Hunajalle suunniteltu sokerivero vähentäisi pölytystä

Karhu (Ursus arctos) ei ole ainoa suomalainen karhu, joka hamuaa osuuttaan kotimaisesta hunajasadosta. Verokarhu yrittää myös saada osaansa mehiläistarhaajien tuotoista. Valtiovarainministeriön asettama sokerityöryhmä esittää väliraportissaan, että hunajalle tulisi sokerituotteiden (esim. sokeri, siirappi, jäätelö, keksit, suklaatuotteet ja leivonnaiset) lailla sokerivero.

Mehiläisalan yhteisen lausunnon viesti sokeriverotyöryhmälle on selvä: Ehdoton EI hunajaa ja mehiläistarhausta koskevalle verolle. Veron aiheuttamat haitat olisivat etuja suuremmat.   

Lisäämällä veroa vähennetään satoa

Arvioitu tuotto hunajan sokeriverosta  on noin 420 000 €/vuosi. Todellisuudessa verosta ei välttämättä jäisi käteen verotuloja lainkaan, päinvastoin. Vero nimittäin heikentäisi mehiläistarhauksen kannattavuutta ja luultavasti vähentäisi mehiläistarhausta eli pesämäärää Suomessa. Pelkällä hunajalla eivät elä mehiläistarhaajatkaan. 

Hunaja halutaan sokerin lailla veronalaiseksi tuotteeksi.

Riski on siinä, että mehiläistarhojen väheneminen heikentäisi mehiläisten tuottamaa pölytystä. Toisin sanoen, viljely-, puutarha- ja luonnonkasvien sadot pienenisivät. Täten myös maanviljelystä kertyvät verotulot pienenisivät.

Jos esim. mehiläispesien määrä vähenee 10 prosenttia, vähenisi mehiläispölytteisen sadon arvo Suomessa noin 6,0 miljoonaa €/vuosi. Hunajantuotantoa tulisikin ennemmin tukea kuin verottaa.

Vero löisi kaksi kertaa

Paitsi että sokerivero uhkaa viedä osan tuottajan tuloista hunajan kautta, nostaa se myös tarhaajien tuotantokustannuksia entisestään. Vero nimittäin uhkaa kohdentua mehiläistarhaajaan kahteen kertaan, koskemalla myös mehiläisten ruokintaan käytettävää ruokintasokeria. Suomessa mehiläiset ruokitaan syksyllä hunajankeruun jälkeen sokerilla. Sokerin hinnan nousu olisi suuri menoerä tarhaajalle. 

Mielestäni on kohtuutonta, että toteutuessaan sokerivero sivaltaisi mehiläistarhaajia kahteen kertaan, alusta ja lopusta.

Hunaja on sokeria vähäkalorisempaa

Sokerituotteiden verotus on sinänsä perusteltua, että halutaan pienentää sokerin haitallisia terveysvaikutuksia. Onhan sokeripitoisten elintarvikkeiden mm. limsojen, makeutettujen jogurttien ja karkkien käyttö lisääntynyt koko ajan.

Hunajaan kohdistuessa vero ei kuitenkaan aja tätä tavoitetta, koska hunaja on luonnontuote, eikä ole rinnastettavissa teolliseen sokeriin. 

Hunaja myös sisältää vähemmän kaloreita kuin sokeri. Hunaja maistuu makeammalta kuin teollinen sokeri, joten hunajasta saadaan sokeria vastaava makeus peräti 40 prosenttia pienemmällä energiamäärällä.

Kalorimäärän lisäksi hunajalla on monia muita positiivisia terveysvaikutuksia muun muassa sen sisältämien vitamiinien ja hivenaineiden ansiosta. Lisäksi hunajalla on antibakteerisia ominaisuuksia, mikä taas tekee siitä merkittävän tuotteen esim. lääketieteen saralla.

Suosi suomalaista - vero ei suosisi

Päättäjät sanovat, että kotimaisuutta ja lähiruokaa tulisi suosia. Vero ei kuitenkaan aja samaa asiaa. Hunajan verotus voi aiheuttaa kotimaisen hunajan hinnan nousun, jolloin kuluttaja siirtyy helposti ulkomaiseen tuotteeseen. Tätä kukaan ei myönnä haluavansa.

Toteutuessaan verotus alkaisi vuoden 2014 alussa. Toivon todella, että asiasta päättävä työryhmä ottaisi huomioon kotimaisen hunajantuotannon edut. Ennen päätöksiä tulisi katsoa kokonaiskuvaa mehiläisalasta.
Tiivistettynä: me tarvitsemme mehiläisiä.