Hunajasadon ennustamisen vaikeudesta

Kesän hunajasatoa ei voi vielä ennustaa.

Kevät on ollut kylmä ja kolea ja luonnon kehitys on madannut paikoin jopa viikkoja myöhässä normaalista. Pikkuhiljaa eri puolilla maata alkaa kuitenkin lämpenemään, ja on pakko uskoa, että kesä koittaa vielä maan joka kolkkaan. Sain vastikään Itä-Suomesta mehiläistarhaajalta oikein iloisen puhelun, että kesä on vihdoin alkanut sielläkin. Täällä Uudellamaalla mehiläisillä on ollut hiukan paremmat työkelit ja pesillä käy poutapäivinä aikamoinen kuhina. 

Mutta mehiläishoidon Suomi on suuri ja kesä on monin paikoin myöhässä normaalista. Mehiläisillä on ollut myös pitkä ja haastava kevät. Voimmeko me siis jo nyt ennustaa näistä merkeistä tulevaa hunajasatoa? Emme voi. Se riippuu niin monesta ajoituksesta kesän mittaan. Kesästä 2017 voi tulla vielä hyvä tai huono hunajakesä. Tai jotain siltä väliltä. 

Hunajasadon määrää voi todellisuudessa arvioida vasta loppukesästä, koska joskus hunajasato kertyy heti juhannuksen jälkeen, joskus vasta elokuussa. Vielä ei kannata surra huonon hunajasadon perään, koska itse asiassa viileä ja myöhäinen kevät voi tarkoittaa runsasta kukintaa pääsadon aikaan.

  

Mehiläispesässäkin voi olla resurssipula

Mehiläispesä kehittyy omaa tasaista vauhtiaan, vaikka kevät ja kukat kehittyisivät sen ympärillä nopeasti. Kevään mittaan mehiläispesän väki lisääntyy tiettyä kellontarkkaa tahtia. Hyvää hunajasatoa ei saada kerättyä, jos pesässä ei ole kesällä riittävästi porukkaa mettä keräämässä. Eli vaikka yhtäkkiä kesäkuun alussa kaikki kukat puhkeaisivat kukkaan, emme välttämättä saisi hunajaa, jos pesiin ei ole ehtinyt kehittyä tarpeeksi työläisiä sitä keräämään. Vähän sama juttu, että tehdas ei voi toimittaa saapunutta tilausta, jos ei ole saatu vielä koneita ja henkilöstöä. Mehiläispesässä voi olla tällainen resurssipula, jos kevät on liian lämmin ja nopea. Mehiläistarhaajat toivovatkin sopivan hitaasti kehittyvää kevättä, jotta mehiläistoukat ehtivät kasvaa työläisiksi ja pesässä on riittävästi porukkaa keräämään runsasta mesisatoa. Ei toki toivota myöskään liian hidasta kesää.  

Hunajasato voi kertyä viikossa tai kuukaudessa

Hunajasadolla ei ole samanlaista ”kasvuaikaa” kuin kasveilla. Tarhaajan koko vuoden työ, eli hunajasato, voi kertyä yhdessä viikossa tai yhdessä kuukaudessa, riippuen kasveista ja mehiläisten lentosäistä. Jos tärkeimpien satokasvien (esim. horsma, vadelma) kukkiessa sataa koko ajan vettä, saa hyvälle hunajasadolle heittää hyvästit, oli kukinta kuinka runsas tahansa. Jos taas vallitsee täydelliset lomasäät (päivisin lämmin, öisin sadetta), hunajaa voi tulla päivässä pesiin kilokaupalla.

Eli, koleasta keväästä huolimatta emme vielä voi ennustaa, kuinka hunajasadon käy. Tällä hetkellä  pesät keräävät joukkojansa massakukintoja varten.

Hunajan huippusatoon pääseminen edellyttää monen asian ajoittumista oikein: kukinta, pesien vahvuus, sääolot, hoitotoimenpiteet. 

Hyviä kesäsäitä toivoen!

Mehiläisvahaa syövä vahakoisa hajottaa myös muovia

Vahakoisan toukka - mehiläispesien tuholainen.

Huhtikuun lopulla maailmalla uutisoitiin muovia hajottavasta toukasta. Kuinka mahtavaa olisikaan, jos maailman muoviongelma saataisiin ratkaistua muovia popsivan toukan avulla, joka vieläpä hajottaa muovin biologisesti.

Mutta mitä tekemistä tällä aiheella on mehiläisten kanssa? Taas kerran, mehiläishoidon ansiosta saimme maailmaan tärkeitä uutisia ja toivoa, ja jälleen aivan uudesta näkökulmasta. Evoluutiobiologi Federica Bertocchini havaitsi nimittäin kyseisen toukkailmiön mehiläisharrastuksensa ansiosta. Muovia syövä toukka on vahakoisa. Se on mehiläispesien haitallinen tuholainen, joka syö mehiläisvahaa ja ruokailee mehiläispesän kennostoilla. Kun tutkija Bertocchini puhdisti omien pesiensä kennoja vahakoisan toukista, hän laittoi ne muovipussiin. Jonkin ajan kuluttua pussit olivat täynnä reikiä. Tästähän tutkija innostui! Videon muovia syövistä toukista löydät täältä.

Tarkemmissa tutkimuksissa havaittiin, että toukat syövät muovia 92 milligrammaa 12 tunnissa. Kiinnostavaa on , että toukat todella hajottavat muovia erittämänsä entsyymin avulla. Kyllähän moni eliö voi syödä muovia, mutta ei se silti hajoa ruuansulatuksessa. Vahakoisan ruuansulatus hajottaa muovin polyeteenin. ”Mehiläisvaha on polymeeri, tavallaan luonnollinen muovi, eikä sen kemiallinen rakenne eroa suuresti polyeteenistä”, tutkija kertoi tiedotteessaan. Polyeteeni on käytetyin raaka-aine muovin valmistuksessa. 

Aihe on saanut kiinnostuneen vastaanoton. Mutta se on myös herättänyt pelkoja siitä, että aletaanko nyt levittämään vahakoisan toukkia kaatopaikoille syömään muovia? Ja sieltä toukka leviää kiusamaan mehiläistarhaajia nykyistäkin enemmän? Tälle pelolle tuskin on aihetta. Tutkijat pyrkivät eristämään vahakoisan toukista entsyymin, jolla voidaan mahdollisesti hajottaa polyeteenin kemialliset sidokset. Todella kiinnostavaa! Kunpa joskus pääsisimmekin valtavista muovivuorista eroon.

Mehiläispesille tai vahavarastoihin ei vahakoisia kaivata, koska ne ovat todella haitallisia, voiden tuhota koko vahavaraston mässäillessään vahalla!

Vahakoisa

• Isovahakoisa eli vahakoisa (Galleria mellonella) on vahakoisien heimon ja pesäkoisien alaheimon perhoslaji, jonka toukat syövät mehiläisvahaa. Ne ovat mehiläistarhauksessa haitallinen joskin yleinen riesa.
• Hyötykäyttöä näillä vahakoisan toukilla on mm. terraarioeläinten ruokana.
• Mehiläisvahakakustossa tuho voi olla totaalinen, jos toukat pääsevät jylläämään esimerkiksi vahavarastossa. Kesäisin vahakoisa voi loisia heikossa mehiläispesässä.
• Onneksi vahakoisa on suhteellisen helppo torjua säilyttämällä varastoaikana vahakakut kylmässä varastossa, jossa lämpötila menee pakkasen puolelle. Lämpimässä varastossa vahakoisa lisääntyy nopeasti.
• Toukkien entsyymi pystyy hajottamaan mehiläisvahaa ja lisäksi myös polyeteeniä. 
• Tutkijat haluavat hyödyntää vahakoisasta saatavaa entsyymiä vähentääkseen maailman muoviongelmaa maissa ja merillä.

Vahakoisa on syönyt tuoreen mehiläisvahakakun täysin.

Linkki tutkimustuloksiin: http://www.cell.com/current-biology/fulltext/S0960-9822(17)30231-2

Puutarhan ja luonnon marjakasvit ovat mehiläisten mieleen

Pihlaja haisee ihmisnenään pahalta, mutta mehiläinen tykkää.

Puutarhaintoilijoiden sormet syyhyävät. Pihaa täytyy päästä hoitamaan! Kunpa kevät tästä pian etenisi, jotta pääsisimme oikeasti puutarhatöihin ja mehiläiset pääsivät keräämään itselleen mettä ja siitepölyä. No, vaikka sataisi räntää, kuten tätä kirjoittaessa, voi aina suunnitella tulevia istutuksia ja kylvöjä.

Moni haaveilee marjapensaita pihallensa. Herukoita, karviaisia, pihlajia ehkä jokin koristeellinen paju. Marjapensaat- ja puut ovat suosittuja ja kauniita puutarhakasveja. Ne tarjoavat usein pölyttäjille runsaasti ravintoa, eli niitä kannattaa hankkia myös  pölyttäjien hyvinvoinnin turvaamiseksi.

Hankkisinko herukoita tai karviaisia?


Ilman pölyttäjiä monen kasvin marjasato jäisi laihaksi. Mehiläiset ja luonnonpölyttäjät lisäävät esimerkiksi herukoiden marjojen määrää ja kokoa, jos sääolot eivät muuten rajoita marjojen kasvua tai pölyttäjien lentoa.

Suomessa kasvaa luonnonvaraisena puna- ja mustaherukkaa lehtomaisilla kasvupaikoilla. Viljelyssä on näiden lisäksi valko- ja viherherukkaa. Erityisesti aikaisin kukkiva punaherukka hyötyy tarhatuista mehiläisistä. Niiden kukinta-aikaan myöhäisemmät luonnonkimalaisemot vasta etsivät pesäpaikkaa, eikä jälkikasvua ole ehditty kasvattaa pölytystyöhön. Mustaherukka sen sijaan kukkii vähän myöhemmin, jolloin luonnonpölyttäjät ovat jo päässeet hyvään vauhtiin ja pölyttävät myös mustaherukkaa (kuten tarhatut mehiläisetkin). 

Medentuotanto on herukoilla kohtalaisen hyvä, joten ne houkuttelevat pölyttäjiä. Siitepölyä niistä saa kohtalaisesti tai vähän. Herukoista saatava mesi kuluu mehiläisillä pesän vahvistumiseen keväällä, eli herukkahunajaa ei voida ottaa talteen.

Herukoiden sukuun kuuluu myös karviainen, jota mehiläiset myös pölyttävät. Karviainen ei kasva luonnonvaraisena, mutta on maukas pihan marjapensas!


Pihlajassa tympeä tuoksu joka houkuttelee pölyttäjiä
Pihlajaa kasvaa Suomessa lähes koko maassa. Se ei kuki hyvin joka vuosi, mutta muutaman vuoden välein tulee todella runsaita kukintavuosia. Se kukkii suurimmassa osassa maata kesäkuussa, jolloin moni pölyttäjä on täydessä työkunnossa. Kukissa on voimakas ja ihmisen nenään tympeä tuoksu. Mutta se houkuttelee paljon pölyttäjiä! Se tarjoaa esimerkiksi mehiläisille kohtalaisen hyvin mettä ja siitepölyä.

Luonnonmustikka- ja pensasmustikkasadot moninkertaistuvat
Mustikka on ihastuttava kasvi niin luonnossa kuin puolivillinä pihassakin. Mustikka kukkii Etelä-Suomessa jo toukokuussa. Sitä pölyttää kimalaiset ja eri mehiläiset. Jos sää on huono pölyttäjille, mustikan sato jää helposti heikoksi. Mustikan kukka on myös hallanarka.

Tarhamehiläisten merkitys mustikkasatoon korostuu etenkin huonoina kimalaisvuosina. Mehiläispesien ja erakkomehiläisten keinopesien vienti mustikkametsiin parantaisi satoa entisestään, kerrotaan tuoreessa raportissa. Mehiläiset saavat mustikan kukasta kohtalaisesti mettä ja siitepölyä.

Pensasmustikan viljelyala on Suomessa kasvussa. Sadon maksimoimiseksi alueella kannattaa ehdottomasti olla tarhattuja mehiläisiä. Onnistuneen mehiläispölytyksen on todettu moninkertaistavan sen marjasadon (H. Pollari, Hyönteispölytyksen vaikutus neljän eri viljelykasvin sadon laatuun ja määrään, 2011)

Omaksi ja mehiläisten iloksi kannattaa käydä katsomassa puutarhaliikkeen marjakasvitarjonta. Sieltä voi löytyä uusia aarteita kotipihaan :)

Mehiläinen herukan kukalla. Moni puutarhakasvi tarvitsee pölyttäjiä.

 Kirjoitus perustuu mm. Mehiläinen 2/2017 julkaistuun artikkeliin "Kevään ja alkukesän mehiläiskasveja" (Tarja Ollikka).

Siman aika!

Pääsiäinen meni ja vappu yllättää. Simat ovat olleet kaupoissa jo hyvän aikaa, mutta nyt on oikea aika valmistaa oma vappusima. Hunajasta totta kai!

Raikas hunajasima sopii vapun lisäksi muihin kevään juhliin. Simaa on myös kiva tuunata. Itse olen kokeillut tämän reseptin mukaan tehtyä simaa, johon on lisätty raastettua inkivääriä. Mutta ihan perusreseptikin on herkullinen! 

Kotitekoinen hunajasima antaa loistavan vaihtoehdon myös vaikkapa kevään valmistumisjuhlien maljaksi!

Hunajasima

• 4 litraa vettä
•  450 g kotimaista hunajaa*
•  2 sitruunaa*
• ripaus hiivaa
• (rusinoita)
• (voi maustaa esimerkiksi inkivääriraasteella)

Kiehauta osa vedestä ja kaada se hunajan päälle. Lisää loput vedestä ja purista sitruunoiden mehu. Lisää haaleaan seokseen hiiva, n. 1/5 tl. Anna käydä huoneen lämmössä seuraavaan päivään. Siivilöi ja pullota sima. Lisää jokaiseen pulloon teelusikallinen sokeria ja halutessasi muutama rusina.
Sima valmistuu viileässä paikassa noin viikossa, huoneenlämmössä noin kolmessa päivässä.
 

Huom! Paine pullossa kasvaa käymisen jatkuessa, joten älä käytä liian tiukkaa korkkia. Säilytä sima viileässä ja nauti noin viikon kuluessa.

*Mehiläiset tuottavat hunajan ja pölyttävät sitruunat tästä reseptistä.