Arvioitavana 145 eri hunajaa - kuinka niistä valitaan Suomen Paras?

Hunajaa oli tummaa, valkoista, juoksevaa, kovaa, kiteistä, monikukkaa ja lajihunajaa... Kuvat: Mari Kokkonen

Viime viikonloppuna vietimme SML:n Sadonkorjuuseminaaria. Sali oli täynnä ja keskustelu antoisaa, kun 250 mehiläistarhaajaa ja muita asiasta innostuneita kokoontui Turkuun.

Perinteisesti Sadonkorjuuseminaarin yhteydessä valitaan myös Suomen Paras Hunaja. Osallistujien määrästä huomasi hunajantuotannon nosteen ja takana olevan hyvän hunajakesän: kilpailuun osallistui 145 hunajanäytettä! Laatu oli yleisesti ottaen hyvä ja taso korkea. Ja kuinka erilaisia hunajat olivatkaan!

Kuinka voittaja valitaan?

Hunajakilpailussa oli tänä vuonna neljä eri sarjaa: kiteytetyt, juoksevat, yksikukkahunajat ja aluekuvahunajat. Loppukilpailuun pääsee viisi hunajaa/sarja. Kärkiviisikon valitsi esiraati.

Kuinka edes kokenut esiraati valitsee noin monesta kilpahunajasta parhaat parikymmentä?

Huippulaadukas hunaja on moitteetonta niin ulkonäöltään, rakenteeltaan, tuoksultaan kuin maultaan. Osa näytteistä ei pääse jatkoon esim. ilmakuplien vaahdon tai roskien vuoksi. Rakenteen laatuun vaikuttaa hunajan kiderakenne: kiteytetyn hunajan pitäisi olla samettimaista eikä kiteet saisi tuntua isoina rakeina. Juoksevassa hunajassa ei saa tuntua kiderakennetta lainkaan. Hunajan tuoksun on oltava hyvä, eikä siinä saa olla viitteitä käymisestä tai mistään hunajaan kuulumattomasta. Maku on sitten loppukilpailussa se, mikä ratkaisee. Siinä olikin yleisöllä vaikeus valita joka sarjan viidestä erinomaisesta hunajasta se paras.

Voittajahunajan valinta ei ole helppoa, kun loppukilpailussa on vain huippuhunajia. Maistelussa oli kova kuhina.

Ja voittaja on...

Suomen Parhaan Hunajan tittelin sai tänä vuonna Raimo Tervolan hunaja Oulusta. Onnittelut Raimo! Voittohunaja on tuotettu Oulujokilaakson puolukkamättäillä. Raimo pärjäsi kilpailussa erinomaisesti, sillä hänen hunajansa voitti sekä juoksevan hunajan sarjan että aluehunajan sarjan. Kiteytetyn hunajan sarjan voitti Petteri Helander Övermarkista ja yksikkukahunajan sarjan voitti Veikko Lehtonen Saarijärveltä.

Vasemmalla kokonaiskilpailun voittaja Raimo Tervola ja oikealla parhaan kiteytetyn hunajan tuottaja Petteri Helander.

Tällä kertaa seminaarin yhteydessä oli myös valokuvakilpailu. Kilpailun voitti Meri-Tuuli Syrjänen kuvalla "Tummasilmäinen signorina". Toiseksi sijoittui Heikki Heinosen kuva, jossa lapsi asettaa kuningattaren mehiläispesään ja kolmas sija meni Raine Häggqvistin otokselle mehiläistarhaajasta, joka soutaa tulvan valtaamille pesilleen. Yhteensä kisaan tuli 71 otosta. 

Kaikki hunajakilpailuun osallistuneet hunajat arvioidaan vielä myöhemmin SML:n laatutoimikunnan toimesta. Osa hunajista, laatuhunajat, saavat kunniakirjan ja osa hunajista päätyy myös jatkotutkimuksiin laboratorioon. Näistä tuloksista sitten myöhemmin lisää. Palaan myös muihin seminaarin aiheisiin myöhemmin. Esimerkiksi kaupunkimehiläistarhaus ja kaupunkien tarhapaikkamaksut herättivät keskustelua. Siitä lähiaikoina lisää...

 Suuret onnittelut kaikille kilpailuissa pärjänneille!


 -Tuula



Kuvat: Mari Kokkonen

Vuoden paras hunaja on tummaa ja voimakasaromista

Esiraati valitsi loppukilpailuun jokaisesta
kolmesta sarjasta viisi hunajaa.
Näistä seminaarin yleisö äänesti voittajat.

Lauantaina oli yksi mehiläisalan vuoden kohokohdista, kun Mehiläishoitajain liiton Sadonkorjuuseminaarissa valittiin vuoden parhaat hunajat. Tiukkaan kisaan osallistui 88 hunajaa.

Lajihunajasarjan ja samalla koko kisan voittajaksi nousi joensuulainen mesikastehunaja.

Mesikastehunaja on monin tavoin erikoista hunajaa, jota mehiläishoitajakaan ei välttämättä osaa odottaa. Tämän vuoden voittajille, Heikki Härköselle ja Christiana Harlelle, oli yllätys, kun mesikastehunajaa löytyi Joensuun kasvitieteellisen puutarhan pesistä elokuun alussa.

Mesikastehunaja syntyy kirvojen avustuksella

Mesikastehunaja syntyy niin, että kirvat imevät kasvien siivilänestettä. Mehiläiset nauttivat puiden lehdiltä kirvojen eritettä. Mesikaste on huomattavasti mineeraalipitoisempaa kuin kukkien mesi, joten myös mesikastehunajan mineraalipitoisuus on korkeampi kuin muiden hunajien.

Mesikastehunaja on tummaa ja voimakasaromista.

Heikki Härkösen ja Christiana Harlen tuotteita myydään mm. Helsinki-Vantaan lentoaseman Eat&Joy -myymälässä. Myös voittoisaa mesikastehunajaa päätynee sinne jossain vaiheessa myyntiin.

Ensikertalainen voitti juoksevien hunajien sarjan

Härkösellä on ollut mehiläispesiä 29 vuotta. Mutta juoksevien hunajien sarjan voittajan, Sini Riihiahon, esimerkki osoittaa, että hunajakisassa voi pärjätä ensikertalainen: mehiläisethän hunajan valmistavat, ja mehiläishoitaja kerää sadon ja käsittelee sen.

Haapavedellä asuvalla Riihiaholla oli nimittäin takanaan ensimmäinen kesä omien mehiläisten kanssa. Vaikka hunajasato, 15 kiloa, ei huikean suureksi noussutkaan, niin laatu oli siis erinomaista.

Kiteytettyjen hunajien voittaja: villivadelma tuo makua

Kiteytettyjen hunajien sarjassa oli eniten osallistujia. Voittajaksi nousi hollolalainen Leo Rainala, jota voi yli 40 vuoden mehiläiskokemuksella kutsua alan konkariksi. Hänen mukaansa laadukas, kiteytetty hunaja syntyy hellävaraisella ja mahdollisemman vähäisellä käsittelyllä. Hyvää makua antaa metsävadelmien mesi, kertoo Rainala. Rainalan pesät tuottivat tänä vuonna noin 1 200 kiloa hunajaa.


Kaikki viisitoista loppukisaan päässyttä hunajantuottajaa ovat esillä tiedotteessa. Loppukilpailuun pääsy on osoitus siitä, että kyseessä on huippuhunajaa.

Katso myös vuoden 2010 juttu Joensuun kaupunkihunajista.



Juoksevien hunajien sarjan voitti Sini Rihiaho (vas.).
Kitetettyjen hunajien voiton vei Leo Rainala.
Lajihunajien ja samalla kaikkein parhaimman
hunajan arvon sai Heikki Härkönen yhdessä puolisonsa
Christiana Harlen kanssa.

Johanna Sinisalo: "Mehiläiset ovat esimerkki siitä, mitä emme voi kontrolloida, mutta josta olemme riippuvaisia"

Eilen pääsin Aalto-yliopiston Melliferopolis-seminaarissa kuulemaan kirjailija Johanna Sinisaloa. Hänen teoksessaan Enkelten verta (jonka viime vuoden puolella lukaisin) mehiläiset ovat merkittävässä roolissa.

Sinisalo kertoi heränneensä pölyttäjien merkitykseen mehiläiskuolemien myötä.
"Tarvitsemme myös näitä pieniä olioita, vaikka helposti ajattelemme vain niitä, jotka yleisesti mielletään tuotantoeläimiksi", Sinisalo totesi.

"Mehiläiset ovat esimerkki siitä, mitä emme voi kontrolloida, mutta josta olemme riippuvaisia. Mehiläisten hyötyä ei osata hahmottaa, koska se ei näy meille suoraan."

Sinisalo sanoi, että meidän pitäisi kunnioittaa ekosysteemiämme paremmin, kuin mitä nyt teemme. "Metsään mennään kuin huvipuistoon, eikä ajatella, että mekin olemme osa luontoa."

Kirjoitusprosessi tutustutti mehiläisiin

Johanna Sinisalolla ei ollut ennen kirjan kirjoittamisen aloittamista omakohtaista pohjaa mehiläistarhaukseen. Kirjaprosessi vei hänet paitsi hakemaan tietoa, niin myös tutustumaan mehiläistarhaajiin.

"Mehiläisissä on omat mysteerinsä. Esimerkiksi kommunikointi on kiehtovaa ja monimutkaista toimintaa, eikä sitä vielä täysin ymmärretä."

Enkelten verta -kirjassa on vahvasti mukana mehiläisiin liittyvää mytologiaa.
"Eri kulttuureissa on ollut hämmästyttävän samankaltaisia käsityksiä mehiläisistä. Niitä on pidetty esimerkiksi jumalten viestien välittäjinä, ja mehiläisten on ajateltu kulkevan kahden maailman välillä."

Johanna Sinisalon mukaan mehiläiset voivat opettaa meille paljon.
"Mehiläiset esimerkiksi konkreettisesti näyttävät, miten työ muuttuu joksikin todelliseksi. Mehiläisten toiminta ja työn tulos ovat suoraan kytköksissä toisiinsa."

- - -

Melliferopolis-seminaarissa käsiteltiin myös mm. kaupunkimehiläisiä yleensä, Espoon kaupungin työväenopiston pesää viljelypalstalla ja pistiäisiin koettuja pelkoja.

Melliferopolis-projekti jatkuu tällä viikolla työpajan merkeissä Helsingin Harakkasaaressa. Työpajassa mm. rakennetaan pölyttäjille oma hotelli.

New Yorkin kaupunkimehiläiset televisiossa, seminaareja toukokuussa Helsingissä

Eilen katsoin Yle Areenalta Kiehtova maailma: Ihmisen planeetta -ohjelmasarjan jakson, jossa käsiteltiin eläinten ja ihmisten yhteiseloa kaupungissa. Ohjelman lopussa (noin kohdassa 40.50) vieraillaan myös New Yorkin kaupunkimehiläisten parissa. Siellä pesiä voi löytää mm. pilvenpiirtäjien katoilta. Ohjelma on katsottavissa tämän viikon ajan.

Vielä muutama vuosi sitten kaupunkimehiläisten pitäminen oli New Yorkissa kiellettyä. Nyt se on suosiotaan kasvattava harrastus. Ihmiset haluavat tiivistää luontosuhdettaan sekä tuottaa itselleen ruokaa.

Seminaareja kaupunkimehiläisistä

Helsingissä kaupunkimehiläisten keskellä tapahtuu nyt toukokuussa paljon.Goethe-Instituutti ja ympäristöjärjestö Dodo ry järjestävät nyt lauantaina 5. toukokuuta bzzzz! - Mehiläisiä kaupungissa -seminaarin. Dodolla on jo aiemmin ollut pesiä Helsingissä, ja nyt niitä on myös Dodon Kääntöpöydän nimellä tunnetulla kaupunkiviljelypalstalla.

Seuraavan viikon lauantaina eli 12. toukokuuta klo 10 - 14 on sitten se kaupunkimehiläispäivä Töölön takamailla eli Pauligin huvilalla, jota olen jo aiemmin täällä mainostanut. Sinne voi siis vapaamuotoisesti tulla tutustumaan kaupunkimehiläisiin koko perheen voimin. Samalla voi kyselemään hunajasta ja muista mehiläistuotteista. Luvasa on myös pieniä hunajaisia yllätyksiä.

Aalto-yliopiston Melliferopolis-projektin tiimoilta on 15. toukokuuta englanninkielinen seminaari. Melliferopoliksen puuhanaisiahan tapasin talvella. Mehiläishoidon lisäksi siellä on mukana myös kirjailija Johanna Sinisalo, jonka Enkelten verta -teoksesta kirjoitin viime vuoden puolella.

Eli nyt on Helsingissä helppoa saada tuntumaa kaupunkimehiläisiin, hieno homma!

Itse suuntaan huomenna torstaina ensimmäistä kertaa elämässäni pesien äärelle. Kyseisistä helsinkiläispesistä on siis juttua luvassa, samoin kuin tietysti noista muista tapahtumista, joihin yritän ehtiä mukaan edes osittain.

Latvialaisterveisiä kera mehiläistuotteiden

Viikonloppuna olin mukana Itämeren alueen mehiläissymposiumissa. Eli siis ruotsalaisten, tanskalaisten, norjalaisten, virolaisten, latvialaisten, liettuailaisten ja tietysti suomalaisten alan ammattilaisten kokoontumisessa.

Tapahtumassa vaihdettiin tietoa mm. eri maiden viimeisistä tutkimuksista ja näkemyksistä. Esimerkiksi varroa, tuo useiden mehiläispesien kuolemien taustalla oleva punkki, oli paljon esillä (lisää perustietoa varroasta voi lukea esim. harrastajatarhaaja Janne Jokisen sivuilta).

Lisäksi kuulimme esitelmiä esimerkiksi pölytyspalveluista, mehiläisten tuottamista terveystuotteista, mehiläiskasvatuksen tehokkuudesta, siitepölystä, Vietnamin ja Nigerian mehiläishoitoprojekteista ja mehiläisyhteiskunnan talviaktiivisuuden mittaamisesta. Myös geenimuuntelu ja sen vaikutusten pohtiminen nousi esiin.

Mehiläistuotteita kaikkiin tilanteisiin

Perjantain ohjelmassa oli mielenkiintoinen vierailu paikalliseen yritykseen, jossa valmistettiin yli 60 erilaista tuotetta: hunajaa, siitepölyvalmisteita, mehiläistarhaajien tarvitsemaa välineistöä. Tähän päälle tulivat vielä erilaiset kynttilät.

Suomalaiset mehiläistuotevalikoimat ovat varsin pieniä tähän kaikkeen verrattuna. Toisaalta ei Suomessa varmasti olisi taloudellisesti järkevää esimerkiksi käsin pakata kapseleihin kuivattua royal jellyä (suomeksi emomaito, kuningatarhyytelö), kuten Riikassa tehtiin.

Eikä näitä erilaisia mehiläistuotteita Suomessa kovin hyvin edes tunneta, vaikka super food -kiinnostus on tietyissä ryhmissä kasvattanut erikoisvalmisteiden kysyntää.

Kaiken kaikkiaan erittäin opettavainen viikonloppu minulle.Virallisen ohjelman lisäksi tietysti esimerkiksi pöytäkeskusteluissa sai tietoa eri maiden mehiläishoitotilanteesta ja esimeriksi hunajan hinnoista.

Alla muutama kuva vierailukohteestamme.

Kuivatun emomaidon pakkausta kapseleihin 

Muottikynttilöiden valmistusta 

Vahalevyt valmistuvat

Mehiläisasuja ommeltiin latvialaisista kankaista 

 Myymälän tuotevalikoimaa

 Pähkinöitä hunajassa

Pitihän minunkin vähän vaatetusta testata... 

 Hunajaa irtomyynnissä

Kynttiläosastolta muutama esimerkki

Moninaisuus on tärkeää myös mehiläisille

Mehiläisiä kuljetetaan nykyisin ympäri maailmaa. Se ei ole välttämättä hyväksi mehiläiskannoille, sillä tarvitsemme paikallisiin olosuhteisiin sopeutuneita mehiläisiä.

Näin totesi tohtori Ralf Büchler Mehiläshoitajain Talvipäivillä. Luonnon monimuotoisuuden merkityksestä puhutaan, mutta helposti unohtuu, miten tärkeää se todella on. Jos maailmassa olisi vain muutama mehiläislaji, niin se heikentäisi selvästi mehiläisten kykyä selvitä erilaisissa ja myös muuttuvissa olosuhteissa.

Perinnöllinen monimuotoisuus on luonnon vastaus vaihteleviin olosuhteisiin. Se on voimavara myös tulevaisuudessa.

Büchler totesi, että Suomeen parhaiten sopeutuvat mehiläiset voidaan jalostaa vain Suomessa. Lisäksi Büchler peräänkuulutti elinvoiman merkityksen entistä parempaa huomioimista jalostuksessa.

Terveysongelmia on hoidettu lääkkeillä, mutta se on luonnolle vierasta, koska luonto hoitaa taudit valinnalla. Lääkinnän ansiosta mehiläiset selviävät hengissä ja tuottavat kuhnureita, joiden perimä ei ole niin elinvoimainen kuin se olisi luonnonvalinnan kautta.

Büchlerin mukaan taudit lisääntyvät varmasti, jos ei jalosteta paremmin tauteja sietäviä kantoja.

Saksalaisen Ralf Büchlerin (oik.) puheenvuoron tulkkasi  Lassi Kauko.

Kimppaostoksena mehiläispesän hunajasaalis?

Olin tänään mukana ProAgrian järjestämässä ruokaketjun päättäjien visiopäivässä. Paikallisuus, avoimuus, vastuullisuus ja vuorovaikutus olivat usein käytettyjä sanoja kuvaamaan vaatimuksia tämän päivän elintarviketuotantoon.

Yhtenä esimerkkinä tällaisesta toiminnasta käytettiin kumppanuusmaataloutta, josta puhui mm. Johanna Mäkelä. Kumppanuustuotannossa kuluttajat esimerkiksi palkkaavat viljelijän, joka hoitaa tuotannon, ja kuluttajat saavat vastineeksi ruokaa, jonka alkuperän varmasti tietävät.

Tämän pohjalta heitin oman loppupuheenvuoroni yhteydessä kommentin, että tätähän voisin lähteä kehittelemään mehiläishoidon parissa.

Hunajapesän sadon voisi kaupata jo ennen kesää esimerkiksi työ- tai kaveriporukalle. He sitoutuisivat maksamaan tietyn kilohinnan. Samalla he varmistaisivat, että saavat hunajaa haluamaltaan tuottajalta ja voisivat tutustua tiiviimmin mehiläistalouteen.

Tuottaja saisi varmat asiakkaat, mikä osaltaan kannustaisi panostamaan hyvään hunajantuotantoon.

Innostuisikohan joku kokeilemaan? Tarvittaisiin siis mehiläistenhoitaja ja vastapuolelle pieni kuluttajaporukka, joka olisi valmis ostamaan noin 50 kiloa hunajaa.

Minun näkökulmastani olisi ainakin hauska seurata, miten tällainen hunajakumppanuus toimisi ja millaisia ajatuksia se mukanaolevissa herättäisi. Ei tämä varmaan suuren mittakaavan toimintaa tule olemaan, mutta ainakin toisi vuorovaikutusta hunajantuottajan ja loppukäyttäjien välille.