Parvi pihassa – mitäs nyt?

”Meidän pihallemme ilmestyi eilen valtava parvi mehiläisiä. Lopulta ne kerääntyivät pihakoivuun, ja nyt koko naapurusto on tässä seuraamassa niitä. Mutta eivät kai ne tee siihen pesää? Millä ne saa häädettyä?"

Varsinkin keskikesällä mehiläisiin iskee joskus parveilukuume. Parveilu on mehiläisten luontainen tapa lisääntyä. Tällöin vanha kuningatar lähtee pesästä ja osa työläisistä seuraa sitä.

Syynä tarhamehiläisten parveiluun voi olla tilapula. Kun kuningatar tuottaa kiihkeimmin jälkeläisiä, pesä saattaa käydä ahtaaksi, jollei mehiläisille huomata ajoissa tarjota lisää tilaa. Parveilunhalu voi johtua myös tekemisen tai sadon puutteesta. Jos mehiläisille sopivia kukkivia kasveja ei ole ympäristössä riittävästi, ne saattavat lähteä etsimään niitä muualta. Tai jos sää on niin huono, etteivät mehiläiset pääse hakemaan mettä, ne saattavat turhautua.

Hunajantuottaja ei koskaan toivo mehiläistensä parveilua – siinähän lentää rahaa taivaan tuuliin. Mehiläiset eivät myöskään Suomen olosuhteissa yleensä pärjää pesän ulkopuolella, joten ne olisi hyvä saada suojaan. Puhumattakaan haitasta, joka koituu esimerkiksi parven päätymisestä jonkun huono-onnisen savupiippuun.

Aina parveilua ei kuitenkaan saada estettyä ajoissa, vaan pihapuuhun tai talon räystäslautoihin ilmestyy suriseva pallo. Jos mehiläisparvi päätyy omaan pihaan, apu löytyy mehiläistarhalta. Monet mehiläistarhaajat hakevat parven mielellään talteen. Jotta tarhaaja ei kuitenkaan tule paikalle turhaan, kannattaa uhrata hetki sen pohtimiselle, onko kyse tosiaan parveilevista mehiläisistä. Osa parvenhakureissuista on nimittäin joka vuosi myös hukkareissuja.

Mehiläisparvi puussa.

1. Ovatko parveilevat otukset mehiläisiä?

• Mehiläinen on hennon karvainen, oranssi-mustaraidallinen hyönteinen, joka kerää ravinnokseen mettä ja siitepölyä. 
• Se on rauhallinen pölyttäjä, kunhan sitä ei tarkoituksella häiritse. Mehiläiset pistävät harvoin, ja ne kuolevat pistettyään, sillä niiden myrkkypiikki repeytyy irti piston yhteydessä.
• Mehiläiset elävät tuhansien yksilöiden yhteiskunnissa, missä ne kasvattavat jälkikasvuaan ja tuottavat hunajaa vahakennojensa turvissa. Suomessa mehiläiset elävät yleensä mehiläistarhaajien tarjoamissa pesissä, mutta paikoin myös villinä esimerkiksi ontossa puussa.

Mikäli olet varma, että kyseessä ovat jmehiläiset, siirry kohtaan kolme. Kannattaa kuitenkin vilkaista myös kohdasta kaksi, mitkä hyönteiset muistuttavat mehiläisiä.

Mehiläinen omenankukalla.

2.       Mihin hyönteisiin mehiläisen voi sekoittaa?

Ampiainen

• Moni sekoittaa mehiläinen ja ampiaisen. Ampiaisella on kuitenkin kapeampi vyötärö ja ohuemmat siivet kuin mehiläisellä. Sen raidoitus on usein selkeämpi, eikä se ole yhtä karvainen kuin mehiläinen.
• Ampiainen on osittain lihansyöjä, se pyydystää toukkiensa ravinnoksi hyönteisiä ja toukkia. Ampiaiset saattavat käydä hakemassa ravintoa myös ihmisten apajilta vaikkapa grillauspaikalta. Ampiainen ei ole varsinainen pölyttäjä, vaikka se kerääkin ravinnokseen mettä ja makeita nesteitä.
• Ampiainen elää puumassasta tehdyssä, usein harmaassa pesärakennelmassa. Ampiainen rakentaa pesänsä maahan tai vaikkapa rakennuksiin tai puuhun. Näkyvä pesä on pallomainen, ja se voi olla suurikin, halkaisijaltaan yli 20 senttiä. Jos ampiaispesä täytyy hävittää, se kannattaa tehdä hyvissä suojavarusteissa illalla, kun kaikki ampiaiset ovat pesässä sisällä.
• Ampiaisyhdyskunta kasvaa kesän aikana muutamasta yksilöstä enimmillään satoihin yksilöihin.
• Ampiainen käyttää piikkiään myös saalistukseen eikä kuole pistettyään, joten se pistää herkemmin kuin mehiläinen. Ampiainenkin pistää kuitenkin yleensä vain uhkaavassa tilanteessa. Eniten yhteentörmäyksiä ihmisten kanssa tulee loppukesästä ja syksyllä, kun ampiaiskuningattaret valmistautuvat talvehtimaan, työläiset menettävät elämänsä tarkoituksen ja pesän jäsenet hajoavat kuka minnekin.

Ampiainen medenhaussa.

Pieni ampiaispesä.

Kimalainen

• Kimalainen on mehiläistä ja ampiaista selkeästi suurempi, karvaisempi ja muodoltaan pyöreämpi. Väritykseltään kimalaiset ovat mustia ja niissä on lajin mukaan keltaisia, oransseja ja valkoisia raitoja.
• Kimalainen tekee pesänsä usein maahan tai puunkoloon. Pesässä on jäseniä muutamasta kymmenestä muutamaan sataan.
• Kimalainen on rauhallinen pölyttäjä, joka käyttää myrkkypiikkiään hyvin harvoin. Se käyttää ravinnokseen mehiläisen tavoin mettä ja siitepölyä, mutta sen pesistä ei saada hunajaa.

Kimalainen purtojuurella.

Erakkomehiläinen

• Erakkomehiläisiä on monen näköisiä, ja jotkin niistä muistuttavat paljonkin tarhamehiläisiä. Erakkomehiläislajeja on tavattu Suomessa noin 190.
• Ne elävät yksin tai pienissä yhdyskunnissa, mutta yhdyskunnilla ei kuitenkaan ole samanlaista sosiaalista luonnetta kuin mehiläisten yhteiskunnilla. Pesänsä erakkomehiläiset tekevät esimerkiksi puun koloihin tai hiekkaan.
• Keväällä erakkomehiläiset saattavat esiintyä runsaina etsiessään pesäkoloja esimerkiksi talojen seinustalla. Niitä ei tarvitse siitä huolimatta torjua mitenkään.
• Erakkomehiläiset syövät mettä ja siitepölyä, mutta eivät tuota hunajaa.

Erakkomehiläinen.

Kukkakärpänen

• Kukkakärpänen on kelta-mustaraitainen pölyttäjä. Se on mehiläistä pienempi, hoikempi ja kirkkaamman värinen. Kun se laskeutuu sen siivet ovat kolmiomaiset. Kukkakärpäset jäävät ilmassa usein paikoilleen lentämään.
• Kukkakärpäsiä on satoja lajeja. Ne käyttävät ravinnokseen mettä ja ovat tärkeitä pölyttäjiä.
• Kukkakärpäset ovat nimensä mukaisesti kärpäsiä, eivätkä ne pistä.

Kukkakärpäsiä voikukalla.

Herhiläinen

• Herhiläiset ovat ampiaisten suvun kookkain laji. Ne muistuttavat ulkonäöltään ja elintavoiltaan ampiaista, mutta herhiläisyksilöt ovat suurempia, ja niiden pesäkin saattaa kasvaa huomattavasti isommaksi kuin ampiaisten.
• Herhiläistä ei tavattu Suomessa kuin satunnaisesti useaan vuosikymmeneen, mutta 1990-luvulta alkaen laji on taas yleistynyt varsinkin Kaakkois-Suomessa. Nykyisin herhiläisiä on itäisessä Suomessa aina Kuopion korkeudelle saakka. Länsi- tai Pohjois-Suomesta pesimishavaintoja ei ole tehty.
• Ampiaisen tapaan herhiläinenkin saalistaa muita hyönteisiä ja voi pistää myös ihmistä. Yleensä herhiläiset ovat kuitenkin varsin rauhallisia, eivätkä pistä herkästi.
• Herhiläiset saattavat pyydystää toukkiensa ravinnoksi myös mehiläisiä ja ampiaisia, joten herhiläispesä ei ole mehiläistarhaajille suosikkinaapuri.

Herhiläinen. Kuva: Keith Gallie /Flickr

3.       Parveilevatko mehiläiset vai onko niitä vain paljon liikkeellä?

Mehiläisparvessa on satoja tai jopa tuhansia yksilöitä, jotka lentävät kuningattaren perässä ja kerääntyvät sopivan paikan löydettyään sen ympärille palloksi. Vaikka pihalehmuksessa olisi siis runsaasti mehiläisiä medenhaussa, se ei tarkoita parveilua eikä paikalle ole syytä hälyttää mehiläistarhaajaa. Liitteenä on lyhyt video, jossa on runsaasti mehiläisiä urakoimassa.

4.       Mistä apua?

Jos parveileva hyönteinen on tunnistettu mehiläiseksi ja kyseessä on nimenomaan parveilutapahtuma, kannattaa ottaa yhteyttä lähimpää mehiläistarhaajaan. Parvia kiinni ottava tarhaaja löytyy helpoiten Suomen Mehiläishoitajain Liiton internetsivuilta kartasta, johon on merkitty parvia kiinniottavat tarhaajat. Ensin kannattaa soittaa suoraan lähellä sijaitsevalle tarhaajalle. Mikäli kartalla ei näy tarhaajaa lähistöllä, ota yhteyttä liittoon, missä pyritään löytämään ratkaisu ongelmaan.

Kesäinen mehiläismediakatsaus

Mehiläistarhausopiskelua
Rääkkylässä Pohjois-Karjalassa tänä kesänä

Moni tarhaaja on jo lingonnut tämän kesän ensimmäiset hunajat. Myös hunajasadon määrää on arvuuteltu ja arvailtu julkisuudessa, mutta lopullinen tieto siitä saadaan vasta myöhemmin.

Tietysti paikalliset erot ovat suuria: jokin mehiläistarha voi tuottaa reilusti hunajaa, kun taas muutaman kilometrin päässä toisessa tarhassa satoa ei kerry kehuttavasti.

Mehiläiset ovat mitä mainioin kesäinen aihe myös medialle. Tässä muutamia nostoja erilaisista kirjoituksista viime viikoilta.

Mitä tehdä, kun kotipihaan ilmestyy mehiäisparvi (Turun Sanomat 13.7.)

Jutussa kerrotaan mehiläisten parveilusta ja siitä, miten tulisi toimia, jos parvi ilmestyy oman talon nurkille. Mukana on myös video, jossa parvi tiputetaan oksalta talteen.

"Tarvainen painottaa, että mehiläisiä ei saa missään nimessä myrkyttää omin avuin. Kun yksi Raid-pullolla varustautunut ihminen ja kokonainen mehiläisparvi ottavat mittaa toisistaan, ihminen jää hengenvaarallisella tavalla toiseksi.
Eikä kotipihaan ilmestyneisiin mehiläisiin ole edes tarvis suhtautua vihamielisesti. Lentäessään auringon pimentävä ja kovaa ääntä pitävä parvi on ainakin luonnosta kiinnostuneen mielestä komea näky.
– Parvea voi ihastella matkan päästä ja siitä kannattaa ottaa kuvia. Ja sanotaan, että parvi pihassa tuo onnea talolle."

Mehiläiset veivät mansikkatilan luomuun
(Luomua. Ilman muuta. Heinäkuu 2014)

Luomumarjanviljelijälle mehiläiset ovat suureksi hyödyksi. Ne sekä pölyttävät kukkia että vievät kukkiin homeentorjunta-ainetta. 

"Opiskellessaan agroekologiaa Helsingin yliopistossa Keskitalo vakuuttui, että harmaahomettakin on mahdollista torjua luonnonmukaisin menetelmin.
– Professori Heikki Hokkanen esitteli, miten harmaahometta voidaan torjua mehiläisten avulla. Pesien lentolaudoille levitetään mikrobivalmistetta, joka tarttuu mehiläisten jalkoihin. Pölyttäessään mansikan mehiläinen levittää kukkaan myös mikrobin, joka estää harmaahometartunnan."

Pistikö mehiläinen? Näin mehiläistarhaaja välttää myrkytyksen
(Yle Luonto 20.7.)

Jutussa annetaan vinkki mehiläisten, ampiaisen tai kimalaisen piston ensihoitoon. Lisäksi juttu kertoo mesikasveista, mehiläiskesän etenemisestä sekä mehiläistarhaajan mahdollisuuksista vaikuttaa mehiläisten luonteeseen kuningatarmehiläisten valinnoilla.

"Mehiläisten medenkeruukausi alkaa varhain keväällä pajun, leskenlehden ja voikukan kukinnan aikaan. Kautta jatkaa valkoapila, vadelma ja horsma. Juuri horsma on mehiläisten aktiivisuuskauden hyvä mittari."

Hunajaa voi tuottaa myös kaupunkipihassa
(Ilkka 14.6.)

Petteri Helander kertoo oman mehiläistarhauksensa taustoista sekä mehiläisharrastuksesta yleisesti.

"Helander suosittelee kurssia tarhausta suunnitteleville. Kristiinassa kurssi oli keväällä.
Perushankinnat ovat pesän lisäksi hunajalinko, tyhjiä pesälaatikoita ja suojapuku. Kustannukset ovat tuhannen euron luokkaa.
– Tarhaus ei ole vaikeaa, mutta perusasiat pitää oppia. Pesiä pitää seurata viikoittain. Jos yhdyskunta ryhtyy esimerkiksi parveilemaan, se on käytännössä menetetty. Myös punkin torjunta pitää hoitaa joka syksy.
Vaasalaissyntyinen, Ylimarkussa asuva ja Kristiinassa mökkeilevä Helander innostui mehiläisistä kuutisen vuotta sitten.
– Lehdessä oli ilmoitus myytävistä mehiläispesistä. Hankimme muutaman pesän harrastukseksi. Siitä se lähti.

Pörräävät pölyttäjät (Kuopion kaupunginkirjasto)

Luontopedagogi Mari Wikholm valottaa blogitekstissää mehiläisten merkitystä.

"Aamiaispöydästämme puuttuisi mustikkasoppa, jos metsissä ei lentäisi kimalaisia. Ilman mehiläisiä emme söisi omenoita tai päärynöitä emmekä lettuja hunajalla tai vadelmahillolla. Suklaasta saamme kiittää erästä trooppista kärpästä, ja jäisipä moni kahvikuppikin juomatta, jos kahvipensaissa ei pörräisi pölyttäjiä. Ruokapöytämme jäisi siis huomattavasti köyhemmäksi, värittömämmäksi ja mauttomammaksi, sillä hyönteiset pölyttävät useimmat tärkeimmät ruokakasvimme ja lisäksi vielä lukuisia karjalle syötettäviä kasveja." 

- - - -

Nämä ja monet muut linkit olemme jakaneet myös Hunajan Facebook-sivulla sekä Twitter-tilillämme. Tervetuloa seuraamaan myös niitä! Tallennamme erilaisia mehiläis- ja hunajalinkkejä myös Delicious-palveluun.

Iso pallopesä ei ole mehiläisten tekosia

Eräs tuttavani lähetti viikonloppuna sähköpostia, jonka mukana oli kuva komeasta pallosta. Ulkovarasto oli saanut kesän ajan olla rauhassa, ja vasta nyt syksyn tullen oli havaittu, että vanhohin lastenrattaisiin oli päättänyt pesiytyä jokin pörriäislaji.

Ulkovarastoon ilmestynyt jättipesä on ampiaisten tai
herhiläisten tekosia. Pesä tyhjenee viimeistään pakkasten
tultua. (Kuva: Anja Nysten)

Pystyin tutulle kertomaan, että kyseessä eivät ole mehiläiset. Mehiläiset eivät nimittäin rakenna pallomaista pesää puumateriaalista, kuten ampiaiset ja herhiläiset.

Sen sijaan mehiläisparvi voi ryhtyä tekemään kennostoja. Mehiläistarhaaja lähetti Köyliöstä kuvia, joissa mehiläiset ovat jo päässeet hyvään vauhtiin rakennuspuuhissa.

Karannut mehiläisparvi ei rakenna palloa.
Siksi parvet usein ryhtyvät rakennuspuuhiin suojaisissa paikoissa,
esimerkiksi savupiipussa. Tällä kertaa kotia puuhattiin
avoimempaan paikkaan. (Kuva: Terttu Huhtinen)

Mitä näille pesille sitten kannattaa tehdä? Pallopesän liepeillä oli kuulemma vielä elämää, mutta koska välitöntä kiirettä pesän poistamiseen ei ollut, niin varaston omistajat päättivät odotella sään kylmenemistä. Se tyhjentää pesän, jolloin sen voi kärrätä rauhassa ulos ja hävittää.

Tämä pätee kaikkiin noihin pallomaisiin pesiin, sillä ampaisista ja herhiläisistä talvehtii vain kuningatar.

Myöskään tuollainen karannut mehiläisparvi ei selviydy talvesta. Mutta silti kannattaa pyytää mehiläistarhaaja paikalle mahdollisimman pian: tarhaajilla on keinonsa ottaa mehiläiset talteen. Mehiläiset voivat rakentaa kennostojaan myös välikaton puolelle, ja se ei ole tietysti hyvä juttu rakennuksenkaan kannalta.

Suojaisemmassa paikassa, kuten savupiipussa, on pieni mahdollisuus, että mehiläisyhteiskunta selviytyy talvesta ilman ihmisen toimenpiteitä. Siellä savupiipussa pesä on merkittävä haitta, eikä villihunajasadosta kannata elätellä toiveita.

Tarhamehiläisten ei siis ole syytä antaa pesiytyä muualle kuin tarhaajien hoiviin. Siellä pesissään mehiläiset nyt valmistautuvat talveen ja muodostavat porukalla talveksi talvipallon.

Mehiläisten tanssijalka vipattaa päätöksenteossa

Kirjoitin jo aiemmin mehiläisten parveilusta. Aihe on ollut tänä kesänä paljon esillä mediassa mm. Jyväskylän keskustassa käväisseen suuren parven vuoksi. Moni tarhaaja on arvellut, että pitkät ja viileät sadejaksot sekä vähäinen ruuansaanti voivat lisätä mehiläisten parveiluhalua.

Mehiläisparvi koostuu tuhansista, jopa kymmenistä tuhansista työläismehiläisistä sekä kuningattaresta. Miten ihmeessä tällainen joukko kykenee lentämään samaan suuntaan ja valitsemaan pesäpaikan yhdessä?

Aiheeseen piti oikein perehtyä, sen verran kiinnostavaa tämä on. Kuvitelkaa 20 000 ihmistä keskustelemassa siitä, mihin muutetaan. Tai sama joukko edes kulkemaan kiltisti samaan suuntaan - ei tule kesää. Mehiläisillä on kuitenkin tähän ratkaisu, joka ei (tietääkseni) toimi ihmisillä: ne viestittävät toisilleen tanssin avulla.

Kuka päättää pesän paikan?

Parveilu alkaa kun osa pesän asukkaista tai koko yhdyskunta lähtee etsimään uutta pesäpaikkaa kuningattaren kanssa. Parvi (jota olen kuullut kutsuttavaksi myös "mehiläiskasaksi") lentää ensin vanhan pesän lähistölle esim. puun oksalle miettimään, mihin kannattaa muuttaa. Parvi pysyy tiiviissä pallossa muutamasta tunnista muutamaan päivään tiedustelijamehiläisten (eli työläisten) etsiessä uutta pesäkoloa.

Tiedustelijamehiläisten antaman informaation käsittely on minusta parveilun mielenkiintoisin osa. Asiaa on selvitellyt muiden ohella Cornvellin yliopiston mehiläistutkija Thomas Seeley, joka on kirjoittanut aiheesta kirjankin, Honeybee Democracy. Kirjassa selitetään perusteellisesti, kuinka mehiläisparven päätöksenteko toimii,  ikään kuin äänestyksen kautta. Enemmistö päättää: kun yhden työläisen ehdotus on saanut tarpeeksi ääniä, kaikki seuraavat perässä. 

Ei zumbaa vaan Waggle dancea

Mehiläistanssi (engl. waggle dance) on mehiläisten keino kertoa tärkeää informaatiota. Tiedustelijan muille parveilijoille esittämä tanssiesitys kertoo paitsi pesän sijainnin myös pesäpaikan laadun: virkeä ja pitkä tanssi kertoo, että pesäpaikka on hyvä, laiska ja lyhyt tanssi merkitsee kehnompaa pesäpaikkaa. Kun riittävän moni tiedustelija on käynyt tarkastamassa parhaaksi kokemansa pesäpaikan ja tanssinut sen puolesta, parvi ottaa ja lähtee.

Päätös ei aina ole suinkaan helppo. Usein eri suuntiin lähteneet tiedustelijat ilmoittavat eri paikkoja ja näistä mehiläisten on vielä valittava se lopullinen. Ensin tiedustelijoita rientää moneen paikkaan, mutta pikkuhiljaa sana leviää ja muutkin tiedustelijat alkavat mennä vain yhdelle, parhaalle pesäpaikalla, kunnes päätös on tehty. Monimutkainen prosessi!

Normaalia lajinomaista käytöstä

Jättimäinen mehiläisparvi on näyttävä eikä monellekaan arkipäiväinen näky. Mutta se on silti ihan normaalia mehiläisille. Parveilu on mehiläisten luontainen tapa lisääntyä ja etsiä parempia pesäpaikkoja. Mehiläinen vaatii pesäpaikaltaan riittävästi suojaa, tilaa ja ravintoa.

Kohta ei parvia kuitenkaan enää näy, syksy on käsillä ja mehiläisten parveiluaika alkaa olla ohitse. Ne saavat tarhaajilta syysruokinnan ja alkavat valmistautua talven varalle.

Toivotaan, että syksy on mehiläisten valmistautumiselle suotuisa, kun kesä oli näille kavereille vähän liian sateinen ja viileä.

Lähde: Seeley, Thomas. Honeybee Democracy. 2010. Princeton University Press.