keskiviikko 30. huhtikuuta 2014

500 000 kuollutta mehiläistä levittäytyy taiteeksi

"Kuolleet mehiläiset haisevat enemmän
kuin kuvittelin", taiteilija Timo Wright
naurahtaa. 
Miltä näyttää ja tuoksuu 500 000 kuollutta mehiläistä, jotka on levitetty lattialle noin sentin kerrokseksi? Ja mitä ajatuksia tällainen teos herättää?

Tämän voi kokea Kaapelitehtaan MUU-galleriassa, jossa on toukokuussa nähtävillä taiteilija Timo Wrightin Nemesis-installaatio.

Wright aloitti teoksen suunnittelun pari vuotta sitten, kun hän oli havahtunut mehiläiskatoa käsitteleviin uutisiin. Lisäksi hän pohtinut jo pitkään pohtinut ja myös teoksissaan käsitellyt ihmisten toiminnan vaikutusta sekä meihin itseemme että luontoon.

"Kun vielä näin Ei pelkkää hunajaa (More than honey) -dokumentin, niin idea alkoi hahmottua", Wright kertoo. "Erityisen vaikuttava kohtaus dokumentissa on se, kun kiinalaiset pölyttävät käsin hedelmäpuita, koska pölyttäjiä ei kyseisellä alueella enää ole."

Aluksi Wright oli suuunnitellut teosta, jossa olisi viherhuone, tyhjä mehiläispesä ja kuolleita mehiläisi lattialla.
"Muut elementit kuitenkin tiputin pois, ja jätin vain mehiläiset."

Puolen miljoonanan menehtyneen mehiläisen hankkiminen ei suju aivan helposti. Wright sai mehiläishoitoa harrastavalta tuttavaltaan kehotuksen ottaa yhteyttä Komppa-Seppälän tilaan. Kahden talven aikana siellä kerättiin monta paperikassillista luonnollisen kuoleman kohdanneita mehiläisiä.

Kesällä kuolleita mehiläisiä ei voi suuremmin kerätä. Vaikka mehiläispesässä on kesällä paljon enemmän porukkaa kuin talvella, niin kesällä mehiläiset kuolevat lähinnä jonnekin luontoon. Ovathan ne mehiläiset, jotka keräävät mettä, elinkaarensa loppuvaiheessa ja siis todennäköisesti menehtyvät kesken lentoreissun.

Kuolleita mehiläisiä ei ole Wrightin teosta varten käsitelty millään aineella.
"Ne ovat pysyneet yllättävän hyvässä kunnossa", taiteilija kertoo.

Haastattelupäivänä eli vapunaattona Wrightin
oli ryhtynyt levittämään mehiläisiä lattialle.
Näyttelyn avajaisia vietetään perjantaina 2. toukokuuta. 

Timo Wrightilla ei ole mehiläishoitoon omakohtaista kosketusta, mutta hänellä on useita kavereita, joilla on mehiläiskokemusta. Teosta valmistellessaan Wright on hankkinut paljon taustatietoa esimerkiksi mehiläisiin liittyvästä mytologiasta, mutta elävien mehiläisten luona hän ei varsinaisesti ole vieraillut.

"Näiden kuolleiden kanssa on tosin tullut mieleen, että entä jos joukossa olisi elävä", Wright nauraa.

Vaikka eläviä mehiläisiä ei joukosta ole kömpinytkään, niin oma yllätyksensä on ollut kuolleiden mehiläisten tuoksu.

"Varastotilassa huomasi, että näistähän lähtee omituinen haju. Ehkä se sama haju leijailee myös valmiin teoksen ympärillä."

Mikäli mikään taho ei osta Wrightin teosta, niin suunnitelmissa on kerätä mehiläiset talteen ja kenties tuoda ne näytille jossain toisaalla.
"Ehkä myös haalin lisää mehiläisiä. Jos saisi vaikka miljoona kuollut mehiläistä", Wright miettii.



Timo Wright: Nemesis
MUU Kaapeli 3.5.–25.5.2014
Avoinna ma–pe 10–19, la–su 12–16

PS. Kuolleita mehiläisiä ja myös muuta taidetta on parhaillaan myös Ritva-Liisa Virtasen Viimeinen lento -näyttelyssä (Galleria Johan S., Iso-Roobertinkatu 1, 29.4. -  18.5., ti-pe 11 - 17, la-su 12 - 16). Virtasella itsellään on ihan eläviäkin mehiläisiä. Hänen edellisestä näyttelystään kirjoitin blogiin.








maanantai 28. huhtikuuta 2014

Terveystuotteena markkinoitu manukahunaja on usein väärennettyä

Manukahunajille on määritelty UMF-arvo.
Keskivertona "aktiivisuuden asteena"
pidetään UMF-arvoa 10.
.

Uusiseelantilainen manukahunaja on noussut maailmanmaineeseen tutkittujen terveysvaikutusten ansiosta. Hunajan arvostus valitettavasti aiheuttaa sen, että maailmalla myydään jopa kuusinkertaisesti enemmän manukaksi väitettyä hunajaa kuin mitä Uusi-Seelanti tuottaa.

UMF-arvo: manukahunajan antibakteerisuuden aste

Mehiläiset valmistavat tätä arvostettua ja kallista hunajaa manukapuun medessä. Mikä manukahunajasta tekee niin erikoisen haluttua?

Syynä ovat manukahunajan antibakteeriset ominaisuudet. Niitä on tutkittu paljon, ja manukahunajille on laadittu UMF-arvo (Unique Manuka Factor). Kuten kaikissa hunajissa, niin myös manukassa koostumus vaihtelee esimerkiksi pesien sijainnin mukaan. Manukahunajaksi luokitellun hunajan tulisi sisältää vähintään 70-prosenttisesti manukan siitepölyä, ja loput siitepölyt voivat siis olla peräisin muista kasveista.

Manukahunajaan liitetään siis vielä vahvemmin erilaisia terveysominaisuuksia, mm. haavojen parantamista ja flunssan hoitoa, kuin muihin hunajiin. Sitä myös käytetään lääketeollisuudessa esimerkiksi haavanhoitotuotteiden ainesosana.

Purkkien tekstit hämäävät kuluttajia

Mutta se, että purkin kyljessä on joku luku ja teksti, joka vakuuttelee tuotetta tehokkaaksi manukahunajaksi, ei todellakaan takaa, että purkissa on superhunajaa. UMF Honey Association testasi 73 manukaksi väitettyä hunajaa, joista suurin osa (41) ei osoittanut minkäänlaista väitettyä antibakteerisuutta.

Suuri osa kuluttajista ei edes tiedä, mitä UMF-arvo tarkoittaa: kun purkin kyljessä on jokin numero, niin se jo vakuuttaa monet. Tietysti manukaksi väitettyä hunajaa myydään vahvoilla terveysmielikuvilla.

Niinpä uusiseelantilaiset manukahunajan tuottajat pyrkivät nyt kampanjoimaan oman tuotteensa puolesta. Manukapuita on istutettu tietyille alueille, jotta voitaisiin varmistaa, että mehiläiset todella keräävät metensä nimenomaan manukasta. Lisäksi erilaisilla kampanjoilla yritetään saada kuluttajat tietoiseksi siitä, miten aito manukahunaja on merkitty.

Manukahunajaa myydään yleisesti myös Suomessa. Pienen purkin hinta on helposti kymmeniä euroja, ja kilohinnat kohoavat esimerkiksi Ruohonjuuren manukahunajilla yli sataan tai kahteensataan euroon.

Lisää hunajien antibakteerisuustutkimusta tarvitaan: seuraava hitti esimerkiksi kanervahunaja?

Tietysti näin kotimaisen hunajan puolestapuhujana kehotan vakavasti harkitsemaan, kannattaako laittaa rahansa manukahunajaan (tai manukahunajaksi väitettyyn tuotteeseen) vai johonkin edullisempaan, lähellä tuotettuun hunajaan.

Suomalaistutkimuksessahan on äskettäin saatu näyttöjä siitä, että ainakin horsma-, tattari- ja kanervahunaja ovat sellaisia, että niissä on merkittävää antimikrobista aktiivisuutta. Lisäksi taannoin uutisoitiin hevosten haavojenhoitoa käsitelleestä tutkimuksesta, jossa skottilainen kanervahunaja vaikutti vähintään yhtä tehokkaalta kuin manukahunaja.

Mutta tietysti tarvittaisiin paljon lisätutkimuksia, jotta eri hunajien vaikutuksista saataisiin täsmällisempää tietoa. Oleellista on ymmärtää, että hunajien antibakteerisuudessa voi olla paljon eroja. Erot syntyvät suurelta osin mehiläisten käyttämistä mesikasveista, ja tietysti hunajan käsittely (erityisesti kuumennus) voi merkittävästi heikentää hunajan laatua.

 (Tekstissä linkitettyjen sivujen lisäksi lähteenä käytetty mm. Deutches Bienen Journal 4/2014 -lehden artikkelia.)

Iso-Britannian elintarvikeviraston eräässä testissä vain
yksi viidesta manukahunajsta täytti standardit ja
osoitti merkittävää aktiivisuutta bakteereja vastaan.
Kyseinen hunaja oli Comvitan eli tämän saman merkin,
jonka purkki löytyy myös toimistoltamme. Comvita
on suurimpia (tai suurin) manukahunajan tuottaja.




keskiviikko 23. huhtikuuta 2014

Olarin lukiossa opiskellaan myös mehiläispesillä

Maija Flinkman on innostunut
sekä mehiläisistä että
biologianopettajan työstään.
Kun opettaja on hurahtanut mehiläisiin, niin pörriäiset, pölytystieto ja hunajakokeilut löytävät tiensä luokkaan asti. Näin on käynyt Olarin lukiossa. Siellä biologianopettaja, apulaisrehtori Maija Flinkman hyödyntää mehiläisiä monipuolisesti opetuksessa.

Omia mehiläisiään jo vuosia hoitanut Flinkman on myös vastuussa koulun läheisyyteeen tuoduista kahdesta mehiläispesästä.

Flinkman on jo pitkään käyttänyt mehiläisiä monin tavoin esimerkkinä biologian tunneilla. Viime syksynä oppilailla oli ensimmäistä kertaa mahdollisuus osallistua erilliselle mehiläisbiologian kurssille.

Pölytyksen merkitystä ja siitepölyjen analysointia

Kurssin alkuvaiheessa opiskelijat lajittelivat hedelmiä sen mukaan, olisiko niitä ilman pölyttäjiä. Tämä havainnollisti mehiläisten merkitystä. Hunajan siitepölyanalyysi taas paljasti oppilaille, että ulkomaiseksi lajihunajaksi väitetty hunaja sisälsi laajan kirjon erilaisia siitepölyjä.

Flinkmanin mukaan siitepöly on opetuksen kannalta hyvä aihe. Se kiinnostaa oppilaita usein jo siksi, että monilla on allergiaa.

”Oppilaat sekoittavat helposti siemenet ja siitepölyt. Mikroskoopilla voidaan katsoa siitepölyrakeita ja tutkia, miten eriväriset rakeet eroavat toisistaan”, Flinkman kertoo.

Oppilaat myös linkosivat ja pakkasivat hunajaa. He tekivät mehiläistuotteista kynttilöitä, vartalovoidetta ja huulirasvaa. ”Tällaisia aiheita voisi linkittää myös esimerkiksi kotitalouteen ja hygieniaoppeihin", Flinkman miettii.

Pesävierailut kiehtovat oppilaita

Olli Kangas, Salla Hannula ja Oskar Reivinen osallistuivat
mehiläisbiologian kurssille. Kurssilaiset myös purkittivat
koulun omaa hunajaa, jota on lahjoitettu esimerkiksi
koululla vierailleelle Jyrki Kataiselle.
Kurssille osallistuneiden Salla Hannulan, Olli Kankaan ja Oskar Reivisen mukaan kurssin parasta antia olivat pesäkäynnit.

”Jotain tosi hienoa oli esimerkiksi ottaa käsiin kenno, joka kuhisee mehiläisiä”, Salla Hannula sanoo. ”Myös siitepölyn tutkiminen oli kivaa. Kosmetiikan tekemisestä tajusi, miten helppoa kotoa löytyvistä raaka-aineista on tehdä erilaisia tuotteita.”

Pojat innostuivat tallentamaan kurssin toimintaa kuvin ja videoin. Kuvia julkaistiin mm. kurssin blogissa.

”En ennen kurssia ollut oikein edes tajunnut, että tällaista mehiläisharrastusta on olemassa”, Olli kertoo.



Oppilaiden kommenteista päätellen opettajan oma into on hyvä kannustaja. ”Maijan innostus tarttuu muihin. Hän osaa kertoa asioista maanläheisten näkökulmien kautta.”

Koulun oma hunaja on pakattu pieniin purkkeihin.
”Kissamainen luonne, täyteläinen maku”, kuvailee Oskar hunajaa pilke silmäkulmassaan.


Kurssilaiset analysoivat hunajia myös laboratoriossa
ja selvittivät mm. hunajien siitepölykoostumuksia.
(Kuva: Mehiläisbiologian kurssin oppilaat)


Olarin koulun pesät sijaitsevat noin 1,5 kilometrin päässä koulusta.
Pesävierailu oli olennainen osa mehiläisbiologian kurssia.
(Kuva: Mehiläisbiologian kurssin oppilaat)

Tiedätkö muita kouluja, joissa mehiläiset olisivat selkeänä osana opetusta? Vinkkaa kommenttiosastolle tai pistä sähköpostia (mari.koistinenAThunaja.net).
 

tiistai 22. huhtikuuta 2014

Mehiläiset ja kimalaiset ovat pölyttäjinä erilaisia

Mehiläinen metsäkurjenpolvella
Kimalainen omenan kukassa.










Pölytyksestä ja pölytyspalvelusta on viime aikoina ollut paljon puhetta. Kerroin vähän aikaa sitten SML:n pölytyspalvelukartasta, josta viljelijät löytävät lähimmän pölytyspalvelun tarjoajan. Jatkuvasti tuleekin kyselyjä viljelijöiltä, että mistäs niitä mehiläisiä saa.

Jos mietitään pölytyspalvelua (eli viljelykselle tuodaan tarkoituksella pölyttäjiä pölyttämään kasveja), niin Suomessa siihen käytetään mehiläisiä ja kimalaisia. Mehiläisiä käytetään peltokasvien, hedelmien ja marjojen pölytykseen ulkosalla. Kimalaiset ovat käytössä pääosin kasvihuoneissa, joskus myös avomaalla. Itse olen sitä mieltä, että kasvatetut kimalaiset ovat loistavia kasvihuoneiden pölyttäjiä, mutta ulkona mehiläiset ovat usein tehokkaampia mm. suuren määränsä vuoksi.

Pölytyspalveluun tarkoitetut kimalaiset ovat tällä hetkellä täysin tuontitavaraa. Niitä tuodaan mm. Hollannista ja Italiasta.

Mutta sitten näiden kahden veijarin eroista.. Molemmat pölyttävät tehokkaasti ja niitä voi ihminen kasvattaa. Kimalainen on mehiläistä pitkäkielisempi, se soveltuu siis tietyille kukille erinomaiseksi pölyttäjäksi. Kuitenkin suurin ero pölytystehossa on lajien yhteiskunnan koossa ja käyttäytymisessä. Tässäpä pieni lista kimalaisten ja mehiläisten ominaisuuksista. Täytyy muistuttaa, että kumpikin laji sopii omaan rooliinsa pölyttäjänä hienosti.

Mehiläinen pölyttäjänä
  • Kukkauskollinen
  • Pesässä 20 000-75 000 yksilöä, joista pölyttäviä noin 5 000-15 000
  • Mehiläinen vierailee yhden lennon aikana noin 100 kukassa. Työläinen tekee enintään 7 lentoa/vuorokausi
  • Mehiläinen lentää kun lämpötila on yli +14 astetta
  • Lentosäde (pölyttyvä alue) pesästä 2-3 km
  • Tuottaa hunajaa
Kaupallisia kimalaispesiä kasvihuoneella (Kuva: Niina Kangas)

Kimalainen pölyttäjänä
  • Vierailee eri kasvilajeissa
  • pesässä 200-400 yksilöä, pölyttäviä yksilöitä n. 50-150
  • Vierailee n. 400 kukassa lennon aikana. Enintään 10 lentoa pesästä/vuorokausi
  • Lentää kun lämpötila on yli + 10 astetta.
  • Pieni lentosäde, pölyttävät pesän läheisyydessä
  • Tehokas ja rauhallinen pölyttäjä kasvihuoneissa
  • Ei tuota hunajaa

Yhteenvetona siis: mehiläispesässä on runsaasti enemmän pölytysvoimaa kuin pienessä kimalaispesässä. Koska mehiläisillä on laaja lentosäde, ne sopivat peltojen ja hedelmätarhojen pölytykseen. Kimalaiset taas sopivat pienen reviirinsä, lukumääränsä ja rauhallisuutensa puolesta hyvin kasvihuoneiden pölytykseen.

Luonnossa on onneksi muitakin pölyttäjiä, mm. luonnonvaraiset kimalaiset, kukkakärpäset, perhoset, erakkomehiläiset jne. Niiden roolia ei sovi unohtaa. Pääsiäisen aikana oli aivan upeat säät ja kukissa näkyikin runsaasti pölyttäjiä.

Keväisin terveisin,
Tuula






tiistai 8. huhtikuuta 2014

Tuoksu, ulkonäkö, maku, rakenne: aistinvarainen arviointi ratkaisee hunajan laadun

Hunajasta voidaan arvioida monia asioita, joiden perusteella voidaan sanoa, onko hunaja laadukasta ja oikein käsiteltyä. Tätä aistinvaraista arviointia olen päässyt tekemään liiton laatutoimikunnassa, joka tänä vuonna haisteli, maisteli ja tunnusteli läpi 88 hunajanäytettä.

Näytteet olivat peräisiin Suomen Paras Hunaja -kilpailusta, joka järjestettiin marraskuussa.

Aistinvaraisesti hunajista arvioidaan ulkonäköä, tuoksua, makua ja rakennetta. Onko hunajassa paljon selvästi havaittavia roskia (nämä voivat olla myös siitepölyhiukkasia, jotka sinällään kuuluvat hunajaan ja osa tarhaajista kritisoikin, että onko oikein tuomita kyseiset hiukkaset roskiksi)? Tuoksuuko hunaja käyneeltä? Onko hunaja kerrostunut tai härmistynyt? Onko hunajan pinnalla kuplia?

Saako hunajan helposti lusikalla purkista? Miltä hunaja tuntuu suussa? Onko se rakeista vai pehmeää?

Eli arvioinnissa ei siis ole kysessä pelkkä hunajan maun arviointia. Ja hyvä niin: kun maistelen peräkkäin esimerkiksi kymmenkunta hunajaa, niin suu on jo aika sekaisin makeudesta.

Kokemuksen kautta toki oppii maistamaan myös hunajien kasvialkuperää. Minulla opettelu on vielä pahasti kesken. Erotan esimerkiksi tattarihunajan rypsihunajasta ja mesikastehunajan lehmushunajasta, mutta en osaa sokkonäytehunajista kertoa, mistä kasveista mehiläiset voisivat olla metensä keränneet.

Laatutoimikunnan maistelun tuloksena 44 hunajanäytettä sai korkeasta laadusta kertovat kunniakirjan.

Kunniakirja myönnettiin näytteille, jotka täyttivät seuraavat vaatimukset: hunaja ei käy, ei ole kerrostunut, sisältää korkeintaan hyvin pieniä yksittäisiä roskia, käsittelyn jäljiltä tai sen vaikutuksesta on vain aavistuksen verran vaahtoa, ilmaa tai härmää, kiderakenne ei joko tunnu ollenkaan tai se on hieno ja tasainen. Lisäksi hunajan piti olla pehmeää ja helposti lusikalla otettavaa.

Lisätietoja aiheesta on tiedotteessamme ja Hunajan arviointi -sivulla. 

Videopätkällä pääsee lyhyesti kurkistamaan laatutoimikunnan toiminnan kulisseihin eli hunajien arviointiin.

torstai 3. huhtikuuta 2014

Mehiläistarhaukseen voi hurahtaa pahasti

Sari Maanhalla on kirjoittanut mainion tekstin siitä, miten mehiläistarhaus voi hiipiä elämään ja vaikuttaa myös lähipiirin elämään. Lainaan tähän pari kohtaa,  mutta kannattaa lukea koko teksti.

"Mehiläistarhurin peruskurssille hakeutumista voidaan pitää jo varmana merkkinä haksahtamisesta. Tällaisia kursseja todellakin järjestetään taudin kiihottamiseksi ja etenemiseksi. Näiden kurssien opettajat ovat mehiläishoitoyhdyskunnan eräänlaisia tiedottajia, jotka saattavat ihmistä syvemmälle mielenhäiriöön tarjoamalla tietynlaista tietotanssia.

On kuitenkin otettava huomioon, että kaikki tällaisille kursseille osallistuneet eivät välttämättä koskaan ala mehiläistenhoitajiksi eli he paranevat kurssilla. Tätä kutsutaan myös kuhnuri-ilmiöksi, mikä tarkoittaa sitä, että mehiläishoitoon liittyvä innostuksen munanen on hedelmöittymätön hengailija. Mutta enemmistöllä kursseilla olleista tauti etenee seuraavaan vaiheeseen hyvin rajuna ja nopeana heti ensimmäisen satokauden koittaessa tai viimeistään seuraavana."

- - -

"Mehiläistarhaajilla on oma yhdistyksensä, johon he voivat liittyä potemaan mielentilaansa ja saada tukea ja tietoa toisiltaan oireittensa hoitoon eli ylläpitämiseen ja mahdollisimman suuren hulluuteen. Mehiläistarhureiden omaisten yhdistystä tai edes vertaisryhmää ei tiettävästi ainakaan kovin virallisena ole vielä perustettu. Tällainen pitäisi ehdottomasti olla ja sen jäsenmaksuun tulisi kuulua terapiaetu, joka kattaisi sekä henkisten että ruumiillisten vaivojen hoidattamisen, jota mehiläistarhurin mielenhäiriö hänen omaisilleen aiheuttaa. Aina puhutaan vaan mehiläisistä, satokasveista tai hunajan hinnoista; tästä aiheutuu merkittävää psyykkistä rasitetta lähipiirille. Lisäksi tulee selkäsärkyä laatikoista, joita on pitänyt nostella kaverina, rannevamma hunajan linkoamisesta tai sydämentykytyksiä sisälle kulkeutuneista mehiläisistä."

keskiviikko 2. huhtikuuta 2014

Lohta cajunkastikkeella

Ystäväni teki minulle jokin aika sitten Cajunlohta. Hiukan tulinen, paprikalla ja eri pippureilla maustettu lohi oli piristävä vaihtoehto perinteisen uunilohen tilalle. Resepti oli myös ilahduttavan helppo, kun itsekin kiireessä kokeilin reseptiä. Alkuperäisessä kastikkeessa on käytetty makeuttajana sokeria, mutta Katja neuvoi korvaamaan sokerin hunajalla. Itsekin tein ohjeen hunajalla ja lisäsin vielä määrää yhdestä teelusikallisesta kahteen, jotta tulee mehukkaampi lohi. Kiitos reseptistä, Katja!

Hunajainen cajunkastike sivellään raa'an lohen pintaan

Cajunlohi

600-700 g lohifileetä
suolaa
2 tl paprikajauhetta
1 tl chilijauhetta
1 tl cayennepippuria
2 tl kuivattua rosmariinia
1 tl kuivattua oreganoa
2 tl hunajaa
2 rkl oliiviöljyä

Mausta lohifilee suolalla. Kuumenna oliiviöljy kattilassa ja lisää mausteet sekä hunaja. Anna öljyn ja mausteiden maustua hetki, mutta varo polttamasta niitä.
Sivele mausteseos lohifileen pintaan. Kypsennä uunissa 200 asteessa 20-30 min, kunnes lohi irtoaa nahasta hyvin.
Tarjoile esim. perunamuusin ja salaatin kera.

Ruokaterveisin, Tuula