Vegaanikin saattaa syödä hunajaa

Tämän mehiläispesän kuvasin viime kesänä
luomumansikkapellon laidalla
Pohjois-Karjalassa. Ahkerat
pölyttäjät auttavat tuottamaan runsaamman
ja laadukkaammaan marjasadon.

Lähes kaikki tuttuni ottavat mielellään vastaan hunajaa, jos sitä heille tarjoan. Toki joukossa on joku, joka sanoo saavansa hunajasta allergisia reaktioita. Ja yhden ryhmän suhteen olen tarkkana: vegaaniruokavalioon hunaja ei automaattisesti kuulu, sillä hunaja on eläinperäinen tuote ja vegaanit eivät sellaisia käytä.

Toisaalta kaveripiirin vegaaneista ja myös muualta olen havainnut, että kaikki vegaanit eivät ole hunajan ja muiden mehiläistuotteiden suhteen niin ehdottomia.

Vegaani suosii kotimaista lähihunajaa

Esimerkiksi vegaaniruokaohjeistaan tunnettu Chocochilin Elina kertoo blogissaan:

"Vaikka kutsunkin itseäni vegaaniksi, syön hunajaa. Chocochilin reseptit ovat kuitenkin aina täysin vegaanisia, joten käytän paljon myös agavesiirappia, vaahterasiirappia ja muita vegaanisia makeuttajia. Syön siis hunajaa enimmäkseen makeanhimooni lusikalla suoraan purkista.

Mehiläiset ovat myös ihan äärimmäisen kiinnostavia otuksia, ja elintärkeitä koko ekosysteemin kannalta. Olen viime aikoina tuijottanut suurella mielenkiinnolla myös mehiläisistä kertovia dokumentteja."

Kommenttiosastolla Elina kertoo lisätietona, että hänen käyttämänsä hunaja on kotimaisilta pientuottajilta. Hän voisi itsekin kuvitella pitävänsä mehiläisiä:

"Ostan itse oikeastaan aina pienten tuottajien hunajaa. Vanhempien tutuilla on mehiläisiä ja mun ’arkihunaja’ on sieltä. En itse näe hunajan pienimuotoisessa tuottamisessa mitään ongelmaa – voisinpa hyvin ajatella, että itsekin pistäisin pari mehiläispesää pystyyn jos joskus on oma piha :)

Tämä mun selittely kuulostaa kyllä ihan varmasti hunajan välttelijöiden korviin samalta kuin minun korvaani luomulihan ja -maidon suosiminen. Koen kuitenkin, että on eri asia lainata selkärangattomilta ötököiltä hunajaa verrattuna siihen, että lehmä joutuu poikimaan joka vuosi pitääkseen maidontuotannon käynnissä – ja toki selkärankaisten kipuaistimuksetkin ovat aika erilaiset."

"Mehiläiset ovat aikamoisia vapaita lentäjiä"

Kysyin myös vegaanikavereiltani näkemyksiä hunajan käyttöön Facebookissani. Siellä Elinan kaltainen ajatusmaailma sai kannatusta. Näin totesi Tea:

"Vaikka niitä litistyykin käsittelyssa jonkun verran, niin ne on kyllä muuten aikamoisia vapaita lentajiä. En myöskään koe, että se talviruokakorvike ois niille erityisen paljon huonompi kuin hunaja."

Myöskään Vegaaniliiton nettisivuilla mehiläishoitoa ei täysin lytätä, vaan siellä todetaan mehiläisten pölytystyön tärkeä merkitys.

Tosin Vegaaniliiton kirjoitus hunajantuotannosta sisältää pieniä virheitä ja kaipaisi tarkennuksia. Mutta samaa epätarkkuutta on havaittavissa myös monissa muissa mehiläishoitoa käsittelevissä teksteissä, sillä onhan tämä erikoisalaa, jonka yksityiskohtia on vaikea tietää. Esimerkiksi tuosta Tean mainitsemasta talviruokinnasta voisi kirjoittaa oman juttunsa.

Vaikka osa vegaaneista siis joustaa hunajan ja muiden mehiläistuotteiden, kuten mehiläisvahan, suhteen, niin pari kaveriani ilmoitti kieltäytyvänsä hunajasta vegaaniperiaatteiden mukaisesti.

Faktoja villien tarinoiden sijaan

Yksi vegaanikaverini viestitti, että hän oli nuorempana ollut tiukan linjan kannattaja. Silloin mehiläistarhauksesta oli kuulemma liikkunut melkoisen villejä tarinoita, joille ei ollut totuuspohjaa. Siis tyyliin "käytetään räjäytyksiä, jotta mehiläiset saadaan tuottamaan hunajaa tehokkaammin".

Nyt onneksi mehiläiset ja pölytyksen merkitys ovat näkyneet niin paljon esimerkiksi julkisuudessa, että moni vegaaniksi itseään kutsuva voi tarttua hunajapurkkiin ilman huonoa omaatuntoa.

Mutta  jos vegaani kieltäytyy hunajasta, niin mehiläistarhaajan ei kannata loukkaantua, vaan kysyä perusteita ja keskustella aiheesta. Toisten ruokavalintoja on aina syytä kunnioittaa, vaikka ei olisikaan kaikesta samaa mieltä. Vegaanien näkemyksissä eläinten hyödyntämisen nykytilaan on paljon arvostettavia ajatuksia, joita lihansyöjien olisi syytä kuunnella.