"Kasvot kuin selvä hunaja", sanailee Volter Kilpi

Tunnustan: en ole koskaan edes yrittänyt lukea Volter Kilven klassikkoteosta Alastalon salissa (1933). Mutta nyt, kun teoksen etenemistä ja pitkiä virkkeitä voi seurata Twitterissä, olen huomannut, että myös Kilpi on tykännyt hunajasta. Tai ainakin on mielellään käyttänyt sitä vertauskuvana.

Tosin en ole varma, kuinka moni nykynainen olisi imarreltu, jos hänen kasvojensa kerrottaisiin olevan kuin "selvä hunaja".

Alastalon salissa on  tarjolla hunajaa enemmänkin.

"kuinka kaksi silmäparia, joilla on tie tuttu toisiinsa, kerkiävät nopeasti aivan kuin lennosta sieppaamaan toisiltaan jotakin ja palaamaan muille toimituksilleen takaisin ikäänkuin eivät olisi missään käyneet, vaikka selvästi ovat lastissa ja täysillänsä kuin' messiäinen hunajan pisareen apilaan torvilta persottuaan."

Ja vielä yksi esimerkki saman teoksen hunajasanailusta:

"Minäkin, mies keinutuolilla ja otsalla vako, kuin olisi laki kulmillani ja tuomion vasama ohauksilla, minullakin on mieli kimalaisena ja sykkärä kärsänä hunajan haulla, kun vain on mettä haisteltavana ja kukkasen maljaa torolla karvatukun kömpiä!"