Uusi kuluttajaneuvoja ja toimittaja Tuula esittäytyy

Nyt on minunkin aika esittäytyä, kun täällä toimistolla olen jo muutaman päivän työskennellyt. Eli, olen Tuula Lehtonen ja toimin liiton kuluttajaneuvojana ja toimittajana Marin äitiysloman ajan. Tarkoituksenani on jatkaa Marin jalanjäljissä seuraavan vuoden ajan hoitaen liiton viestintää ja tehden siinä ohessa erilaisia selvityksiä ja vastaillen teidän kysymyksiinne. Pyrin jatkamaan mm. blogin ja Facebookin päivittämistä, toivottavasti yhtä ahkerasti kuin Marikin.

Hieman taustaa itsestäni. Olen alun perin kotoisin Lohjalta, mutta opiskelut toivat minut Helsinkiin kuusi vuotta sitten. Suomen Mehiläishoitajain Liitto tuli minulle tutuksi viimeisen vuoden aikana tehdessäni gradua liiton toimeksiantona. Työn aihe oli mehiläispölytyksen taloudellinen arvo ja sen pohjalta on tehty täälläkin joskus mainittu pölytysesite.

Valmistuin tänä keväänä maa- ja metsätaloustieteiden maisteriksi Helsingin yliopistosta. Kaupunkilainen kun olen, päädyin alalle hiukan sattumalta. Pääaineenani oli kasvintuotannon biologia ja sivuaine viestintä. Jossain vaiheessa opintojani hurahdin ihan täysin mehiläisiin, ja tässä sitä nyt ollaan. Käytännön mehiläishoitoon pääsin tutustumaan Uudenmaan mehiläishoitajien alkeiskurssilla viime vuonna, mutta omaa mehiläispesää minulla ei (vielä) ole.

Seuraavan vuoden aikana hunaja ja mehiläiset tulevat minullekin varmasti entistä tutummiksi. Toivottavasti myös tutustun mahdollisimman moneen teistä! Minuun voikin ottaa yhteyttä kaikenlaisissa hunajaan, mehiläisiin tai liittoon liittyvissä asioissa joko sähköpostitse (tuula.lehtonen(at)hunaja.net) tai 4.6.alkaen puhelimitse numerosta 040 506 3202.

Hyvää kesän alkua toivottaa,

Tuula


Kuvaaja: Outi Kankaanpää



Hunajaan liityy monia uskomuksia ympäri maailman

Luin äskettäin Daniel Meenuddin Hunajaa ja tomuja -kirjan. Kirjan tarinoissa liikutaan nyky-Pakistanissa, ja kuten nimen perusteella voi arvata, niin myös hunaja on päässyt mainintoina mukaan.

Esimerkiksi seuraavasti:

"Hedelmätarhan hoitaja lähetti valtavan hunajakennon, joka oli vielä kiinni oksassa, johon se oli kasvanut, se kannettiin hänelle leveällä laudalla hunajaa tihkuen. Maatilojen kanojen ja munien tavoin hunajakin oli maukkainta mitä hän oli koskaan maistanut, siinä oli mehiläisten syömän apilan aromi.
[- - -]
"Tiedätkö miksi sinulle lähetettiin se hunaja?" Murad kysyi aamiaisella, kun Lily ahmi toista rapeaa paahtoleipäviipalettaan nopein pienin näykkäyksin ja nuoli sen jälkeen sormiaan.
"Ehkä minua pidetään liian laihana?"
"Ei, vaan sen on tarkoitus auttaa sinua tulemaan raskaaksi."

Hunajaan liittyy paljon tämänkaltaisia uskomuksia. Niistä on kiinnostavaa lueskella myös osana kirjallisuutta.

Parempi potenssi hunajalla?

Kuten arvata saattaa, niin tietysti seksuaalisuus on ollut yksi hunajan kohde. Jaakko Hämeen-Anttila kertoo Tuhannen ja yhden yön erotiikka -kirjassa, että vahvistavana pidettyä hunajaa on käytetty monissa arabialaisissa potenssiresepteissä.

Hunaja on tietysti lähes aina vaaraton ainesosa. Vaikkei sillä lapsia syntyisi tai potenssi paranisi, niin ei se haitaksikaan ole, ellei kuulu harvinaisiin hunaja-allergian sairastajiin.

Ihan kaikkea ei kannata kokeilla

Mutta sen sijaan mehiläistenpistohoito voi olla vaaraksi. Luin reuman kansanparannustarinoita koonnesta kirjasta (Muurahaiskylpyjä ja kultahoitoja, toim. Katja Pentikäinen), miten eräs Lempi oli päättänyt 60-luvun alussa kokeilla mehiläisten pistosmyrkkyä reumaansa. Kiusaamalla mehiläisiä hän sai ne pistämään itseensä yli kymmenen kertaa.

Kuten voi arvata, tulos ei ollut toivottu. Lempi kärsi melkoisen heikosta olosta "hoitonsa" jälkeen.
Vaikka pistosmyrkkyä käytetään maailmalla tulehdusten hoidossa, niin ei kenenkään tietysti kannata omaehtoisesti testata kyseistä hoitomuotoa.

Nykyaikana netti levittää tehokkaasti kaikenlaisia uskomuksia myös hunajan terveysvaikutuksiin liittyen. Kaikkea ei tietysti kannata sellaisenaan niellä, vaan harjoittaa kuuluisaa lähdekritiikkiä ja myös tervettä järkeä. Hunaja on huipputuote, mutta ei sillä sentään kaikkia vaivoja paranneta.

Hunajaiset mokkapalat

Sain jo ajat sitten sähköpostiini ohjeen mokkapaloista, jotka kuulemma maistuvat herkullisilta. Viikonloppuna oli lopulta sopiva hetki reseptin testaamiseen.

Mokkapalat oli viime vuonna yksi Suomen googlatuimmista resepteistä, joten tämä leivonnainen taitaa olla monien suosikki. Eikä ihme: oikein hyviä olivat näin hunajallakin maustettuna.

Hunajaiset mokkapalat

pohja:

3 munaa

1 dl sokeria

1 1/2 dl kotimaista hunajaa

4 1/2 dl vehnäjauhoja

4 rkl sokeroimatonta kaakaojauhetta

150 g sulaa voita (erota tästä 5 rkl kuorrutetta varten)

1/2 dl maitoa

2 tl leivinjauhetta

2 tl vaniljasokeria

kuorrutus:

300 g tomusokeria

5 rkl sulatettua voita

kahvia

2-4 rkl sokeroimatonta kaakaojauhetta

2 tl vaniljasokeria

koristeluun:

strösseleitä, nonparelleja tai suklaahippusia

Vatkaa pohjaa varten munat, sokeri, vaniljasokeri ja hunaja kuohkeaksi, vaaleaksi vaahdoksi.

Lisää vaahtoon vuorotellen jauhot, johon kaakaojauhe ja leivinjauhe on sekoitettu, sulatettu voi ja maito.

Levitä taikina uunipellille leivinpaperin päälle ja paista 210 asteisessa uunissa n. 9 minuuttia.

Valmista kuorrute pohjan paistuessa: siivilöi kuppiin tomusokeri ja kaakaojauhe. Lisää vaniljasokeri. Lisää rasva ja lopuksi kahvia sen verran, että saat juoksevan seoksen.

Levitä kuorrute kuuman pohjan päälle ja ripottele lopuksi strösselit tai suklaalevystä raastetut hippuset (kuten kuvassa) .

Kiitokset Sarille reseptistä!

Luonnon oma antibiootti on Anne Kyyhkysen luottotuote

Hunajaa maun vuoksi ja sairastelun ehkäisyyn, ulkoisesti ihonhoitajana. Siitepölyä puuron päälle, propolistippoja, kennovahaa purukumina ja huulipunakin mehiläisvahapohjaisena.
Kun Anne Kyyhkynen luettelee, miten paljon hän käyttää erilaisia mehiläistuotteita, niin on helppo uskoa, että kokemusta on vuosikymmeniä.

”Olen jo pitkään ollut kiinnostunut mehiläistuotteiden terveysvaikutuksista. Nuorempana minulla oli usein keuhkoputkentulehdusta, jota hoidettiin antibiooteilla. Nyt olen vuosikaudet tehnyt hunajasta, timjamista ja valkosipulista möyskän, jolla ehkäisen sairastumiset, enkä tarvitse lääkekuureja.”

Hunajalla ei ole haittavaikutuksia

Kyyhkysen mukaan hunaja on luonnon oma antibiootti.

Vesi vanhin voitehista, ja hunajaa siihen päälle”,
iloitsee Anne Kyyhkynen. Vesijuoksun jälkeen
Kyyhkynen hoitaa ihoaan saunahunajalla. "

"Lääketeollisuuden antibiootit vievät koko elimistön sekaisin, eivätkä ne bakteereja tuhotessaan katso, onko kyseessä hyvä vai huono bakteeri. Hunajalla ei ole haittavaikutuksia, se vahvistaa immuunijärjestelmää eikä tuhoa hyviä bakteereja. Toki lääkärejä kannattaa kuunnella ja käyttää antibiootteja silloin, kun se on tarpeen”, Kyyhkynen sanoo.

”Kun lapset olivat pieniä, niin poika joskus kysyikin, eikö me koskaan saada oikeita lääkkeitä. Sen verran ahkerasti tein hunajapohjaisia valmisteita”, Kyyhkynen nauraa.

Jokapäiväisessä käytössä on hunajasta, vedestä, suolasta ja sitruunasta tehty juoma. Hunaja maustaa Kyyhkysen teen tai jogurtin sekä monet ruuat. Siitepölyä hän ripottelee puuron päälle.

Kennovahaa Kyyhkynen on pureskellut purukumin tapaan, ja flunssan kolkutellessa nauttinut sokeripalaan uutettuja propolistippoja.

Anne Kyyhkynen on sekä työkseen että omaksi ilokseen paljon vedessä. Hän nimittäin vetää Suomi vesijuoksee -projektia.
”Pulahdusten jälkeen mennään tietysti saunaan ja käytetään hunajaa iholla. Lisäksi hyödynnän hunajapohjaisia shampoita, saippuoita ja voiteita.”
Myös huulipuna on mehiläisvahapohjaista.
”Huulipunaa käyttävät naiset nauttivat kiloittain huulipunaa elämänsä aikana. Ennemmin otan annokseni mehiläisvahapohjalta. Puikkona kyseinen huulipuna on väriltään vihreä, mutta huulilla se muuttuu punaiseksi.”

”Hunajaa ei voi koskaan olla liikaa”

Kyyhkysellä kuluu vuoden aikana kiloittain perushunajaa. Sen lisäksi hän nauttii vielä eri tavoin maustettuja hunajia ja muita mehiläisvalmisteita. Hänen suureriensä hankintapaikkana toimii Huhtasrinteen hunaja.

”Hunajaa ei voi olla koskaan liikaa”, Kyyhkynen naurahtaa.
”Kun ajattelee, millaisen työn mehiläiset ja ihmiset tekevät ja kuinka paljon hunaja auttaa kehoa, niin eihän hunaja ole missään nimessä hintavaa. Lisäksi se vielä maistuu hyvälle.”

Anne Kyyhkysen hunajamöyskä mm. flunssan estoon

”Jos tuntuu, että on tulossa kipeäksi, niin tällä sekoituksella voi ehkäistä taudin puhkeamista. Ei tämä mitään herkkua enää muutaman päivän jälkeen ole, mutta itse en ole tarvinnut antibiootteja sen jälkeen, kun otin tavakseni yrteillä höystetyn hunajamöyskän nauttimisen.”
Möyskä syntyy, kun hunajaan puristetaan valkosipuli ja lisätään reilusti timjamia.

Mehiläispesät tarvitsevat yhä useammin suojaa karhuilta



Mehiläisvahakynttilä voi tietysti olla
myös karhumainen.
Kuva: urbanmkr, Flickr

Yksi aihe, jota en ennen mehiläisten parissa työskentelyn aloittamista ollut miettinyt, oli mehiläispesien ja karhujen suhde. Tai siis se, että mehiläispesät saavat yhä useammin kokea karhujen liian ronskin kosketuksen.

Tänä keväänä jo kymmenkunta mehiläistarhaajaa on löytänyt pesiään hajotettuina, kun paikalla on vieraillut kontio. Siinä menee sitten toive kyseisen tarhan kesän sadosta, ja jos karhu on kunnolla riehunut, niin itse pesät voivat olla täysin hajalla.

Suurta petovihaa ei mielestäni ole syytä lietsoa. Etenkin, kun karhujen aiheuttamia tappioita voidaan merkittävästi pienentää asentamalla mehiläistarhojen ympärille sähköaidat.

Karhuvahingot voidaan minimoida sähköaidoilla

Aitaamisen ongelmana on sen kalleus. Aitatarvikepaketti maksaa noin 300 euroa, ja päälle tulevat vielä kustannukset aitojen vaatimista akuista ja käytetystä työajasta. Moiset kulut kirpaisevat kovasti mehiläistarhaajan kukkarossa.

Maa- ja metsätalousministeriö on näissä petoasioissa tukenut jonkin verran niin mehiläistarhaajia kuin muita vastaavia ryhmiä. Määrärahaa on varattu myös aitapaketteihin (eli aitaustarvikkeita ilman virtalähteitä), mutta kyseinen summa on tänä vuonna aivan liian pieni. Itse asiassa se on jo nyt käytetty.

Ennaltaehkäisy on halvempaa kuin petokorvausten maksaminen

Siksi täältä Mehiläishoitajain Liiton suunnalta on lähetetty ministeriöön ehdotus määrärahan nostamisesta kiireellisesti. Aitapaketit ovat kokemusten perusteella kustannustehokkain tapa ehkäistä karhuvahingot. Se on myös sekä karhujen että mehiläisten kannalta hyvä ratkaisu.
Mehiläistarhaajilla on ollut mahdolllisuus hakea myös korvauksia karhutappioista. Halvemmaksi kuitenkin tulisi jakaa määrärahoja ennaltaehkäisyyn. Viime vuoden petovahinkotapauksia kirjattiin tarhoilla 55 kappaletta ja niistä maksettiin 157 000 euroa korvauksia. Tuolla summalla saataisiin yli 500 aitapakettia.

Älykkäät eläimet oppivat hyödyntämään pesät ravinnonlähteinä

Miksi karhuvahingot ovat sitten lisääntyneet? Näyttää siltä, että karhuja on yhä enemmän niillä alueilla, joissa on myös mehiläistarhoja.

Lisäksi karhu on älykäs eläin. Kun se on kerran oppinut, että mehiläistarhoilta voi saada ravintoa, niin miksipä se moisen unohtaisi. Seuraavana kesänä karhu tepastelee samalle paikalle, ja jos mukana on pentuja, niin pennutkin oppivat taidon. Aitojen avulla myös karhujen oppimista voitaisiin vähentää.

Kaikki karhut eivät ole mehiläistarhoille ongelma. Siksi ei myöskään auta se, että summanmutikassa räiskitään karhuja hengiltä.

Karhut eivät ole ainoa ryhmä, joka saattaa pesiä hyödyntää ravinnonsaannissaan. Stadin tarhaajien kummipesiä käsittelevässä blogissa kerrotaan, miten lähipuussa pesivä talitinttipariskunta pitää mehiläispesiä ruokakioskinaan.


Tuorepuuro sopii kesän aamupalaksi

Kesäinen säätila hellii jo ainakin Helsingissä. Siksi kaurapuuroni on nyt vaihtunut tuorepuuroon. Vaikka osa ihmisistä nyrpistelee ajatukselle kylmästä puurosta, niin suosittelen edes kokeilemaan: tässähän on trendikkään smoothien tuntua, mutta ei tarvitse tehosekoittimella surrata aineksia.

Lisäksi tuorepuuron voi valmistaa jo edellisiltana jääkaappiin tekeytymään, ja pakastetut marjatkin ehtivät sulaa yön aikana. Aamulla ei siis tarvitse käyttää aikaa puuron tekemiseen. Samalla syntyy vähemmän tiskiä, koska puuro tehdään suoraan lautaselle. Eikä sähköenergiakaan kulu lainkaan.

Mikä tärkeintä, niin hunajalla maustettu marjainen tuorepuuro on oikeasti hyvää. Ulkonäkö ei ehkä ole houkuttelevin, mutta siihen tietysti vaikuttavat myös valitut marjat ja hedelmät.

Mustikkainen tuorepuuro kahdella

2 dl kaurahiutaleita tai hiutaleiden ja leseiden sekoitusta
3 dl (kaura)maitoa, piimää tai maustamatonta jogurttia
0,5 dl murskattuja pähkinöitä tai manteleita
1 - 2 rkl hunajaa
2 - 3 dl marjoja
halutessasi loraus öljyä (esim. kylmäpuristettu rypsiöljy)

Sekoita aineet (annokset voi tehdä omille lautasilleen). Anna vetäytyä yön yli jääkaapissa tai vähintään 5 minuuttia.

Vaihtelua puuroon saat esimerkiksi seuraavasti:
- lisää joukkoon pellavansiemeniä tai muita vastaavia
- lisää ennen nauttimista joukkoon murskattua banaania
- käytä raparperi- ja mansikka-aikaan niistä tehtyä survosta
- vaihda marjat kuivattuihin tai tuoreisiin hedelmäpaloihin

Johanna Sinisalo: "Mehiläiset ovat esimerkki siitä, mitä emme voi kontrolloida, mutta josta olemme riippuvaisia"

Eilen pääsin Aalto-yliopiston Melliferopolis-seminaarissa kuulemaan kirjailija Johanna Sinisaloa. Hänen teoksessaan Enkelten verta (jonka viime vuoden puolella lukaisin) mehiläiset ovat merkittävässä roolissa.

Sinisalo kertoi heränneensä pölyttäjien merkitykseen mehiläiskuolemien myötä.
"Tarvitsemme myös näitä pieniä olioita, vaikka helposti ajattelemme vain niitä, jotka yleisesti mielletään tuotantoeläimiksi", Sinisalo totesi.

"Mehiläiset ovat esimerkki siitä, mitä emme voi kontrolloida, mutta josta olemme riippuvaisia. Mehiläisten hyötyä ei osata hahmottaa, koska se ei näy meille suoraan."

Sinisalo sanoi, että meidän pitäisi kunnioittaa ekosysteemiämme paremmin, kuin mitä nyt teemme. "Metsään mennään kuin huvipuistoon, eikä ajatella, että mekin olemme osa luontoa."

Kirjoitusprosessi tutustutti mehiläisiin

Johanna Sinisalolla ei ollut ennen kirjan kirjoittamisen aloittamista omakohtaista pohjaa mehiläistarhaukseen. Kirjaprosessi vei hänet paitsi hakemaan tietoa, niin myös tutustumaan mehiläistarhaajiin.

"Mehiläisissä on omat mysteerinsä. Esimerkiksi kommunikointi on kiehtovaa ja monimutkaista toimintaa, eikä sitä vielä täysin ymmärretä."

Enkelten verta -kirjassa on vahvasti mukana mehiläisiin liittyvää mytologiaa.
"Eri kulttuureissa on ollut hämmästyttävän samankaltaisia käsityksiä mehiläisistä. Niitä on pidetty esimerkiksi jumalten viestien välittäjinä, ja mehiläisten on ajateltu kulkevan kahden maailman välillä."

Johanna Sinisalon mukaan mehiläiset voivat opettaa meille paljon.
"Mehiläiset esimerkiksi konkreettisesti näyttävät, miten työ muuttuu joksikin todelliseksi. Mehiläisten toiminta ja työn tulos ovat suoraan kytköksissä toisiinsa."

- - -

Melliferopolis-seminaarissa käsiteltiin myös mm. kaupunkimehiläisiä yleensä, Espoon kaupungin työväenopiston pesää viljelypalstalla ja pistiäisiin koettuja pelkoja.

Melliferopolis-projekti jatkuu tällä viikolla työpajan merkeissä Helsingin Harakkasaaressa. Työpajassa mm. rakennetaan pölyttäjille oma hotelli.