Puutarhan ja luonnon marjakasvit ovat mehiläisten mieleen

Pihlaja haisee ihmisnenään pahalta, mutta mehiläinen tykkää.

Puutarhaintoilijoiden sormet syyhyävät. Pihaa täytyy päästä hoitamaan! Kunpa kevät tästä pian etenisi, jotta pääsisimme oikeasti puutarhatöihin ja mehiläiset pääsivät keräämään itselleen mettä ja siitepölyä. No, vaikka sataisi räntää, kuten tätä kirjoittaessa, voi aina suunnitella tulevia istutuksia ja kylvöjä.

Moni haaveilee marjapensaita pihallensa. Herukoita, karviaisia, pihlajia ehkä jokin koristeellinen paju. Marjapensaat- ja puut ovat suosittuja ja kauniita puutarhakasveja. Ne tarjoavat usein pölyttäjille runsaasti ravintoa, eli niitä kannattaa hankkia myös  pölyttäjien hyvinvoinnin turvaamiseksi.

Hankkisinko herukoita tai karviaisia?


Ilman pölyttäjiä monen kasvin marjasato jäisi laihaksi. Mehiläiset ja luonnonpölyttäjät lisäävät esimerkiksi herukoiden marjojen määrää ja kokoa, jos sääolot eivät muuten rajoita marjojen kasvua tai pölyttäjien lentoa.

Suomessa kasvaa luonnonvaraisena puna- ja mustaherukkaa lehtomaisilla kasvupaikoilla. Viljelyssä on näiden lisäksi valko- ja viherherukkaa. Erityisesti aikaisin kukkiva punaherukka hyötyy tarhatuista mehiläisistä. Niiden kukinta-aikaan myöhäisemmät luonnonkimalaisemot vasta etsivät pesäpaikkaa, eikä jälkikasvua ole ehditty kasvattaa pölytystyöhön. Mustaherukka sen sijaan kukkii vähän myöhemmin, jolloin luonnonpölyttäjät ovat jo päässeet hyvään vauhtiin ja pölyttävät myös mustaherukkaa (kuten tarhatut mehiläisetkin). 

Medentuotanto on herukoilla kohtalaisen hyvä, joten ne houkuttelevat pölyttäjiä. Siitepölyä niistä saa kohtalaisesti tai vähän. Herukoista saatava mesi kuluu mehiläisillä pesän vahvistumiseen keväällä, eli herukkahunajaa ei voida ottaa talteen.

Herukoiden sukuun kuuluu myös karviainen, jota mehiläiset myös pölyttävät. Karviainen ei kasva luonnonvaraisena, mutta on maukas pihan marjapensas!


Pihlajassa tympeä tuoksu joka houkuttelee pölyttäjiä
Pihlajaa kasvaa Suomessa lähes koko maassa. Se ei kuki hyvin joka vuosi, mutta muutaman vuoden välein tulee todella runsaita kukintavuosia. Se kukkii suurimmassa osassa maata kesäkuussa, jolloin moni pölyttäjä on täydessä työkunnossa. Kukissa on voimakas ja ihmisen nenään tympeä tuoksu. Mutta se houkuttelee paljon pölyttäjiä! Se tarjoaa esimerkiksi mehiläisille kohtalaisen hyvin mettä ja siitepölyä.

Luonnonmustikka- ja pensasmustikkasadot moninkertaistuvat
Mustikka on ihastuttava kasvi niin luonnossa kuin puolivillinä pihassakin. Mustikka kukkii Etelä-Suomessa jo toukokuussa. Sitä pölyttää kimalaiset ja eri mehiläiset. Jos sää on huono pölyttäjille, mustikan sato jää helposti heikoksi. Mustikan kukka on myös hallanarka.

Tarhamehiläisten merkitys mustikkasatoon korostuu etenkin huonoina kimalaisvuosina. Mehiläispesien ja erakkomehiläisten keinopesien vienti mustikkametsiin parantaisi satoa entisestään, kerrotaan tuoreessa raportissa. Mehiläiset saavat mustikan kukasta kohtalaisesti mettä ja siitepölyä.

Pensasmustikan viljelyala on Suomessa kasvussa. Sadon maksimoimiseksi alueella kannattaa ehdottomasti olla tarhattuja mehiläisiä. Onnistuneen mehiläispölytyksen on todettu moninkertaistavan sen marjasadon (H. Pollari, Hyönteispölytyksen vaikutus neljän eri viljelykasvin sadon laatuun ja määrään, 2011)

Omaksi ja mehiläisten iloksi kannattaa käydä katsomassa puutarhaliikkeen marjakasvitarjonta. Sieltä voi löytyä uusia aarteita kotipihaan :)

Mehiläinen herukan kukalla. Moni puutarhakasvi tarvitsee pölyttäjiä.

 Kirjoitus perustuu mm. Mehiläinen 2/2017 julkaistuun artikkeliin "Kevään ja alkukesän mehiläiskasveja" (Tarja Ollikka).

Helppo herkku: viinimarjoja, jogurttia ja hunajaa

Tuoreita viinimarjoja, pehmeää hunajaa ja turkkilaista jogurttia: muuta ei tarvita nopeaan iltapalaan. Ainesosien määrää ja laatua voi vaihdella oman makunsa mukaan, ja tietysti mukaan voi upottaa vaikka pähkinärouhetta, jos se maistuu.

Marjoilla ja mehiläisillä on tietysti vankka yhteys. Esimerkiksi kuvassa näkyvät punaherukat hyötyvät suuresti onnistuneesta hyönteispölytyksestä. Marjapuskien lähellä olevat mehiläispesät takaavat siis sekä laadullisesti että määrällisesti hyvää satoa.

Muun muassa tästä aiheesta kertoo videolla mehiläistarhaaja Heikki Härkönen Polvijärveltä. Hän hankki mehiläiset aikoinaan nimenomaan marjanviljelyn tueksi.










Koska itselläni ei ole pihaa eikä marjapuskia, niin suuren osan marjoista ostan valmiiksi poimittuina.

Tällä kertaa ostin herukat Helsingin kauppatorilta erään vanhan miehen veneestä lauantaina. Hän myi samalla myös mm. perunaa ja kukkakimppuja.

Kun olin laittanut kukkaset pyöräni etukoriin, niin paikalle lenteli mehiläinen tutkimaan ostokseni. Annoin tyypin tarkistaa ruiskaunokit rauhassa ja vasta sitten jatkoin matkaani. Vaikka mehiläispesiä on Helsingin keskustassa, niin näin läheltä ei joka päivä pääse mehiläisiä havainnoimaan.

Kasviskaalilaatikko sopii syksyn arkiruuaksi

Kaalilaatikko on syksyn, ja miksei myös talven, edullista perusruokaa. Tällä kertaa kaali yhdistyi soijarouheeseen, mutta tietysti rouheen voi korvata jauhelihalla.

Jääkaapissani oli myös juustoraastepaketin jämät, joten käytin ne laatikon päälle, mutta juuston voi jättää pois. 

Tällä ohjeella laatikkoa syntyi kaksi pienehköä uunivuuallista eli monta annosta. Kaalilaatikko ei ole mikään pikaisesti valmistuva ruoka, mutta kun sitä kerran tekee, niin osan voi tarvittaessa pakastaa. Kaalilaatikki onkin mielestäni parhaimmillaan vasta seuraavana päivänä uudelleenlämmitettynä.

Kaalilaatikko soijarouheesta

Kaalilaatikko kuuluu ruokiin,
joista ei ihan helposti saa hienoa kuvaa.
Mutta maku korvaa ulkonäön puutteet!

2 dl ohrasuurimoita
kasvisliemikuutio
2 dl tummaa soijarouhetta
n. 800 grammaa kaalia
2 sipulia
öljyä
1 - 2 rkl soijakastiketta
valkopippuria
meiramia
currya
mustapippuria
(suolaa)
2 dl kaura- tai ruokakermaa
1 - 2 rkl notkeaa tai juoksevaa hunajaa
(n. 70 gr juustoraastetta)

Lisäksi:
hunajalla makeutettuja survottuja puolukoita

Laita soijarouhe astiaan ja kaada vettä päälle. Anna rouheen turvota 5 - 10 minuuttia.
Laita isohkoon kattilaan reilusti vettä ja kasvisliemikuutio. Kun vesi kiehuu, lisää kasvisliemikuutio ja ohrasuurimot. 5 - 10 minuutin päästä lisää kaalisuikaleet. Keitä ohra kypsäksi ja kaalit pehmeiksi.
Silppua sipulit ja pehmitä niitä öljyssä pannulla. Lisää turvonnut soijarouhe, soijakastike ja mausteita: mausteita kannattaa käyttää reilusti, sillä soijarouhe ei maistu muuten juuri miltään. Soijarouhe-sipuliseosta voi maistaa ja sen mukaan arvioida mausteiden lisäystarve.
Kaada ohra-kaaliseos ja sipuli-soijarouheseos uunivuokaan (tai -vuokiin). Lisää kerma ja hunaja, ja sekoittele seokset keskenään. Ripottele halutessasi päälle juustoraastetta.

Paista 175 asteessa reilu tunti.

 Tarjoile hunajalla makeutettujen, survottujen puolukoiden kanssa.

Muutoksia liitossa: Mari Koistinen palasi töihin, Tuula Lehtosesta tutkimuskoordinaattori

Reilu vuosi sitten jäin äitiysvapaalle. Sillä välin sijaiseni Tuula Lehtonen on mm. ylläpitänyt tätä blogia. Nyt olen taas työn äärellä, mutta onneksi Tuulastakaan ei tarvitse luopua. Hän nimittäin jatkaa Suomen Mehiläishoitajain liiton tutkimuskoordinaattorina ja tiedottajana.

Minä vastaan ensisijaisesti kuluttajaviestinnästä, kuten hunajasta ja muista mehiläistuotteista. Tuulan viestintävastuuna on mehiläishoito ja pölytys.

Äitiyslomalla oli hienoa nähdä, että mehiläiset ja hunaja kiinnostavat yhä useampia. Sen verran usein silmiini sattui juttuja, joissa aiheita käsiteltiin. Monien kanssa myös keskustelin pörriäisistä.

Alan uudet harrastajat näkyvät myös netissä. Vilkaiskaapa vaikka Helmi Haatajan Pikku emännän mehiläisblogia tai Janne Tammisen Mehiläistarhaa.

Tästä on helppo jatkaa kuluttajien kysymyksiin vastaamista ja tiedon jakamista sekä muiden työhöni liittyvien tehtävien hoitamista.

Siinä sivussa tietysti kokkailen hunajaa hyödyntäen. Kuten Pappilan mummo totesi, niin myös marjat makeutuvat mukavasti hunajalla. Nettisivujemme tiedotteesta saa lisätietoja ja ohjeita marjojen pakastukseen, valkosipulisiin hunajakurkkuihin ja säilöttyihin kantarelleihin.

Mansikkaa ja valkosuklaavaahtoa

Mansikkasato on ollut myöhässä tavanomaisesta kylmän sään vuoksi. Avomaan mansikoita ei vielä valitettavasti saa, mutta harson alla kasvatettuja marjoja on jo kaupan. Eilen ostin torilta kesän ensimmäisen rasian (ja tänä aamuna jo toisen..) ja kylläpä oli hyvää! 

Hunaja sopii mansikoiden kanssa erinomaisesti yhteen. Sitä voi käyttää mm. mansikkaleivonnaisissa, mutta myös hilloissa ja säilönnässä. Tulen myöhemmin kirjoittamaan lisää hunajan käytöstä säilönnässä, kunhan päästään poimimaan marjoja. Vielä ei nimittäin mansikkapelloille päästä: Hedelmän- ja marjanviljelijäin liitosta kerrotaan, että itsepoimijat pääsevät tositoimiin arviolta heinäkuun toisella viikolla. Koko maassa mansikkasato on jopa puolitoista viikkoa myöhässä normaalista. Hedelmän- ja  marjanviljelijäin liitosta kuitenkin uskotaan, että sato tulee olemaan kaikesta huolimatta hyvä, viime vuoden tasolla.

Tein mansikoiden kanssa valkosuklaavaahtoa. Tässä on nopea ja helppo herkku viikonlopulle.

Valkosuklaavaahto (neljälle)

150 g valkosuklaata

2 dl kuohukermaa

1 dl maitorahkaa

1-2 rkl juoksevaa hunajaa

Sulata valkosuklaa ja anna sen jäähtyä hieman. Vaahdota kerma ja lisää maitorahka sekä hunaja. Lisää valkosuklaa joukkoon. 

Herkuttele mansikoiden kanssa!