Väriä ja valoa pimeyteen mehiläisvahakynttilöillä!

Vahaa saa lähes värillä kuin värillä.

Olen tehnyt joskus aikaa sitten päätöksen, että alan valmistelemaan kämppää joulua varten aina marras-joulukuun vaihteessa. Ensimmäiset joulurallit kuuli jo lokakuussa, mutta muuten joulua on saanut tänä vuonna ihan rauhassa odotella... Mutta nyt se alkoi: aloitin tunnelman luonnin kynttilöiden teolla. Älkääkä käsittäkö väärin, en ole mikään ihmeempi askartelija - mehiläisvahakynttilät ovat vain niin helppoja tehdä.

Käväisin pari viikkoa sitten Lahtisen Vahavalimolla hakemassa aika satsin mehiläisvahaa. Punaista, sinistä, oranssia, vihreää, valkoista.... On mahtavaa, että löytyy värejä mistä valita. Mukaan lätkäistiin rulla sydänlankaa, eikä siihen sitten muuta tarvitakaan. 

Ensi töikseni tein sinivalkoiset itsenäisyyspäiväkynttilät. Itsetehtyjen kynttilöiden ja värivahan kanssa voi myös hiukan leikkiä, ja tuunasinkin ystävälleni syntymäpäivälahjaksi nimikkokynttilän. Peruskynttilät tekee hetkessä, katsokaa vaikka Lahtisen Vahavalimon kuvitettu ohje. Valmiista vahalevyistä tekeminen onnistuu myös lasten kanssa, koska vahalevyjen kanssa ei täydy sulatella kynttilämassaa tm. Tein näitä kynttilöitä kerran pienen kummityttöni kanssa ja kyllä oli riemu huipussaan!

Mitä ihmeen mehiläisvahaa ja miksi mehiläiset tekevät sitä?

Vahaa myydään askarteluun sopivina paloina.

Mehiläisvaha on mehiläispesän kennojen rakennusaine. Mehiläiset peittävät myös kypsän hunajan ohuella vahakerroksella. Mehiläinen tuottaa vahan erillisissä vaharauhasissaan - jaksan edelleen ihmetellä, että ovat ne vain ihmeellisiä otuksia kyetessään tähänkin!

Kynttilöissä käytetty mehiläisvaha on siis mehiläishoidon sivutuote. Sen tuottamiseen ei tarvita esim. fossiilisia polttoaineita. Mehiläisvaha on myös hyvin laadukasta tavaraa - se ei valuta tai savuta, mikäli sydänlanka on hyvä ja kynttilää poltetaan vedottomassa paikassa. Vaha-askartelu on siitäkin kivaa, että mehiläisvaha tuoksuu niin hyvälle.

Valmiina ostettuja mehiläisvahakynttilöitä.

Kynttilöissä käytetty vaha valmistetaan sulattamalla pesistä saatu vaha. Tarvittaessa tämä vahamassa värjätään (paitsi keltaisten kynttilöiden ollessa kyseessä) ja siihen voidaan painaa koneellisesti kennokuvio. Kynttilävahaa myydään usein valmiina, sopivina paloina esim. askarteluliikkeissä tai mehiläisalan liikkeistä. Kynttilöitä voi totta kai ostaa myös valmiina ja vaikka muottiin valettuna.

Kannattaa kokeilla kynttilöiden tekoa, jos mahdollista! Itselläni on vielä monta väriä odottamassa. Voinette arvata, mitä vien tänä jouluna tutuille joululahjaksi... ;)

Iloista joulun odotusta kaikille blogin lukijoille!

Huippuhunajaa tuntureilta ja kaupungeista

Hunajakilpailun voiton jakoivat Jorma Sahinaho (vas.) ja Aappo Valo.

Viikonloppuna järjestettiin Joensuussa SML:n Sadonkorjuuseminaari ja sen yhteydessä Suomen paras hunaja 2012 -kilpailu. Kilpailun kokonaisvoitto jaettiin kahden tuottajan kesken: voittajat olivat Aappo Valo Keski-Pohjanmaan mehiläishoitajista sekä Jorma Sahinaho Keski-Suomesta.

Vuosittain järjestettävässä kilpailussa oli kolme sarjaa: juokseva ja kiteytetty hunaja sekä lajihunaja. Kaustisilta kotoisin oleva Aappo Valo otti sarjavoiton juoksevan hunajan osalta ja Saarijärveläinen Jorma Sahinaho kiteytetyn hunajan kohdalla. Lajihunajissa voiton vei lehmushunajallaan Auli Kontinen Stadin tarhaajista ja hunajafrendeistä Helsingistä. Vielä kerran, suuret onnittelut kaikille voittajille!

Minusta oli todella mielenkiintoista, kuinka eri puolilta Suomea sarjavoittajat tulivat. Valon hunaja oli pohjoista Ivalojokilaakson monikukkahunajaa, kun taas Sahinahon ja Kontisen hunajat olivat kaupungeista, Jyväskylästä ja Helsingistä. Eli hunaja on huippua, oli se sitten tunturin huipulta tai kaupunkien katoilta.

Kilpailussa mukana 70 hunajaa

Kovasti oli maistelijoilla suu makiana, kun yleisöäänestyksen perusteella valittiin voittajaa. Esiraati oli valinnut kilpailupäivänä kuhunkin sarjaan viisi parasta hunajaa. Yhteensä hunajanäytteitä tuli tänä vuonna 70 kappaletta. Esiraati arvioi hunajasta laadun ulkonäön, rakenteen ja maun perusteella. Laadukas hunaja on tasalaatuista, eikä siinä ole esim. kerrostuneisuutta tai vaahtoa. Huippuhunajat olivatkin todella laadukkaita, mutta 70 näytteen joukkoon mahtui myös laadultaan hiukan heikompiakin. Tänä vuonna laatuongelmia aiheutti mm. hunajien suuri kosteuspitoisuus. Se on suoraa seurausta sateisesta kesästä ja saattaa edesauttaa hunajan käymistä. Sateisina kesinä, kuten tänä kesänä, edes mehiläiset eivät välttämättä pysty haihduttamaan hunajasta riittävästi vettä pois. Jos hunajassa on suuri kosteuspitoisuus, se tulisi säilyttää viileässä, jotta se ei alkaisi käymään.

Keskustelin Joensuussa usean tarhaajan kanssa viime kesän hunajasadosta - tai paremminkin sen puutteesta. Moni totesi vuoden olleen huono ja sama näkyi mys SML:n satokyselyssä: kokonaissato jäi tänä kesänä alle miljoonaan kiloon, kun normaalisti kotimaista hunajaa tuotetaan keskimäärin 1,8 miljoonaa kiloa per vuosi.

Hunajaa hienoihin hetkiin

Palataanpa vielä hunajakilpailun voittajiin. Vaikka voittajahunajat tulivatkin varsin erilaisista lähtökohdista, olivat tuottajat yhtä mieltä siitä, että laadukasta hunajaa saa vain huolellisella työllä. Sahinaho totesi, että onnistunut hunajantuotanto ei myöskään ole yksinpeliä. Hän tekee tiivistä yhteistyötä lähialueensa tarhaajien kanssa. Se on ilmeisen kannatavaa, koska myös nämä yhteistyökumppanit pärjäsivät hunajakilpailun kiteytetyn sarjan kärkiviisikkoon.

Aappo Valo antoi vinkkinsä hienojen pohjoisten hunajiensa käyttöön. "Lapinhunajassa on erityinen maku, sitä tuotetaan vähän ja se sopii erityistilanteisiin. Jos sinulla on hienoa tunturihunajaa, sipaise sitä juuston päälle. Nautitaan makean valkoviinin tai teen kanssa ja katsotaan toista syvälle silmiin kynttilän valossa.”

Tämän vinkin avulla on hyvä herkutella hunajalla marraskuun pimeinä iltoina!

Suomen Paras Hunaja 2012 -lopputulokset

Sarja I: Kiteytetty hunaja

		1. JORMA	SAHINAHO	SAARIJÄRVI
		2. JORMA	SAHINAHO	SAARIJÄRVI
		3. VEIKKO	LEHTONEN	SAARIJÄRVI
		4. RISTO	PYKÄLÄMÄKI	SAARIJÄRVI
		5. RISTO	PYKÄLÄMÄKI	SAARIJÄRVI
Sarja II: Juokseva hunaja
		1. AAPPO	VALO	KAUSTINEN
		2. JOUKO	ESKELINEN	KARTTULA
		3. HARRI & PIRJO	TERVONEN	HAARAJÄRVI
		4. KARI	VÄÄRÄKANGAS	YLIVIESKA
		5. VEIKKO	LEHTONEN	SAARIJÄRVI
Sarja III: Lajihunaja
		1. AULI	KONTINEN	HELSINKI
		2. PERTTI	PAAVOLA	HELSINKI
		3. KARI	VÄÄRÄKANGAS	YLIVIESKA
		4. RAIMO	TERVOLA	OULU
		5. VUOKKO	HONKANIEMI	TARVOLA

Adressi hunajan sokeriveroa vastaan

Jatkanpa vielä hiukan mietteitäni sokeriverosta. Se kun aiheuttaa suurta huolta mehiläistarhaajissa ja myös kuluttajissa. Kuten jo aiemmin kerroin, Valtiovarainministeriön työryhmä suunnittelee sokeriveroa makeille tuotteille niiden kokonaissokeripitoisuuden mukaan. Hedelmät ja hunaja sisältävät sokeria, joten tällä perusteella niillekin lätkähtäisi vero. Sokeriveron valmistelu on nyt saanu lisäaikaa tammikuun loppuun. Viime viikon Hesarissa (HS 8.11.2012) oli juttu, kuinka vaikeaa on määritellä hedelmien ja hunajan rooli verotuksessa. Lehdessä todettiin, että poikkeus verotuksessa näyttää hunajan kohdalla epätodennäköiseltä. Alan minäkin olla aika huolissani - optimismini järkevän päätöksenteon suhteen alkaa karista.

Kulutuskäyttäytymistä on vaikea ohjailla veroilla

Harva mieltää hunajan terveydelle haitalliseksi herkuksi, jota vedetään purkkikaupalla makeannälkään. Jos joku näin tekee, ilmoittautukoon minulle. Eiköhän valtaosa syö karkkeja, sipsejä ja limuja siinä vaiheessa kun on pakko herkutella.

Vuonna 2011 Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskus MTT selvitti, että kulutuskäyttäytymistä on vaikea ohjata vastaavilla sokeri- ja rasvaveroilla. Tulokset antoivat viitteitä siitä, että kuluttajat eivät tee elintarvikkeita ja ruokavaliota koskevia valintojaan rationaalisesti. Itse olenkin hyvin skeptinen tällaisten verojen tuottamaa hyötyä kohtaan. Kun herkkuja halutaan, niitä myös ostetaan. Tästä on esimerkkinä Tanska, jossa on ollut vuoden voimassa maailman ensimmäinen rasvavero. Sen tarkoituksena oli vähentää tanskalaisten herkuttelua. Sen sijaan että mässäily olisi vähentynyt, heikensi vero tanskalaisyritysten kilpailukykyä ja lisäsi valtion hallintokuluja. Nyt Tanska onkin ilmoittanut kumoavansa veron.

Allekirjoita hunajan puolesta

Netissä on adressi hunajan sokeriveroa vastaan. Sen on allekirjoittanut parissa päivässä vajaat 1000 henkilöä. Hunaja on huippuraaka-aine, jota käytetään ruuanlaitossa ja leivonnassa. Se helpottaa flunssaisen oloa. Hillitsee lasten yskää. Mehiläiset pölyttävät sitä tuottaessaan paljon ruokaa sinunkin lautaselle. Eli nyt käykää ihmeessä allekirjoittamassa adressi sivulla http://www.adressit.com/ei_sokeriveroa_hunajalle. Levittäkää tietoa myös eteenpäin.

Suomen paras hunaja on kohta täällä

Jotta tulevaisuuden povaaminen ei kävisi liian synkäksi, tapahtuu onneksi tulevana viikonloppuna hunajarintamalla myös erittäin mukavia asioita. Perjantaina Itä-Suomen yliopistolla Joensuussa järjestetään seminaari hunajan antibakteerisista ominaisuuksista sekä siitepölyn ja propoliksen keruusta ja käsittelystä. Lauantaina vietämme Joensuussa mehiläishoitajien  Sadonkorjuuseminaaria, jossa kuulemme mm. viime kesän hunajasadosta, luonnonmarjojen pölytyksestä ja mehiläishoidosta Venäjän karjalasta. Päivä huipentuu Suomen parhaan hunajan valintaan! Tämä priima voittajahunaja valitaan yleisöäänestyksellä tuottajien omista hunajista. Pysykää siis kuulolla, sillä kerron edellä mainituista asioista lisää loppuviikosta ja viikonlopun aikana.

Poron kanssa sopii makea

Tällä viikolla (5.-11.11.) vietetään valtakunnallista pororuokaviikkoa. Poronlihan sesonkiaika on nyt kiihkeimmillään poroerotusten myötä, joten on taas hyvä aika syödä tätä pohjoisen lihaa.

Poronkäristys perunamuusin kanssa  on tietysti perinteinen ja herkullinen ruoka, mutta poro sopii moneen muuhunkin. Poronlihassahan on mieto riistanmaku, johon sopii makeus. Usein poron kanssa onkin tarjolla erilaisia marjahillokkeita tai makeita juureksia.

 

Hunajaa porolautaselle

Poronlihan menekinedistäjä, keittiömestari Martti Kotakorva kertoo, että hunaja sopii erinomaisesti makeuttamaan poron kera tarjottavat marjahyytelöt ja vihannekset. Hän myös toteaa, että hunajaa voi käyttää halutessaan vaikka sellaisenaan lisukkeeksi porolautaselle makeutta tuomaan.

Kannattaa käydä katsomassa pororuokavinkkejä sivulta http://www.pororeseptit.fi/.

Tässä kuitenkin ensihätään karpalokastikkeen ohjee, tietysti hunajalla makeutettuna. Alla olevista linkeistä löytyvät myös poronfileen ja juuresten ohjeet. Tämä herkullinen kokonaisuus sopii erinomaisesti vaikkapa isäinpäivän ateriaksi ensi sunnuntaina.

Hunajainen karpalokastike porofileen lisukkeeksi

1 sipuli 1 dl karpaloita

1 rkl voita

2 dl punaviiniä

1 dl vettä

1 rkl hunajaa

1 tl riistafondia

mustapippuria ja suolaa

Kuori ja hienonna sipuli ja kuullota voissa kattilassa. Lisää punaviini, vesi, karpalot, hunaja, riistafondi ja mustapippuri sekä suola. Keitä, kunnes nesteestä on haihtunut noin kolmasosa. Soseuta kastike sauvasekoittimella. Lisää tarvittaessa vielä suolaa ja hunajaa.

Tarjoile karpalokastike porofileen kanssa. Poron ja kastikkeen kanssa sopii hyvin lisukkeeksi hunajaiset uunijuurekset.

Kuva: Paliskuntain yhdistys

Mehiläisen puuduttava purema

Mehiläiset pistävät vain puolustautuessaan. Ja uusimman tiedon valossa myös purevat pikkuhyönteisiä ja punkkeja.

Tämä tuore uutinen tiedemaailmasta yllätti minut: mehiläiset purevat. Tällä viikolla julkaistussa tutkimuksessa selvitettiin, että mehiläinen puolustautuu pieniä vihollisia vastaan puremalla. Tai ainakin yrittävät puolustautua, mm. varroa -punkilta. Eikä mehiläisen purema ole mikä tahansa peruspurema, koska ne erittävät samalla puuduttavaa ainetta (2-heptanonia) halvaannuttaen vihollisensa muutamasta minuutista jopa yhdeksän minuutin ajaksi.

Puremat ihmisten hyödyksi?

Ei kuitenkaan tarvitse pelätä, että mehiläiset pistojen lisäksi vielä purisivat meitä saatikka, että halvaantuisimme. Puremat on tarkoitettu niitä pieniä vihollisia vastaan, joita mehiläisen on vaikea pistää. Tuo saattaa olla laiha lohtu niille, joita mehiläinen on joskus pistänyt, mutta mielestäni tämä on mielenkiintoinen löytö mehiläisten elämästä. Tutkimustulos mullistaa käsityksen mehiläisten puolustusmekanismeista, koska pistämistä on pidetty mehiläisyksilön ainoana puolustuskeinona. Tosin esimerkiksi varroaa vastaan purema ei ole tarpeeksi tehokas, koska punkit ovat koko ajan suurempi riesa mehiläistarhauksessa.

Tutkijat ovat tienneet jo aiemmin, että mehiläiset erittävät 2-heptanonia, mutta sen on luultu olevan mehiläisten feromonia, jonka avulla ne varoittavat lajitovereita tunkeilijasta. Toisaalta sitä on epäilty merkkiaineeksi, jolla mehiläiset viestittävät toisilleen, missä kukassa on juuri käyty medenhakureissulla.

Uusissa tutkimustuloksissa nähdään suuria mahdollisuuksia. 2-heptanonia esiintyy luontaisesti monissa ruuissa, kuten oluessa ja vaaleassa leivässä ja sitä pidetäänkin varsin turvallisena. Ainetta ounastellaan avuksi ihmis- ja eläinlääketieteeseen. Yhdistelmä on jo patentoitu ja sillä nähdään paljon potentiaalia esimerkiksi paikallispuudutteena. Tutkimuksia tällä saralla jatketaan, jäämme mielenkiinnolla odottamaan tuloksia!

Tutkimus "The Bite of the Honeybee: 2-Heptanone Secreted from Honeybee Mandibles during a Bite Acts as a Local Anaesthetic in Insects and Mammals" (2012) julkaistiin Plos One -tiedejulkaisussa. Sen takana on kreikkalais-ranskalainen tutkijaryhmä sekä mehiläisten terveyteen erikoistunut yritys Vita (Europe) Ltd.

Hunajaa ja rapeaa pekonia: pekoni-sipulipiirakka

Hunaja ja rapea pekoni sopivat yhteen. Tämä tuli testattua, kun kokeilin viikonloppuna pekoni-sipulipiirakka -reseptiä. En yleensä käytä pekonia ruuanlaitossa, mutta tämä oli oikein hyvä suolaisen piirakan ohje ja hyvää vaihtelua niiden ainaisten sienipiirakoiden sijasta, joita minä useimmiten teen. Eihän tämä mikään kevyt resepti ole, smetanaakin kului ihan riittävästi, mutta välillä pitää antaa mennä!

Alkuperäisessä ohjeessa käytettiin maun tuomiseksi tummaa olutta. Jätin sen tällä kertaa pois, vaikka se varmasti sopisi erinomaisesti. Paistoin sipulirenkaat ja pekonin pannulla ja lisäsin lusikallisen hunajaa. Se ikään kuin karamellisoi rapean pekonin - tämä toimi tässä ruuassa herkullisesti! Seuraavaksi päiväksi jäljelle jäänyt pala maistui vieläkin maukkaammalta... 

Pekoni-sipulipiirakka

Pohja:
75 g pehmeää huoneenlämpöistä voita
75 g smetanaa
3 dl vehnäjauhoja
1,5 tl leivinjauhetta
ripaus suolaa

Täyte:
150 g pekonia
2 sipulia renkaina
1 valkosipulinkynsi
2 rkl oliiviöljyä
1 rkl hunajaa
suolaa ja pippuria
120 g smetanaa
2 kananmunaa
(0,5 dl tummaa olutta)

Valmista pohja nyppimällä tasaiseksi voi, smetana ja jauhot, joihin on sekoitettu leivinjauhe. Mausta ripauksella suolaa. Anna taikinan levätä hetki kylmässä. Painele se sitten piirasvuoan pohjalle ja reunoille.

Leikkaa pekoni paloiksi. Kuumenna öljy ja kuullota sipulirenkaat ja hienonnettu valkosipuli. Lisää pekoni ja paahda rapeaksi. Lisää hunaja, mausta suolalla ja pippurilla ja sekoita. Vatkaa smetana, munat ja olut keskenään. Mausta pippurilla. Kaada pekoni-sipulitäyte piirakkapohjalle ja smetanaseos täytteen päälle. Paista piirakkaa 200 asteessa noin 40 minuuttia. Tarjoile huoneenlämpöisenä.

(Resepti on alunperin Länsi-Uusimaa -lehdestä)

Sinisiä, punasia hunajapurkkeja

Viime viikon aikana on ollut sanomalehtien otsikoissa sininen  ja vihreä hunaja. Mitä ihmettä, hunajahan on... hunajan väristä. Ja miten M&M karkit liittyvät tähän asiaan?

Juttuhan meni niin, että että Ranskassa mehiläiset menivät ja hakivat tarhojen läheltä jätesokeria meden ja ruokintasokerin sijasta. M&M-karkkien kuorrutukseen käytetty värillinen sokeri oli tarkoitettu tarhan lähellä sijaitsevan biokaasuvoimalan poltettavaksi. Mehiläiset olivat päässeet voimalan sokerisäiliöihin ja prosessoivat sitten keräämänsä väriainetta sisältämän sokerin hunajaksi, jolloin hunajasta tuli selkeästi epänormaalin väristä (kts. BBC:n videosta minkä näköistä hunaja oli).

Hunaja on luonnosta

Ranskalaiset tarhaajat eivät voineet myydä noin pahasti värjääntynyttä elintarvikeperäistä hunajaa. Hunajan on nimittäin oltava luontoperäistä. EU:n hunajadirektiivissä hunajan määritelmä menee seuraavasti: "Hunajalla tarkoitetaan luontoperäistä makeaa ainetta, jonka hunajamehiläinen (Apis mellifera) on tuottanut kukkien medestä tai kasvien elävien osien eritteistä tai tiettyjen kasveja imevien hyönteislajien/kasvien elävillä osilla olevista eritteistä, ja jota mehiläiset keräävät, muuntavat yhdistellen tiettyjen itsestään peräisin olevien aineiden kanssa, saostavat, kuivaavat, varastoivat sekä jättävät kehittymään ja kypsymään hunajakennoihin."

Voimala onkin nyt estänyt mehiläisten pääsyn sokerivarastoihinsa.
 

Vadelma on värjännyt Suomessa

Myös Suomessa mehiläistarhaajat ovat joitain kertoja törmänneet värilliseen hunajaan, tosin ei tietojemme mukaan elintarvikevärien vuoksi. Mehiläiset löytävät väriä myös luonnosta: ne käyvät nimittäin joskus ryöstelemässä esim. mehua vadelman marjoista, jolloin punaista väriä siirtyy hunajaan. Mehiläiset saattavat hakea sokeripitoista nestettä marjoista, jos ne lämpimällä säällä ylikypsyvät. Marjojen sokeripitoisuuden on ehdottomasti oltava riittävän korkea, mehiläiset eivät muuten niihin koske.

Yleensä vadelman väriä on siirtynyt vain muutamiin hunajakennoihin, mutta joskus punaista on ollut suuremmallakin alalla. Jokunen punertava hunajapurkki tälläisestä "marjastuksesta" on jopa tullut tarhaajien ihmeteltäviksi.

Mesi on kuitenkin mehiläisten pääravinto, joten  harvinaista tuollainen marjamehun käyttö meden sijasta on

Tutustu hunajaan uusituilla sivuillamme

Hunajan värierot johtuvat mehiläisten käyttämistä mesikasveista.

Saamme toki nauttia erilaisista hunajasävyistä ihan luonnostaan eri mesikasvien ansiosta, kuten kuvasta näkyy. Myynnissä on myös erilaisia hunajavalmisteita, joihin on sekoitettu tavalliseen hunajaan esim. minttua tai suklaata, jolloin tuotteen väri on erilainen.

Erilaisiin hunajiin ja niiden ominaisuuksiin voi tutustua lisää SML:n hunaja.net -sivuilla. Uusitut sivut ovat nyt aiempaa kuluttajapainotteisemmat. Tietoa mehiläistarhauksesta, paikallisyhdistyksista ja SML:n tapahtumista löydät mehiläishoitajat.fi -sivuilta.

Ps. Pidä hunaja mielessä myös syysshoppailuissa. Hunaja on yksi tämän syksyn kuumimmista muotiväreistä.