Kiitos medialle: hyvä ampiaisuutisointi auttaa myös mehiläisalaa

Ampiaiset hyödyntävät
ravinnokseen myös
ihmisten nauttimaa ruokaa.

Kun pari vuotta sitten oli runsaasti ampiaisia heinä-elokuussa, soi puhelin Mehiläishoitajain liiton toimistolla ahkerasti. Tyyppillisesti soittaja valitti, että hänellä on parvekkeella/pihalla/sisällä paljon mehiläisiä.

Lähes joka kerta pörrääjät osoittautuivat kuitenkin ampiaisiksi.

Myös tänä vuonna on ollut paljon ampiaisia. Olin varautunut siihen, että saamme taas vastailla puhelimeen ja pyytää ihmisiä lähettämään kännykkäkuvia raidallisista lentelijöistä, jotta voimme niitä tunnistaa.

Mutta nyt puheluita ei ole tullut kuin pari, vaikka ampiaisia on taas paljon. Selitys tälle on mielestäni se, että media on uutisoinut ampiaisista runsaasti ja hyvin. Tieto on tavoittanut ihmiset, ja loputkin kenties haeskelevat esimerkiksi netistä vinkit pörrääjien tunnistamiseen.

Tarhamehiläinen on kiinnostunut
kukista, ei ihmisten
lautasten sisällöstä.
Tarhamehiläiset ovat mehiläistarhaajien
hoivissa, mutta Suomen
luonnossa on myös joukko
erakkomehiläisiä.

Siis kiitos medialle! Hyvä ampiaisuutisointi auttaa myös mehiläisalaa.

Tässä muutama otos ampiaisuutisista:
HS: Ärhäkät ampiaiset piinaavat nyt rannoilla ja terasseilla: "Ne ovat menettäneet elämän tarkoituksen"
Yle: Ärhäkät ampiaiset asuntomessuvieraiden riesana
Karjalainen: Painostava sää ärhkäköittää ampiaiset

Ei kuitenkaan kannata kuvitella, että me mehiläisten kanssa toimivat tietäisimme ampiaisista. Tarhamehiläiset ja ampiaiset ovat täysin eri lajeja.

Mehiläistarhaaja ei siis ole perehtynyt ampiaisiin eikä hän innosta hihkuen ryntää poistamaan ampiaispesää, vaikka noutaakin mehiläisparven.


Pisto voi olla hengenvaarallinen

Kukkakärpäset eivät pistä.
Ne ovat
tärkeitä pölyttäjiä.

Ampiaisen ja mehiläisen erottaminen on tärkeää jo pelkästään oman ja lähipiirin turvallisuuden vuoksi. Ampiaisten pistoon kuolee Suomessa lähes joka vuosi joku, joka on allerginen ampiaisten myrkylle. Jos siis on herkistynyt jomman kumman, mehiläisen tai ampiaisen, myrkylle, on tietysti ehdottoman tärkeää erottaa mehiläinen, kimalainen, ampiainen ja kukkakärpänen.

Mielestäni olisi myös jokaisen vanhemman velvollisuus opettaa lapsilleen eri pörrääjät ja se, miten niiden lähellä toimitaan. Jos vanhempi kiljahtelee kauhuissaan, kun lähellä lentelee jokin raidallinen pieni olento, se tarttuu myös lapseen.

Lentävien hyönteisten tunnistaminen ei aina ole helppoa, joten kannattaa pitää silmät auki ja napata kuolleita hyönteisiä maasta ja yrittää tunnistaa niitä. Lasten tarkat silmät kyllä bongaavat menehtyneet kimalaiset, ampiaiset ja mehiläiset, joten oppimista voi harjoittaa koko kesän ajan.  

Muutama vinkki ampiaisten ja mehiläisten pistojen varalle:

- Kun ympärilläsi pörisee joku hyönteinen, pyri pysymään rauhallisena. Älä huido. Ampiaiset ja mehiläiset pistävät, jos ne ärsyyntyvät. 

Kimalainen, tuo muhkea pörrääjä,
saattaa pistää lähinnä silloin,
jos sen päälle astuu.

- Jos ampiaiset häiritsevät esimerkiksi parvekkeella, voit yrittää helpottaa tilannetta ampiaisansalla. 
- Juomalasi tai -tölkki kannattaa peittää esimerkiksi lautasliinalla. Moni on saanut ampiaisen suuhunsa, kun kulauttaa huolettomasti juomaa tölkistä, jonne onkin sujahtanut ampiainen.
- Mehiläinen voi pistää vain kerran. Se kuolee pistäessään ihmistä, koska piikki tarrautuu ihoon kiinni ja takapää repeää.
- Ampiainen ja kimalainen voivat pistää useita kertoja.
- Pistokohtien hoitamiseen on erilaisia vinkkejä, esimerkiksi sokeripalan tai sinapin laittaminen piston päälle tai vesipullon hyödyntäminen. Myös kylmä käärre voi helpottaa. Näiden vinkkien testaamisesta ei lievissä pistosreaktioissa tietysti ole mitään haittakaan. 
- Hanki kyypakkaus. Tabletti auttaa myös mehiläisten ja ampiaisten pistojen jälkeen. Kyypakkauksen voi ostaa apteekista ilman reseptiä.
- Älä epäröi hälyttää apua, jos pistosreaktio näyttää vakavalta. Tilanne voi kehittyä hengenvaaralliseksi hyvin nopeasti. Soita siis ambulanssi heti.  
- Jos saat pistoista vakavia reaktioita eli olet pistoille allerginen, ota yhteys lääkäriin.



Kuvat: Tarja Ollikka, SML ry