Kevyesti uuteen kauteen

Kevät humahti. Tuli vaikkei pitkään meinannut edes luvata. Mehiläisille se tarkoittaa vuoden ensimmäistä lentoa, puhdistuslentoa. Mehiläiset ovat talvehtineet kuningattarensa ympärillä talvipallossa, ja nyt ne lähtevät joukolla ulkoilmaan tyhjentämään suolensa pitkän talven jälkeen. Jos moni ihminen haluaa keväällä paastota ja aloittaa puhtaalta pöydältä, mehiläiset keventävät oloaan varsin konkreettisesti. Etelä-Suomessa viime viikonlopun aurinkoinen sää sai puhdistuslennot kunnolla käyntiin, pohjoisempana puhdistellaan hankien keskellä vielä kiitoratoja lumesta.

Mehiläistarhaajat elävät jännittävää aikaa. Selvisivätkö kaikki pesät talvesta? Riittääkö luonnossa ruokaa vai pitääkö mehiläisiä auttaa vielä lisäruualla? Väistämättä Suomen oloissa jotkin pesät kuolevat talvella. Varroapunkki on heikentänyt ehkä pesää liiaksi, talviruokaa ei ole ollut riittävästi tai talvipallo on ajautunut liian kauas ruokavaroista. Talvitappiot vievät Suomessa vuosittain noin 15 prosenttia mehiläispesistä, mutta jokainen menetetty pesä murehduttaa ja tarhaaja pyrkii selvittämään syyn mehiläisten kuolemaan, jotta seuraavana talvena pärjättäisiin paremmin.

Tänä vuonna mehiläiskevään haasteena on ruuan riittävyys. Talvi piti luontoa otteessaan pitkään. Kun päivälämpötilat ovat nyt nopeasti nousseet, mehiläiset lähtevät etsimään siitepölyä, jota ei juuri vielä ole tarjolla. Siitepölyravinto on tärkeää erityisesti keväällä, sillä mehiläiset tarjoilevat sitä kehittyville toukilleen. Ensimmäisiä ruokakasveja mehiläisille ovat lepät, pähkinäpensaat ja puutarhojen sipulikukat, kuten krookus sekä sini- ja helmililjat. Kevään ylivoimaisesti tärkein mehiläiskasvi on kuitenkin paju, joka tuottaa suuria määriä mettä ja siitepölyä myös muiden pölyttäjien tarpeisiin.

Jos ruokaa ei luonnosta saa, mehiläishoitaja voi laittaa pesään syksyltä säästämänsä hunajaa tai pergaa eli mehiläisten säilömää siitepölyä sisältävän kennoston. Tai sitten yhteiskunnalle voi tarjota ihmisen valmistaman, sokeria sisältävän ruokapakkauksen. Siten selvitään siihen asti, että luonto ja mehiläiset pääsevät samaan rytmiin.

Mehiläispesien ympärillä ilma on nyt sakeanaan paitsi puhdistautuvia mehiläisiä myös odotusta ja iloa. Talvi on ohi ja uusi kausi alkanut. Kuten eräs tarhaaja somessa totesi: Game is on!

Pajut ovat mehiläisille kevään tärkeimpiä kasveja. Ne tuottavat runsaasti hyvälaatuista mettä lentomehiläisten ravinnoksi ja siitepölyä toukille. Kuva: Tarja Ollikka

 

Leskenlehti kukkii usein jo ennen pajua. Se tuottaa myös mettä mutta erityisesti siitepölyä, jota kuvan mehiläisellä onkin vasu pullollaan. Kuva: Tarja Ollikka

Voikukka ei kuulu vielä kevään ensimmäisiin kukkiviin kasveihin, mutta kun se pääsee kukkaan, mehiläiset käyvät siinä mielellään. Joskus voikukasta voidaan saada hunajaakin. Kuva: Tarja Ollikka

Viisi mehiläisfaktaa, joita ei aina tiedetä

Mehiläiset keräävät kukista yhteiskunnan ravinnoksi
sekä mettä että siitepölyä.
Silti ne tarvitsevat myös vettä.

Työssäni törmään varsin usein mehiläisiin, mehiläistarhaukseen ja hunajaan liittyviin väärinkäsityksiin. Nämä väärinkäsitykset eivät minua ihmetytä: miksi tavallinen kaduntallaaja olisikaan sen suuremmin perehtynyt mehiläishoitoon?

Harvempi on edes päässyt tutustumaan mehiläistarhalle, joten omakohtaista kokemusta ei voi olla.

Päätin nyt silti oikoa näitä harhaluuloja ja vääriä tietoja parin blogitekstin verran. Tässä ensimmäisessä osassa keskityn mehiläisiin ja kerron viisi tosiasiaa, joita ei aina tiedetä.

1. Mehiläinen on eri olento kuin ampiainen 

Kun loppukesästä ampiaispesät ovat kasvaneet suuriksi ja ampiaiset lähtevät usein lentelemään myös ihmisten lautasille ja juomalaseihin, niin mehiläiset saavat valitettavan usein syyt niskoilleen. Yksi suuri väärinkäsitys on siis tulkita kaikki lentävät, raidalliset pörriäiset mehiläisiksi.
Mehiläiset eivät myöskään koskaan rakenna pallomaista pesää. Ne pesät ovat ampiaisten tekosia. 
Kannattaa siis opetella tunnistamaan ampiainen, kimalainen ja mehiläinen.

2. Tarhamehiläinen ei elä Suomessa luonnonvaraisesti

Hunajaa tuottava tarhamehiläinen, Apis mellifera, on  Suomessa kotieläin. Suomen luonnossa elää erakkomehiläisiä, mutta ei näitä hunajaa tuottavia yhteiskuntamehiläisiä. Toki parveillut mehiläisyhteiskunta joskus voi rakentaa kennostot suojaisaan paikkaan ja selvitä ilman ihmisen hoitoa myös yli talven. Mutta koska kyseessä on kotieläimiin verrattava porukka, niin hunajamehiläisten paikka on osaavan tarhaajan hoidossa.

3. Mehiläiset talvehtivat talvipallossa: ne eivät ole esimerkiksi horroksessa

Mehiläiset ovat hereillä myös talvella, ja tästä syystä ne myös esimerkiksi tarvitsevat pesässään ravintoa. Mehiläiset ovat ns. talvipallossa, jonka keskellä eli lämpimimmissä ja turvallisimmassa paikassa on tietysti kuningatar.

4. Mehiläinen kakkaa ja tarvitsee myös vettä

Mehiläiset eivät elä pelkästään kukkien medellä ja siitepölyllä. Ne tarvitsevat myös vettä. Siksi joskus kesäisin mehiläiset ovat päätyneet esimerkiksi uima-altaisiin. Tämän vuoksi tarhaajan on huolehdittava, että mehiläisille on juomapaikka.
Mehiläiset tietysti myös ulostavat. Kevään ensimmäistä mehiläisten ulkoilupäivää poissa pesästä kutsutaan puhdistuslennoksi, koska tällöin läpi talven pidätelleet mehiläiset pääsevät tyhjentämään suolensa pesän ulkopuolelle. Jos pesien edessä on esimerkiksi lumihankea, niin siinä voi selvästi nähdä ruskeita pilkkuja eli mehiläisten ulostetta.

5. Albert Einstein ei ole puhunut mehiläiskadon vaikutuksista ihmiskuntaan

Viime vuosina erittäin suosittu hokema on ollut "Jos mehiläinen katoaisi, niin ihmiskunnalla olisi vain neljä vuotta elinaikaa". Lausunto on pistetty Albert Einsteinin suuhun. Ei kuitenkaan ole mitään todisteita siitä, että Einstein olisi sanonut tällaista. Kyseessä siis lienee tyypillinen tapaus, jossa kiva lausahdus on väitetty tunnetun tiedemiehen lausunnoksi, koska se nyt vain kuulostaa hyvältä.
Totta kai mehiläisillä ja muilla pölyttäjillä on iso rooli luonnon monimuotoisuuden ja ruuan tuotannon kannalta. Mutta mehiläisen katoamisen vaikutusten arviointi on todella haastavaa. Moni viljelykasvi pärjää ilman pölyttäjiä, mutta miten luonto lopulta tilanteen selvittäisi?


Jos sinulla on jokin mehiläisiin tai hunajaan liittyvä kysymys tai askarruttava asia, niin laita kommentteihin tai kysäise Facebookissa tai Twitterissä. Vastaan myös sähköposteihin, osoittteeni on mari.koistinen(AT)hunaja.net.