"Hunajassani on sokeria!"

Hunajaan voi muodostua kiteitä,
jotka muistuttavat sokeria.
Massa voi laskeutua pohjalle ja
nestemäisempi hunajakerros nousta pinnalle.
Hunaja on käyttökelpoista,
mutta sen käymisriski voi olla kasvanut.

Pari viikkoa sitten sain yhteydenoton närkästyneeltä hunajankuluttajalta. Hän oli vakuuttunut, että markkinatapahtumasta ostettuun, kotimaiseen hunajapurkkiin oli laitettu mukaan karkeaa sokeria, "joka on laskeutunut pohjaan niin, että pohjasta voi puhua hunajoituna sokerina".

Tämä ei ollut ensimmäinen kerta, kun sain kuulla tällaisen sokeriepäilyn. Onneksi vastaaminen on aina helppoa.

Kyseessä ei ole sokerin lisäys, vaan hunajaan kuuluva kiteytymisprosessi. Tällöin hunajaan voi muodostua hyvin sokerimaisia kiteitä tai "kokkareita" tai pohjalle sokerimaista massaa. 

Hunajat kiteytyvät eri nopeudella ja eri tavoin riippuen mm. alkuperäkasveista. Hunajantuottaja voi vaikuttaa kiteytymiseen myös käsittelyillä. Karkeat kiteet ovat joidenkin mielestä ehkä epämiellyttäviä, mutta hunaja on silti täysin käyttökelpoista.

Olen törmännyt myös epäilyyn, että hunajassa olisi sokeria, koska hunaja maistui niin makealta. Todellisuudessahan hunaja aistitaan sokeria makeammaksi, joten makeusaisteikolla hunajahuijauksia ei voi päätellä. Hunajat maistuvat erilaisilta, joten joku hunaja voi olla makeampaa kuin toinen.

Hunajahuijausta ei oikein voi päätellä myöskään hunajan väristä, rakenteesta tai juoksevuudesta. Nämä kaikki tekijät vaihtelevat suuresti eri hunajien välillä.

Kotimaisten hunajien kohdalla ei SML:n pistokokeissa ole havaittu sokeria. Kotimaiselle hunajantuottajalle sokerin lisääminen pakkaukseen olisi järjetöntä: hyöty on pieni ja kiinnijäämisriski suuri. Työstään ylpeä mehiläistarhaaja varmasti yleensä lähinnä tyrmistyy, jos joku epäilee, että hän on sekoittanut hunajiinsa sokeria.

Viime aikoina ulkomailta paljastuneet sokerilla jatkettujen hunajahuijausten kohteena ovat erityisesti juoksevat hunajat. Hunajaan voidaan sekoittaa mukaan melassia tai muuta sokerista valmistetta. Sitä ei välttämättä voi maussa erottaa.


Ja tietysti hunajassa on sokeria, mutta ei sitä kaupan kidesokeria. Hunajassa on noin 25 erilaista sokeria. Suomalaisessa hunajassa on keskimäärin 40 prosenttia hedelmäsokeria, 35 prosenttia rypälesokeria ja prosentti ruokosokeria, mutta nämä sokeripitoisuudet vaihtelevat mesikasvista riippuen. Eri sokerien määrät ovat ratkaisevia kiteytymisprosessia ajatellen.

Hunaja-nimellä myytävän tuotteen on siis sataprosenttisesti hunajaa eli alkuperän on oltava kukkien medestä tai esimerkiksi kirvojen mesikasteesta. Hunajaan ei saa sekoittaa sokeria eikä mitään muutakaan. Hunajavalmisteissa taas voi olla mukana mm. erilaisia makuaineita, yrttejä tai muita ainesosia.

Hunajalle suunniteltu sokerivero vähentäisi pölytystä

Karhu (Ursus arctos) ei ole ainoa suomalainen karhu, joka hamuaa osuuttaan kotimaisesta hunajasadosta. Verokarhu yrittää myös saada osaansa mehiläistarhaajien tuotoista. Valtiovarainministeriön asettama sokerityöryhmä esittää väliraportissaan, että hunajalle tulisi sokerituotteiden (esim. sokeri, siirappi, jäätelö, keksit, suklaatuotteet ja leivonnaiset) lailla sokerivero.

Mehiläisalan yhteisen lausunnon viesti sokeriverotyöryhmälle on selvä: Ehdoton EI hunajaa ja mehiläistarhausta koskevalle verolle. Veron aiheuttamat haitat olisivat etuja suuremmat.   

Lisäämällä veroa vähennetään satoa

Arvioitu tuotto hunajan sokeriverosta  on noin 420 000 €/vuosi. Todellisuudessa verosta ei välttämättä jäisi käteen verotuloja lainkaan, päinvastoin. Vero nimittäin heikentäisi mehiläistarhauksen kannattavuutta ja luultavasti vähentäisi mehiläistarhausta eli pesämäärää Suomessa. Pelkällä hunajalla eivät elä mehiläistarhaajatkaan. 

Hunaja halutaan sokerin lailla veronalaiseksi tuotteeksi.

Riski on siinä, että mehiläistarhojen väheneminen heikentäisi mehiläisten tuottamaa pölytystä. Toisin sanoen, viljely-, puutarha- ja luonnonkasvien sadot pienenisivät. Täten myös maanviljelystä kertyvät verotulot pienenisivät.

Jos esim. mehiläispesien määrä vähenee 10 prosenttia, vähenisi mehiläispölytteisen sadon arvo Suomessa noin 6,0 miljoonaa €/vuosi. Hunajantuotantoa tulisikin ennemmin tukea kuin verottaa.

Vero löisi kaksi kertaa

Paitsi että sokerivero uhkaa viedä osan tuottajan tuloista hunajan kautta, nostaa se myös tarhaajien tuotantokustannuksia entisestään. Vero nimittäin uhkaa kohdentua mehiläistarhaajaan kahteen kertaan, koskemalla myös mehiläisten ruokintaan käytettävää ruokintasokeria. Suomessa mehiläiset ruokitaan syksyllä hunajankeruun jälkeen sokerilla. Sokerin hinnan nousu olisi suuri menoerä tarhaajalle. 

Mielestäni on kohtuutonta, että toteutuessaan sokerivero sivaltaisi mehiläistarhaajia kahteen kertaan, alusta ja lopusta.

Hunaja on sokeria vähäkalorisempaa

Sokerituotteiden verotus on sinänsä perusteltua, että halutaan pienentää sokerin haitallisia terveysvaikutuksia. Onhan sokeripitoisten elintarvikkeiden mm. limsojen, makeutettujen jogurttien ja karkkien käyttö lisääntynyt koko ajan.

Hunajaan kohdistuessa vero ei kuitenkaan aja tätä tavoitetta, koska hunaja on luonnontuote, eikä ole rinnastettavissa teolliseen sokeriin. 

Hunaja myös sisältää vähemmän kaloreita kuin sokeri. Hunaja maistuu makeammalta kuin teollinen sokeri, joten hunajasta saadaan sokeria vastaava makeus peräti 40 prosenttia pienemmällä energiamäärällä.

Kalorimäärän lisäksi hunajalla on monia muita positiivisia terveysvaikutuksia muun muassa sen sisältämien vitamiinien ja hivenaineiden ansiosta. Lisäksi hunajalla on antibakteerisia ominaisuuksia, mikä taas tekee siitä merkittävän tuotteen esim. lääketieteen saralla.

Suosi suomalaista - vero ei suosisi

Päättäjät sanovat, että kotimaisuutta ja lähiruokaa tulisi suosia. Vero ei kuitenkaan aja samaa asiaa. Hunajan verotus voi aiheuttaa kotimaisen hunajan hinnan nousun, jolloin kuluttaja siirtyy helposti ulkomaiseen tuotteeseen. Tätä kukaan ei myönnä haluavansa.

Toteutuessaan verotus alkaisi vuoden 2014 alussa. Toivon todella, että asiasta päättävä työryhmä ottaisi huomioon kotimaisen hunajantuotannon edut. Ennen päätöksiä tulisi katsoa kokonaiskuvaa mehiläisalasta.
Tiivistettynä: me tarvitsemme mehiläisiä.