keskiviikko 30. lokakuuta 2013

Ravintolakoulun mehiläiset hakivat mettä Hietaniemen hautausmaalta

Perhon parvekkeella, opettajainhuoneen
kohdalla, oli kesällä ensimmäistä kertaa kaksi
mehiläispesää. Jarmo Åken mukaan
mehiläiset sopivat hyvin ravintolakoulun
kestävän kehityksen toimintoihin.
Viime kesänä Helsingissä Ravintolakoulu Perhon mehiläiset suuntasivat usein kulkunsa kohti Hietaniemen hautausmaata.

Hautamaalla kasvilajien kirjo on tietysti hyvin erilainen kuin monessa muussa paikassa, ja mehiläisethän voivat pörrätä myös esimerkiksi hautaseppeleissä.

Pelkkiin hautausmaan antimiin Perhon mehiläisten ei kuitenkaan tarvinnut tyytyä, sillä Mechelininkadun lähistöllä on myös mm. runsaasti lehmuksia.

Mehiläisistä innostunut ja Perhon kahden pesän hoidossa kesän ajan mukana ollut lehtori Jarmo Åke kertoo, että lehmus maistuu hunajassa.

"Mieleen tulevat toffee ja karamellisuus", Åke kuvailee.

Noin 70 kilon hunajasato käytetään Perhon keittiössä erityisesti jälkiruuissa. Sitä myös myydään pienissä purkeissa viiden euron hintaan. Lisäksi panimon puolella ideoidaan hunajaolutta.

Perhon mehiläisistä on lisää tietoa ja kuvia koulun nettisivulla ja Facebookissa.

Koulun henkilökunta ja oppilaat tiedustelivat
jo ennen hunajan linkousta, saako hunajaa ostaa.
Osa sadosta pakattiin lasipurkkeihin myyntiä varten.
(Kuva: Ravintolakoulu Perho)
Ravintolakoulun ja pari muun oppilaitoksen yhteisen KEHYS-
sidosryhmälehden syksyn numerossa julkaistiin myös
hunajalla makeutettuja reseptejä.






perjantai 25. lokakuuta 2013

Mehiläishoidon historiaa vanhoissa valokuvissa

Sain sähköpostiini kuvan, jossa näkyi suomalaista mehiläistarhausta 1950-luvun alusta. Kuva innoitti minut kaivelemaan toimistomme vanhoja kuva-arkistoja. Mehiläinen-lehteähän on julkaistu jossain muodossa ja eri nimillä vuodesta 1916, joten siksi myös kuvamateriaalia on kertynyt.

Valitettavasti arkistomme on lähinnä sekaisin laatikoissa olevia kuvia ja dioja. Joissakin saattaa lukea kuvaaja ja kuvan kohde sekä vuosiluku, mutta useimpien kuvien tiedot puuttuvat täysin.

 Martti esittelee mehiläispesää Mikkelin seudulla vuonna 1953.
Kuvan on ottanut 4H-maatalouskerhoneuvojana toiminut Olli Kervinen.

Pohjoismaisesta mehiläistutkijakongressista kesäkuusta 1959.
Kuvaaja E. Villlumstad.

Tästä kuvasta puuttuvat kaikki tiedot, mutta aika tyylikästä menoa!

Myös tämä mehiläistarhaaja ja kuvan ottaja jäivät pimentoon, mutt
kuvassa on jotain hyvin herkkää. Ehkä se on tuo harso kiedottuna lierihattuun
ja kesäinen luonto?

Unto Kaukonen on selvästi ollut jonkinlainen alan osaaja.
Tapani Herttuan valokuvassa hän poseeraa olkisen maskottipesänsä kanssa.

 
Kunhan ehdin skannata arkistokuvia lisää, niin laitan lisää otoksia julki. Ja jos jollakin on omissa varastoissaan lisää suomalaisen mehiläishoidon historiaa kartoittavia kuvia, niin niitäkin saa tietysti laittaa vaikka sähköpostilla.

Nyt pitäisi myös miettiä, miten ja mitä nykykuvista ja muista aineistoista pitäisi tallentaa jälkipolville.

keskiviikko 23. lokakuuta 2013

Ohra-punajuurisalaatti toimii lisäkkeenä tai lounaseväänä

Ohra-punajuurisalaatin punajuuret kannattaa keittää hyvissä ajoin, esimerkiksi jo edellisenä päivänä. Sitten itse salaatin valmistaminen ei vie niin pitkään. Tämä on täyttävä, kotimaisia raaka-aineita hyödyntävä salaatti, jota voi myös helposti muunnella.

Ensimmäisen erän tätä salaattia söimme karitsanmakkaroiden lisäkkeenä.

Jäljelle jääneeseen salaattiin lisäsin fetajuustoa. Siitä tuli mainio lounaseväs seuraavaan päivään. Varmasti myös esimerkiksi marinoitu tofu toimisi salaatin seassa.

Alkuperäisen ohjeen nappasin Vihrean Langan sivuilta.

Ja sitten vielä radiovinkki eli tänään keskiviikkona hunaja- ja mehiläistietohaluisten kannattaa kuunnella Radio Suomea. Siellä nimittäin vietetään hunajailtaa klo 18.03 alkaen.

Ohra-punajuurisalaatti

600 gr punajuurta
1,5 dl rikottuja ohrasuurimoita
1 pieni punasipuli
0,5 dl sitruunamehua
0,75 dl rypsiöljyä
2 rkl hunajaa
1,5 tl suolaa
1 tl kuivattua basilikaa
0,5 tl mustapippuria
(pari-kolme ruokalusikallista kapriksia)

Keitä punajuuret kuorineen täysin kypsiksi.
Mittaa ohrasuurimot kattilaan ja keitä kypsiksi. Valuta ja huuhtele suurimot kylmällä vedellä.
Kuori ja paloittele punajuuret. Silppua sipuli
Sekoita kastikeainekset kulhossa. Kaada joukkoon muut aineet. Nosta salaatti jääkaappiin ja anna makujen tasaantua. Tarkista maku. Lisää tarvittaessa suolaa ja hunajaa.

torstai 17. lokakuuta 2013

Mistä löytyy hienoin hunajapurkki? Esittelyssä 15 hunajapakkausta maailmalta

Mehiläishoitajain liitto etsii tänä vuonna Hienointa hunajapakkausta. Parasta hunajaa on perinteisesti palkittu joka vuosi, mutta nyt halusimme nostaa esiin myös kääreet.

Suomalaisia syytetään usein markkinointiosaamisen puutteesta. Ulkokuoren merkitystä ei koeta kovin suurena, koska hyvän tuotteen uskotaan myyvän itse itsensä (ja tokihan se kotimaisen hunajan kohdalla usein pitääkin paikkansa).

Mutta tietysti pakkauksella on väliä. Se paitsi suojaa, niin kertoo tietoa. Ja sen lisäksi se vaikuttaa mielikuviimme tuotteesta.

Hunajapakkauksessa pitää olla tietyt tiedot. Tietojen määrä on silti sen verran vähäinen, että luovuudelle jää hyvin tilaa.

Merkitystä on myös pakkausmateriaalilla. Hunajaa myydään lasiin, muoviin ja pahviin laitettuna, ja jokaisessa on omat hyvät ja huonot puolensa.

Tässä muutama, hieman erilaisempi, hunajapakkaus ulkomailta. Mikä on mielestäsi hienoin ja miksi?

Lontoolaishunajassa mehiläinen pukeutuu knalliin

Ihanaista hunajaa kera pelkistetyn mehiläisen.

Karhut ja nallet ovat yksi hunajapurkkien kuvitusaihe.
Onko karhun katse tällä kertaa jopa pelottava?
Yksinkertaisuus ja mustan värin käyttö tuntuvat olevan tyypillisiä nykyhunajapurkeille.
Uusiseelantilaisen hunajan pakkauksesta löytyy myös tyylitelty kiivilinnun kuva, kun tarkkaan katsoo.
Meksikolaishunajan pakkauksessa on kuulemma vaikutteita alueen perinteisestä taiteesta.
Hunajaranchin meininki vaikuttaa hauskalta!
Erilaiset hunajat on eroteltu erivärisillä mehiläisillä.
On helppo uskoa, että rohkeammat värit erottuvat kaupan hunajahyllyssä.
Serbialaishunajan nimi Volim merkitsee kuulemma "Rakastan sinua".
Myös tämän hunajan etiketin kuvitus ammentaa paikallisesta taiteesta.
Vintagea voi löytyä myös hunajaetiketistä. Tässäkin väri poikkeaa
tavallisimmista hunajavärityksistä.
Yhdysvaltalainen paikallishunaja saa etiketteihin käsinkirjatun
tiedon siitä, mistä hunaja tarkalleen on peräisin.
Hienoa värikkyyttä ja suloisia kuvioita tanskalaisessa hunajassa.
Tässä firmassa hunajaa maustetaan mm. lakritsilla.
Iso teksti osuu hunajaostoksilla olevan silmiin.

Tämä pakkaus henkii hyvin arvokasta tunnelmaa.
Mehiläispesämäinen pahvipakkaus sisältää myös noita
pieniä mehiläisiä.


Cosmopollen-hunajien ideana on  suurkaupunkien mehiläishoitajien
yhteenliittymän tuotteiden myynti. Pakkauksessa
on ajatus siitä, miltä kyseisen hunajan kaupunki voisi näyttää mehiläisen silmin.



Nämä ja joukon muita hunajapakkauksia olen laittanut esiin myös Pinterest-sivulle.


 

tiistai 15. lokakuuta 2013

Hunaja on ekologista ja mehiläistarhaaja maailmanparantaja

Olin pari viikkoa sitten kuuntelemassa MTT:n järjestämässä tilaisuudessa elintarvikkeiden ilmasto- ja ympäristöviestinnästä. Siellä todettiin mm. se, että valtaosa kuluttajista ei tiedä, mitä hiilijalanjälkimerkki kokonaisuudessaan kertoo tuotteesta. Sanakin johtaa hieman harhaan, joten MTT suositteli käyttämään termiä ilmastovaikutus hiilijalanjäljen rinnalla.

Ja kuten tiedetään, niin ilmastovaikutus on kuitenkin vain yksi osa elintarvikkeiden kokonaisympäristövaikutuksia, puhumattakaan kaikista vastuullisuusnäkökulmista.

Yksittäisten elintarvikkeiden vaikutusten laskenta on työlästä, mutta varsin pitkälle pääsee jo tietyillä perusperiaatteilla. Niitä käytiin hyvin läpi Ylen ruuan ilmastovaikutusvisassa ja siihen liittyneessä jutussa.

Suomalainen hunaja on tutkitusti ilmastoystävällistä. Olen siitä kirjoittanut jo aiemmin tänne blogiin.

Mutta vielä tärkeämpää on mehiläisten merkitys koko ekosysteemin kannalta. Pölyttäjien työ näkyy tietysti meidän ruokavalikoimissamme, mutta merkitys on vielä suurempi: eihän esimerkiksi eläimille olisi samalla tavalla ravintoa tarjolla ilman pölyttäjiä.

Kotimainen hunaja ja muut mehiläistuotteet on siis hienoja siksikin, että niitä ostamalla tukee myös ekosysteemiä ja siinä sivussa suomalaista lähituotantoa. Mehiläistarhaajat ovat hienoja maailmanparantajia!



Tein oheisen esityksen, joka summaa pääpiirteet hunajan ekologisuudesta ja mehiläisten merkityksestä.

torstai 10. lokakuuta 2013

Kasviskaalilaatikko sopii syksyn arkiruuaksi

Kaalilaatikko on syksyn, ja miksei myös talven, edullista perusruokaa. Tällä kertaa kaali yhdistyi soijarouheeseen, mutta tietysti rouheen voi korvata jauhelihalla.

Jääkaapissani oli myös juustoraastepaketin jämät, joten käytin ne laatikon päälle, mutta juuston voi jättää pois. 

Tällä ohjeella laatikkoa syntyi kaksi pienehköä uunivuuallista eli monta annosta. Kaalilaatikko ei ole mikään pikaisesti valmistuva ruoka, mutta kun sitä kerran tekee, niin osan voi tarvittaessa pakastaa. Kaalilaatikki onkin mielestäni parhaimmillaan vasta seuraavana päivänä uudelleenlämmitettynä.

Kaalilaatikko soijarouheesta

Kaalilaatikko kuuluu ruokiin,
joista ei ihan helposti saa hienoa kuvaa.
Mutta maku korvaa ulkonäön puutteet!
2 dl ohrasuurimoita
kasvisliemikuutio
2 dl tummaa soijarouhetta
n. 800 grammaa kaalia
2 sipulia
öljyä
1 - 2 rkl soijakastiketta
valkopippuria
meiramia
currya
mustapippuria
(suolaa)
2 dl kaura- tai ruokakermaa
1 - 2 rkl notkeaa tai juoksevaa hunajaa
(n. 70 gr juustoraastetta)

Lisäksi:
hunajalla makeutettuja survottuja puolukoita

Laita soijarouhe astiaan ja kaada vettä päälle. Anna rouheen turvota 5 - 10 minuuttia.
Laita isohkoon kattilaan reilusti vettä ja kasvisliemikuutio. Kun vesi kiehuu, lisää kasvisliemikuutio ja ohrasuurimot. 5 - 10 minuutin päästä lisää kaalisuikaleet. Keitä ohra kypsäksi ja kaalit pehmeiksi.
Silppua sipulit ja pehmitä niitä öljyssä pannulla. Lisää turvonnut soijarouhe, soijakastike ja mausteita: mausteita kannattaa käyttää reilusti, sillä soijarouhe ei maistu muuten juuri miltään. Soijarouhe-sipuliseosta voi maistaa ja sen mukaan arvioida mausteiden lisäystarve.
Kaada ohra-kaaliseos ja sipuli-soijarouheseos uunivuokaan (tai -vuokiin). Lisää kerma ja hunaja, ja sekoittele seokset keskenään. Ripottele halutessasi päälle juustoraastetta.

Paista 175 asteessa reilu tunti.

 Tarjoile hunajalla makeutettujen, survottujen puolukoiden kanssa.

maanantai 7. lokakuuta 2013

Mehiläisvideo voitti yliopisto-opiskelijoiden kehitysyhteistyöviikon kilpailun

Outi Kimalainen on tehnyt hienon mehiläisten merkityksestä kertovan videon, jolla hän voitti yliopisto-opiskelijoille järjestetyn kehitysyhteistyöviikon videokilpailun.
"Kimalainen toi kilpailutyössään hyvin esille linkin oman alan ja kehitysmaiden välillä, kuten työmahdollisuudet kehitysmaissa, sekä kesymehiläisten yhteyden laajempiin teemoihin, kuten koulutukseen, teknologiaan ja ruokaturvaan.
“Vitsi, ihan upea juttu!” oli ilahtuneen Outi Kimalaisen ensikommentti hänen kuultuaan voitosta.  
“Mehiläiset ovat tärkeitä ruokaturvalle ja kiinnostukseni mesipistiäisiin onkin kasvanut opintojen myötä. Mehiläishoidon opetuksella olisi mahdollista tukea paikallista hyvinvointia sekä kestävää kehitystä. Tämän kaltaisista projekteista on myös aikaisemmin saatu hyviä kokemuksia”, Outi Kimalainen jatkaa."
Video on kuvattu Helsingissä: mukana on Viikin kampusalueen mehiläisiä sekä Kumpulan kasvitieteellistä puutarhaa. Onnittelut Outille ja kiitos myös videosta, sillä onhan tällainen materiaali on hieno tapa jakaa mehiläistietoa.

 

"Osana ylioppilaskuntien ja Suomen ylioppilaskuntien liiton (SYL) yhteistä kehitysyhteistyöviikkoa järjestettiin videokilpailu yliopisto-opiskelijoille. Kilpailun tavoitteena oli kannustaa eri alojen opiskelijoita löytämään linkki oman alansa ja kehityskysymysten välillä ja samalla innostaa heitä kehitysyhteistyön parissa toimimiseen. Kilpailun voittaja saa 500 euroa. Kehitysyhteistyöviikkoa vietetään tällä viikolla 7.-12.10 yhteensä kahdeksassa ylioppilaskunnassa. Teemana on työllisyys ja kehitys".

keskiviikko 2. lokakuuta 2013

Pohjoiskarjalainen luomuhunaja syntyy maaseudun rauhassa


Raija Albertilla on mehiläispesiä sekä
vanhan maalaistalon
pihapiirissä että metsässä.
Nyt vietetään Luomuviikkoa. Mitä luomu tarkoittaa mehiläishoidossa? Siitä kertoo luomuhunajantuottaja Raija Albert.

Raija Albertin pihapiirissä Liperissä, Pohjois-Karjalassa, mehiläiset keräävät meden villikasveista, kuten voikukasta, horsmasta ja vadelmasta. Niistä syntyy Lammun lumo -hunajaa.
"Luomu on hunajassakin nyt trendikästä”, Raija Albert toteaa. ”Meillä on täällä hyvät mahdollisuudet luomutuotantoon, joten miksipä mahdollisuuksia ei hyödyntäisi?”
Luomutuotannossa mehiläispesien on sijaittava vähintään kuuden kilometrin päässä vilkkaista teistä, kaatopaikoista tai muista vastaavista saastelähteistä. Mehiläistarhan pääsatokasvit voivat olla luonnonkasveja tai luomuviljeltyjä. Myöskään ns. tavanomainen viljely pesien läheisyydessä ei haittaa, kunhan pellot ovat ympäristötukiehtojen mukaiset.
Raija Albert kasvatti tänä kesänä pesien määrää. Se tapahtuu jaokkeilla eli pesä tavallaan jaetaan ja osa mehiläisistä siirretään uuteen pesään.

"Alkukesästä minulla oli pihassa neljä pesää, ja nyt niitä on jaokkeiden ansiosta toistakymmentä. Mutta pitää nyt katsoa, ovatko kaikki riittävän vahvoja talvehtimaan.”

Jaokkeiden tekemisen myötä Raija Albertilla tuli vastaan yksi luomutuotannon haasteista: pesiin käytettävien vahapohjukkeiden pitää olla luomumehiläisvahaa.
”Onneksi sitäkin sitten löytyi tarpeeksi", Albert sanoo.

Luomutarhauksen säännös tosin antaa sen verran lievennystä, että jos luomuvahaa ei ole markkinoilla, niin uusilla tarhoilla ja siirtymävaiheessa voi käyttää tavanomaista vahaa. Siitäkin on oltava analyysitodistus, joka osoittaa, ettei vaha sisällä luomutuotannossa kiellettyjä aineita.
Pihan lisäksi Albertilla on pesiä metsässä. Sieltä tulevan hunajan hän on nimennyt Korpihunajaksi, ja satokasveina on ainakin puolukkaa ja mustikkaa.
Myös Raija Albertin poika tuottaa hunajaa, mutta hänen hunajansa on joensuulaista kaupunkihunajaa. Kaupunkihunaja ei luonnollisesti voi olla luomua.
Luomuhunajan ja tavallisen hunajantuotannon välillä on muitakin eroja kuin sijainti ja luomuvaha. Esimerkiksi mehiläisille talviruuaksi annettavan sokerin on oltava luomua, ja talveutuksessa pesissä saa käyttää vain luonnonmateriaaleja, kuten puuta.
Mehiläistarhaajalle luomutuotannon kustannukset ovat suuremmat, sillä esimerkiksi mehiläisten talviruokinta maksaa enemmän. Lisäksi tarhaaja joutuu maksamaan luomutarkastusmaksua.

Raija Albert haluaa viestiä hunajansa luomulaadusta myös pakkauksella, joten luomuhunaja myydään kauniissa lasipurkissa. Albertin mukaan ihmiset yleensä ymmärtävät hyvin myös luomun kalliimman hinnan.
”Erityisesti nuoremmat arvostavat luomua”, Albert toteaa.

Kaksi vuotta sitten Lammun hunaja sijoittui Suomen Paras Hunaja -kisan lajihunajien sarjassa toiseksi.
Eviran sivuilla on tarkat tiedot mehiläishoidon luomuvaatimuksista (pdf). Luomuvaatimukset vaihtelevat jonkin verran EU:n sisällä, joten esimerkiksi saksalaisen luomuhunajan tausta voi olla erilainen kuin suomalaisen.