Eviran linjaus: hunajantuottaja ei saa edes linkata hunajan terveystutkimuksiin

Huom! Päivitys aiheeseen 28.2. tekstin lopussa.

Evira lähetti tänne Mehiläishoitajain Liittoon huomautuksen hunajan terveysvaikutuksista kertomisesta. Olemme nimittäin nettisivuillamme ja tässä blogissa maininneet esimerkiksi sen, että erään yhdysvaltalaistutkimuksen mukaan hunaja voisi auttaa lapsen yskään (YLE:n uutinen tutkimuksesta, englanninkielinen tutkimusartikkeli).

Samoin olemme kertoneet suomalaistutkimuksesta, jonka mukaan kotimaisilla hunajilla saattaa olla merkitystä bakteerien aiheuttamien hengitystieinfektioiden ennaltaehkäisyssä.

Suoraan ongelma ei ole se, että me kerromme näistä. Eviran mielestä ongelma on se, jos hunajantuottaja linkittää omilta sivuiltamme näihin tietoihin. Ja niinhän moni tietysti tekee.

Evira tulkitsee elintarvikelakia ja ravitsemus- ja terveysväiteasetusta. Sen mukaan markkinoinnissa ei saa käyttää terveysväitteitä, jotka eivät ole saaneet väiteasetuksen mukaista hyväksyntää. Hunajalle ei ole yhtään hyväksyttyä terveysväitettä. 

Jos siis SML ry olisi hunajantuottaja eli elintarvikealan toimija, niin olisimme näillä hunajan terveyteen liittyvien tutkimusten uutisoinnilla toimineet artiklaa 10 vastaan.

Eviran mukaan hunajantuottaja rikkoo säädöksiä jo silloin, jos hän linkittää yrityksensä nettisivuilta sivustoille, jotka sisältävät elintarvikelainsäädösten vastaisia sivuja. Eli siis mm. tämä kirjoitukseni. 

Tällainen vanhoista materiaaleistamme
kaivettu mielikuvamarkkinointiväite
on siis lainvastainen.
Sen sijaan onneksi voimme jatkossakin
markkinoida esimerkiksi sitä,
että mehiläisten pölytystyö
auttaa kasveja sadon tuottamisessa.

Tämähän on melkoinen soppa, joka ei kosketa pelkästään hunajaa, vaan montaa muutakin elintarviketta. Taustalla ovat mielestäni hienot ajatukset elintarvikemarkkinoinnista: on hyvä, ettei hunajapurkissa saa lukea "Parantaa yskän", "Hoitaa haavat" tai "Kohentaa oloasi". 

Mutta sitä minun on vaikea tajuta, ettei hunajantuottaja saa edes kertoa hunajaan liittyvistä tutkimuksista, koska terveysväitteille ei ole saatu väiteasetuksen mukaista hyväksyntää.

Tämä terveysväitehyväksynnän saaminen on tietysti pitkä ja hankala prosessi. Se on vaikea isoillekin elintarvikealan yrityksille. Jokainen voi varmasti kuvitella, miten mahdoton se on hunajan kaltaiselle pienelle alalle, jossa myös yritykset ovat pieniä. Ei täällä ole mahdollisuutta esim. samanlaiseen tutkimustoimintaan kuin isoilla tekijöillä. Kun vilkuilee Suomen terveysväitelistaa (PDF), niin sekin on täynnä kommentteja siitä, että erilaiset haetut väitteet ja niiden perustelut eivät ole vakuuttavia.

Sitä paitsi nykyisessä nettimaailmassa tämän touhun valvominen menee lähinnä naurettavaksi. Sosiaalisessa mediassa, kuten muuallakin, hunajantuottaja itse on usein se oleellinen markkinoija. Häneltä ei voi viedä sananvapautta. Joten jos hän itse linkittää terveysuutisiin vaikka Facebook-käyttäjänä, niin eihän sitä voi häneltä kieltää, vaikka kiellettäisiin linkittämästä yrityksen Facebook-sivulta.

Missä siis menee pienen yrityksen kaupallisen markkinoinnin raja? Jokainen varmasti keksii monta esimerkkiä, joissa raja on hyvin epämääräisen häilyvä. Olen lähettänyt Eviralle lisätietopyynnön siitä, miten nämä rajat vedetään, jotta voin ohjeistaa hunajantuottajia.

Mikä sitten on Eviran uhkaus näille toimijoille, jotka esimerkiksi linkittävät meidän terveysaineistoihimme? Siellä jyllää laajeneva Oiva-valvontajärjestelmä.

Jos hunajayrittäjä narahtaa lainvastaisesta markkinoinnista, niin hän saa Oivassa arvosanan huono. Kuluttajalle näkyy vain tämä arvioinnin heikoin lenkki, vaikka kaikki muut Oivan osa-alueet olisivat erinomaisia. Seurauksena on siis surullinen hymynaama ja tietysti velvoite poistaa nettisivujen linkit.

Eli siis hienosta lainsäädännön ajatuksesta on seurauksena sotkuinen vyyhti, jossa alan toimijat eivät voi kertoa terveyteen liittyvistä tutkimustuloksista rikkomatta säädöksiä.

(Totean tähän loppuun, että tämäkin kirjoitus, kuten blogimme tekstit ylipäätään, edustavat kirjoittajien omia mielipiteitä. Eikä tämä blogi siis kerro SML:n virallista kantaa. Ja Evira tekee mielestäni hienoa työtä monissa asioissa.)

Päivitys 28.2.
Koska tämä teksti sai runsaasti huomiota heti eilen ilmestymispäivänään ja levisi mitä ilmeisimmin tehokkaasti myös Evirassa, niin tänä aamuna Eviran pääjohtaja Matti Aho viestitti seuraavasti Twitterissä:

Eli siis kiitos Eviraan tässä vaiheessa. Nyt sitten jäämme odottelemaan, millainen juridinen tulkinta syntyy.

- - -

Lisätietoja mm. Eviran sivuilta.

"Elintarvikelain (23/2006) 9 §:n mukaan elintarvikkeen pakkauksessa, esitteessä, mainoksessa tai muulla tavalla markkinoinnin yhteydessä elintarvikkeella ei saa esittää olevan ihmisen sairauksien ennalta ehkäisemiseen, hoitamiseen tai parantamiseen liittyviä ominaisuuksia eli lääkkeellisiä väitteitä eikä viitata sellaisiin tietoihin. Lääkkeellisten väitteiden käyttö on sallittu ainoastaan lääkkeille. Vaatimus ei ole uusi, vaan lääkkeellisten väitteiden käyttö elintarvikkeiden markkinoinnissa on ollut kiellettyä vuosikymmenien ajan."

Mehiläishoitajat peruskursseilla: "On kolme tapaa hoitaa mehiläisiä: Minun tapani, sinun tapasi ja se oikea tapa”

Tällä hetkellä moni käy mehiläistarhauksen peruskurssia. Niitä nimittäin järjestetään ympäri Suomea näin talvella. Yleensä järjestäjinä ovat SML:n paikallisyhdistykset yhdessä työväen- tai kansalaisopistojen kautta.

Tänne toimistolle kantautuneiden tietojen mukaan kurssit ovat vetäneet väkeä todella paljon. Vielä vuosituhannen alussa kursseille ei ollut suurta tunkua, mutta viime vuosina kaikki halukkaat eivät enää ole edes mahtuneet opiskelemaan hunajantuotantoa.

Hienoa siis, että innokkaita mehiläisharrastajia riittää! Valitettavasti mehiläishoidon aloittaminen ei silti käy kaikilta kädenkäänteessä, sillä myytävistä, terveistä mehiläispesistä on varmasti pula tänäkin keväänä.

Mehiläistarhaajan Muija osallistuu kurssille Lohjalla:

"Jyrki mainitsikin, että on kolme tapaa hoitaa mehiläisiä: ”Minun tapani, sinun tapasi ja se oikea tapa”.

Mikä sitten on se oikea tapa? Sitä tuskin saa kukaan koskaan selville ja jos saa, niin viereisellä pesällä tai samalla pesällä seuraavana kesänä se ei ehkä olekaan "oikea tapa"."

Hunajaan päätyy muovia, joka voi olla peräisin vaikka hammastahnasta

Deutshes Bienen Journal 1/2014

Meriin päätyy muovijätettä, jota ei voi poistaa. Suomen ympäristökeskuksen tutkimuksen mukaan esimerkiksi planktonit popsivat ns. mikromuoveja. Mikromuovia kertyy jatkuvasti lisää eri lähteistä, esimerkiksi keinokuituvaatteista, ihonkuorintavoiteista tai hammastahnoista.

Saksalaisen mehiläisalan lehden mukaan mikromuoveja on myös hunajassa. Professori Gerd Liebezeitin löysi kaikista 19 näytteestä keskimäärin noin 90 muovihiukkasta. Useimmat purkit olivat Saksasta, mutta hunajaa oli myös Ranskasta, Espanjasta ja Meksikosta sekä Italiasta. Näytteet oli joko ostettu kaupoista tai suoraan tuottajilta.

Sinänsä mikromuovilöydöksilä ei ole hunajan kannalta merkitystä. Mutta tutkimus tietysti vahvistaa sen, että muovit ovat levinneet kaikkialle ympäristöömme.

Mitä tälle sitten voi tehdä? Ainakin sen, että ei osta niitä kosmetiikkatuotteita, joissa on mikromuoveja. Saksalaisen ympäristönsuojelujärjestön Bundin listauksessa (PDF) nimetään suuri joukko erilaisia kosmetiikkatuotteita, jotka sisältävät mikromuoveja.

Listalta löytyy suomalaisellekin tuttuja merkkejä, kuten Elmex, Colgate, Nivea, Adidas, Clinique, Garnier, Neutrogena, Yves Rocher, Vichy, Maybelline, Maxfactor ja jopa ekologisena itseään markkinoiva Body Shop. Joukossa on tuotteita huulipunista hammastahnoihin, suihkusaippuoista ihorasvoihin, ripsiväreistä poskipuniin. 

Nyt, kun mikromuoviongelmaan on havahduttu, niin myös vaaditaan kosmetiikan mikromuovien kieltämistä EU:ssa.

Jos haluat kuoria ihoasi, tee se esimerkiksi hunajakuorinnalla. Elintarvikkeista tehty kosmetiikka ei ainakaan suoraan lisää mikromuovien määrää.

Lue lisää:
Suomen Luonto: Muovijäte valtaa meriä 27.1.2014
YLE: Mikromuovi on Itämeren uusin uhka 31.7.2013
Scinexx: Mikroplastik im Honig nachgewiesen 18.11.2013

Runebergintorttuihin voi käyttää myös hunajaa

Hillona oli äitini tekemä vadelmahillo.
Sitä käytin tietysti reilusti.

Suomalaisten sesonkileivosten kärkikästia on mielestäni runebergintorttu. Aina väännetään kättä siitä, millainen on aito, alkuperäinen ja paras torttu, mutta saahan leivoksia soveltaa oman makunsa mukaan.

Eilen korvasin reseptissä suuren osan sokerista hunajalla. Karvasmantelitippoja en tällä kertaa laittanut taikinaan. Piparimuruiksi hyödynsin syömättä jääneitä joulupipareita, jotka surautin muruiksi yleiskoneella.

Kostutus ja sen määrä jakaa paljon mielipiteitä. Kostukkeen voi tietysti myös jättää pois. Alkoholittoman vaihtoehdon voi tehdä vaikka hunajavedellä ja parilla tipalla manteliaromia.

En pidä erityisen märistä tortuista, joten kostutukseni oli hyvin maltillinen. Kostukkeena maustajana käytin Kirschwasseria eli keskieurooppalaista hedelmäviinaa.

Erilaisia runebergintorttureseptejä selaillessani törmäsin myös esimerkiksi hunajalla makeutettujen gluteenittomien torttujen ohjeeseen.

(Ja niin, kirjoitetaan siis runebergintorttu.)

Runebergintortut (18 kpl muffinivuoan avulla)

Nuorin maistajaryhmän jäsen mutusti oman torttunsa
oikein tyytyväisenä.

200 gr margariinia
0,75 dl sokeria

1 dl hunajaa *

2 munaa
2 dl vehnäjauhoja

2 dl piparimuruja (tai korppujauhoja)
80 gr murennettuja mantelilastuja
tai mantelirouhetta *
1,5 tl leivinjauhetta
1,5 tl kardemummaa *
0,75 dl kermaa

Päälle:

vadelmahilloa *
tomusokeri-vesi -kuorrutus

Kostutus:
hunaja, vesi + alkoholi

Vatkaa margariini ja sokeri vaahdoksi. Lisää hunaja.
Lisää kananmuna hyvin vatkaten. Sekoita kuivat aineet taikinaan (sekä halutessasi karvasmanteliöljy). Lisää lopuksi kerma.

Jaa taikina paperisiin leivosvuokiin.

Paista 200-asteessa n. 10 minuuttia.

Kostuta lämpimät tortut halutessasi vesi-hunaja(-alkoholi) -seoksella: kuumenna 1,5 dl vettä, sekoita joukkoon n. 2 rkl alkoholia (rommi, punssi, hedelmäviina) ja 2 rkl hunajaa.

Laita torttujen päälle hilloa.

Koristele jäähtyneet tortut tomusokerista ja tilkasta vettä tehdyllä notkealla seoksella. Seoksen voi pursottaa torttujen päälle pienestä pussista, jonka kulmaan on leikattu reikä. 

* raaka-aine hyötyy pölyttäjistä

Ostatko hunajasi mieluummin kaupasta vai suoraan tuottajalta?

Kotimaisten hunajien määrä kaupan hyllyillä näyttää pienentyneen. Näin totesi viikonloppuna Mehiläishoitajain Talvipäivillä mehiläishoidon neuvoja Ari Seppälä.

Hunajavalikoima hyllyissä on kasvanut, mutta valikoiman kasvu on ulkomaisten hunajien ansiosta: esimerkiksi muualta tulevat luomuhunajat saavat hyllytilaa. Samoin esimerkiksi Tanskassa pakatut, suomalaista halvemmat hunajat, näkyvät nyt valikoimissa.

Tämä ei kuitenkaan tarkoita suoraan sitä, etteivät ihmiset ostaisi kotimaista hunajaa. Ilmeisesti kuluttajat ostavat hunajaa yhä useammin suoraan tuottajalta (kotoa, markkinoilta, netistä tai muuta kautta).

Ja miksipä eivät ostaisi, jos tiedossa on sopiva mehiläistarhaaja?

Uskon, että kuluttajat näkevät suoraostossa mm. seuraavia etuja:

- Tieto alkuperästä: Kun purkin ostaa suoraan tarhaajalta, niin hunajan alkuperä on selvillä.
- Tieto käsittelystä: Hunajan tuotantoon ja käsittelyyn liittyvistä vaiheista saa lisätietoja henkilöltä, joka osaa ne parhaiten kertoa.
- Hinta: Sen, minkä hunajasta maksaa, menee suoraan tarhaajalle eikä välissä ole kaupan isoja ketjuja.
- Laatu: Tutuksi tulevan hunajantuottajan tuotteissa tietää, mitä saa.
- Määrä: Hunaja on siitä mainio tuote, että sen voi vaivatta säilyttää pitkään jopa pienemmässä asunnossa. Siksi hunajaa voi ostaa kerralla vaikka viisi tai jopa kymmenen kiloa.
- Ei tukea kaupan ketjuille: Kriittisyys kahta isoa vähittäiskauppaa kohtaan on kasvanut. Moni miettii vaihtoehtoisia ostokanavia lähiruualle.
- Ajatus lähituotteesta ja pientuottajan tukemisesta: Lähihunaja on samalla tuen osoitus esimerkiksi paikalliselle yrittäjyydelle ja mehiläisten pölytystyölle. Pölytys on tärkeää mm. monille marjoille ja kasveille.

Mitään väärää ei tietysti ole siinäkään, että ostaa kotimaista hunajaa kaupasta. Esimerkiksi isommat pakkaajat ovat monille mehiläistarhaajille tärkeä väylä hunajan myymiseen, ja monessa kaupassa on myös paikallisen tuottajan hunajaa.

Valitettavasti moni vain on pettynyt esimerkiksi siihen, että kaupassa pikavilkaisulla suomalaiseksi luultu hunaja ei olekaan suomalaista. 

Twitter-käyttäjä @ruokakaupassa 21.1.2014

Minun ei onneksi tarvitse itse miettiä hunajien ostamista. Työsuhde-etuna saan nauttia hunajaa reilusti ilmaiseksi.

Mutta välillä mietin, että jos tätä etua ei olisi, niin miten hankkisin hunajani?

Pitäisiko ostaa jokin mehiläispesä joltain tarhaajalta niin, että hän hoitaisi sitä, minä saisin hunajat ja voisin käydä välillä moikkaamassa mehiläisiä? Siis samaan tapaan, kuin kaupunkilaisperhe on hankkinut lehmän oman maitonsa tuottajaksi? 
(Ja juu, ainahan sitä voi ryhtyä myös varsinaiseksi hunajantuottajaksi, mutta juuri nyt elämäntilanne ei tätä mahtavaa harrastusta salli!)

Mutta miten ja miksi sinä ostat hunajasi? Ja millaista hunajaa haluat?

Vuoden Mehiläistarhaajan haastava työ on mehiläisten jalostus

Vuoden Mehiläistarhaaja 2014 Juhani Lundén

Usein hyvä hunajasato ovat mehiläistarhaajan työtä ajava voima. Vuoden Mehiläistarhaajaksi viime viikonloppuna valittu Juhani Lundén on kuitenkin tinkinyt sadon määrästä pitkäjänteisen jalostustyön vuoksi. Lundén on jo parikymmentä vuotta jalostanut varroapunkkia kestäviä mehiläisiä.

Suomen Mehiläishoitajain Liiton johtokunta perusteli valintaansa juuri Lundénin  jalostustyöllä varroapunkkia kestävien mehiläisten sekä buckfast-rodun puolesta. Lisäksi ruoveteläinen Lundén on toiminut aktiivisesti tarhaajien kouluttajina eri puolilla maata.

Tällä hetkellä Lundénilla on noin 100 pesää. Ajatuksena hänellä on lisätä pesiä, mutta se ei ole jalostuksen ohella helppoa. "Hunajan ja pesien määrä on vähentynyt, mutta onneksi hunajaa on riittänyt vastaamaan kysyntää."

Mehiläisiä vaikea jalostaa

Harva mehiläistarhaaja kasvattaa mehiläisemoja ja vielä harvempi jalostaa mehiläisiä määrätietoisesti. Eikä ihme, sillä mehiläisten jalostus on todella vaativaa ja tiukkaa tiedettä. Ominaisuudet periytyvät eri tavoin kuin nisäkkäiden, koska kuhnurit, eli koirasmehiläiset ovat haploideja. Mehiläiskuningatar myös pariutuu ilmassa monen kuhnurin kanssa. Periytymissäännöt eivät ole siis yhtä yksinkertaisia kuin Mendelin herneissä, koska isiä voi olla monta ja periytymismallit ovat erilaisia. Jalostus on aina tietoista valintaa ja mehiläisillä tämä on vaikeaa.

Kuitenkin, jos jossain mehiläisjalostus on mahdollista niin Suomessa. Jos antaa emon pariutua vapaasti mutta kuitenkin kontrolloida minkä kuhnureiden kanssa, on syytä perustaa syrjäinen jalostustarha. Täällä Suomessahan riittää lääniä ja syrjäseutuja, joissa ei muita mehiläistarhaajia ole. "Meillä olisi jalostuksessa suuret mahdollisuudet, kun ollaan harvaan asutussa maassa. Mutta jalostustarhan perustaminen on tarhaajalle niin iso askel, että harva ryhtyy siihen."

Kannustusta jatkamiseen

Mehiläisiä jalostetaan paritustarhalla, jossa on pieniä parituspesiä.

Vaikka välillä Vuoden Mehiläistarhaajan jalostusaikeisiin on suhtauduttu epäluulolla, on tuki ja kannustus saanut Lundénin jatkamaan. Hän myös uskoo, että jalostusta kannattaa jatkaa Suomessa. Esimerkiksi talvenkestävyys olisi yksi jalostettava asia. Jalostus ei kuitenkaan ole vain yhden maan asia - kontaktit ulkomaille ovat tärkeitä, Lundén muistuttaa. Siellä ovat paitsi markkinat, myös uusi veri. Jottei mehiläiskannoista tulisi sisäsiittoisia, on pakko hankkia perintöaineista myös ulkomailta.

Vaikka Lundén on tehnyt paljon työtä punkinkestävien mehiläisten puolesta, on työn perustelu tarhaajille on välillä vaikeaa.  "Nykyiset punkintorjuntamenetelmät ovat helppoja, halpoja ja luonnonmukaisia. Vasta kun punkkiongelma pysyy torjunnasta huolimatta, herätään pohtimaan, ollaanko väärällä tiellä."

Meillä ei ole tällä hetkellä minkäänlaista virallista mehiläisten jalostusohjelmaa, eikä ole suurilla jalostusfirmoillakaan. Onkin todella hienoa, että joku tekee tällaista työtä itsenäisesti. Onnea vielä kerran, Vuoden Mehiläistarhaaja Juhani Lunden!

Lisätietoja: Lundenin Hunaja

Mikä on sopiva määrä hunajaa päivässä?

Olen saanut muutaman kerran vastata kysymykseen siitä, mikä on suositus hunajan päivittäiseen nauttimiseen. Tai onko hunajan määrälle jokin riskiraja, jota ei saisi ylittää.

Suoraan hunajalle ei ole mitään suositusmäärää. Aina oleellista on tietysti ruuan kokonaisuus. Kun puhutaan makeuttajista, niin silloin nousee esiin energia.

Hunajaa on siis energianäkökulmasta loogista verrata sokeriin. Sokerille päivittäinen suositus on maksimissaan noin 40 - 60 grammaa, kertoo Diabetesliitto, ja valistaa samalla erilaisista piilosokereista (mehut, jogurtit jne). Lapsille tietysti suositellaan pienempää määrää.

Diabetesliiton mukaan määrä täyttyy päivässä esimerkiksi seuraavasti: puolitoista desilitraa tavallista marja- tai hedelmäjugurttia, puolitoista desilitraa marjakiiselliä ja yksi keskikokoinen jäätelötuutti.

Hunaja aistitaan tavallista sokeria n. 1,3 kertaa makeammaksi. Hunajassa on kuitenkin n. 20 prosenttia vähemmän kaloreja. Eli kun on sama grammamäärä sokeria ja hunajaa, niin hunajasta saa selvästi enemmän makeutta, mutta vähemmän energiaa.

Yksi desilitra hunajaa painaa noin 140 grammaa. Näkemykseni mukaan hunajaa voisi syödä siis noin puoli desilitraa (50 millilitraa eli 70 grammaa), jotta tuo sokeriin verrattava päivittäinen maksimisaantisuositus (60 grammaa) ei ainakaan energianäkökulmasta ylity.

Yksi ruokalusikallinen on 15 millilitraa, joten noin kolmen ruokalusikallisen hunajamäärä (45 millilitraa) mahtuu arviooni. Näissä arvioissa oletuksena on tietysti se, ettei syödä juurikaan muita sokerisia tuotteita.

Itse nautin hunajaa sellaisenaan yhteensä noin ruokalusikallisen esimerkiksi aamupuurossa, teessä ja iltapalajogurtin makeuttajana. Monille se ruokalusikallinen tai kaksi on varmasti sopiva määrä, koska sokeria kertyy helposti muista elintarvikkeista.

Mutta toki hunaja on monesta syystä erinomainen valkoisen sokerin korvaaja.

Tänään julkaistiin uudet suomalaiset ravitsemussuositukset. Niissä ei erityisesti huomioida hunajaa. Mutta sen sijaan nostetaan esiin esimerkiksi kestävät ruokavalinnat (PDF, s. 40) ja todetaan mm. se, että "ruoka tuotetaan ja jalostetaan luonnonvaroja mahdollisimman kestävästi käyttäen ja mahdollisimman tehokkaasti hyödyntäen". Tuohon toteamukseen hunaja sopii tietysti hienosti.