Kaupunkimehiläisiä biotaiteellisesti ja yhteisöllisesti

Belgiassa asuva kaupunkimehiläisharrastaja, taiteilija, kemisti ja tutkija Christina Stadlbauer uskoo, että kaupunkimehiläiset voivat lisätä ihmisten yhteisöllisyyttä samalla, kun ne tuovat omaa viestiään ruuantuotannon ketjusta.

"Bryssel on tiiviisti rakennettu kaupunki, jossa on näkyvillä vähän vihreää tilaa. Talojen takapihoilla on silti mehiläisille sopivia paikkoja ja paljon kasveja, joista mehiläiset voivat kerätä mettä. Mehiläiset ja hunaja avaavat myös ihmisten välille mahdollisuuksia kontakteihin, joita ei muuten syntyisi."

Aalto-yliopiston työpajassa kaupunkimehiläiset esiin

Tapasin Stadbauerin tänään torstaina, kun hän oli vierailemassa Helsingissä. Stadlbauer ja Aalto-yliopiston Tulevaisuuden Taiteen Tukikohdan Ulla Taipale suunnittelevat työpajaa, jossa kaupunkimehiläisillä on tärkeä rooli.

"Haluamme yliopistotasolla aloittaa biotaiteen toimintaa, joka tarjoaa sekä teoriaa että osallistavaa, käytäntöön nojaavaa toimintaa", Taipale kertoo.

Aalto-yliopiston Ulla Taipale ja belgialainen Christina Stadlbauer
vievät mehiläisiä eteenpäin myös Helsingissä biotaiteen keinoin.

Tämä Melliferopolis-projekti voi siis tuoda esimerkiksi tavallisesta poikkeavan näköisiä mehiläispesiä Helsinkiin ja Espoon Otaniemeen. Vai syntyisikö kenties mehiläisten pörinää hyödyntävä ääniteos? Tai kuinka voitaisiin osoittaa ihmisille, miltä maailma näyttää mehiläisen silmin?

Ja mitä kaikkea kaupunkihunaja sisältää? Hunajat aiotaan analysoida ja käyttää niitä bioindikaattoreina.

Stadlbauer toimii toukokuussa alkavassa työpajassa enemmän sparraajana kuin opettajana.
"Tuon mukaan oman kokemukseni ja tietämykseni kaupunkimehiläisistä, mutta uskon, että opiskelijat luovat jotain aivan uutta."

Kaupunkimehiläisiin kohdistuu turhia ennakkoluuloja

Christina Stadlbauer on kokenut myös ihmisten ennakkoluulot ja pelot mehiläisiä kohtaan.

"Kaupunkimehiläisiä usein arastellaan aivan syyttä. Siksi on tärkeää kertoa ihmisille, että mehiläisistä ei ole haittoja: eivät ne ole meistä ihmisistä kiinnostuneita, vaan siitä runsaasta mesikasvien kirjosta, joka kaupungeista löytyy."

"Kaupunkihunaja on kuin peili monikulttuurisuudesta"

Stadlbauerin yksi oma yhteisöllinen mehiläisprojekti oli lyhyen aikaa toiminnassa ollut hunajakauppa. Tästä kaupasta ei tosin saanut ostaa hunajaa rahalla, vaan mehiläistarinoilla.

"Bryssel on monikulttuurinen kaupunki. Mielestäni monista kukkalajeista koostuva kaupunkihunaja on kuin peili tästä kulttuurien sulatusuunista. Omassa hunajakaupassani sain kuulla lukuisia tarinoita esimerkiksi maahanmuuttajilta, joiden kanssa tuskin muuten olisin päässyt edes juttelemaan. Kuulin muun muassa siitä, miten Koraani käsittelee hunajaa."

Brysselissä on jo satoja kaupunkimehiläisharrastajia, ja mehiläishoidon kursseille olisi enemmän tulijoita kuin mitä on tilaa. Mehiläispesän perustaminen on tehty helpoksi, eli se ei vaadi esimerkiksi lupaa kaupungilta.

Akaasta Suomen hunajakaupunki?

Mutta osataan sitä Suomessakin. Akaan kaupunki näyttää mallia muille: tulevana kesänä kaupungin alueella on noin 25 mehiläistarhaa. Tarhat mm. parantavat kotipuutarhureiden satoa.

Helsingissä ja Espoossa on kehitteillä uusia kaupunkimehiläistarhoja ensi kesäksi. Kunhan suunnitelmat tarkentuvat ja saan tietoa koostetuksi, niin kerron tietysti lisää. Samoin varmasti seurailen, mitä Aalto-yliopiston työpajassa tapahtuu.

Sitä ennen voi videon avulla tutustua esimerkiksi tokiolaisiin citymehiläisiin (juttu englanniksi). Tokiossa kaupunkimehiläispesien määrä tuplaantui muutamassa vuodessa.

Kaupungeissa saadaan parempi hunajasato kuin maaseudulla

Monissa kaupungeissa on havaittu, että hunajasadot ovat suuremmat kuin maaseudulla. Tämä johtuu siitä, että kasvien kirjo on laaja eli koko kesän mehiläisille löytyy mettä kerättäväksi. Siksi kaupunkihunajien maku voi olla aivan erilainen, ja monissa kaupungeissa niistä on tullut haluttua ja hintavaa herkkua.

Lisäys seuraavana päivänä:
Minua kokeneemmat kertoivat, että kaupunkien sadolle on kasvien määrän lisäksi ainakin toinen syy. Kaupunki on ympäröivää maaseutua lämpimämpi alue, koska talot varastoivat lämpöä.Tämän lämmön varastoinnin vuoksi vuorokauden lämpötilaerot tasaantuvat ja mehiläiset pääsevät paremmin keruulennoille.