Taidetta mehiläisten ja hunajan parissa

Muutama viikko sitten minun internetissäni linkitettiin ahkerasti juttuihin, joissa kerrottiin valokuvaaja Blake Littlen muotokuvista. Poikkeuksellista näissä kuvissa oli se, että kuvattavien päälle kaadettiin ämpäreittäin hunajaa.



Sinällään ei ole mitään järisyttävän uutta kaataa jotakin ihmisten päälle ja ottaa siitä kuvia. Mutta mielestäni joissakin otoksissa Blake Little on onnistunut todella hienosti.

Jotkut hunajan ystävät ovat tällaisesta toiminnasta loukkaantuneet. He kokevat, että hunaja on liian arvokasta ainetta käytettäväksi moisella tavalla. Minä taas koen, että taiteen avulla voidaan lisätä keskustelua hunajasta, mehiläisistä ja pölyttäjien merkityksestä.

Mutta minähän olen kuvataiteilijan puoliso, joten altistun varmasti tavallista enemmän nykytaiteelle ja keskustelulle siitä, mitä hyötyä taiteesta ylipäätään on ja mitkä keinot ovat taiteessa hyväksyttyjä ja miksi.

Siksi tietysti myös seuraan mielenkiinnolla teoksia, joissa esimerkiksi käytetään mehiläistuotteita taiteen tekemisessä.

Kaverini Pekka linkitti minulle tiedon hienoista kartoista ja veistoksista. Materiaalina on mehiläisvaha ja tekijänä kiinalainen Ren Rei. Videon perusteella hän mieltää itsensä enemmän mehiläishoitajaksi kuin taiteilijaksi. Mehiläisillä onkin oleellinen rooli teosten valmistumisessa.





Mehiläisten toiminan ja mehiläisvahan yhdistäminen on tuttua myös lukuisille muille taiteilijoille. Esimerkiksi kanadalaisen Aganetha Dyckin monissa teoksissa on jotain todella lumoavaa.

Aganetha Dyckin teoksesta The Extendes wedding Party.
(Kuva: Peter Dyck & The W.A.G.)

Pari viikkoa sitten kävin veistosten ja taidegrafiikan myyntitapahtumassa Helsingin kaapelitehtaalla. Hunajalta en välttynyt sielläkään: Elina Salosen teoksessa pronssista tehty pieni karhu on päätynyt hunajapurkkiin.

Elina Salonen: Karhuvoimaa

Lisäys:

Nämäkin katutaidemehiläiset piti laittaa joukon jatkoksi. Louis Masain mehiläiset lentävät eri kaupungeissa herättelemässä tietoisuutta mehiläisten merkityksestä.