Mehiläisteko 7: Lue mehiläisiä käsittelevä romaani

Lukeminen on minulle tärkeä harrastus. Olen varmasti myös oppinut todella paljon kaunokirjallisuudesta.

Myös mehiläiset ovat mukana monessa romaanissa. Suomalaisista oleellisin, ja ehkä ainoa, jossa mehiläisillä on merkittävä rooli, on Johanna Sinisalon Enkelten verta.

Sinisalon kirjassa pohditaan paljon mehiläiskatoa. Mehiläiskato on teemana myös viime vuonna suomeksi ilmestyneessä, norjalaisen Maja Lunden Mehiläisten historia -romaanissa.

Mehiläisten sukupuutto on läsnä myös Douglas Couplandin Generation A -kirjassa, jota käsittääkseni ei ole suomennettu. Tämä on vielä omalla lukulistallani.

Suomeksi löytyy myös Sue Monk Kiddin Mehiläisten salaisuudet -romaani.

Ja jos haluaa lukea romaania, jossa todella ollaan mehiläispesässä, niin silloin vaihtoehtona on Laline Paullin The Bees -kirja. Tätäkään ei ole, ainakaan vielä, suomennettu.

Vaikka näissä kirjoissa on paljon oppia mehiläisistä ja mehiläishoidosta, niin usein niissä on myös jonkin verran pieniä virheitä tai kirjailijan ottamia taiteellisia vapauksia. Ihan kaikkea ei siis kannata uskoa, mutta jokainen mehiläisromaani tuo silti hienon välähdyksen pölyttäjien maailmaan.

Tartu siis romaaniin ja lennähdä mehiläisten maailmaan!

- - - -

"Ja sitten", August sanoi, "on tietysti kuningatar seuralaisineen."
"Onko sillä seuralaisia?"
"Onpa hyvinkin, ne ovat kuin seuraneitejä. Ne ruokkivat ja kylvettävät sen, huolehtivat ettei sen ole liian kylmä tai kuuma - mitä milloinkin tarvitaan. Ne ovat aina emon ympärillä hössöttämässä. Olen nähnyt niiden jopa hyväilevän sitä."
August pani kypärän takaisin päähänsä. "Varmasti itsekin tarvitsisin vähän lohdutusta, jos laskisin munia kaiket päivät viikosta toiseen."

Sue Monnk Kidd: Mehiläisten salaisuudet (Bazar 2005)

Sata mehiläistekoa on SML:n 100-vuotisjuhlavuoden kampanja. Sata mehiläistekoa jakaa erilaisia vinkkejä mehiläisten ja muiden pölyttäjien tukemiseen sekä lisää tietoa hunajasta, pölyttäjistä, kasveista ja pölyttäjien merkityksestä ruoantuotannolle. Sata mehiläistekoa julkistetaan Hunajalla höystettyä -blogissa.

Mehiläisten historia -romaani vie mehiläistarhauksen pariin

Norjalaisen Maja Lunden kirja Mehiläisten historia saa pohtimaan mehiläisten ja pölyttäjien merkitystä. Tänä syksynä suomeksi ilmestyneessä kirjassa on myös paljon perustietoa mehiläistarhauksesta.

Kirjan kirjoittanut Maja Lunde vieraili Suomessa Helsingin Kirjamessujen yhteydessä, ja pääsin juttuttamaan häntä. Lundenilla itsellään ei ole mehiläistarhaustaustaa, mutta hän oli kiinnostunut aiheesta mehiläiskatoon liittyneen uutisoinnin vuoksi.

"Ensimmäiset puolitoista vuotta kirjan tekemisessä olivat ennen kaikkea tiedon hankintaa ja hakemista. Etsin tietoa netistä, vaihdoin sähköposteja erilaisten tarhaajien kanssa ja vierailin mehiläistarhaajien luona."

Mehiläisten historia etenee kolmella eri aikatasolla. Kaukaisempaa historiaa siinä on kuvaus 1800-luvun puolivälin Saksasta ja siitä, miten mehiläispesä kehittyy nykyisin yleisimmin käytettyyn malliin. Lähihistoriaa käsittelee Yhdysvaltoihin sijoittuva osuus, jossa tarhaaja kohtaa mehiläisten katoamisen. Tulevaisuus on kaukana Kiinassa, kun mehiläiset ovat kadonneet maapallolta.

"Tietysti aihe on suuri ja myös hieman ahdistava. Mutta toivon, että pysyn silti välittämään lukijalle myös toivoa tulevaisuutta ajatellen", Lunde totesi.
"Ja onhan kirja tarina myös perheistä ja vanhemmuudesta."

Annoin Maja Lundnille tietysti pienen purkin
suomalaista hunajaa.
"Käytämme paljon hunajaa kotona,
ja nykyisin sitä myös usein saa lahjoina", kirjailija kertoi.

Suomentajakin teki paljon taustatyötä

Suomentaja Katriina Huttunen on tehnyt hienoa työtä perehtyessään alan sanastoon. Kirjan luettuani otin yhteyttä ja kysyin, miltä tuntui ahkeroida Mehiläisten historian parissa.

Huttunen totesi, että Maja Lunden kirjan suomentaminen oli kivaa.
"Se on tärkeä poliittinen teos, ja siinä on paljon hyödyllistä tietoa ja ajattelemisen aihetta. En itse ollut perehtynyt mehiläistarhaukseen ennen kuin ryhdyin työhön muuten kuin hunajan syöjänä (ja olen kerran käynyt mehiläistarhalla, muistaakseni Juvalla), mutta tässä kirjallisuuden kääntäjän roolissa pääsee työn puolesta tutustumaan jännittäviin erikoisaloihin, ja se on aina hauskaa."

Mehiläistarhaukseen ensimmäistä kertaa perehtyvä törmää pitkään listaan outoja sanoja, kuten emokenno, lista, kehä, Langstroth, avosikiö ja pohjuke. Suomentajalla on keinonsa termiviidakossa kulkemiseen.

"Tein alussa itselleni listan kaikista mehiläishoidon termeistä ja luin taustoja mm. teidän verkkosivuiltanne sekä kaupallisten kasvattajien blogeista, mehiläispesien historiasta ja mehiläiskadosta, kävin jopa mehiläishoitajien tarvikkeita myyvien verkkokauppojen sivuilla. Tämä on aivan normaalia tiedonhakua, ja melkein jokaisen teoksen kohdalla kääntäjä joutuu paneutumaan johonkin itselleen vieraaseen käsitteistöön."

Mehiläisten historia -kirjasta saa hieman käsitystä siitä, mitä kaikkea mehiläistarhaus vaatii. Huttusellekin oli yllätys, miten tarkkaa, haastavaa ja vaikeaa mehiläistarhaus todella on.

"Mielestäni Maja Lunde onnistuu tavoittamaan sen ainutlaatuisen herkkyyden, mikä tähän tärkeään ammattiin liittyy - ja miten valtava globaali vaikutus luonnon tasapainon järkkymisellä ja ihmiskunnan häikäilemättömyydellä on. Tarinahan etenee pienestä suureen ja sitten taas pieneen: ihmiseen, yksilöön, aikuisiin ja lapsiin, menetyksiin ja toiveikkuuteen. Ja nyt arvostan käsityötä entistä enemmän!"

Oma kirjani on nyt varustettu myös Maja Lunden omistuskirjoituksella.

Lunde, Maja. Mehiläisten historia. 2016. Kustantaja Tammi.

"Kasvot kuin selvä hunaja", sanailee Volter Kilpi

Tunnustan: en ole koskaan edes yrittänyt lukea Volter Kilven klassikkoteosta Alastalon salissa (1933). Mutta nyt, kun teoksen etenemistä ja pitkiä virkkeitä voi seurata Twitterissä, olen huomannut, että myös Kilpi on tykännyt hunajasta. Tai ainakin on mielellään käyttänyt sitä vertauskuvana.

Tosin en ole varma, kuinka moni nykynainen olisi imarreltu, jos hänen kasvojensa kerrottaisiin olevan kuin "selvä hunaja".

Alastalon salissa on  tarjolla hunajaa enemmänkin.

"kuinka kaksi silmäparia, joilla on tie tuttu toisiinsa, kerkiävät nopeasti aivan kuin lennosta sieppaamaan toisiltaan jotakin ja palaamaan muille toimituksilleen takaisin ikäänkuin eivät olisi missään käyneet, vaikka selvästi ovat lastissa ja täysillänsä kuin' messiäinen hunajan pisareen apilaan torvilta persottuaan."

Ja vielä yksi esimerkki saman teoksen hunajasanailusta:

"Minäkin, mies keinutuolilla ja otsalla vako, kuin olisi laki kulmillani ja tuomion vasama ohauksilla, minullakin on mieli kimalaisena ja sykkärä kärsänä hunajan haulla, kun vain on mettä haisteltavana ja kukkasen maljaa torolla karvatukun kömpiä!"