Hunajaa haavoihin ja huuliherpekseen

Tuttavani Ulla viestitti viime viikolla Hunajan Facebook-sivulla:

"Terveyskirjasto.fi ehdottaa yskänrokon hoitoon hunaja- tai mehiläisvaha-pohjaisia voiteita. Sivusto väittää niiden olevan, jopa lääkevoiteita tehokkaampia. Tämä oli uusi ja TODELLA kiva tieto. Nyt kun vielä tietäisi mistä tällaisia tuotteita saa haltuunsa, vai lavelenko huuleeni hunajaa? ;)"

Hunaja ja erilaisten haavojen hoito on kiinnostava aihe, jota on jonkin verran tutkittu. Mikään ei siis estä sivelemästä vaikka pelkkää hunajaa huulessa olevaan rakkulaan, mutta vaivottomampi ja oletettavasti tehokkaampi ratkaisu on huulirasva, joka sisältää myös mm. mehiläisvahaa.

Listasin Ullalle muutamia suomalaisia nettikauppoja, joista tällaisia tuotteita voi löytää:

- Hunajapilvin huulivoiteet
- Heinäholman mehiläistarhan nettikauppa
- Korpiahon huulivoiteet
- Hunajalähde, huulivoide

Varmasti tekijöitä ja kauppoja on lisää, joten niistä ja mahdollisista omista kokemuksista saa vinkata kommentteihin.

Koska kyseessä eivät ole lääkemäiset tuotteet, niin mitään tehoja ei voida varmasti luvata. Mutta toisaalta huulivoiteet eivät sisällä myöskään mitään tujakoita kemikaaleja.

Itse kärsin huuliherpeksestä säännöllisesti, mutta en ole vielä hoksannut kokeilla hunajaa. Jos tuttu tykytys tuntuu tänä keväänä, niin sitten otan taatusti hunajan testiin.

Hunajaa palovammaan

Sain pienen palovamman ranteeseeni viikko sitten sunnuntaina. Käytin sitä pikaisesti kylmän vesisuihkun alla, mutta unohdin tehdä heti oleellisen ihmiskokeen eli laittaa hunajaa vamman päälle.

Muistin asian vasta tunteja myöhemmin. Silloin oli jo hieman myöhäistä, mutta sivelin silti hunajaa vamman päälle yöksi. Laastarin laitoin päälle siksi, että hunajaan tarttuu nöyhtää ja hunaja myös helposti tarttuu tekstiileihin.

Sen verran apua hunajahoidosta taisi olla, ettei vamma muuttunut rakkulaksi asti. Kuvassa näkyy tilanne torstaina, jolloin normaalisti tuollainen palovamma olisi voinut olla rakkulavaiheessa. 

Ensi kerralla koetan muistaa aloittaa hunajahoidon heti. Näitä pieniä palovammoja tulee itselleni useamman kerran vuodessa, joten kovin vakavasti en niihin ole jaksanut suhtautua, mutta ei haittaisi, jos hunajalla rakkulat jäisivät kokonaan pois.

Hunajavalmisteet käytössä myös joissakin sairaaloissa

Hunajaa sisältäviä voiteita myydään myös lemmikkien haavojen hoitoon. Mutta on tuotteita tietysti myös ihmisille.

Hesarin jutussa (2007) kerrotaan sairaaloiden hyödyntävän hunajapohjaisia valmisteita haavojen hoidossa:

"Vanhastaan hunajaa on levitetty auringon polttamalle iholle. Hunajaa käytetään myös haavanhoitoon muutamissa suomalaissakin sairaaloissa. Yksi käyttäjistä on mahakirurgian ylilääkäri Jyrki Kössi Päijät-Hämeen keskussairaalasta Lahdesta.

Hän teki väitöskirjansa sokereista haavanhoidossa.

"Hunaja on hyvä etenkin vaikeasti parantuvissa, tulehtuneissa haavoissa. Se puhdistaa haavan kuolleesta kudoksesta", Kössi kertoo.

Hunajan entsyymit hajottavat kuollutta kudosta, ja osmoottisen vaikutuksensa avulla hunaja imee haavanestettä itseensä.

Sokerit saavat solut uudistumaan ja todennäköisesti aktivoivat parantavia soluja.

"Hunaja on tavallinen haavanhoitokeino etenkin kehitysmaissa. Parasta on käsittelemätön hunaja."

Sairaalan hunaja on erityinen lääketehtaan valmiste. Sitä on saatavissa joko pastana tai juoksevana, jolloin se voidaan ruiskuttaa haavaan. Sitä voidaan käyttää myös rasvasiteen tapaisena siteenä."

Kevään merkkejä: mehiläiset puhdistuslennolla

Olen talven mittaan saanut pari kertaa vastata kysymykseen, mitä mehiläiset tekevät talvella.

Toisin kuin monet muut hyönteiset, niin mehiläiset eivät vaivu horrokseen. Sen sijaan mehiläiset kasaantuvat talvipalloksi, jota pesässä ryhdytään muodostamaan, kun lämpötila laskee alle 14 asteeseen. Lämpötilan laskiessa talvipallo tiivistyy, ja kun lämpötila on alle viisi astetta, niin mehiläiset ryhtyvät lämmittämään talvipalloa supistelemalla siipiään.

Talven aikana mehiläiset eivät ulkoile eivätkä ulosta. Ne käyttävät ravinnoksi pesään jätettyä hunajaa ja talviravintoa. Talvimehiläiset myös poikkeavat rakenteeltaan kesämehiläisistä.

Kun sää lämpenee tarpeeksi, on puhdistuslennon aika. Tällöin mehiläiset pääsevät ulostamaan sulamattoman ravinnon. Siksi pesän edustalla oleva lumi näyttää puhdistuslennon jälkeen likaiselta. Puhdistuslento tapahtuu tehokkaasti silloin, kun lämpötila on yli kahdeksan astetta ja ilma on tyyni ja aurinkoinen.

Etelä-Suomessa näitä puhdistuslentoja on jo nyt havaittu, vaikka varmasti vielä monessa pesässä odotellaan kevätauringon lämmittävää voimaa.

Kimmo Mäkiranta Nurmijärveltä ikuisti puhdistuslentoja karkauspäivänä eli eilen keskiviikkona 29. helmikuuta. Mäkirannan mukaan lämmintä oli 4,6 astetta ja ilma tyyni. Lisää kuvia ja kommentteja voi katsella Mäkirannan omalla sivulla.

Suomalainen hunaja: ruokaa omasta maasta

Kuva: Ruokatieto

Hyvää Suomesta -merkki on hieman uudistunut: tutun pyöreän joutsenkuvion lisäksi merkkiin liittyy nyt teksti "Ruokaa omasta maasta". Ruokatieto juhlistaa muutosta nyt viestintäkampanjalla:

"28.2. Kalevalan päivänä liput liehuvat suomalaisen kulttuurin kunniaksi. Päivä on enemmän kuin sopiva liputtaa myös suomalaisen ruuan ja ruokakulttuurin puolesta."

Mehiläishoitajain Liiton jäsenet saavat halutessaan käyttöön Hyvää Suomesta -merkin omiin hunajapurkkeihinsa. Siksi monista hunajista voi tarkistaa merkin avulla alkuperämaan.

Mutta kuten jo aiemmin kirjoitin, niin kaupan hyllyn äärellä alkuperä voi hämärtyä. Suomalaiseksi luultu purkki ei sisälläkään suomalaista hunajaa. Siis tarkkana kannattaa olla.

Miksi sitten suomalaista hunajaa kannattaa suosia? Tässä oma listaukseni.

Alkuperän jäljitettävyys

Monista purkeista löytyy tiedot tuottajasta. Jos jokin jää mietityttämään, voi soittaa mehiläishoitajalle ja kysyä lisää. Jos hunajan ostaa esimerkiksi suoraan tuottajalta, niin voi vielä helpommin selvittää, missä pesät sijaitsevat ja miten hunaja valmistetaan.

Laadukas käsittely

Suomessa perushunajan käsittely myyntikuntoon hoidetaan huolella. Tällöin hunajaa ei esimerkiksi kuumenneta niin, että siitä voisivat tuhoutua hyödylliset ainesosat.

Puhdasta hunajaa ja hyvinhoidetut mehiläiset

Suomessa esimerkiksi kasvinsuojelumyrkkyjen käyttö on vähäistä verrattuna moniin maihin. Tällöin hunajaan ei voi kulkeutua samanlaisia jäämiä kuin ehkä jossain toisaalla. Mehiläistarhaukseen on koulutusta, jonka ansiosta hoitajat tietävät luvalliset ja toimivat keinot mm. tautien ehkäisyyn.

Tuki paikalliselle ympäristölle sekä kasvien, marjojen ja hedelmien tuotannolle

Mehiläiset ovat tärkeitä pölyttäjiä. Ilman niitä monien kasvien, marjojen ja hedelmien sato jäisi pienemmäksi. Minusta on mukavaa ajatella, että suomalaisella hunajalla olen tukenut myös suomalaista viljelyä tai luonnonkasvien tilaa.

Mehiläishoitoalan kannattavuuden tukeminen

Mehiläisalalla harva rikastuu, ja monille toiminta on harrastus. Se on kuitenkin tärkeä, pieni ala, jonka soisi menestyvän Suomessa.

Hinta on kohtuullinen

Ymmärrän, että monissa valinnoissamme hinta on ratkaiseva tekijä. Siksi siellä hunajahyllylläkin tuntuu paremmalta tarttua edullisempaan ulkomaiseen hunajaan kuin valita kotimainen. Mutta mielestäni suomalainen hunaja on kohtuuhintaista: Sveitsissä maksoin paikallisesta hunajasta jopa nelinkertaisesti.
Mitä enemmän perehdyn mehiläistenhoidon maailmaan, niin sitä suuremmaksi arvostukseni kasvaa. Mielestäni hyvästä tuotteesta pitää maksaa reilu hinta.

Voiko kotimaisuuteen luottaa?

Joskus kuulee epäilyjä siitä, onko suomalaiseksi väitetty hunaja suomalaista. Tarvittaessa hunajia voidaan tutkituttaa, jolloin hunajan siitepölyt paljastavat, onko se sitä, mitä purkki väittää.

Pistetään näin Kalevalan päivän kunniaksi myös pätkä Kalevalaa tähän loppuun:

"Niin seppo sanoiksi virkki: 'Mehiläinen, mies kepeä!

Tuo simoa siivessäsi, kanna mettä kielessäsi

kuuen kukkasen nenästä, seitsemän on heinän päästä

teräksille tehtäville, rauoille rakettaville!'

Avokado-appelsiinisalaatti ja paistettua tofua

Tammi-helmikuu on  appelsiinien aikaa. Kun ne yhdistää salaattiin tofun ja avokadon kanssa, niin tuloksena on herkullinen ja helppo salaatti.

Tämä ruoka on yksi taloutemme suosikeista. Raikkaat maut ja sopivasti maustettu tofu ovat yhdistelmä, jota on tarjottu hyvällä menestyksellä usein myös vieraille.

Jos tofu on ennestään tuntematonta tai kokeilut ovat päättyneet mauttomaan ruokaan, niin tässä vinkkejäni:
- Edullisinta kiinteää tofua saa Helsingissa etnokaupoista, mutta nykyisin monista kaupoista löytyy esim. maustamatonta Alpron  luomutofua (250 gr, alle 2 e).
- Tofun voi pakastaa, jolloin se sulatuksen jälkeen imee tehokkaimmin maut itseensä. Puristele sulaneesta tofusta nestettä pois ja marinoi tai paista.
- Etenkin tottumattoman tofunsyöjän kannattaa laittaa tofu marinoitumaan edellisiltana. Itse tosin luotan myös siihen, että tofu imee makuja hyvin myös pannulla paistettaessa: koska olen huono ennakoimaan kokkauksiani, niin marinointi usein jää kokonaan.
- Ilman mausteita tofu ei maistu miltään. Luovuutta saa käyttää vapaasti. Mm. erilaiset maustetahnat, soijakastike, hunaja ja valkosipuli kuuluvat perustuotteisiini tofun marinoinnissa ja/tai maustajina.

Kannattaa varmistaa, että avokadot ovat riittävän kypsiä. Kaupoissa myytävät avokadot ovat yleensä raakoja eli kovia (jopa ne kypsinä mainostetut voivat olla vähän raakoja). Siksi avokadoa kannattaa kypsyttää muutama päivä kotona. Kypsymistä voi vähän nopeuttaa kääräisemällä avokadon sanomalehtipaperiin.

Avokado-appelsiinisalaatti ja paistettua tofua (kahdelle)

n. 70 gr haluttua vihersalaattia tai salaattisekoitusta (esim. frisee-, puna-, tammenlehti- tai keräsalaattia ja rucolaa)
1-2 appelsiinia
1-2 avokadoa
250 gr kiinteää tofua
kurpitsansiemeniä tai muita siemeniä ja pähkinöitä
oliiviöljyä

Tofun marinadi
0,5 dl sitruunamehua
2-3 tl hunajaa
3 rkl öljyä
0,5 tl suolaa
mustapippuria

Sekoita marinadin ainekset. Lisää paloiteltu tofu. Anna marinoitua mielellään seuraavan päivään, mutta hätäisempään ruuanlaittoon riittää muutama kymmenen minuuttia.
Paista tofukuutiot pannulla ilma marinadia niin, että ne saavat ruskeaa väriä.

Sekoita muut salaattiainekset keskenään, lorauta päälle hieman oliiviöljyä ja lisää paistettu tofu. Voit pirskottaa salaattiin myös hieman sitruunamehua.

Salaatti on muokattu versio Chocochili-blogin reseptistä.

Netti kertoo kuluttajien hunajakokemuksia ja tarjoaa yrittäjille markkinointikanavan

Tammikuun lopulla puhuin Mehiläishoitajain Liiton Talvipäivillä sosiaalisesta mediasta. Mielestäni netti on käyttökelpoinen kanava kaikille, jotka kauppaavat mehiläisiin liittyviä tuotteita kuluttajille. Tietysti osa hunajantuottajista saa tuotoksensa myytyä ilman kummempaa markkinointia, mutta jos kaipaa lisää asiakkaita tai haluaa vahvistaa nykyisiä asiakassuhteita, niin netti voi toimia hyvin.

Eikä verkko ole vain mainosväline, vaan myös tiedonlähde siitä, mitä kuluttajat ajattelevat hunajasta, siitepölytuotteista tai vaikka luomutuotannosta.

Jututin ennen Talvipäiviä puhelimitse Hunajapilvin Pilvi Mansikkaviitaa. Olin tutustunut hänen tapaansa käyttää nettiä (nettisivun ja -kaupan lisäksi mm. Facebook, Twitter, YouTube ja blogi), ja se vaikutti mielestäni toimivalta.

Mansikkaviita vahvisti, että hänelle esimerkiksi Facebook-sivut tuovat sekä myyntiä että näkyvyyttä. Netissä hän voi kertoa tulevat markkinapaikat tai kysellä kiinnostusta uudenlaisiin tuotteisiin.

Esittelin Talvipäivillä myös muutamia googlauksen kautta paljastuneita hunajakommentteja. Suurin osa mehiläistuotteisiin kohdistuvasta verkkokirjoittelusta on myönteistä, mutta joukkoon mahtuu myös negatiivisia kokemuksia.

Näytin esimerkiksi kirjoitusta, jossa henkilö kehui saaneensa mehiläistuotteista apua siitepölyallergiaansa:

"... olen jo viisi kuukautta nappaillut päivittäin orgaanisia bee polleneita eli siitepölyrakeita ruokalusikallisen päivässä ilman oireita ja hunajaakin menee useampi purkki kuussa. Käytän lisäksi ajoittain propolista eli antiseptista mehiläiskittivahaa ihonhoidossa."

Sama henkilö raportoi kirjoituksestaan, että oli saanut tietystä hunajasta iho-oireita. Yleisö kommentoi, että eihän se välttämättä ole juuri tuon hunajantuottajan vika, vaan syynä voi olla se, että käyttäjä on herkistynyt kyseisen hunajan sisältämälle siitepölylle. Totta, mutta eihän se kuluttajan harmia vähennä.

Siis joskus voi olla niin, että itsensä hunaja-allergiseksi luuleva onkin allerginen tietyille siitepölyille, jolloin osa hunajista voisi sopia hänelle.
Ylipäätään hunajavalmisteen avulla tehdyllä siedätyshoidolla voi saada helpotusta myös siitepölyallergiaan, osoitti Etelä-Karjalan Allergia- ja ympäristöinsituutin tutkimus.

Juuri tällaisten seikkojen vuoksi mielestäni on tärkeää, että etenkin laajemmin hunajavalmisteita myyvät joskus tutkailevat, mitä netissä puhutaan. Silloin saa vinkkejä, kuluttajakokemuksia sekä näkemyksiä siihen, mistä kannattaisi kertoa. Kaikki kuluttajat eivät jaa kokemuksiaan nettiin, mutta erityisesti tietty edelläkävijäjoukko on varsin aktiivista.
Minulle, hunajan kuluttajaviestintää tekevälle, kirjoitukset ovat tärkeä lähde hahmotellessani, mistä pitäisi tiedottaa tai kirjoittaa esimerkiksi tänne blogiin.

Joku sanoi, että eihän sitä sitten jää muuta aikaa kuin roikkua netissä. Nooh, googlausta ei tarvitse suorittaa kovin usein (kerran kuukaudessa riittää pienelle tekijälle). Omalle nettisivulle suuntautuvia linkityksiä voi seurata, jos asentaa esim. ilmaisen Google Analytics -ohjelman.

Alussa nettielämä tietysti vie aikaa. Kuten Mansikkaviita totesi, niin ei hänelläkään heti ollut helppoa, vaan kokeilujen ja hetkittäisten tuskailujen kautta homma lähti rullaamaan. Nyt Facebook ei vie kuin muutaman minuutin päivässä. Siihen päälle sitten tulevat muut nettihommat.
Kun netin luonteen ja merkityksen ymmärtää, niin siitä saa hyötyjä, jotka voivat näkyä myös rahallisesti.

Tässä vielä muutama alan toimijan, mukana sekä pienempiä että isompia tekijöitä, Facebook-sivusto (näitä saa vinkata ja linkata lisää: lukijan toiveesta yritän kerätä jossain välissä laajempaa linkkilistaa):

Voi hyvin -hunaja
Kirkkonummen mehiläistuote
Korpiahon hunaja
Hunaja-aitta
Hunajayhtymä
Hunajalaituri
Kiurun hunaja 

Ja tietysti tähän blogiinkin linkittyvä Hunaja-sivusto.
Hunajantuottajat-sivustolta voi yrittää löytää lähimmät tuottajat. Mesimestarin ylläpitämä sivusto ei vielä ole mitenkään kattava, mutta on siellä jo varsin monet yhteystiedot.

Minun esityskalvoni Talvipäiviltä:

Eljas Kokkonen: "Unelmoin omasta hunajayrityksestä"

Monet hurmaantuvat hunajasta tosissaan, ja näin kävi myös Eljas Kokkoselle, 11. 


Lapset ja nuoret ovat kiinnostuneita hunajasta
ja mehiläisistä, kunhan heille vain tarjoaa
mahdollisuuden oppia aiheesta,
Eljas Kokkonen uskoo.


Nyt turkulainen hunajafani keräilee hunajia, on pitänyt aiheesta esitelmän koulussa ja suunnittelee ensi kesänä työskentelevänsä hunajantuotannon parissa. Kauempana tulevaisuudessa siintää myös haave omasta hunajabisneksestä.

Viime syksynä Kokkonen maisteli Turun Silakkamarkkinoilla erilaisia hunajia. Siitä syttyi suuri innostus.
”Ostin silloin pari purkkia, ja sen jälkeen aloin keräillä eri hunajia.”

Helmikuussa Kokkonen piti biologian tunnilla vapaaehtoisen, huolella laaditun esitelmän hunajantuotannosta.

”Luokkakaverit olivat tosi kiinnostuneita. Itsekin opin esitelmää tehdessä uutta esimerkiksi hunajien koostumuksesta ja lajihunajista.”

Kokkonen aikoo perehtyä hunajantuotannon käytäntöön ensi kesänä.
”Isäni tuntee pari alan ihmistä, joten aion mennä kesätöihin. Olen mökillä oppinut toimimaan pistiäisten kanssa, joten mehiläiset eivät pelota yhtään, kuten monia muita.”

Kokkonen kehuu hunajaa hyvänmakuiseksi ja monipuoliseksi tuotteeksi, joka käy niin sisäisesti nautittuna kuin kosmetiikkana.
”Oma suosikkini on hunajamaito. Sitä juon joka ilta: lämmin maito ja siihen sekoitettu hunaja auttavat nukahtamaan.”

Eljas Kokkosella on myös kauemmas ulottuvia hunajabisnessuunnitelmia.
”Unelmoin omasta yhtiöstä, jossa voisin työstää hunajatuotteita.”

Citymehiläiset Kauneus & Terveys -lehdessä: mehiläistenhoito on vastapainoa kiireelle

 Kauneus & Terveys -lehdessä (2/2012, sivut 24 - 27, teksi Karita Sainio) on hieno juttu citymehiläisistä. Juttuun on haastateltu espoolaista Susanna Rahkosta, jonka takapihalla on kaksi mehiläispesää.

"Erittäin hyvää vastapainoa kiireelle", Rahkonen kertoo harrastuksestaan.

Rahkosen pesät tuottavat hunajaa muutaman ämpärillisen vuodessa.

Taustat mehiläistenhoitoon ulottuvat lapsuuteen, sillä Rahkosen isoisä oli mehiläistarhaaja. Muutama vuosi sitten Rahkonen kävi yliopiston mehiläistalouden peruskurssin ja hankki omat pesänsä.

"Mehiläistenhoidossa pääsee tarkkailemaan luonnon kiertokulkua. On humaavaa ajatella, että ilman näiden pikkuotuksien ahkeraa pöyttämistä kasvikunta ei pystyisi elämään."

Kuvan saa klikkaamalla isommaksi