Pohjoiskarjalainen luomuhunaja syntyy maaseudun rauhassa

Raija Albertilla on mehiläispesiä sekä
vanhan maalaistalon
pihapiirissä että metsässä.

Nyt vietetään Luomuviikkoa. Mitä luomu tarkoittaa mehiläishoidossa? Siitä kertoo luomuhunajantuottaja Raija Albert.

Raija Albertin pihapiirissä Liperissä, Pohjois-Karjalassa, mehiläiset keräävät meden villikasveista, kuten voikukasta, horsmasta ja vadelmasta. Niistä syntyy Lammun lumo -hunajaa.

"Luomu on hunajassakin nyt trendikästä”, Raija Albert toteaa. ”Meillä on täällä hyvät mahdollisuudet luomutuotantoon, joten miksipä mahdollisuuksia ei hyödyntäisi?”

Luomutuotannossa mehiläispesien on sijaittava vähintään kuuden kilometrin päässä vilkkaista teistä, kaatopaikoista tai muista vastaavista saastelähteistä. Mehiläistarhan pääsatokasvit voivat olla luonnonkasveja tai luomuviljeltyjä. Myöskään ns. tavanomainen viljely pesien läheisyydessä ei haittaa, kunhan pellot ovat ympäristötukiehtojen mukaiset.

Raija Albert kasvatti tänä kesänä pesien määrää. Se tapahtuu jaokkeilla eli pesä tavallaan jaetaan ja osa mehiläisistä siirretään uuteen pesään.

"Alkukesästä minulla oli pihassa neljä pesää, ja nyt niitä on jaokkeiden ansiosta toistakymmentä. Mutta pitää nyt katsoa, ovatko kaikki riittävän vahvoja talvehtimaan.”

Jaokkeiden tekemisen myötä Raija Albertilla tuli vastaan yksi luomutuotannon haasteista: pesiin käytettävien vahapohjukkeiden pitää olla luomumehiläisvahaa.

”Onneksi sitäkin sitten löytyi tarpeeksi", Albert sanoo.

Luomutarhauksen säännös tosin antaa sen verran lievennystä, että jos luomuvahaa ei ole markkinoilla, niin uusilla tarhoilla ja siirtymävaiheessa voi käyttää tavanomaista vahaa. Siitäkin on oltava analyysitodistus, joka osoittaa, ettei vaha sisällä luomutuotannossa kiellettyjä aineita.

Pihan lisäksi Albertilla on pesiä metsässä. Sieltä tulevan hunajan hän on nimennyt Korpihunajaksi, ja satokasveina on ainakin puolukkaa ja mustikkaa.

Myös Raija Albertin poika tuottaa hunajaa, mutta hänen hunajansa on joensuulaista kaupunkihunajaa. Kaupunkihunaja ei luonnollisesti voi olla luomua.

Luomuhunajan ja tavallisen hunajantuotannon välillä on muitakin eroja kuin sijainti ja luomuvaha. Esimerkiksi mehiläisille talviruuaksi annettavan sokerin on oltava luomua, ja talveutuksessa pesissä saa käyttää vain luonnonmateriaaleja, kuten puuta.

Mehiläistarhaajalle luomutuotannon kustannukset ovat suuremmat, sillä esimerkiksi mehiläisten talviruokinta maksaa enemmän. Lisäksi tarhaaja joutuu maksamaan luomutarkastusmaksua.

Raija Albert haluaa viestiä hunajansa luomulaadusta myös pakkauksella, joten luomuhunaja myydään kauniissa lasipurkissa. Albertin mukaan ihmiset yleensä ymmärtävät hyvin myös luomun kalliimman hinnan.
”Erityisesti nuoremmat arvostavat luomua”, Albert toteaa.

Kaksi vuotta sitten Lammun hunaja sijoittui Suomen Paras Hunaja -kisan lajihunajien sarjassa toiseksi.

Eviran sivuilla on tarkat tiedot mehiläishoidon luomuvaatimuksista (pdf). Luomuvaatimukset vaihtelevat jonkin verran EU:n sisällä, joten esimerkiksi saksalaisen luomuhunajan tausta voi olla erilainen kuin suomalaisen.