Ampiainen vie kinkkusiivusi ja tunkee juomalasiisi

Ampiaiset ovat nyt monien mielestä turhan tungettelevia. Ne pörräävät sisätiloihin ja istuvat ruokalautasille, hukkuvat oluttuoppeihin, istuvat grillimakkaroilla ja menevät kinkkusämpylöiden väliin.

Tämän voi havaita esimerkiksi Twitterin viesteissä:

Yksi tuttuni sai eilen kieleen ampiaisenpiston, kun ei ulkona juodessaan muistanut katsoa, mitä suuhunsa laittoi. Onneksi hän selvisi säikähdyksellä: suu on pistoille arka paikka ja hengityskyky meille ihmisille tärkeää. Lääkäriin kannattaa ottaa yhteyttä heti, jos piston jälkeen tuntuu suurempaa turvotusta, eli ambulanssin tilaamisen kanssa ei kannata aikailla.

Taas on siis se aika vuodesta, kun ampiaiset näkyvät ja kuuluvat. Ylellä on haastateltu hyönteistutkija Larry Huldenia, jonka mukaan helteinen heinäkuu on ollut ampiaisille suosiollinen. Lisäksi ne viihtyvät parhaiten 30 asteen lämpötilassa.

Ampiainen: selvästi musta-keltaraidallinen;
hoikka ja karvaton;
rakentaa pallomaisia pesiä tai maapesiä;
kiinnostunut ötököiden ja
kukkien ohella myös ihmisten ruuasta

Loppukesällä tai syksyllä työläisampiaiset menettävät kotinsa. Samalla ne eivät enää saa toukkiensa tuottamaa makeaa nestettä ravinnoksi. Edessä on varma kuolema, sillä vain ampiaiskuningatar talvehtii.

Tästä aiheesta sekä ampiaisen ja mehiläisen erottamisesta tein eilen tiedotteen.

On ehkä vähän outoa, että mehiläishoitajat tiedottavat ampiaisista, mutta mielestäni sille on perustelunsa. Monet ihmiset eivät erota ampiaista ja mehiläistä, ja tämän vuoksi mehiläistarhaajat mm. saavat soittoja, joissa ihmiset ovat kiukuissaan mehiläisinä pitämistään lentelijöistä. Tarkemman tutkailun jälkeen kyseiset pörrääjät hyvin usein paljastuvat ampiaisiksi. 

Mehiläinen:
oranssi-mustat, epätarkat raidat;
keskivartalokarvoitus;
kiinnostunut kukista

Mehiläistarhaaja ei vain valitettavasti ole ampiaisasiantuntija. On vähän sama asia kysyä mehiläistarhaajalta ampiaista kuin kyselisi kotikanoja pitävältä häiriköivistä harakoista.

Esimerkkini on tietysti kärjistetty, sillä toki moni mehiläistarhaaja on enemmän tai vähemmän ottanut selvää myös ampiaisten elintavoista.  Jotkut heistä myös suostuvat hävittämään ampiaispesiä palkkiota vastaan.

Mutta siis kehotan opettelemaan rauhassa mehiläisen, ampiaisen ja kimalaisen erot. Tiedän, että se ei ole aivan helppoa, joten kannattaa opetella tunnistusta kuolleen pörriäisen avulla.

Eli kuollut ötökkä käteen ja vertailemaan vaikka meidän nettisivujemme kuvien kautta, että mikä mahtaisi olla kyseessä. Myöhemmin on helpompi erottaa myös elävät ja lentävät pörriäiset ja kenties hankkia syventävää tietoutta eri lajeista ja niiden merkittävistä eroista.

Tunnistamisen myötä teet helposti mehiläistarhaajan onnelliseksi. Hän arvostaa sitä, ettet heti syytä häntä ja mehiläisiä siitä, että terassijuomastasi suuhusi kulkeutui pistävä ötökkä.