Miljoonan dollarin kysymys: mikä tappaa mehiläisiä?

En ole laskenut, kuinka monta kertaa olen vuoden aikana kuullut kysymykset 'miksi mehiläiset katoavat' tai 'mikä mehiläisiä tappaa'. Joka tapauksessa, todella monta kertaa. Kysymys on äärimmäisen hyvä, ja toivoisin osaavani vastata siihen täysin varmasti ja yksiselitteisesti. Mehiläisten katoamiseen ja joukkokuolemiin (engl. CCD:hen  eli collany collapse disorderiin) on luultavasti monia syitä ja syyt vaikuttavat kaiken lisäksi toisiinsa.

Tällä viikolla TEDissä julkaistu mehiläisluento antaa hyvän yhteenvedon siitä, mikä mehiläisiä vaivaa. Tutkija Marla Spivak kertoo yksinkertaisesti ja selkeästi mehiläisten tilanteesta vartin kestävällä videolla. Kannattaa katsoa! Valitettavasti video on englanniksi, mutta kirjoitanpa tähän hiukan pääpointteja.

Tautien, ravinnon ja kemikaalien noidankehä?

Voisi helposti ajatella, että mehiläisiä vaivaa vain esimerkiksi kasvinsuojeluaineet tai taudit. Mehiläispesä kuitenkin toimii moniulotteisesti, siellä pitää huolehtia hygieniasta, ruuasta, suunnistuksesta jne. Jos yksi asia menee pieleen, muutkin voivat mennä.

Mehiläisillä on luonnostaan tauteja ja loisia. Esim. varroa-punkit lisäävät mehiläisten viruksia, mikä taas vaikuttaa niiden yleiskuntoon. Vaikka mehiläinen ei kuolisikaan viruksiin, niiden kyky kerätä ravintoa ja huolehtia pesästä heikkenee. Ja vaikka vain osa pesän mehiläisistä kuolisi, se vaikuttaa heti mm. pesän lämmöntuotantokykyyn ja talven yli selviämiseen. Keväällä pesän toiminta myös käynnistyy hitaammin, kun on vähemmän porukkaa keräämässä ruokaa.

Sama pätee kasvinsuojeluaineisiin - vaikka ne eivät tappaisi mehiläisiä, ne saattavat vaikuttaa niiden kykyyn toimia pesässä tietyssä tehtävässään.

Taudit, kemikaalit, viljelyn yksipuolisuus ja liian vähä ravinto vaikuttavat mehiläisten hyvinvointiin yhdessä ja erikseen.

Monokulttuuri nykymehiläisen ongelma

Mehiläisten katoaminen on ollut viime vuosikymmenen puheenaihe. Uutta se ei kuitenkaan ole, Spivak kertoo. Mehiläisten väheneminen USA:ssa alkoi jo toisen maailmansodan jälkeen, kun kasvivalikoima alkoi yksipuolistua ja kemialliset torjunta-aineet tulivat käyttöön. Ruuan keruu onkin yksi nykypäivän mehiläisten ongelmista, jos katsotaan maataloutta globaalisti. Viljelyala yksipuolistuu ja mehiläisten on vaikeampi kerätä monipuolista ravintoa. Spivak puhuukin " ruoka-autiomaista". Ravintoa on vaikea löytää ja se on todella yksipuolista nykyisessä monokulttuurissa.
Ristiriitaista on se, että Spivak kertoo myös, että mehiläispölytteisten kasvien määrä on noussun 300 % maailmanlaajuisesti. Samaan aikaan mehiläiset vähenevät, eikä pölytystä ole riittävästi.

Maapallolla 20 000 mesipistiäislajia

Muitakaan pölyttäjiä ei sovi unohtaa. Spivak muistuttaa, että tarhattujen mehiläisten lisäksi maapallolla elää parikymmentätuhatta muuta mesipistiäislajia, jotka pölyttävät myös viljelykasvejamme. Harvalla lajilla on samanlainen sosiaalinen yhdyskuntarakenne kuin hunajamehiläisellä.

Kaikkia pölyttäjiä voi auttaa istuttamalla hyviä ravintokasveja, Spivak muistuttaa. Me voimme esimerkiksi syksyllä istuttaa sinililjan sipuleita, niistä saa aikaisin keväällä mettä. Krookus taas on hyvä siitepölyn lähde.

Spivakin viisaimmat sanat ovat videon lopussa: "Kun mehiläisten ravinnonsaanti turvataan, meidänkin ravinnonsaanti turvataan pölytyksen kautta."

Tässäpä pohdiskeltavaa loppuviikolle.
-Tuula