Maija Flinkman on innostunut sekä mehiläisistä että biologianopettajan työstään. |
Omia mehiläisiään jo vuosia hoitanut Flinkman on myös vastuussa koulun läheisyyteeen tuoduista kahdesta mehiläispesästä.
Flinkman on jo pitkään käyttänyt mehiläisiä monin tavoin esimerkkinä biologian tunneilla. Viime syksynä oppilailla oli ensimmäistä kertaa mahdollisuus osallistua erilliselle mehiläisbiologian kurssille.
Pölytyksen merkitystä ja siitepölyjen analysointia
Kurssin alkuvaiheessa opiskelijat lajittelivat hedelmiä sen mukaan, olisiko niitä ilman pölyttäjiä. Tämä havainnollisti mehiläisten merkitystä. Hunajan siitepölyanalyysi taas paljasti oppilaille, että ulkomaiseksi lajihunajaksi väitetty hunaja sisälsi laajan kirjon erilaisia siitepölyjä.
Flinkmanin mukaan siitepöly on opetuksen kannalta hyvä aihe. Se kiinnostaa oppilaita usein jo siksi, että monilla on allergiaa.
”Oppilaat sekoittavat helposti siemenet ja siitepölyt. Mikroskoopilla voidaan katsoa siitepölyrakeita ja tutkia, miten eriväriset rakeet eroavat toisistaan”, Flinkman kertoo.
Oppilaat myös linkosivat ja pakkasivat hunajaa. He tekivät mehiläistuotteista kynttilöitä, vartalovoidetta ja huulirasvaa. ”Tällaisia aiheita voisi linkittää myös esimerkiksi kotitalouteen ja hygieniaoppeihin", Flinkman miettii.
Pesävierailut kiehtovat oppilaita
”Jotain tosi hienoa oli esimerkiksi ottaa käsiin kenno, joka kuhisee mehiläisiä”, Salla Hannula sanoo. ”Myös siitepölyn tutkiminen oli kivaa. Kosmetiikan tekemisestä tajusi, miten helppoa kotoa löytyvistä raaka-aineista on tehdä erilaisia tuotteita.”
Pojat innostuivat tallentamaan kurssin toimintaa kuvin ja videoin. Kuvia julkaistiin mm. kurssin blogissa.
”En ennen kurssia ollut oikein edes tajunnut, että tällaista mehiläisharrastusta on olemassa”, Olli kertoo.
Oppilaiden kommenteista päätellen opettajan oma into on hyvä
kannustaja. ”Maijan innostus tarttuu muihin. Hän osaa kertoa asioista
maanläheisten näkökulmien kautta.”
Koulun oma hunaja on pakattu pieniin purkkeihin.
”Kissamainen luonne, täyteläinen
maku”, kuvailee Oskar hunajaa pilke silmäkulmassaan.
Kurssilaiset analysoivat hunajia myös laboratoriossa ja selvittivät mm. hunajien siitepölykoostumuksia. (Kuva: Mehiläisbiologian kurssin oppilaat) |
Olarin koulun pesät sijaitsevat noin 1,5 kilometrin päässä koulusta. Pesävierailu oli olennainen osa mehiläisbiologian kurssia. (Kuva: Mehiläisbiologian kurssin oppilaat) |
Tiedätkö muita kouluja, joissa mehiläiset olisivat selkeänä osana opetusta? Vinkkaa kommenttiosastolle tai pistä sähköpostia (mari.koistinenAThunaja.net).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti