Kirja-aarteita toissavuosisadalta

Hunajasta ja mehiläisistä riittää kotimaista ja ulkomaista luettavaa.

Mehiläistarhausta oppii parhaiten käytännössä tekemällä, mutta lukeminenkin on loistava keino oppia uutta. Helsingin kaupungin Viikin kirjasto ja Helsingin yliopiston Viikin kampuskirjasto ovat yhdessä koonneet "Mehiläisiä ja hunajaa" -kirjanäyttelyn.

Vaikka olisi jo tutustunut jos minkälaiseen mehiläiskirjaan, näyttelystä löytyy varmasti kaikille aiheesta kiinnostuneille hienoja aarteita. Kirjastojen kätköistä on löytynyt vanhoja, jopa 1800-luvulta olevia mehiläiskirjoja, sekä kertoma- että kaunokirjallisuutena.

Kirjastojen yhteiselle Tietotorille on koottu myös erilaisia uusia ja vanhoja hunajakirjoja. Hunajalla on paljon käyttötapoja ja ominaisuuksia, joita ei tule ajatelleeksi - kannattaakin hakea lisävinkkejä Viikistä. Muun muassa kirja "100 neuvoa hunajan käyttämisestä lääkkeenä ja ravintona sekä 10 neuvoa vahan soveliaisuudesta erilaisiin tarkoituksiin" vuodelta 1912 antaa yhä ajankohtaisia vinkkejä hunajan käytöstä.

Kampuskirjaston vitriineissä on kirjoja 1800-luvulta 1980-luvulle saakka. Suurinta osaa voi lainata näyttelyn päätyttyä, mutta osa vanhoista kirjoista kuuluu kirjaston erikoiskokoelmiin, joita voi käydä tutkimassa vain kirjaston tiloissa.

Materiaalia arkistoista ja vinteiltä

Armi Häkkinen asettamassa tarhaajan hattua esille.
Kaupungin kirjaston järjestäjänä toimi kirjastonhoitaja Heli Kolehmainen.

Näyttelyä kampuskirjaston puolesta koonnut kirjastoamanuenssi Armi Häkkinen on aineistoa etsiessään todellakin uppoutunut mehiläisten maailmaan. Hän kertoo keränneensä vuoden ajan erilaista mehiläisaiheista materiaalia näyttelyä varten. Mehiläis- ja hunajatavaraa vitriineihin on löytynyt niin vintin kätköistä kuin ystäviltä. Kotimaisen hunajan lisäksi näytillä on ulkomaan löytöjä sekä mm. vahakennoja vuodelta 1959 sekä muita mehiläispesän tuotteita.

Häkkinen on aina ollut todellinen mehiläisten - ja hunajan - ystävä. "50-luvulla isotädilläni oli mehiläisiä. Saimme joka syksyn litran lasipurkin täynnä hunajaa", hän kertoo. 

Hunaja maistuikin lapsena erityisen hyvin. "Kerran, kun äiti ei ollut kotona, käytimme siskoni ja serkkuni kanssa melkein kaiken hunajan yhteen hunajakakkuun. Se ihme kyllä onnistui, mutta äiti ei tainnut olla kovin tyytyväinen", Häkkinen muistelee.

Myös Mehiläinen -lehti on lähellä Häkkisen sydäntä. Kotieläinalan lehdet ovat olleet kirjastoissa työskennellessään lähes aina hänen vastuullaan. Kerran Mehiläinen -lehti oli joutumassa jaossa toisaalle. "Huusin täyttä kurkkua, että tästä lehdestä en luovu, en luovu!" Häkkinen nauraa. Lehti on edelleen hänen vastuullaan.

   Suomen vanhin mehiläishoidon oppikirja vuodelta 1818.       

Mehiläisiä ja hunajaa -kirjanäyttely on Helsingin kaupungin Viikin kirjaston ja Helsingin yliopiston Viikin kampuskirjaston yhteisellä Tietotorilla lokakuun loppuun saakka. Osoite: Viikinkaari 11.