Ruotsalaistutkimus vahvistaa: mehiläisten bakteerikannat taltuttavat tehokkaasti mikrobeja

Hunajan kosteusprosentti vaikuttaa
maitohappobakteerien määrään, ja
tutkimuksen mukaan maitohappobakteereille
otollisimmat olosuhteet ovat "raa'assa" hunajassa.
Raaka hunaja on kennoissa ilman
vahapeitettä: kun mehiläisten mielestä
hunajasta on haihtunut tarpeeksi vettä,
ne peittävät hunajan vahalla.

Viime viikolla uutisoitiin ruotsalaistutkimuksesta, jossa kerrottiin mehiläisten luontaisten bakteerikantojen pystyvän nitistämään jopa antibiooteille vastustuskykyisiä mikrobeja. Havainto ei ole uusi, mutta nyt mehiläisten maitohappobakteerien teho on saanut vahvistusta laboratoriotutkimuksista.

Tutkimusta käsitelleissä jutuissa huomioni kiinnittyi siihen, että käsitellyissä ja varastoiduissa hunajissa ei tutkimuksen mukaan ollut enää samaa tehoa. Jutuissa viitattiin nimenomaan villimehiläisten tuoreen hunajan olevan erityisen toimivaa.

Kaivelin esiin varsinaisen tutkimusartikkelin, joka oli julkaistu haavanhoitoon erikoistuneessa tieteellisessä julkaisussa.

Mehiläisillä poikkeukselliset maitohappobakteerit

Mehiläisten omat 13 erilaista maitohappobakteeria ovat puolustusmekanismi, joka turvaa mehiläisten terveyden ja ruuan laadun. Kaikilla eläimillä on tällaisia maitohappobakteereja, mutta mehiläisillä niiden lajisto on poikkeuksellisen monipuolinen.

Suurimmat elinkelpoisten maitohappobakteerien arvot mitattiin nepalilaisessa ja afrikkalaisessa villihunajassa. Hunajan maitohappobakteereihin vaikuttavat monet tekijät: mehiläisten terveys, mesi- ja siitepölylähteet, hunajan kosteus, tuoreus ja käsittely,  muut hunajan mikro-organismit jne.

"Raaka" hunaja on hyväksi maitohappobakteereille

Artikkelin mukaan maitohappobakteerien säilymisen kannalta ratkaisevaa on hunajan kosteus ja tuoreus. EU:n hunaja-asetuksen mukaan myytävän hunajan pitää olla kosteudeltaan yleensä alle 20 prosenttia, jolloin hunaja on kypsää. Tällöin maitohappobakteerit eivät elä.

Sen sijaan villihunajat kerätään usein niin, että niiden kosteusprosentti on 22 - 30. Silloin maitohappobakteereille on paremmat olosuhteet. Tällöin hunaja on vähintään osittain "raakaa" eli mehiläiset eivät ole sitä kypsyttäneet valmiiksi. Eli siis villihunajan merkittävänä etuna tässä tutkimuksessa oli nimenomaan sen kerääminen raakana ja kosteana.

(Jos tämän sattuu lukemaan joku, joka tietää enemmän maitohappobakteerien säilymisestä ja esim. siitä, miten siihen voi vaikuttaa, niin saa mielellään kommentoida.)

Tutkijat mainitsevat, että hunaja työstetään lääketeollisuudessa esimerkiksi haavanhoitovalmisteiksi steriloimalla ja kuumentamalla. Tämä tappaa mikro-organismit, mukaan lukien maitohappobakteerit.

Hunaja olisi erinomainen vaihtoehto monille antibiooteille

Artikkelissa keskityttiin hunajan tuomiin haavanhoitoratkaisuihin. Tutkijoiden mukaan hunaja olisi erittäin tervetullut hoitomuoto: antibioottien käytössä on useita riskejä, eivätkä ne silti aina ole tehokkaita. Antibiootit vaikuttavat yleensä vain joihinkin bakteereihin, kun taas mehiläisten bakteerit tuottavat yhdisteitä, jotka tehoavat laajaan bakteerijoukkoon.

Hunajaa on käytetty haavojenhoidossa jo pitkään. Tutkijat toivovat, että kun hunajien parantavien ominaisuuksien syitä pystytään yhä paremmin selvittämään myös tieteellisesti, niin hunajista myös tulisi ekologinen, laajamittaisesti käytetty haavanhoitotuote.

Aiempien tutkimustensa tiedotteissa Lundin yliopiston tutkijat ovat kritisoineet mm. mehiläishoidossa käytettäviä antibiootteja. Ne heikentävät heidän mukaansa mehiläisten maitohappobakteereja. Antibiootteja käytetään yleisesti mehiläisille esimerkiksi Yhdysvalloissa, mutta esimerkiksi Suomessa niiden käyttöä ei pidetä järkevänä: paremmat hoitotulokset mehiläistauteihin saadaan muilla keinoilla.  

Lisäksi tutkijoiden mukaan mehiläisten maitohappobakteerikantaan vaikuttaa myös esimerkiksi se, jos ne keräävät meden ja siitepölyn alueilta, joilla käytetään kasvinsuojeluaineita.

Saadaanko tulevaisuudessa kotimainen lääkehunaja? 

Näihin hunajien mahdollisuuksiin tehdään tietysti tutkimusta ympäri maailmaa. Taannoin suomalaistutkimuksessa löydettiin merkittävää antimikrobista aktiivisuutta kaikkia tutkittuja bakteereja kohtaan erityisesti horsma-, tattari- ja kanervahunajista.

Glasgow'n yliopiston tutkimuksessa hevosten haavojen hoidossa erityisen hyvin toimi kanervahunaja.

Ehkä tulevaisuudessa meillä on lääkehunajien tuotantoon erikoistuneita mehiläisiä ja mehiläishoitajia?

Tietysti tarvitaan vielä lisätutkimusta ja näyttöjä eri hunajien tehosta eri tilanteissa, mutta sitä ennen jokainen voi sivellä pieniin haavoihin, palovammoihin ja huuliherpekseen hunajaa. Usein se nimittäin auttaa.

Lundin yliopiston englanninkielinen video tarjoaa välähdyksen maitohappobakteeritutkimukseen.




Ruotsalaisten tieteellinen artikkeli oli monin osin ymmärrykselleni hankalaa, joten en pysty arvioimaan esimerkiksi tutkimusmetodeja tai miten merkittäviä erot tutkituissa hunajissa lopulta olivat. Joten siis jos joku minua osaavampi vielä haluaa jakaa lisänäkemyksiä tutkimuksesta, niin kuulisin mielelläni!