Mikä ihmeen verhoilijamehiläinen?

Verhoilija leikkaa lehden leuoillaan.

Kuulin lomani alussa, että mökillämme on todella paljon mehiläisiä. Oletin, että kyseessä olisivat hunajamehiläiset ja ihmettelin asiaa, koska en tiedä mökin lähellä yhtään mehiläistarhaajaa. Kun sitten pääsin mökille lomailemaan ja tilannetta tarkistelemaan, selvisi, että hirsimökkimme koloihin oli pesiytynyt jokin verhoilijamehiläislaji (Megachilidae). Nämä lähes mustat erakkomehiläiset ovat saaneet nimensä siitä, että naaraat leikkaavat kasveista lehdenpalasia, joista ne rakentavat toukille pesän. Tämän "toukkakopan" ne tekevät lajista riippuen maankoloihin, puunkoloihin, vanhoihin hyönteisten tekemiin onkaloihin jne.

Verhoilijamehiläinen kerää tähän lehtirakennelmaan mettä ja siitepölyä ja munii kuhunkin toukkakoppaan yhden munan. Toukka elää lehtikammarissaan kunnes on valmis koteloitumaan. Hienosta rakennelmasta kertoo mm. vanha Suomen Luonto -lehden artikkeli (7/1996)

Verhoilijamehiläiset tekivät heinäkuisena hellepäivänä paljon töitä. Vähän väliä ne kävivät leikkaamassa leuoillaan pihan horsmista puoliympyrän muotoisia lehdenpalasia, jotka ne sitten lennättivät pesäkoloon. Vaikka verhoilijamehiläiset ovatkin erakkomehiläisiä, ne pesivät kuitenkin samassa suurehkossa hirrenkolossa. Millainen lie käytävästö puun sisällä onkaan.

Horsma sai kyytiä.

Mehiläisten työtä oli hienoa seurata: ensinnäkin, lehden leikkaaminen oli todella taidokasta. Kesti noin kaksi sekuntia ja viuh - lehdenpala sujahti mukana pesään. Toisekseen, mehiläiset osaavat rakentaa lehdistä hienoja pesiä. Itse en hirren sisään nähnyt, mutta tästä kuvasta voi nähdä, millainen rakennelma toukalle lehdistä tehdään. Nämä erakkomehiläiset olivat erittäin rauhallisia – sain tunkea nenäni aivan niiden lentoreitille.

Erakkomehiläiset tärkeä osa pölyttäjäkuntaamme 

Suomessa on tavattu lähes 200 mesipistiäislajia, joista suurin osa on erakkomehiläisiä. Niillä on mitä erilaisempia pesäpaikkoja ja jokaisella lajilla on omanlaisensa pesärakenne. Suomen mesipistiäisistä noin 30 % pesii maanpäällisiin koloihin ja loput maahan, esim. hiekkapohjaan. Jos mehiläinen kaivaa pesän maahan, se estää hiekkaa romahtamasta erittämällä takaruumiistaan (jotkin lajit myös leukojen alta) eritettä, joka kovettaa pesäkäytävän.

Rakennetaan pölyttäjäpesiä

Vanhan puut, oksat ja koiranputket tarjoavat suojaa hyönteisille.

Erakkomehiläisten hyvinvointia kannattaa vaalia, kuten kaikkien pölyttäjien. Esimerkiksi hillan ja muiden metsämarjojen sadon kannalta luonnonpölyttäjät ovat todella tärkeitä ja niiden elinoloja voi auttaa rakentamalla pesäpaikkoja.
 

Innostuinkin mökin erakkomehiläisistä niin paljon, että rakensin sinne villipölyttäjille ”hotellin”. Ehkä riehaannuin liikaakin ja pihalle tulikin hiukan odotettua suurempi hotelli. Pölyttäjäpesien nikkarointi on hauskaa ajanvietettä, johon saa käyttää mielikuvitusta ja taiteellista silmää. Kohta on syksy ja hyvä aika kerätä kasvimateriaalia ym. ensi vuotta varten. Itse käytin pesän pohjaksi vanhan lavan, jonka täytin mm. kävyillä, järviru

okoilla, kaarnalla, kivillä, koiranputkilla, puuhaloilla ja muulla puumateriaalilla.

Itse rakensin suuren pesän, mutta niitä voi tehdä ihan minkä kokoisia vain. Jo pienikin pölyttäjäpesä auttaa luonnonpölyttäjiä!

-Tuula 

Lähteet: Suomen Mesipistiäisiet ja niiden uhanalaisuus (Söderman ja Leinonen, 2003)