajaa. Liitteenä on lyhyt video, jossa on runsaasti mehiläisiä urakoimassa.

4.       Mistä apua?

Jos parveileva hyönteinen on tunnistettu mehiläiseksi ja kyseessä on nimenomaan parveilutapahtuma, kannattaa ottaa yhteyttä lähimpää mehiläistarhaajaan. Parvia kiinni ottava tarhaaja löytyy helpoiten Suomen Mehiläishoitajain Liiton internetsivuilta kartasta, johon on merkitty parvia kiinniottavat tarhaajat. Ensin kannattaa soittaa suoraan lähellä sijaitsevalle tarhaajalle. Mikäli kartalla ei näy tarhaajaa lähistöllä, ota yhteyttä liittoon, missä pyritään löytämään ratkaisu ongelmaan.

Mehiläisnuorten tapahtumassa napattiin parvi

Lauantaina järjestettiin ensimmäinen Mehiläishoitajain liiton tapahtuma erityisesti nuorille. Kymmenkunta 11 - 18-vuotiasta kokoontui Helsinkiin Annalan puutarhaan, jossa on myös Hyötykasviyhdistyksen mehiläispesät.

Päivän ohjelma sai kiinnostavan yllätyskäänteen, kun Annalan pesiä hoitava Auli Kontinen sai puhelun mehiläisparvesta. Nuoret halusivat lähteä katsomaan, miten parvi napataan, sillä kukaan ei ollut sitä nähnyt aiemmin.

Parvi oli jäänyt roikkumaan matalalle kuuseen. Nuoret seurasivat,
miten parvi saadaan talteen ja siirrettyä pois sieltä, mihin se ei kuulu.

Parven kiinniottopuuhissa Stanislav Jas ja Auli Kontinen.

Parvi saatiin napattua turvallisesti. Siitä twiittaili kuvien kera myös parven havainnut Jaakko Viitanen.

Ennen parvikokemusta nuorten kanssa ehdittiin jo käydä paljon muuta mehiläisiin ja hunajaan liittyvää.

Auli Kontisen johdolla pohdittiin, mitä kaikkea mehiläispesään menee ja mitä mehiläispesä tuottaa. Meden muuttaminen hunajaksi ei suinkaan ole mehiläisten ainoa tehtävä, vaikka siitä paljon puhutaan.

Lisäksi maistelimme erilaisia hunajia ja pohdimme, millaiset tekijät vaikuttavan sekä hunajan tuotantoon että hunajan laatuun.

Lauantain auringonpaisteessa mietittiin, mitä kaikkea
mehiläispesä tarvitsee ja mitä se tuottaa joko tarkoituksella
tai mehiläisten toiminnan ja mehiläishoidon sivussa.

Mehiläispesä tarvitsee mm. vettä, mettä, siitepölyä, talviruokaa ja
tautitorjuntoja.
Pölytys on mehiläisten tärkeä tuote. Pesästä tulee hunajan lisäksi myös
esimerkiksi siitepölyä, propolista, pergaa, kuolleita mehiläisiä ja kuhnuritoukkia.

Ryhmäkuvaa varten kokoonnuttiin Annalan pesille.
Ehkä ensi vuonna saadaan kasaan vielä isompi porukka
nuoria mehiläisistä kiinnostuneita ympäri Suomea! Ja
kenties sitten tulevaisuudessa muutama nuori matkaa
myös kansainväliseen nuorten mehiläistaitokisaan IMYB:iin.

Kiitos kaikille päivään osallistuneille ja sen mahdollistaneille!

Ja jos video parven kiinniotosta kiinnostaa, niin sen näkee Facebookissa Mehiläishoitajain Liiton ryhmässä.

Kuvat: Hannu Torkkel ja Mari Koistinen

Kesäinen mehiläismediakatsaus

Mehiläistarhausopiskelua
Rääkkylässä Pohjois-Karjalassa tänä kesänä

Moni tarhaaja on jo lingonnut tämän kesän ensimmäiset hunajat. Myös hunajasadon määrää on arvuuteltu ja arvailtu julkisuudessa, mutta lopullinen tieto siitä saadaan vasta myöhemmin.

Tietysti paikalliset erot ovat suuria: jokin mehiläistarha voi tuottaa reilusti hunajaa, kun taas muutaman kilometrin päässä toisessa tarhassa satoa ei kerry kehuttavasti.

Mehiläiset ovat mitä mainioin kesäinen aihe myös medialle. Tässä muutamia nostoja erilaisista kirjoituksista viime viikoilta.

Mitä tehdä, kun kotipihaan ilmestyy mehiäisparvi (Turun Sanomat 13.7.)

Jutussa kerrotaan mehiläisten parveilusta ja siitä, miten tulisi toimia, jos parvi ilmestyy oman talon nurkille. Mukana on myös video, jossa parvi tiputetaan oksalta talteen.

"Tarvainen painottaa, että mehiläisiä ei saa missään nimessä myrkyttää omin avuin. Kun yksi Raid-pullolla varustautunut ihminen ja kokonainen mehiläisparvi ottavat mittaa toisistaan, ihminen jää hengenvaarallisella tavalla toiseksi.
Eikä kotipihaan ilmestyneisiin mehiläisiin ole edes tarvis suhtautua vihamielisesti. Lentäessään auringon pimentävä ja kovaa ääntä pitävä parvi on ainakin luonnosta kiinnostuneen mielestä komea näky.
– Parvea voi ihastella matkan päästä ja siitä kannattaa ottaa kuvia. Ja sanotaan, että parvi pihassa tuo onnea talolle."

Mehiläiset veivät mansikkatilan luomuun
(Luomua. Ilman muuta. Heinäkuu 2014)

Luomumarjanviljelijälle mehiläiset ovat suureksi hyödyksi. Ne sekä pölyttävät kukkia että vievät kukkiin homeentorjunta-ainetta. 

"Opiskellessaan agroekologiaa Helsingin yliopistossa Keskitalo vakuuttui, että harmaahomettakin on mahdollista torjua luonnonmukaisin menetelmin.
– Professori Heikki Hokkanen esitteli, miten harmaahometta voidaan torjua mehiläisten avulla. Pesien lentolaudoille levitetään mikrobivalmistetta, joka tarttuu mehiläisten jalkoihin. Pölyttäessään mansikan mehiläinen levittää kukkaan myös mikrobin, joka estää harmaahometartunnan."

Pistikö mehiläinen? Näin mehiläistarhaaja välttää myrkytyksen
(Yle Luonto 20.7.)

Jutussa annetaan vinkki mehiläisten, ampiaisen tai kimalaisen piston ensihoitoon. Lisäksi juttu kertoo mesikasveista, mehiläiskesän etenemisestä sekä mehiläistarhaajan mahdollisuuksista vaikuttaa mehiläisten luonteeseen kuningatarmehiläisten valinnoilla.

"Mehiläisten medenkeruukausi alkaa varhain keväällä pajun, leskenlehden ja voikukan kukinnan aikaan. Kautta jatkaa valkoapila, vadelma ja horsma. Juuri horsma on mehiläisten aktiivisuuskauden hyvä mittari."

Hunajaa voi tuottaa myös kaupunkipihassa
(Ilkka 14.6.)

Petteri Helander kertoo oman mehiläistarhauksensa taustoista sekä mehiläisharrastuksesta yleisesti.

"Helander suosittelee kurssia tarhausta suunnitteleville. Kristiinassa kurssi oli keväällä.
Perushankinnat ovat pesän lisäksi hunajalinko, tyhjiä pesälaatikoita ja suojapuku. Kustannukset ovat tuhannen euron luokkaa.
– Tarhaus ei ole vaikeaa, mutta perusasiat pitää oppia. Pesiä pitää seurata viikoittain. Jos yhdyskunta ryhtyy esimerkiksi parveilemaan, se on käytännössä menetetty. Myös punkin torjunta pitää hoitaa joka syksy.
Vaasalaissyntyinen, Ylimarkussa asuva ja Kristiinassa mökkeilevä Helander innostui mehiläisistä kuutisen vuotta sitten.
– Lehdessä oli ilmoitus myytävistä mehiläispesistä. Hankimme muutaman pesän harrastukseksi. Siitä se lähti.

Pörräävät pölyttäjät (Kuopion kaupunginkirjasto)

Luontopedagogi Mari Wikholm valottaa blogitekstissää mehiläisten merkitystä.

"Aamiaispöydästämme puuttuisi mustikkasoppa, jos metsissä ei lentäisi kimalaisia. Ilman mehiläisiä emme söisi omenoita tai päärynöitä emmekä lettuja hunajalla tai vadelmahillolla. Suklaasta saamme kiittää erästä trooppista kärpästä, ja jäisipä moni kahvikuppikin juomatta, jos kahvipensaissa ei pörräisi pölyttäjiä. Ruokapöytämme jäisi siis huomattavasti köyhemmäksi, värittömämmäksi ja mauttomammaksi, sillä hyönteiset pölyttävät useimmat tärkeimmät ruokakasvimme ja lisäksi vielä lukuisia karjalle syötettäviä kasveja." 

- - - -

Nämä ja monet muut linkit olemme jakaneet myös Hunajan Facebook-sivulla sekä Twitter-tilillämme. Tervetuloa seuraamaan myös niitä! Tallennamme erilaisia mehiläis- ja hunajalinkkejä myös Delicious-palveluun.

Mehiläiset ovat parveilleet poikkeuksellisen paljon

Sekä pesissä että pesien ympärillä kuhisi,
kun pohjoiskarjalaiset opiskelivat mehiläistarhausta.

Tänä kesänä moni mehiläistarhaaja on päässyt testaamaan, miten napataan kiinni mehiläisparvia. Olin perjantaina pohjoiskarjalaisten mukana Rääkkylässä opiskelemassa mehiläistarhausta, ja sielläkin puhuttiin paljon parveilusta.

SML:n mehiläishoidon neuvoja Ari Seppälä sanoi, ettei hän muista omalta, lähes kolmekymmenvuotiselta mehiläistarhaushistorialtaan vastaavaa parveilukesää.

Tämä parveiluaktiivisuus on Seppälän mukaan monen tekijän summa: talven jäljiltä pesät olivat vahvoja, ja lämmin kevät siivitti kasvua. Pesät kehittyivät siis vauhdikkaasti. Tämän jälkeen tuli poikkeuksellisen pitkä, kylmä ajanjakso. Parin viikon kylmyys aiheutti sen, että mehiläiset parveilivat ahkerasti.

Mehiläishoitajat eivät yleensä toivo parveilua. Eikä se Suomen oloissa ole mehiläisillekään hyväksi, sillä karanneet parvet hyvin harvoin selviävät hengissä ainakaan yli talven.

Silti Seppälän mielestä tällaisessa parveilukesässä on mehiläistarhaajalle jotain hyvääkin.

"Ne pesät, jotka ovat tänä kesänä olleet vahvoja ja joissa on vanhat emot, mutta jotka eivät yrittäneetkään parveilleet, niin niistä on kiva tehdä emoja seuraaviksikin vuoksi. Kaikki ne, joilla on geneettisesti ollut taipumusta parveilla, ovat sen puolensa varmasti tänä kesänä näyttäneet."

Pesästä lähtenyt parvi oli päätynyt
maahan mansikkamaalle. Siitä se oli helppo
ohjata suojaisaan laatkkoon.

Meille maallikoille siis tiedoksi, että kaikki mehiläiset eivät ole yhtä innokkaita parveilemaan. Pesän kuningattarella eli emolla on ratkaiseva rooli siinä, millaisia mehiläiset ovat ominaisuuksiltaan.

Sama emo voi elää pesässä muutaman vuoden (yleensä emot vaihdetaan parin vuoden välein). Emot voidaan merkitä eri vuosina eri väreillä, jotta tarhaaja tietää, miten vanha emo on kyseessä. Emojen valinnalla mehiläistarhaaja voi vaikuttaa mm. parveiluhalukkuuteen. Tarhaajat voivat myös hoitotoimenpiteillä pyrkiä estämään parvien lähtöä.

Rääkkylässä pääsin näkemään elämäni ensimmäisen parveilun. Tällä kertaa parvi ei roikkunut puussa, vaan se oli lähellä pesiä mansikkamaalla. Toinen pieni parvi oli jäänyt pesän alla olleeseen kuormalavaan.

Maassa oleva parvi on helppoa napata talteen. Mehiläiset pyrkivät löytämään pimeän, turvallisen paikan, ja mehiläistarhaaja voi tarjota sellaisen.

Parven luo viedään pohjaton, mutta mielellään katolla varustettu laatikko, johon laitetaan muutamia kehiä. Laatikko asetetaan esimerkiksi pienten kivien tai keppien päälle parin sentin korkeuteen mehiläisten päälle niin, että mehiläiset pääsevät kulkemaan sinne sisään. Mehiläiset aistivat, että tässä on hyvä paikka. Sitten odotellaan puoli tuntia tai tunti, kunnes koko porukka on kävellyt laatikkoon.

Iso pallopesä ei ole mehiläisten tekosia

Eräs tuttavani lähetti viikonloppuna sähköpostia, jonka mukana oli kuva komeasta pallosta. Ulkovarasto oli saanut kesän ajan olla rauhassa, ja vasta nyt syksyn tullen oli havaittu, että vanhohin lastenrattaisiin oli päättänyt pesiytyä jokin pörriäislaji.

Ulkovarastoon ilmestynyt jättipesä on ampiaisten tai
herhiläisten tekosia. Pesä tyhjenee viimeistään pakkasten
tultua. (Kuva: Anja Nysten)

Pystyin tutulle kertomaan, että kyseessä eivät ole mehiläiset. Mehiläiset eivät nimittäin rakenna pallomaista pesää puumateriaalista, kuten ampiaiset ja herhiläiset.

Sen sijaan mehiläisparvi voi ryhtyä tekemään kennostoja. Mehiläistarhaaja lähetti Köyliöstä kuvia, joissa mehiläiset ovat jo päässeet hyvään vauhtiin rakennuspuuhissa.

Karannut mehiläisparvi ei rakenna palloa.
Siksi parvet usein ryhtyvät rakennuspuuhiin suojaisissa paikoissa,
esimerkiksi savupiipussa. Tällä kertaa kotia puuhattiin
avoimempaan paikkaan. (Kuva: Terttu Huhtinen)

Mitä näille pesille sitten kannattaa tehdä? Pallopesän liepeillä oli kuulemma vielä elämää, mutta koska välitöntä kiirettä pesän poistamiseen ei ollut, niin varaston omistajat päättivät odotella sään kylmenemistä. Se tyhjentää pesän, jolloin sen voi kärrätä rauhassa ulos ja hävittää.

Tämä pätee kaikkiin noihin pallomaisiin pesiin, sillä ampaisista ja herhiläisistä talvehtii vain kuningatar.

Myöskään tuollainen karannut mehiläisparvi ei selviydy talvesta. Mutta silti kannattaa pyytää mehiläistarhaaja paikalle mahdollisimman pian: tarhaajilla on keinonsa ottaa mehiläiset talteen. Mehiläiset voivat rakentaa kennostojaan myös välikaton puolelle, ja se ei ole tietysti hyvä juttu rakennuksenkaan kannalta.

Suojaisemmassa paikassa, kuten savupiipussa, on pieni mahdollisuus, että mehiläisyhteiskunta selviytyy talvesta ilman ihmisen toimenpiteitä. Siellä savupiipussa pesä on merkittävä haitta, eikä villihunajasadosta kannata elätellä toiveita.

Tarhamehiläisten ei siis ole syytä antaa pesiytyä muualle kuin tarhaajien hoiviin. Siellä pesissään mehiläiset nyt valmistautuvat talveen ja muodostavat porukalla talveksi talvipallon.

Seuraa hunajasadon kehitystä netistä

Nyt tehdään hunajaa!

Mehiläispesissä kuhisee: kuningatteret munivat huimaa päivävauhtia ja kenttämehiläiset lentävät kukasta kukkaan mettä keräten. Kaikkein parhaalta hunajakesältä ei (tämäkään) kesä näytä, sillä luonto näyttää karkaavan mehiläisten alta. Jopa vadelma kukkii jo. Mehiläispesät eivät ehtineet lyhyeksi jääneen kevään aikana vahvistua huippukuntoonsa, joten meden kerääjien määrä ei vastaa kukintaa. Jos kukintavauhti jatkuu tällaisena, satokausi saattaa jäädä lyhyeksi. Toisaalta hunajasadon määrää on vielä mahdotonta ennustaa. Suomen suvi kun on arvaamaton...

Hunajaa kuitenkin kertyy pesiin, ja sadon kehitystä voivat kaikki seurata netistä. Voitte katsoa vaaoilla varustettujen mehiläispesien painonkehitystä paikkakuntakohtaisesti SML:n vaakapesäsivustolla. Tarhaajat merkitsevät sinne pesien painon ja mahdollisesti esim. satokasveja. Toivotaan, että käyrät pysyvät nousussa!

Löysitkö mehiläisparven?

Mehiläiset myös parveilevat paraikaa. Parvi on sadoista-tuhansista mehiläisistä koostuva "yhtenäinen mehiläispallo", joka etsii uutta pesäpaikkaa. Mehiläisparven voi löytää esim. puun oksalta miettimässä uutta asuinkoloa.

Parvi ei merkitse maailmanloppua, vaikka se saattaakin näyttää pelottavalta. Parveilu on mehiläisten luontainen tapa lisääntyä. Parveilevat mehiläiset eivät myöskään ole aggressiivisia: tarhaajan on helppo kopauttaa ne oksalta pesälaatikkoon. Jos löydät mehiläisparven, ota yhteyttä parvien kiinniottajiin. Varmista kuitenkin, että kyseessä on mehiläiset, eivätkä esim. ampiaiset (kts. kuva alla).

Mehiläistarhaajatkin haluavat estää parveilun ja saada parven takaisin talteen, koska pois lentänyt parvi on menetys ja mahdollisesti harmin aihe muille.

Ihmiset parveilevat terasseilla, mehiläiset puunoksilla. Se on kesä nyt, nautitaan siitä kaikki! :)